lauantai 2. helmikuuta 2013

Miehen harrastukset

Hoitaessani täällä kuumeista lasta yksin miehen ollessa omissa riennoissaan herkesin miettimään, miten tärkeitä harrastukset ovatkaan vanhempien henkiselle hyvinvoinnille. Sanoisin, että ainakin meidän perheessä todella tärkeitä. Me harrastamme molemmat aika paljon, ottaen huomioon, että perheessä on kaksi pientä lasta ja mies joutuu työnkuvansa vuoksi tekemään jonkin verran ylitöitäkin. Meille harrastaminen on välttämätön henkireikä arjessa, ei sillä etteikö arki olisi mukavaa, mutta se on vielä mukavampaa, kun välillä käy tuulettamassa aivojaan jossain muualla. Energiaa on ensinnäkin aivan eri tavalla, kun pitää fyysisestä kunnostaan huolta ja muutenkin harrastukset tuovat sitä tärkeää tasapainoa arkeen.

Maalivahteja ei koskaan ole liikaa.
 
Mieheni on harrastanut aina paljon. Kun lapset tulivat kuvioihin mukaan, mieheni vannotti sanomaan, jos häntä tarvitaan kotona enemmän, hän kyllä jättää pois osan harrastuksistaan tilanteen niin vaatiessa. Yhden lapsen kanssa arki pyöri vielä suhteellisen hyvin vanhoilla harrastustottumuksilla, mutta nyt kahden kanssa on hän joutunut jättämään salibandyn pois viikko-ohjelmasta. Kiekkovuorot ovat yleensä niin myöhään, että ainakin esikoinen nukkuu jo, joten siellä hän saa hyvällä omallatunnolla käydä. Välillä meinaa vähän jopa huvittaa, kun hän kertoo hasekmaisista torjunnoistaan jälkeenpäin, joten nauttikoon pelaamisestaan, jos se tuo niin suuret luulot paljon iloa ;)

Tässä minun kannaltani mieluisimpien mieheni harrastusten tuotoksia (valokuvaaminen ja leipominen).

Keittiö on meillä miehen valtakuntaa, ja jouduin jopa ihan kieltämään häntä leipomasta, kun olin raskaana, koska söin aina kaikki korvapuustit ja muut herkut alta aikayksikön. Muistan eräänkin kerran, kun hän sunnuntai-iltapäivänä oikein pyysi lupaa minulta, koska hänen teki niin kovasti mieli leipoa. No mikäs minä olin siinä kieltämään :P Kun saimme tietää odottavamme tyttöä, hän mietti hetken, mitä hän oikein osaisi miehenä tytölle opettaa. Vastasin, että olet niin hyvä leipomaan ja laittamaan ruokaa, että ainakin niitä taitoja saat opettaa jälkikasvulle. "Mitä sinä sitten hänelle opetat?" oli jatkokysymys :) No, sitä tässä mietitään vieläkin :D Jos lapset oppivat kokkailun saloja, niin minä olen puolestani saanut oppia valokuvaamisen ihmeellisyyksiä häneltä. Koulu jatkuu edelleen, en ole läheskään yhtä taitava kameran säätöjen kanssa kuin hän.

Tyttöjen nukkuessa täällä makeasti voin vain toivoa, että kun miehelläni on vahtivuoro minun harrastaessani, niin he ovat yhtä kilttejä ja nukkuvat sittenkin välillä yhtä aikaa (mutta ei ehkä ihan koko aikaa kuitenkaan ;) ).

2 kommenttia:

  1. Löysin blogisi sattumalta :) Täällä yksi blogin kirjoittaja/äiti (http://ihanankarmea.blogspot.fi). Tyttö 7/2010 ja toinen tulossa 4/13. Mukava saada vertaistukea blogeista ja tuskailla samojen aiheiden kanssa kun muutkin mammat :)

    Harrastamisesta: Ihana olisi itsekin harrastaa niin paljon kun huvittaa, mutta ei se onnistu. Mieskin aika poikki aina töitten jälkeen, mutta nyt olen patistellut häntä hiihtämään ja harrastamaan. Toisaalta pieneen univelkaan auttaa myös paljon tuo liikkuminen.
    Nauroin muutama viikko takaperin kun kaverini kertoi, että käy n. 5xvko salilla, jumpissa ja joskus yhdistää jumpan ja salin. No, hänellä ei ole vielä lapsia :)

    Leipoisipa meilläkin mies! Tosin, itse leivon aiak vähän, koska kaikki näkyy muuten tossa vyötäröllä :(

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Harrastaminen kyllä kannattaa. Saa vähän aikaa omille ajatuksille ja samalla mies ja lapset saavat arvokasta aikaa keskenään. Itse olen huomannut, että tässäkin asiassa aloittaminen on vaikeinta, mutta rutiinit auttavat paljon.

      Vertaistuen takia tätä taidan lähinnä itsekin tehdä :) Saa vähän purettua patoutumia ;)

      Poista