torstai 20. lokakuuta 2016

Eloa

Tabula rasa - tyhjä taulu. Sitä oli tuvan hirsiseinän vastapäinen vaalea tapettiseinä. Vaan ei ole enää! Vastapainoksi kaivattiin katseenvangitsijaa ja tässä se nyt on.


Jo joskus Kuopiossa minulla oli hämärä, utuinen visio hirvitaulusta, mutta ajatukset sen suhteen ovat tässä vuosien varrella muuttuneet ja jalostuneet. Nuoruuden pelikaverini (jonka kanssa mentiin seiskalla välitunnilla naimisiin tikkareiden kera - ei tästä sen enempää :D ) Milla on alkanut maalata tauluja myyntiin tässä jokin aika taaksepäin ja hän oli mitä loistavin valinta kokoamaan ajatukset taululle. Vuodatin tietysti tapoihini kuuluen monisyisesti Millalle kaiken mahdollisen, jonka vain muistin tähän aiheeseen liittyen. Puhetulvasta hän onnistui nappaamaan oleellisimman: asetelman, värimaailman, tyylin. En itsekään oikein tiennyt mihin lopputulokseen päädytään, mutta onneksi oma ammatinvalinta on ihan toisella saralla.


Ensivaikutelma oli vaalea, mutta siinä taisi vain koneen näyttö valehdella, koska seinällä värit olivat juuri oikeat. Mietittiin, tulisiko luontoa kuvata realistisemmin, mutta tämä tuntui lopulta oikealta. Omalle mielikuvitukselle jää riittävästi tilaa tulkita teosta ilman alleviivaavaa esittämistä. Mieskin tykkäsi tästä kovasti, mikä oli vain plussaa, koska oikeastihan häneltä ei näissä asioissa kysytä mielipidettä kuin vain tavan vuoksi ;)


Käypä vilkaisemassa muitakin Millan töitä facebookissa -> Eloa!

torstai 13. lokakuuta 2016

Palkinnon uusiokäyttö DIY

Muistona menneistä pesäpallouran menestysajoista (kröhöm, ensimmäinen vuodelta -95) kaapeissa on pyörinyt vanhoja palkintoja ja olen pitkään miettinyt, että mitä niillä tekisin. En raaskisi heittää poiskaan, mutta oikeasti, eihän noita kukaan tuollaisenaan enää tarvitse.

#95 #forever


Pinterestin ihmeellisessä maailmassa olen nähnyt vanhoista leluista tehtyjä purkin kansia ja siitä kai se ajatus sitten lähti...


Raskain vaihe oli tietysti hillopurkin tyhjentäminen uutta käyttöä varten ;) Tämän projektin toiseksi raskain vaihe oli etiketin liuottaminen ja rappaaminen. Kynsilakan poistoaineella sai sitten viimeisetkin liiman rippeet pois. Palkintopohjassa patsasteleva pelaaja oli mutterilla kiinni, joten sen sai helposti irti. Purkin kanteen ajattelin vain napauttaa reiän, mutta se osoittautui kannen aliarvioimiseksi. Se taipui vasta poranterän alla (ja jos joku kysyy, niin EN ole tylsyttänyt mitään työvälineitä tätä tehdessä).


Kohtuullisen tuskanhien vuodattamisen jälkeen reikä oli oikean kokoinen ja sain ruuvattua ukkelin paikoilleen. Onhan tuo nyt aika pähee :D Ainakin mun mielestä ja muiltahan ei kysytä. Olin ajatellut spray-maalatakin kannen ja ukkelin, mutta taidan jättää tuollaiseksi. Nyt vaan täytyy löytää vitriinistä tilaa uudelle tulokkaalle. Kokeilkaapa itsekin, mielikuvitus on vain rajana mitä tällä tekniikalla voi tehdä. Ensin täytyy tietysti ansaita nuo palkinnot ;)


PS. Pahoittelen vähintääkin välttäviä kuvia. Sotaleskellä ei ollut tämän stressinlievitysprojektin aikana aikaa perehtyä kameran saloihin enempää, kun kolme lasta pyöri jaloissa. Stressi lievittyi ja toisella kertaa sitten taistellaan asetusten kanssa.