Mehujehu

Heureka! Taas on suomalaiset keksiny jotain mullistavaa! Ainakin näin äidin näkökulmasta Mehujehu* on mullistava keksintö :)

Varsinkin autolla tai vaunulla liikkeellä ollessa ja uhman yllättäessä perheemme ensiapupakkaukseen on kuulunut pieni rusinapaketti (mielellään sellainen, jossa on prinsessan kuva) ja pillimehu. Mutta kun siinä meinaa käydä niin, että niitä pillimehupurkkeja puristellaan ympäriinsä: omille vaatteille, vaunuun, autonistuimelle, äidin vaatteille jne... Näette varmaan mitä ajan takaa. Ja sitten kun se kullannuppu viimein nukahtaa, niin loput mehusta valuvat suupielestä ja pillin kärjestä edellä mainittuihin paikkoihin. Ruokapöydässä sama homma toistuu. No ei toistu enää!

Joku ehkä väittäisi, että mehujehu menee samaan kategoriaan konttauskypärien ym. kanssa hyödyllisyytensä puolesta, mutta itse kyllä näen tuotteelle selkeän kohderyhmän, joka varmasti osaa arvostaa mehutahrattomia konflikteja ja helpompia mehun juomisen harjoitteluhetkiä :)

Koska olen varma, että myös siellä ruudun toisella puolella on keksintöä arvostavia yksilöitä, järjestänkin yhdessä Innotuningin kanssa arvonnan, jossa voit voittaa PINKIN (tietysti!) mehujehun itsellesi :) Arvontaan osallistut jättämällä kommentin tunnistettavine yhteystietoineen tämän postauksen tai facebook-julkaisun kommenttikenttään. Aika alkaa nyt ja sitä riittää aina tuonne ensi viikon torstaihin 13.3. saakka. Onnea matkaan! :)

Mehujehu -lasten oikeesti

Miksi kestovaipat?

"Miksi te käytätte kestovaippoja?" oli kysymys, johon törmäsimme joka kerta, kun esikoisen vaipparalli tuli puheeksi Norjassa. Jotenkin tuntui, että valintaa täytyi perustella ja kaikkiin epäilyihin kestovaippailun järkevyydestä täytyi löytyä uskottava argumentti lähdetietoineen, jotta sai vastapuolen vakuutetuksi, että emme ole täysin seonneita. Paikallisilla oli aivan erilainen asenne kestovaippailuun. Esikoista odottaessani eräskin tuttava oikein naurahti, että hän kyllä haluaa sitten nähdä miten se muka onnistuu! Uskoi hän sitten lopulta, kun näki ja oli yllättäen hyvinkin kiinnostunut erilaisista virityksistä, joita vastasyntyneen kanssa käytimme.

Vaippakuoria, villavaippahousuja

Me suomalaisethan olemme jo ihan lähtökohtaisesti täydellisiä kestovaippailun näkökulmasta; olemme ekologisia pihejä, kierrätämme koska emme raaski heittää poiskaan, olemme kiinnostuneet käsitöistä koska meillä ei ole varaa käydä joka ilta ulkona syömässä, vaan istumme kiikkustuolissa kohtalomme vankeina ja me olemme hyvin perhekeskeisiä meillä on valtavasti lapsia.

Sisävaippoja, harsoja ja snappeja.

Jos sitten joku vähän urbaanimpi naisyksilö uraputkensa päätteeksi pyöräyttää sen oman kullannuppunsa ja on jo vähän vieraantunut perinteisestä suomalaisen naisen asemasta hällän ja nyrkin välissä, niin ei hätää, yhteiskunta pitää kyllä huolen hänestä ja valistaa äitiyspakkauksen kautta, ettei tule poiketa massasta, vaan käyttää kiltisti kestovaippoja, kun kaikki muutkin kerran käyttävät.

Äitiyspakkauksen vaipat

Mekään emme uskaltaneet tehdä vastarintaa, vaan valitsimme itsellemme mieluisimmat mallit ja sillä tiellä ollaan oltu tähän asti! Mutta nyt... Mieltäni ei enää nykytilanteessa lämmitä niin hirveän paljon se tosiasia, että kahden lapsen kanssa vaippapyykkiä pestään lähes joka toinen päivä ja niiden harsojen taitteluun menee pieni ikuisuus samalla, kun talon muutkin työt kaatuvat päälle. Nyt on autokin viimein hankittu, joten niitä kertakäyttövaippoja ei tarvitsisi enää kirjaimellisesti raahata niska limassa mäkeä ylös ja ne voisi varmaan polttaakin (?), kun taloa ja käyttövettä toistaiseksi lämmitetään puulla. Miksi siis valita edelleen kestovaipat?

Taskuvaippoja

Olen tapojeni orja, enkä varmaan osaisi edes ostaa oikean kokoisia vaippoja kaupasta, kun ei ole koskaan tarvinnut. Kuten naapurin mieskin totesi, eikö se 8-16 kg tarkoita, että siihen vaippaan sopii sen verran sitä itseään. Että eikö kannattaisi aina ostaa niitä isoimpia, niin ei tarvitsisi vaihtaa vaippaa niin usein? ;) Vaikka ajatus kuulostaakin houkuttelevalta (?!), niin emme me taida vieläkään kestoilusta luopua. Vauvan iho hengittää paremmin ja ottaen huomioon molemmilta vanhemmilta perityt atooppisen ihon riskitekijät, niin tämä on nostettava ihan todellisena asiana esille. Muovivaipan hiostus tuskin tekisi hyvää herkälle iholle. Mieltäni lämmittää myös se tosiasia, että ruokakaupasta ei tarvitse kantaa muovia joka reissulla kotiin vain, jotta ne kertakäyttövaipat voisi heittää kaatopaikalle käytön jälkeen, vaikka siinä ei juuri tarvitsisi itseään enää rasittaakaan. Pahitteeksi ei tässä konkurssissa myöskään ole se, että vauvan vaippoihin on käytetty hurjat 75 Norjan kruunua (= 10 euroa), jos ei oteta huomioon pesupähkinöihin ja pyykkikoneen käyttämään sähköön kulunutta rahaa. Harras toiveeni alunperin oli myös se, että esikoinen oppisi kuivaksi hieman nopeammin kestovaippailun ansiosta. Potalla alettiin istumaan hänen ollessaan puolivuotias ja noin 2,5 vuoden iästä lähtien on tarvittu enää vaippaa yöllä, päikkäreillä ja kyläilyreissuilla, toisin sanoen kotona viiletetään ilman vaippaa (nykyään jo lähes ilman vahinkoja!).

Mm. näiden faktojen takia ollaan edelleen jatkamassa kestovaippalinjalla, mutta uskaltauduin pyytämään apua Myllymuksuilta* ja kokeilemaan uusia vaihtoehtoja tuttujen harso + imu + kuori (alkaa olla melkoinen paketti tuo yövaippa!) ja taskuvaippa + imu -yhdistelmien lisäksi. Kun vielä saadaan se kuivausrumpu ja kuivauskaappi käyttövalmiuteen, niin eiköhän tämä tästä helpota tuon pyykkivuorenkin kanssa, kun ei tarvitse suunnitella pyykkäysjärjestystä monta päivää etukäteen (ja joojoo, tiedän, että ne kuormittaa luontoa, mutta en minä niitä joka kerta aio käyttää!).

Myllymuksujen housuvaippoja

P.S. Itse opiskelin aikoinaan kestovaippoihin liittyviä juttuja kestovaippainfon sivuilta ja Tiina Törnströmin Vaippailmiö-kirjasta. Voin suositella molempia, mutta suosittelen myös kysymään kestovaippailusta tutuilta, jotka oikeasti tietävät kertoa vähän käytännön niksejä alkuun pääsemiseksi. Eikä tämän asian kanssa tarvitse olla absolutisti, ei kestovaippailu ole mikään autuaaksi tekevä asia! Moni kestoilee päivällä ja käyttää kertakäyttövaippoja yöllä, ja se on hienoa! Jokainen kestovaippaan (tai pottaan) tehty pissa on kertakäyttövaipan verran muovia pois kaatopaikalta ;)

Vaippailmiö

Hoitolaukku

Muistan, kun esikoista odottaessani mietin, mitä kaikkea hoitolaukkuun olisi syytä pakata. Ja minkälainen hoitolaukun edes tulisi olla? Keräilin netistä vinkkejä, taisin jopa tehdä listankin (no tein tietysti, teen kaikesta mahdollisesta listan).

Miltä tuolla laukussa nykyään sitten näyttää? Aika kaaosmaiselta, kuvastaa koko arkea aika hyvin. Siivosin laukun tässä yhtenä päivänä ja sen kätköistä löytyi mm. auton vara-avaimet (Miksi? En tiedä, mutta hyvä, että löytyivät!), loputon kasa ruttuisia kuitteja, puoliksi syöty huulipuna (don't ask), munalukko (ajalta, jolloin vielä kävin salilla), sulanut turkinpippuri-karkki, ruttuisia kuitteja, kadonnut ripsiväri (hävisi mystisesti kaksi kuukautta sitten, taitaa olla jo aika kuiva) ja kismetin papereita.

Laukusta löytyi myös suurin osa oikeasti tarpeellisista tavaroista, joten ihan hyvin on pärjätty, vaikka välillä meneekin hermo, kun mitään ei löydä, vaikka kuinka etsii:

• tutti (muovikotelossaan, koska olis muuten aika järkyttävän likainen)
• vaihtovaatteet (jotka ovat aina yleensä liian pieniä)
• kestovaippoja ja vaippapussi
• harso (toimii pyyhkeenä, puklurättinä, tarvittaessa vaippana, ruokalappuna, you name it. Kevyt, helppo pestä ja kuivuu nopeasti.) 
• nenäliinoja ja puhdistuspyyhkeitä (jotka aina kuivuvat, kun niitä käytetään niin harvoin)
• rusinoita (nykyään myös lapsille eikä vain itselleni)
• juomapullo
• hoitoalusta (tuli laukun mukana, enkä aluksi edes tajunnut mikä se oli)
• aurinkolasit ja kotelo (erikseen, tietysti)
• kauppakassi (sellainen, joka taitellaan kassin muovikahvan sisälle, nerokasta)
• kynä (joka on AINA hukassa)
• tupperwaren lusikka säilytyskotelossa
• meikkipussissa on käsidesiä, käsirasvaa, huulirasva, särkylääkettä, peili, Bodyshopin pieni harja (I love it!), hiuslenkki, puuteri ja joku huulikiilto tai -puna (ihan niinkuin ne jotain pelastaisivat)

Näytti olevan yhdessä sisätaskussa myös siteitä ja liivinsuojia, mutta niitä ei ole tarvittu aikoihin. Sitten tietysti oma kännykkä ja lompakko. Usein myös ostoslista (joka on myös poikkeuksetta hukassa). Joskus saatan muistaa jonkun lelunkin paiskata mukaan. Yleensä joku kirja esikoiselle, ettei se aivan pillastu autossa, vauva joutuu yleensä tyytymään tutilla leikkimiseen.

Sen verran muistan alkuajoista molempien tyttöjen kohdalta, että olisi pitänyt olla itsellekin vaihtopaita, aika usein oli paita märkänä pissasta, maitokakasta, maidosta tai puklusta. Joskus hoitolaukussa oli myös kalenteri, mutta sitä en ole löytänyt käyttänyt sitten muuton, joten se ei enää taskuja täytä. 

Nykyään hoitolaukun lisäksi mukana matkaa hoitopussiksi nimeämämme kangaspussi. Sen sisältö täydentää hoitolaukkua ja yleensä sieltä löytyy lisää vaippoja, vaihtovaatteita, eväitä ym. Näin vältymme kantamassa koko arsenaalia mukanamme joka paikkaan, täydennämme sitten hoitolaukkua sitä mukaa, kun tarvitsee (eli käytännössä joudun kääntämään molemmat  ylös alaisin, jos haluan löytää jonkun tietyn tavaran, kuten vaikka autonavaimet).

Välillä mietin, että tarvitseeko sitä ihminen kaikkea tuota roinaa, mutta kyllä kai sitä tarvitsee, kun en nytkään tuosta juuri mitään heittäisi pois (ja tiedän, että kohta siellä on taas kiinni kuivuneita karkkeja rusinoita pohja täynnä). Mitä teidän hoitolaukuista löytyy?

Organic spirit

Organic spirit

Sunnuntain kymppi ei olisi voinut paremmin päättyä, kuin jalkahierontaan pian maaliin saapumisen jälkeen. Paitsi, että nokitin kaikki muut ja olin varannut maanantaillekin hieronnan! Sinänsä vähän huono ajankohta, että heti hieronnan jälkeen lähdin kuuden tunnin kotimatkalle, mutta kyllä vaan teki terää siitäkin huolimatta :)

Olin kieltämättä vähän skeptinen Organic spiritin* suhteen. Olen tottunut urheiluhierontaan; tiedättekö sellaiseen, jossa säärien kipeitä penikoita hieroessa pääsee huuto ja kyyneleet valuvat hierontapöydän pehmusteille. Onneksi en ole Paavo Väyrynen, vaan olen joskus (tosi harvoin!) väärässä.

Organic spirit on kyllä henkimaailmankin hommia, mutta vain sanan positiivisessa mielessä. He tarjoavat palveluita erityisesti raskaana oleville, synnyttäneille ja vauvoille, kaikkea hieronnasta ja vyöhyketerapiasta aina akupunktioon ja doula-palveluihin asti.

Itse sain rentouttavan hieronnan lisäksi myös tarkistettua lonkkani Terhin osaavissa käsissä (paikallaan olivat molemmat, oikea puoli oli vaan löysä). Katsottiin myös yhdessä pari lonkanseutua vahvistavaa liikettä lopuksi, nyt pitäisi enää saada aikaiseksi tehdä niitä liikkeitä... Niinpä niin, sitä työkseen neuvoo ihmisiä lääkkeiden käytössä, muttei itse jaksa paria jumppaliikettä tehdä. Taitaa olla ryhdistäytymisen paikka. Vai moniko myöntää, että auton huoltokirja on aina kunnossa ja öljyt tarkistetaan ja vaihdetaan jatkuvasti, mutta oma hyvinvointi ei yllä tärkeysjärjestyksessä top 10 -listalle?

Perhepeti

Noin kuukauden ajan minua on yöimetysten ja tutin nostelemisen lisäksi pitänyt valveilla esikoinen, joka sai (viimeinkin) isojen tyttöjen sängyn ja hoksasi jo kahden yön jälkeen, että täältähän pääsee itse pois (lapsinero!).

Kun minun sängynpuolikkaallani nukkuu kaksi lasta kädet levällään, niin unen laatu jää vähintäänkin heikoksi. Koko ajan on joku repimässä hiuksista tai potkimassa kylmillä jaloilla. Yhtäjaksoista unta saa parhaillaan kolme tuntia putkeen, wohoo! Mies saa tässä vaiheessa synninpäästön, hän nukkuu kuin tukki koko yön, eikä häiritse ketään.

How to Be a Dad -blogin kirjoittaja on päässyt asian ytimeen, vai mitä sanotte näistä kuvista? Tunnistan itseni ja lapseni ainakin kuvista "The Roundhouse Kick" ja "Jazz Hands" (paitsi että meillä ei kutitella vaan revitään hiuksista).

Tässäkin on jotain tuttua, kun olen ihan vainoharhainen, että vauva tippuu sängystä (taas...). Parempi vuorata lapsi tyynymeren sisään, niin ei saa (enää lisää) aivovaurioita. Muutenkaan ole annettu ihan parhaita lähtökohtia, kun ottaa huomioon ketä vanhemmat ovat...

Meillä ei luojan kiitos olla vielä tässä vaiheessa, että lasten lisäksi myös perheen nelijalkaiset nukkuvat samassa vuoteessa!

Sanokoon asiantuntijat mitä tahansa, taidan alkaa kampanjoida perhevuodetta vastaan. Olkoon sillä vaikka kuinka paljon positiivisia puolia lapsen turvallisuuden tunteelle ja kehitykselle, niin epäilen, että toimintakuntoiset, levänneet vanhemmat menevät tärkeysjärjestyksessä ja lapsen kehityksessä korkeammalle. (Eikä ole muuten ihme, ettei kovin moni äiti enää tämän ihanan läheisyyden lisäksi kaipaa kovin paljon lääppimistä läheisyyttä miehen puolelta. Pitää sitä joskus saada rauhassakin olla.)

Odotan innolla mutsien kympin harjoitusten (sekä Tena*- ja Sigg*-sponssien) lisäksi myös ensi yötä. Jospa saisin vähän univelkoja kuitattua saadessani nukkua ihan yksin jo aiemmin hyväksi todetussa vierashotellissa :) 

Me&I

No pitihän sitä heti alkaa verkostoitua muuton jälkeen ja mikäpä siihen parempi keino kuin Me&I-kutsut ;) Miehen neuvo kuului kuuroille korville vielä ovelta: "Älä sitten osta mitään!"

No en ostanut, ihan vähän vain tilasin. Meillä on yleensä anoppi ja muut sukulaiset hoitanu tämän lasten vaatetuspolitiikan, joten olin ihan huuli pyöreänä kaiken maailman kangastyyppien ja erikoisominaisuuksien kanssa. Jotain kivaa kesäksi tarttui lopuksi mukaan, molemmille tytöille omat mekkonsa ja äidillekin vähän hartioiden lämmikettä.

Kuvat Me&I-nettisivuilta.

 

Vauvakin oppi oikein kunnolla jokeltelemaan ja kiljumaan, kun paikalla oli pari hieman vanhempaa vauvaa. Etenkin, kun muut saivat sosetta ja hän vain aina sitä samaa maitoa, protestointi tuli kovaa ja korkealta :D

Mummon kädet

Arvatkaa montako kertaa olen pessyt kädet vuorokauden aikana? 21 kertaa. Ja nyt oli kyseessä aika kevyt vuorokausi, koska mies hoiti vaipanvaihdot illalla ja pakkaaminen oli suhteellisen siistiä eilen. Useimpina päivinä lähestytään varmasti reilua 30 pesukertaa vuorokaudessa, kun yhdellä vessareissulla (vaipanvaihdot kahdelle ja kestovaippojen huuhtelut ym.) voi helposti kertyä viisikin käsienpesua.

Aika monta kertaa tulee kädet pestyä päivän aikana.

Atooppinen ihoni kun muutenkin hilseilee ja sormenpäät halkeilevat vähän väliä, niin nyt se vasta mukavaa onkin. Melkein joka sormi auki kaikesta vauvan pyllyn pesemisestä, kynsiharjalla hankaamisesta, harsojen taittelusta, pahvilaatikoiden pyörittelystä ja pölyjen pyyhkimisestä. 

Tässä olis sellainen kuva kuivista ja haavaisista käsistä, mutta koska niiden näkeminen pistää oksennusrefleksin ärsyyntymään, niin voitte jokainen kuvitella ne mielessänne, jos haluatte. 

On sellainen olo kuin lapsena, kun oli istunut kylvyssä niin kauan, että iho alkoi rypistyä. Mummon sormet, ne mulla on, mutta ryppyjen lisäksi veri tihkuu vähän väliä jostain ratkenneesta haavasta. 

Verenpainekin on niin korkealla koko ajan, että veri suorastaan suihkuaa aavikoituneista ratkeamista. Muuttofirma ilmoitti juuri, ettei autoa saada maanantaille. En käsitä miten voi olla mahdollista, kun asiasta on sovittu ikuisuus sitten... Ehdottivat huomista muuttopäiväksi. Että kehtaavat! Ei onnistu mitenkään niin monesta syystä, etten ala aikaani niiden luettelemiseen tuhlaamaan. Ärsyttää niin paljon, että syke on koko ajan yli 100. Tuleepahan kestävyysharjoittelu tehtyä tässä samalla. PRKL! -> Pakkaamaan.

Nyt tähän joku rauhoittava otos. Ensi kesänä on tällaiset näkymät aamuisin. Ja syke laski samantien.

Vaipat kompostiin?!

"Kai sinä tiedät, että vaipat voi kierrättää?" kysyi tyttäreni hoitaja tässä kerran. "MITÄ? Onko minua huijattu koko ajan?" oli ensireaktioni (tosin en sitä ehkä huutanut niin kovaa ääneen kuin pääni sisällä). "Joo, kertakäyttövaipat laitetaan biojätteeseen. Ne on sellasia paperivaippoja. Ei sun tarvi mitään kestovaippoja enää käyttää, nää on paljo helpompia!"

Onhan se huomattu, että täällä Norjassa on moni asia paremmin, mutta kai fysiikan lait täälläkin sentään pätevät? Asiahan piti selvittää, eihän tämä käy. 

Ja kyllähän siellä kierrätysyhtiön ohjeistuksessa ihan selvästi lukee: Kertakäyttövaipat biojätteeseen. Perusteluna tälle käytännölle on se, että biojäte tyhjennetään kahden viikon välein, kun taas paperi ja sekajäte vuorokerroin eli neljän viikon välein. Kakkavaipat aiheuttavat ilmeisesti niin paljon hajuhaittoja, ettei niitä voi kesäkuumalla antaa hautua kuukautta ennen kaatopaikalle kärräämistä ja säiliöt ovat liian pieniä valtaisien vaippavuorten säilömiseen. Sekajätteen noutaminen kahden viikon välein olisi taas liian kallista kunnan talouden kannalta. Eli toisin kuin jotkut vanhemmat virheellisesti käytännöstä johtuen luulevat, muovivaipat eivät ole yhtäkkiä ihmeellisesti alkaneet maatua (eivätkä muuttuneet paperivaipoiksi), vaan vaipat erotellaan biojätteestä ja viedään sitten sinne kaatopaikalle 500 vuodeksi mätänemään. Lillehammerissa ne ilmeisesti lähetetään poltettavaksi, mutta ymmärsitte varmaan pointtini?

Äitiyspakkauksen kestovaippoja

Mutta jotta tässä nyt olisi jotain valoa tunnelin päässä, niin Innherred Renovasjon (Trondheimin lähistöllä Verdalissa toimiva kunnallinen kierrätysfirma) on lähtenyt tukemaan lapsiperheitä kestovaippahankinnoissa. Jos ostaa 1000 kruunulla kestovaippoja, voi saada 500 kruunua takaisin tämän hakemuksen täyttämällä. Mahtavaa!

Havainnointikuva vaippojen pussittavasta roskiksesta.

Toinen asia, joka pistää vereni kiehumaan ovat nämä, ah niin kätevät, vaipparoskikset! Että laitetaan nyt vielä vähän lisää muovia muovin päälle, ettei vaan kakka haise vessassa. Voisi olla vahvoilla siinä vuoden turhake äänestyksessä! Vaikka viimeksi tänään turhautti taas noita harsoja taitella, kun olisi muutakin tekemistä, kuten bloggaaminen pakkaaminen, niin en silti niistä luovu. Hyvän omantunnon lisäksi on ainakin meidän pesueen 2 * n. 6000 kertakäyttövaippaa pois sieltä kaatopaikalta. Ja sitä paitsi kestovaipoissa on niin kivoja kuviakin :)

Äidit töihin!

Eilen illalla Yle TV2 näytti A2 teemaillan: Äidit töihin! Keskustelua markkinoitiin näillä sanoin: "Ovatko pienten lasten äidit liian pitkään kotona? Lyhennetäänkö hoitovapaita vai pitääkö isät pakottaa jakamaan lastenhoitovapaat äidin kanssa?" 

Odotin mielenkiinnolla keskustelua, koska tämä jos mikä koskettaa myös meidän perhettämme. Valitettavasti ilta kuivui kyllä kasaan, eikä keskustelussa edetty suoraan sanottuna yhtään mihinkään. Ylen omasta koosteestakin käy ilmi, ettei sykettä saatu juuri nousemaan. "Vanhemmat osaavat itse valita, he tietävät parhaiten." alkoi jo soida ärsyttävästi korvissa keskustelun loppupuolella. Oliko teillä mitään muita argumentteja?? Keskustelijat lähinnä hokivat kilpaa omia mantrojaan yrittäen käännyttää vastapuolta.
 

Linkki artikkeliin: Äitien kolme tapaa palata perhevapaalta töihin.

Jätän politikoinnin suosiolla heille, jotka sen osaavat, kerron vain oman näkökulmani. Itse kaipaan oikeita, todellisia vaihtoehtoja, jotta vanhemmat (jotka mitä ilmeisimmin tietävät parhaiten) voivat oikeasti tehdä todellisen valinnan. Esimerkiksi osa-aikatöiden tekeminen vapaaehtoisesti on teoria, joka vielä varsin harvoin toteutuu käytännössä.

STTK jakaa pidennetyn isyysvapaan pitäville isille "Isäni on Sankari-isä" -ruokalapun.

Vaikka kotona on ihana olla lasten kanssa, niin en minä kyllä kolmea vuotta putkeen jaksaisi. Kaipaan työkavereita, aikuisten seuraa. Kaipaan ammatillisia haasteita. Voisin myös ajatella nauttivani ruokatunnista, jolloin ehdin syödä ruoan, kun se on vielä lämmintä. Enkä pistäisi pahakseni, jos saisin käydä joskun vessassa yksin. Kaipaan yhtäjaksoista unta ja alempia hormonitasoja.  

Toisaalta, nautin kiireettömistä aamuista ja vauvan hampaattomasta hymystä. Nautin pienistä asioista, onnistumisen ilosta. Asioista, jotka niin kovin helposti unohtuvat niinä elämän ruuhkavuosina. Osa-aikatyö saattaisi toimia kohdallani parhaiten, kun tämä imetysvaihe hellittää.

Uusi ulkoasu, mutta mikä nimeksi?

 

Jos tässä nyt jotain hyvää oli, niin Maria Guzenina-Richardson aikoo ottaa jo tänään asiakseen selvittää saataisiinko äitiyspakkauksen nimi päivitettyä tälle vuosituhannelle esim. perhepakkaukseksi tai vanhempainpakkaukseksi. Peukku ylös sille :)

Mutsin kaa

Project Mama -blogin Katja heitti kehiin yleisen haasteen lukijoilleen ja tämä oli niin hauska, että siihen oli pakko tarttua :)

Mutsin kaa -kysymykset vastauksineen, olkaa hyvät!

1. Synnytys vai rintatulehdus? 

Rintatulehdus. Kahdesta varsin epämiellyttävästä kokemuksesta valitsen mieluummin moukarilla rintaan hakkaamisen kuin kirjaimellisesti kahtia repeämisen tunteen. Anyday.

2. Aurinkolasit vessanpöntössä vai luottokortti jääkaapin alla?

Luottokortti jääkaapin alla. Käytän niin harvoin luottokorttia, että jos ylipäätään huomaisin kortin hävinneen, voisin tarjota miehelleni mahdollisuutta miellyttää ah, aina niin kiukkuista vaimoaan. Vessanpönttöön tippuneet tavarat on vähän nou nou ja näillä keleillä aurinkolaseja tarvitsisin jo.

3. Kersalle silmätulehdusvoide molempiin silmiin vai suppo keskellä yötä?

Voide silmiin. Kyllä se lapsi jossain vaiheessa silmiään räpyttelee (paitsi vastasyntynyt, joka voi olla räpyttelemättä silmiään ainakin viisi minuuttia). Supot on antiikkisia, tukehdutan lapseni nestemäiseen parasetamoliin heti, jos rupeavat ryttyilemään.

4. Lapsettoman ajan tissit vai vyötärö?

Vyötärö. Kapeampaa uumaa on enemmän ikävä kuin pienempiä rintoja. Tosin ne pienet rinnat taitavat tulla luppakorvamalleina kohta takaisin halusi tai ei, vyötärö tuskin koskaan, yltiöoptimistisesta yrityksestä huolimatta.

5. Juhana Vartiainen vai Jyri Häkämies?

Kuka ja kuka? No on Häkämiehes tutumpi, mutta sanotaan silti tähän kuin pokerissa että ohi. Ei paljo imetyshuuruissa miehet kiinnosta.  

6. Punkku loppu vai suklaa loppu?

Suklaa loppu. Vaikka se harvoin on, vähintään leivontaan käytettävää käsittämättömän kuivaa ja pahaa tummaa suklaata löytyy aina jostain kätköstä. Kunnes olen löytänyt nekin kätköt... Imettäminen on vielä käynnissä, niin punkkua menee harvakseltaan joka tapauksessa. Tosin eilen viimeksi oli tilanne, josta ei meinannut selvitä pelkällä suklaalla ja tuli punkkua ikävä. Todella kova ikävä. Taidankin tänään taas pitkästä aikaa tehdä treffit ystäväni punaviinin kanssa...

Viini vai suklaa?

7. Helteinen muumimaailma vai jäinen hiekkalaatikko?

Muumimaailma. Siellä ei olla joka aamupäivä toisin kuin hiekkalaatikolla. Helteen todennäköisyys muutenkin Suomessa on niin pieni, joten jos se ainoa päivä vuodessa sattuisi siihen Muumimaailman kanssa samalle päivälle, niin se on sitten kohtalo niin määrännyt.

8. Räkätahra mustassa neuletakissa vai kakkaa sormuksen alla?

Räkätahra. Ei juuri näy, eikä haise. Kestovaippailija hinkkaa kätensä verille hanan alla niin monta kertaa päivässä, ettei sormuksen alla voi olla kakkaa. Ikinä.

9. Kunnon krapula vai noro?

Krapula. Sen todennäköisyys tällä hetkellä on minimaalinen ja se on joka tapauksessa itse aiheutettua, josta ei kärsi koko perhe (ainakaan lapset, vielä). Tässä 24/7 äitiysLOMAvitutuksessa pieni krapulamorkkis päälle ei tunnu missään.

10. Jaxuhalit vai plussatuulet?

No sanotaanko näin nelikuukautisen vauvan äitinä, että raskaustestiä koskien EHDOTTOMASTI jaxuhalit. Plussatuuli-uutisen sulatteluun tarvis kyllä aika monta tavallista jaxuhalia.

11. Tunnin kuolapäikkärit vai ilmainen jalkahoito?

Jalkahoito. Uni on yliarvostettua, ihan hyvin on pärjännyt jo pitkään ilmankin. Kysykää vaikka mieheltäni. Jalkahoito on taivaallista, ottaisin vaikka tuollaisen kalajalkahoidon, vaikka se vaikuttaakin aika iljettävältä.

Jopa tämä jalkahoito kelpaisi!

 Ja tässä mun kysymykset:

1. Talvihanskojen pukeminen vai turvaistuimen kiinnittäminen?

2. Niskapaskat vauvalla vai pissavahingot vaipasta pois opettelevalla?

3. Itkupotkuraivarit vai kyselyikä?

4. "Ootko koittanu...meillä ainakin toimii!" vai "Ei tuo vielä mitään, odotahan kun..."?

5. Mies joka siivoaa vai mies joka laittaa ruokaa?

6. Epärealistiset täydellinen äiti -blogit vai inhorealistiset huono äiti -blogit?

7. Lapsi joka nukkuu aamulla vai lapsi joka nukkuu illalla? (Lapset EIVÄT nuku sekä että!)

8. Johtuuko lapsen itku todennäköisemmin hampaiden tulosta vai jostain, mitä sinä söit (imetysaikana)?

9. Lapsi nukkuu. Menet itsekin nukkumaan vai jäät koneelle surffaamaan?

10. Lonkkakivut raskauden aikana vai jälkisupistukset synnytyksen jälkeen?

11. Vaunulenkki vai vauvauinti?

Samalla periaatteella jakoon; Mutsit, olkaa hyvät ja vastauslinkkejä kommentteihin kiitos :)

Isyyspakkaus

Jäin miettimään sitä isyyspakkauksen sisältöä, mitä kaikkea sieltä voisikaan löytyä? En ole miehelleni tällaista kummallakaan kerralla toteuttanut, mutta kasailin tässä vähän netistä ideoita yhteen. Tässä parin viikon sisällä on taas syntynyt ystävillemme monta pientä vauvaa, että ehkä siellä joku tämän toteuttaakin?

Jokainen varmasti tuntee oman miehensä parhaiten, kaipaako hän tallaista pakkausta ylipäätään ja minkä verran huumorintaju kestää, annetaanko pakkaus ennen vai jälkeen synnytyksen ja mihin sen pakkaa. Voisin toistaa tähän yhden kliseen vain mielikuvitus on rajana, mutta muistuttaisin, että myös omat henkiset ja taloudelliset resurssit on huomioitava, jos tähän leikkiin lähtee. Koska isyyspakkaukset ovat yleensä naisten kehittämiä, niin sisältökin varmasti kaipaisi rakentavaa palautetta isiltä, jotta epäkohdat saataisiin korjattua. Ottaen huomioon äitien mielentilan synnytyksen jälkeen yksikään isä ei ole koskaan uskaltanut kritisoida saamaansa isyyspakkausta, joten äitien mielestä hyvät ideat (jotka eivät oikeasti miehiä miellytä) saavat virheellisesti vain lisää tulta alleen ja löytävät tiensä muidenkin äitien laatimiin isyyspakkauksiin. Seuraavaa listaa ei ole hyväksytetty yhdelläkään isällä, joten siirrän vastuun mahdolliselle pakkauksen toteuttajalle.
 

Viskiä ja sikari

Aloitetaan kevyesti tällaisella varpajaistyyppisellä koonnalla, johon ehdottaisin sikaria, viskiä ja kuohuviiniä, joista kuohuviinin voi sitten poksauttaa vaikka jo synnytysosastolla (mielellään vasta vauvan synnyttyä...)

Tuttipullo

Sitten KUN koittaa äidin vapaailta, niin isällä täytyy tietysti olla ns. varatissisetti (vauvalle eikä isälle senkin pervot!), eli tuttipullo, äidinmaidonkorviketta ja pimeässä hohtava tutti (on unenpöpperössä helpompi löytää, en ole kokeillut, mutta kuullut huhuja). Tuttipullosta syömistä kannattaa harjoitella ainakin kerran viikossa, että vauva osaa siitä sitten juoda h-hetken koittaessa, eikä äiti joudu perumaan menojaan sen takia, ettei vauva suostu pulloa imemään.

Pimeässä hohtava tutti

Jos käy niin huonosti, että isääkin joskus väsyttää, niin selviytyäkseen tämän yli on hyvä, että varastosta löytyy energiajuomaa, sisu-pastilleja ja suklaapatukoita (jotka kannattaa piilottaa todella hyvin äidiltä. Suosittelisin jopa valkoista valhetta tässä kohtaa: Söin ne jo). Väsymyksen ehkäisemiseksi korvatulpat tai kuulosuojaimet on hyvä pitää lähettyvillä (sekä vauvan että vaimon äänen suodattamiseksi).

Korvatulpat

Vauva on aikalailla kiinni äidissään ensimmäiset kuukaudet (roikkuu tississä koko ajan), mutta jos ote välillä hellittää, niin isän on hyvä viettää laatuaikaa vauvan kanssa. Esim. kylvettäminen on mukavaa hommaa, jos on varustautunut oikein asianmukaisilla kylpyleluilla ja järjettömällä itseluottamuksella. Myös vaipanvaihtoon on isän PAKKO hyvä osallistua ja herkimmät voivat käyttää pyykkipoikia ja kumihanskoja, jopa essua suojatakseen itseään.

Kylpyleluja

Toiset pitävät bodeista, pipoista, ruokalapuista, sukista, t-paidoista ja mukeista teksteillä isin kulta, maailman paras isä jne. Itse en ihan lämpene näille nimikoiduille tavaroille ja vaatteille, mutta tarkoitus onkin tehdä tämä pakkaus isän eikä äidin ehdoilla. Villi veikkaus, että suosikkijoukkueen logolla varustettu tutti saa enemmän kannatusta kuin vaaleanpunainen olen söpö -tutti.

superisi t-paita

Tulevaisuutta ajatellen voi jo tässä vaiheessa ostaa duplo-legoja, kauko-ohjattavia autoja tai muita leluja, jotta isä ehtii niillä leikkiä tarpeeksi ennen kuin lapsi kasvaa tarpeeksi suureksi niillä leikkiäkseen. Muuten lapsiparka ei saa koskaan omaa vuoroa... 

Duploja

Liikkuminen ei enää vauvan kanssa olekaan niin yksinkertaista kuin se oli ennen. Autonistuimet ym eivät ehkä kuulu tähän isyyspakkaukseen, mutta farmariauto-oppaan voisin ajatella heittäväni joukkoon ja ehkä jopa kantorepun/-rinkan.

Kantoreppu tai -rinkka

Tuore isä saa ja oikeastaan hänen kuuluukin pyytää apua sitä kaivatessaan (koskee myös äitejä!). Vauvan kanssa voi nimittäin hätä tulla arvaamatta mitä ihmeellisimmissä tilanteissa. Näitä hätätilanteita varten olisi hyvä koota tärkeimmät numerot hätänumerot-listaan ja laittaa se vaikka jonkin kaapin oven sisäpuolelle. Lista laaditaan tietysti isän mukaan, mutta mielestäni sieltä tulisi löytyä ainakin yleinen hätänumero ja myrkytyskeskuksen numero sekä numerot isovanhemmille, naapureille, vertaistukihenkilölle eli toiselle isälle, neuvolaan, apteekkiin, lääkärille, taksikeskukseen ja tarvittaessa pizzeriaan, kauppareissu-palveluun (tai vastaavaan), hierojalle ja psykologille tai vähintäänkin parisuhdeneuvojalle. Hyviä vinkkejä voi jo etukäteen opiskella Vauva -omistajan oppaasta (kokeneemmille isille suosittelen Taapero -omistajan opasta!).   

Vauva omistajan opas

Tärkeimpänä laittaisin kuitenkin isyyspakkaukseen lupauksen siitä, että jossain vaiheessa synnytyksen jäkeinen hormonihirviö, jota myös äidiksi kutsutaan, hellittää otteensa ja tuntemasi puoliso muuttaa takaisin kotiin. Siinä tosin saattaa kestää oma aikansa, mutta toivottavasti tämän pakkauksen sisältö helpottaa odotusaikaa. 

Kasvukäyrät

Neuvolan tädit on pidetty tänään tyytyväisinä, kun on käyty punnaamassa nuorimmainen ja pysytty (ainakin suurinpiirtein) kasvukäyrillä. Kolmen kuukauden kontrollissa oli meidän michelin laskeutunut normaalipainoisten joukkoon, mutta haluttiin nyt ylimääräisellä käynnillä varmistaa, ettei painon putoaminen jatku. Vähän oli siinä ja hilkulla, joten oli puhetta jo mahdollisesta vellin tai lisämaidon aloittamisesta.

Kuva Duodecimin artikkelista. Suomalaisten lasten pituuskasvukäyrät vuonna 2010 (keskiarvo ja ± 2 SD, yhtenäinen viiva). Uusitut käyrät perustuvat 26 636 terveen vuosina 1983–2008 täysiaikaisena syntyneen lapsen 181 785 mittaukseen. Vertailukohteena ovat vanhat, vuosina 1959–71 syntyneiden pituuskäyrät (Sorva ym. 1984) (keskiarvo ja ± 2 SD, katkoviiva). A) Tytöt 0–2 vuotta, B) tytöt 2–19 v, C) pojat 0–2 v, D) pojat 2–20 v. Mukailtu Saaren ym. (2010) artikkelista.

Minä olin jotenkin salaa ylpeä, kun täysimetin esikoistani (kuten kunnon äidin kuuluu) kuusi kuukautta ja nyt ottaa jotenkin luonnon päälle, kun ei kaikki menekään käsikirjoituksen mukaan kakkoskierroksella. Ei tekisi mieli aloittaa vellejä vielä, mutta täytyyhän sitä, jos toinen näkee nälkää(?). Sitä taitaa olla huono äiti joka tapauksessa, teki sitten mitä tahansa. Tai ainakin on jotenkin in verrata itseään täydellisyyteen ja sitten rypeä itsesäälissä huonona äitinä. Joko sitä hössöttää liikaa tai liian vähän. Mikä sitten on sopivasti?

No en minä oikeasti jaksa paljon äitiyttäni arvioida ja jatkuvasti tehdä analyysiä, missä meni pieleen? Olen ihan tavallinen, hyvä äiti. En täydellinen, mutta lapseni pidän hengissä ja hoivaan parhaani mukaan, enkä usko, että heidän fyysinen tai henkinen kapasiteettinsa siitä kärsii. Sen verran itsevarmuutta täytyy olla, ettei kaikkiin kotkotuksiin lähde mukaan. Olen aika huoleton vanhempana, mutta niin olen muutenkin, joten tämä sinällään ei ole yllätys. Otan joskus tietoisia riskejä. Join jopa raskausaikana yhden (1) lasillisen viiniä jo tietäessäni, että olen raskaana (kamalaa!). Oletan, että rikos on jo vanhentunut, kun muutamme Suomeen, eivätkä sosiaaliviranomaiset odota meitä ovella huostaanottoaikeissa ja saamme jatkossakin pitää lapsistamme hyvää huolta. Parasta huolta, jota me vanhempina kykenemme.

Jotenkin vallassa on sellainen ilmapiiri, että ihan kaikkien äitien tulisi arvostella edes muodon vuoksi itseään ja mikään ei riitä (tässäkään asiassa). Miksei sitä voisi ja saisi olla ihan tyytyväinen itseensä vanhempana? Sitä on jotenkin sitten varmaan heti taas (tässäkin asiassa) itseään täynnä, jos sanoo olevansa ihan tyytyväinen keskivertoäiti, joka ei yritäkään ehtiä ja pystyä kaikkeen, vaan priorisoi ja tekee parhaansa. Itse olen esimerkiksi priorisoinut asiani siten, että olen ihan rauhassa antanut sotkujen kotona elää omaa elämäänsä (sitä paitsi liian siisti koti aiheuttaa allergioita, olen kuullut... tosin, kuinkahan likaista saa olla ennen kuin se alkaa kääntyä haitalliseksi?)...

Vau.fi sivustolta löytyy asiallista tietoa.

Kylläpä nyt on taas blogi tehnyt tehtävänsä ja tämä äiti kiittää ja kuittaa. Aiheesta alkuperäiseen, eli kasvukäyriin ja neuvolaan. Tämä postaus ei ollut nyt arvostelua kumpaakaan kohtaan. Kasvukäyrille on tarpeensa, koska on hyvä seuloa oikeasti esim. sairauden takia käyriltä poikkeavat, selvittää syyt ja tehdä tarvittavat toimenpiteet tilanteen korjaamiseksi. Mutta ei pelotella turhaan kaikkia äitejä ja isiä, eihän? Kuinkahan muuten tämän äidin saisi sinne normaalille kasvukäyrälle?...

Äitiyspakkaus

Yksi asioista, joista olen erityisen ylpeä suomalaisena, on äitiyspakkaus. Suureen ääneen kehuskelen täällä Suomen systeemiä ja esittelen pakkauksesta saatuja vaatteita, makuupussia ja muita tuotteita tyyliin: "Tämäkin oli siinä äitiyspakkauksessa, jonka kaikki saavat!" Koitan myös muistella äitiyspakkauksen historiaa ja sen ainutlaatuisuutta. Äitiysavustus alkoi ennen sotia 1937 vähävaraisille, koska oltiin huolissaan alenevasta syntyvyydestä ja lapsikuolleisuudesta. Vuodesta 1949 se on ollut kaikkien saatavilla. Vastaavaa avustusta ei löydy mistään muualta maailmasta, aika hienoa ja surullista yhtä aikaa.

Kelan sivuilla lukee, ettei pakkausta voi ostaa, ja jäin miettimään, onko vuoden 2010 jälkeen asiaan tullut muutos. Me kyllä ostimme pakkauksen tänne Norjaan, koska emme kuulu Suomen sosiaaliturvan piiriin. Pakkaus maksoi muistaakseni reilut 300 €, eli käytännössä avustuksen rahallinen arvo + verot. Mielestäni ihan kohtuullinen hinta, ottaen huomioon kuinka paljon laadukkaita tuotteita pakkauksessa oli. Toki osa vaatteista jäi käyttämättä (esim. toppahaalari olisi ollut tytöllemme sopiva kesällä), mutta suurin osa on kyllä ollut paljonkin käytössä ja nyt on jo toinen kierros menossa. 

Äitiyspakkauksen laatikkoahan on perinteisesti käytetty vauvan ensisänkynä. Keskustelin asiasta isäni kanssa ennen esikoisen syntymää, jolloin mieheni totesi huolestuneena: "Ette kai te tosiaan aio sitä lasta laittaa laatikkoon nukkumaan? Lapsihan tottuu asumaan pahvilaatikossa ja jos sellainen ympäristö tuntuu turvalliselta vielä aikuisiällä, niin se saattaa aiheuttaa ongelmia talvella." Hyvä pointti :D

Vuoden 2012-2013 äitiyspakkaus

Miksi äitiyspakkauksen nimi on muuten vieläkin näin tasa-arvon aikana äitiyspakkaus? Suurin osa tavaroista on vauvalle, osa äidille ja onhan siellä vähän isällekin... Miksei nimi ole vauvapakkaus tai vaikka vanhemmuuspakkaus? Hirveää isien syrjintää, sanon minä!

Äitiyspakkauksen sisältöä uusitaan jatkuvasti, vaikka se pääosin säilyy samana kuosien vain vaihdellessa. 2000-luvulla saatiin itselleni erityisen mieluinen lisäys äitiyspakkaukseen, nimittäin kestovaipat! KELA seuraa jatkuvasti käyttäjäpalauttetta miettiessään tulevien äitiyspakkausten sisältöä ja tässä Vuoden mutsien ehdotuksessa on kyllä muutama harkitsemisen arvoinen pointti ;)

Vuoden mutsi -blogia voin suositella kyllä kaikille äideille. Saa toki muutkin tutustua, mutta veikkaan, että parhaiten se avautuu nimenomaan äideille :D

PS: Mitä muuten laittaisitte isyyspakkaukseen?

Univelka

Uni on yksi asia, jota oppii arvostamaan vasta, kun se ilmoittaa poissaolostaan. Vähän sellainen kiittämättömän palkka, kun kukaan ei huomaa eikä välitä niin kauan kuin kaikki menee hyvin, mutta poistuppa vuorokaudeksi, niin jo on piru irti.

Väsyttää. Kolme neljästä nukkuu. Itse menen varmaan taas samoilla silmillä iltaan asti. Onhan tässä muutaman vuorokauden aikana nukuttukin jo melkein yhdet normaalit yöunet yhteensä. Nukkuminen on yliarvostettua, vai miten se meni? Aika rentoa matkustaa, kun on sellainen ylistressaaja ja hössääjä, kun pitää vaihtaa menopeliä kaksi kertaa ja ehtiä lennolle ja pakata vaunut suojapusseihin ja vaihtaa vaippaa ja imettää, ja ruisleipääkin pitäisi ostaa, mutta onkohan niillä stokkalla vaan vanhoja kovia vai oisko aamukuudelta jo uutta tuoretta erää, ja pitäiskö ostaa joku naistenlehti, jota ei koskaan ehdi kuitenkaan lukea, ja voi kun ei nyt tuo vauva huutais koko lentoa, kun on vieläkin niin tukkoinen ja korviin varmasti sattuu, mutta mitä jos itkeekin, en taida itse kuulla, kun korvien välissä ei ole mitään muuta kuin räkää ja silmiä en jaksa kuin raottaa ja toinen on muurautunut jo umpeen, mikä lie allerginen reaktio vai voisiko se johtua vain unenpuutteesta, ja muuten ihan huijausta on nuo valokynät, mitään silmäpusseja peitä, vaikka nämä on kyllä jo säkit, että niistä ne ei kyllä puhunu mitään, mutta ei niitä varmaan kukaan huomaa, kun neuletakki on ihan maitokakassa, kun vaippa valskas tietysti eka kerran tällä erää just koneessa, niin samapa tuo, mutta ehittiin junaan ku juostiin, mutta sitten oli hiki ja kylmä, mutta kotonakin oli kylmä, kun ei ollu lämmöt päällä ja nyt kuitenki on jo kone auki, eli kaikki hyvin ja ulkona on ihana sää, sitä on hyvä katsella täältä sisältä.

Ismo Leikola sanoi hyvin, että käykää ihmiset suihkussa. Käykää vaikka monta kertaa päivässä, koska sitten kun on lapsia, niin ei ehdi käydä suihkussa. Viisaita sanoja. Lisään tuohon vain, että nukkukaa ihmiset nukkukaa, vaikka monta kertaa päivässä. Sitten kun on lapsia, niin ette ehdi ja sekoatte.

Ristiäiset

Niin se vaan nimi tytölle saatiin, viimeinkin. Tuleva kotimme oli pullollaan vieraita, kun kummien lisäksi paikalla oli molempien lähisuku, eli reippaasti yli kolmekymmentä henkeä. Todennäköisesti kymmenen vuoden päästä vastaaviin juhliin joutuu jo vuokraamaan suurempia tiloja, kun lapsia on mitä luultavimmin siinä vaiheessa jo aika liuta (ei vain meillä, vaan kaikilla yhteensä!!).

Kastemalja on miehen puolelta ja kastemekko minun äitini suvun puolelta.

Paniikkinappula ehdittiin painaa pohjaan ristiäisiä ennen jo moneen kertaan usean eri ihmisen toimesta (yleensä minun), mutta kaikki saatiin valmiiksi hyvissä ajoin. Tyttö huusi kuin syötävä melkein koko kasteen ajan, mutta kyllä sieltä tarkkakuuloisimmat saivat papin sanoista nimenkin selville. 

Tuvan pöytä on nähnyt jo monet juhlat ja tulee näkemään jatkossakin

Tälle porukalle pitäisi olla melkein pitopalvelu, mutta onneksi on taitavia leipojia ja avuliaita käsiä lähisuku täynnä. Iltaa jatkettiin vielä aamuyön tunneille nuorison (eli noin kolmikymppisten kanssa). Kyllä suku on paras. Kaikin puolin.

Maisemat tontin kulmalta.

Nyt lepoa, takki on aivan tyhjä. 11 vuotta sitten äiti lähti viimeiselle matkalle ja nyt jo toinen tyttömme on kastettu. Elämä on aika ihmeellistä.

Monsterihousujen pikkusiskot

Vauvalle täytyi tottakai saada omat monsterihousut (ohje täällä), kun isosiskollakin on. Vähän isohkot ovat vielä kolmen kuukauden vanhalle, vaikka tein tuon pienimmän koon mukaan, mutta kyllä näitä tulee varmasti talven aikana pidettyä.

Monsterityttö

Tässä vielä takaosan korotuksesta muutama vinkkikuva, jos ohjeesta on vaikea hahmottaa miten se tehdään.

 

Mulla tulee näistä aina Monsterit Oy mieleen. Muistatteko sen piirretyn vielä? Siinä on ihan paras se lopputekstien poistetut kohtaukset :D

 

Jos rikkautta saisin

rahaa tonneittain tois

mä jos rikastuisin 

sepä onnea ois

Jos komea oisin...

se voi toteutua

niin mätä ois meininki jos olis ei sua

Mätä ois meininki jos olis ei

Mätä ois meininki jos olis ei

jos ei sua olis

Mut tunnustaa täytyy

ja saatan nyt punastua:

Niin mätä ois meininki jos ei olis sua.

Yhdessä me kaksi

näin kuljetaan rinnakkain

muuttuis rankemmaksi jos ois yks meitä vain

yks meitä vain.

Jos joku haluaa samanlaisen naaman, niin tässä on kaaviokuva. Vähän tätä täytyy soveltaa, koska tuon takaosan korotuksen silmukat eivät oikein ruudukkoon sujuvasti taitu, mutta onneksi noista kuvista näkee aika hyvin myös ottaa mallia. 

Monsterihousujen kaavio

Onko joku ehtinyt jo neuloa monstereita? Olis kiva nähdä kuvia :)