torstai 29. elokuuta 2013

4. hääpäivä

Kalenteri kertoo, että tänään on hääpäivämme. Wikipedia kertoo, että 4. hääpäivä tunnetaan nimellä keramiikkahäät. Tai kaarnahäät. Tai kukkahäät. Tai hedelmähäät (yrittäisivät nyt päättää).

Ollaan sovittu miehen kanssa, ettei sen kummemmin juhlita hääpäivää (ei tarvi aina miettiä lahjaa, huoh!). Syödään hyvin ja rentoudutaan, se riittää. Kortin mies sai kuitenkin, koska... niin. Kaksi pientä lasta, remontti, muutto, epävarmuus työllistymisestä jne... Parisuhde on niin sanotusti kirjahyllyllä ja taidan narista aika tavalla! 

Joel Jyringin kortissa tiivistyy se oleellisin!

Neljä vuotta sitten tunnelmoitiin tämän tahdissa: Samuli Edelmann ja Juhlat alkakoon. Toivottavasti tunnelmoidaan ja naristaan vielä pitkään!


tiistai 27. elokuuta 2013

Lukijailta Oulun Make up storessa!

50 000 klikkausta pärähti rikki, että pamahti, joten eiköhän juhlita vähän! Oulun Make Up Store* on onnistuneiden Kuopion lukijailtojen innoittamana lähtenyt minun ja Amman kanssa toteuttamaan omaa kauneusiltaa.

Make Up Storen tuotevalikoiman löydät täältä.

 
Jos sinulla on vapaata keskiviikkona syyskuun 11. päivä kl 19-21 ja haluat rentoutua ihonhoidon ja meikkausohjeiden merkeissä, hyvässä seurassa, pienellä purtavalla ja kuohuvalla höystettynä, niin ilmoittaudu tämän postauksen kommenttikenttään (muistathan mainita yhteystietosi). Ilta sopii etenkin kiireisille äideille, joiden aika on kortilla :) Ensimmäiset kymmenen pääsevät mukaan (ja Amman lukijoista toinen mokoma). Ilmoittautuminen loppuu maanantaina 2.9. Osallistujille on illan aikan luvassa myös 20% alennus Make Up Storen normaalihintaisista tuotteista.

Jotenki musta tuntuu, että mun meikki tulee keskittymään näihin peittäviin ja korjaaviin tuotteisiin, etenkin tuossa silmäpussien tienoilla...

Toivottavasti saadaan hyvä porukka kasaan! Mukava tavata teitä lukijoita kasvotustenkin :) (etenkin, kun allekirjoittaneen kasvot saadaan illan aikana kuosiin ;) )

PS. Jos et jostain syystä saa kommentteja läpi minulle hyväksyttäväksi, niin ilmoittaudu sähköpostilla kuplablog(a)gmail.com!

Euroteamin nimikointinauhat

Päiväkodin aloittaminen aiheutti taas päänvaivaa vaatteiden kanssa. Jokainen sukka ja sormikas olisi taas nimettävä, hohhoijaa sanon vaan. Hommia riittäisi tässä huushollissa muutenkin... Permanent-tusseihin en enää koske, vahingosta oppineena, joten jotain muuta on keksittävä.

Me olemme käyttäneet jo Norjassa Euroteamin nimikointinauhoja* tytön vaatteiden nimeämiseen. Pidän noista kangasnauhoista, joihin saa valita haluamansa fontin, värin ja kuvionkin lisämaksua vastaan. Jostain luin, että säästäminen nimeäminen oli viety uudelle tasolle äidin leikatessa kuviot talteen niitä sukkia, hanskoja ja pipoja varten, kuulemma tiesivät päiväkodissa kenen se punainen kukka on ;)

Meiltä löytyy tämä fontti...

... ja tämä värivaihtoehto. (Siskoni sanoisi taas, että "tylsää", mutta minusta tuo on hieno!)

Itse en kokenut tarpeelliseksi kirjata muuta kuin nimen, se menköön myös pikkusiskolla sitten aikanaan. Sukunimikin on sen verran harvinainen, että tuskin sekoittuu kenenkään muun pikkutytön kanssa. Tekisi melkein mieli laittaa kuvia noista omista ompeluvirityksistä, mutta jatketaan sovitulla linjalla ja pidetään lapset anonyymeinä. Nimikointinauhat ovat pysyneet hyvin paidan kauluksissa silityksen jälkeen ja sukkiin ym vaikeisiin vaatteisiin olen ne ommellut (etunimi toiseen ja sukunimi toiseen sukkaan). Joihinkin vaatteisiin tuli kaksikin niminauhaa, kun anoppi oli nimennyt jo ennen meille toimittamista osan vaatteista ja meillä on tapana laittaa nimi vähän eri paikkaan. No ainakin päiväkodissa palautuu paita oikealle omistajalle :)

Kierrätystä ajatellen aion kokeilla jatkossa myös noita tageja, kun oli sen verran hikistä hommaa niminauhojen poistaminen. Ommellut nauhat oli tietysti helppo ratkoa irti, mutta niiden ompelemisessa menee hermot ikuisuus.

Toimitus on ollut aina nopeaa (tosin varmasti elokuussa ruuhkaa riittää, kuten muissakin vastaavissa firmoissa koulujen ja päiväkotien alkaessa). Paitsi kerran toimitusta ei alkanut kuulua. Ajattelin, että ehkä ongelma voisi olla postissakin, kun laitoin milloin minkäkin toimitusosoitteen asuessamme Norjassa. Kyselin tilauksen perään ja sain vastaukseksi sen lähteneen heti tilauksen jälkeen. Kummallista. Veljelleni avauduin postin toimitusvarmuudesta, kunnes sain tietää, että tilaus oli tullut jo aikoja sitten, mutta koska se "paketti" olikin kirjekuori, toimitus oli hautautunut muun postin sekaan. Eli hyvin pelasi toimitus silloinkin, pienellä veljeni aiheuttamalla viiveellä vain ;)

maanantai 26. elokuuta 2013

Taikasieni

Mitä saa, kun yhdistää uuden, vasta hiotun, petsatun ja lakatun lattian, paljon vieraita ja hetken herpaantumisen, jostain vielä yhden permanent-tussin (jotka ovat muuten kaikki kerättynä lasten ulottumattomissa) ja vähän alle kolmevuotiaan tytön? Kyllä, vanhempien pahimman painajaisen!




Meinasi itku päästä, kun näin lattian! Miksi? Missä välissä? Mistä se tussi oikein ilmestyi? Kenen piti vahtia ja miksei vahtinut? Millä tuo lähtee pois? Kuka kertoo miehelleni, joka tuon lattian entisöi??

Lattiaa peitti monen neliön alalta kauniit lapsen käden koko kaarella taiteillut ympyrät ja viivat, osa myös lapsen käsissä. Ei oikeasti naurattanut yhtään. Googletimme hakusanoilla permanent-tussi ja lattia; tuloksena, kuinkas muutenkaan, kaksplussan keskustelupalsta. Jossain mainittiin taikasieni; hei meillähän on sellainen! Serkun kanssa kontalleen jo pimentyneeseen huoneeseen (jossa ei kyseisellä hetkellä ollut sähköjä) ja ei muuta kuin töihin. Se lähtee! Tussin jäljet hävisivät hiljalleen, kun hankasimme sienellä puunsyiden mukaisesti (lapsi oli tietysti piirtänyt lähinnä puunsyiden vastaisesti...). Jäljelle jäivät valitettavasti harmaat lakattomat viirut, mutta tussin jäljet olivat sentään poissa.


Mieheni lakkasi vauriokohdan uudestaan ja kerrankin homma onnistui täydellisesti! Lattiasta ei löydy enää merkkiäkään tussin jäljestä saati taikasienen aiheuttamista harmaista, lakattomista kohdista. Nyt jälkeenpäin ajateltuna onni onnettomuudessa oli, ettei tyttö piirtänyt hirsipaneeleihin tai tapetteihin. Niitä olisi ollut astetta vaikeampi puhdistaa (koputtaa puuta)...


Aiemmin kesällä ystävämme olivat koko perheensä kanssa kyläilemässä meillä ja viisivuotias poika tuli jossain vaiheessa alakertaan hieman hämillään. Yläkerrassa oli kuulemma ollut joku "ihme mies". Isäni siellä vain lepäili sängyssään. Todellisuudessahan tässä taloudessa asuu kaksi ihmemiestä, isäni ja mieheni. Kunnon MacGyvereita ovat molemmat :)

sunnuntai 25. elokuuta 2013

Lavatanssit

Kävin eilen elämäni ensimmäistä kertaa lavatansseissa. Miksi (vasta) nyt? No kun muukin seurue meni. Olen nimittäin ollut suunnittelemassa budjettia, koulutuksia ja virkistystapahtumia ensi vuodelle eräille onnekkaille liittolaisille, mutta täytyihän meidänkin rentoutua illalla.


Kiehtovaa. Se oli ensivaikutelmani. Lamaannuin lähes, kun seurasin toimintaa vähän sivummalta lumoutuneena. Salissa kuhisi kuin muurahaispesässä. Parin kappaleen välein kohteliaasti kiitettiin tanssikumppania, hakeuduttiin asemiin ja uuden kappaleen alkaessa käytiin kilpajuoksu parhaista paikoista ja tanssikumppaneista, kunnes meno tanssilattian laidoilla hiljeni hetkeksi hurrikaanin pyöriessä keskilattialla. Silmiinpistävää oli tanssimisesta nauttiminen, humalaisten sekoilujen/sekoilijoiden puuttuminen, järjestysvalvojien työtehtävien keskittyminen juoppojen ulos heittämisestä juomien lavalta heittämiseen. Tanssilattia oli täysin kaljatahraton, lasinsiruton ja känniääliötön!


En kuitenkaan pääse yli siitä, että naiset seisovat laumassa ja odottavat, että miehet napsivat parhaat päältä kuin jotkin lihapalat keitosta. Sietämätöntä. Halventavaa. Luulisi, että nykyaikana tasa-arvo olisi ehtinyt tanssilavoille asti, mutta kai se vie oman aikansa (kuinka monta vuosikymmentä?), että vanhat tavat muuttuvat. Naisten hakua ei lasketa tasa-arvoksi.


Jossain vaiheessa minua sivistettiin, ettei lavatansseissa saa ottaa kuvia. Kysyessäni syytä tähän mielestäni käsittämättömään kirjoittamattomaan sääntöön sain vastaukseksi, että kuviin saattaisi tulla jotain, mitä ei ole tarkoitettu ulkopuolisille. Jotain sopimatonta. Jäin vain miettimään, että mitä sopimatonta siinä on, kun selväpäiset aikuiset ihmiset nauttivat tanssimisesta. Etenkin, kun lavakulttuuriin kuuluu sekin, että pareja vaihdellaan, eikä siitä olla mustasukkaisia. Mutta mistäpä minä tietäisin, kun en ole ennen lavatansseissa käynyt. Päätin kuitenkin, että on viisainta olla ärsyttämättä muita ja pakkasin kamerakännykkäni syvälle farkkujen taskuihin (nappiin mennyt asuvalinta muuten lavatansseihin. Not.).


En käynyt itse tanssimassa, kun ei haettu en hakenut. Katsotaan sitten ensi kerralla, jos jättäisi ne farkut kotiin, pukisi jonkin kauniin mekon päälle ja laittaisi sen kännykän (ja kameran) piiloon sellaiseen rannepussukkaan, joka näytti olevan tunnusmerkki pro-tanssijoille ;) Toistaiseksi aion kuitenkin tanssia vain kotona lasteni kanssa muiden silmiltä piilossa Pikku Kakkosen tunnarin tahdissa!

torstai 22. elokuuta 2013

Mileage Fitness kahvakuula

Kahvakuulailu on in, kysykää vaikka Babalta. Mahtoivatko tietää Venäjällä, että heidän voimailuvälineensä saa vielä tällaisen hypetyksen osakseen... Voima, nopeus, kestävyys, tasapaino. Tuohan kuulostaa melkein olympialaisten hokemalta nopeammin, korkeammalle, voimakkaammin. Minäkin haluan kokeilla!!

Mutta. En halua maksaa itseäni kipeäksi ja kasata kirjahyllyllistä eri painoisia kahvakuulia. En myöskään pelkän kahvakuulailun takia halua maksaa kuntosalijäsenyyttä (mitä jos tämä ei olekaan yhtään minun juttuni?). 

Mileage Fitness KT-16

Löysin ratkaisun, kun selailin paikallisen Nukashopin* nettisivuja; siellä se oli, Mileage Fitness kahvakuula! Patentoitu malli, jossa painoa voi muuttaa. Nerokkaan yksinkertaista, yksi kahvakuula, monta painoa! Arvelin, että tuo 1,3-11,3 kg 8-16 kg malli vastaisi parhaiten voimatasoani, joten se lähti Nukashopista mukaan (ja jouduin kyllä pinnistelemään, ettei sieltä lähtenyt pari muutakin juttua!). Ylivieskan liikkeessä oli vaikka mitä, etenkin lasten leikkikeskukset ja kiipeilytelineet jäivät kaihertamaan mieltä. Nettikaupasta löytyy vielä lisää valikoimaa, joten joudutaan varmaan tästäkin asiasta keskustelemaan mieheni kanssa ;)

Mileage Fitness KT-25

Tänään sitten vedin ensimmäisen Fitfarmin kahvakuulatreenin kotona suosikkisarjan pyöriessä taustalla ja tulee nimittäin huomenna olemaan lihakset jumissa! Säädettävä kahvakuula oli todella helppokäyttöinen. Painetaan vain kahvan alla olevasta painikkeesta ja käännetään säätökiekko halutun painon kohdalle. Ylimääräiset painolevyt jäävät telineeseen kahvakuulan säilyttäessä pyöreän muotonsa (kevyemmässä kuulassa ei ole kuorta, joten sen kanssa täytyy olla varovainen, ettei satuta itseään terävillä reunoilla). Kahvakuula kannattaa säätää suurimpaan painoluokkaan treenin jälkeen, ettei vahingossa tiputtele irtopainoja varpaille ;) Kahvaosio oli naisen käteen vähän turhan suuri, heilautusliikkeissä kahvakuulan tasapainoon saaminen näin kokemattomalle oli haastavaa, mutta eiköhän se tästä ala sujumaan, kun saa vähän tuntumaa harjoitteluun :)

PS. Reidet huutaa apua jo nyt! Pääsenköhän aamulla sängystä ylös...

keskiviikko 21. elokuuta 2013

Äiti neuvolassa

Project Maman Katja kirjoitteli aiheesta "äiti neuvolassa" ja jäin hänen kehoituksestaan miettimään mitä itsestäni kirjattaisiin neuvolan tietokantaan. Ehkä jotain tähän tyyliin:

Baobab Kidsin neuvolakortin kannet

Hallitsee monia ikäryhmältään edellytettäviä taitoja, kuten auton tankkaamisen ja luottokortilla nettikaupassa maksamisen, mutta ei tiedä mitä tulee tehdä, jos sairastuu (lääkäriystävälle soittamista ei voi laskea). Puhuu sujuvasti äidinkielensä suomen lisäksi myös norjaa, muutenkin kuin sunnuntaiaamuisin kylpyhuoneessa. Pituuskasvu pysähtynyt keskikäyrälle, mutta paino sahannut edestakaisin normaalin ja ylipainon välillä. Nyt menossa alaspäin normaalille käyrälle, mutta kysyttäessä ymmärtääkö, ettei voi jatkossa enää syödä jäätelöä iltapalaksi joka ilta, jos haluaa painokäyrän pysyvän kohtuullisissa korkeuksissa, ei ymmärrä kysymystä. 

Kärsii etenkin stressin aiheuttamasta atooppisesta ihottumasta, joka on kuitenkin opiskeluajoista hieman hellittänyt. Fyysisesti ihottumaa lukuunottamatta lähes terve. Lonkat reistailevat vielä synnytyksen jäljiltä. Muistutetaan, etteivät fysioterapeutin ohjeet auta, jos niiden mukaisia lonkanseutua vahvistavia liikkeitä ei tee. Väittää liikkuvansa enemmän kuin liikkuu. Aikomus osallistua puolimaratonille on epärealistinen, jos lenkkiohjelman tuijottelu ei vaihdu lenkkipolkujen tuijotteluun. 

Osaa nauttia vapaa-ajastaan huolehtimatta koko ajan lastensa voinnista. Kysyy onko tämä normaalia, vai pitäisikö siitä olla huono omatunto. Ei kuulemma ole. Selvitettävä, missä ja kenen kanssa lapset ovat äidin vapaa-ajalla. On huomannut pelkäävänsä korkeita paikkoja. Ei itsensä, vaan lasten takia. Ehkä hänellä on sittenkin omatunto. Kärsii kaltaistensa pienten lasten äitinä kroonisesta univajeesta, joka on välillä niin paha, ettei yöllä saa unta, kun laskee montako tuntia ehtii nukkua, jos saa nukkua heräämättä aamuun saakka. Tiedostaa, että katkeamattomina aamuun asti jatkuvat yöunet ovat epärealistinen haave, joten kehoitetaan hyväksymään totuus ja käyttämään nuo mietintähetket mieluummin itse nukkumiseen.

Välttänyt pahimman kolmenkympin kriisin. Ei todennäköisesti usko vielä olevansa kolmekymppinen. Elämässä kuitenkin paljon kolmekymppiselle tyypillisiä asioita, kuten mies, pienet lapset, omakotitalo, farmariauto, koira ja valtavat silmäpussit. Tunnustaa aloittavansa lauseet välillä sanoin: Silloin, kun minä olin nuori...  

Ei halua puhua tunteista ja välttelee itkemistä viimeiseen saakka. Kärsinyt selvästi äidin menettämisestä nuorena. Toipunut kuitenkin olosuhteet huomioon ottaen hyvin, josta kiittelee läheisiä suhteita perheeseensä.  Seurataan tilannetta.

Kertoo kokevansa riittämättömyyttä äitinä, vaimona, tyttärenä, ystävänä, kollegana ja naisena. On hiljalleen kuitenkin hyväksymässä, ettei vuorokauteen saa lisää tunteja, eikä viikkoon lisää päiviä. Ei vaikka valvoisikin kaikki yöt. Kärsii siis tyypillisestä kiltin tytön syndrooman aikuisiän vaiheesta, jolloin pyrkii itse tekemään kaiken ja olemaan täydellinen kaikessa mitä tekee. Toisaalta, kertoo harrastavansa kotitöitä ja siivoaa mieluiten aina heti huomenna.

Mainitsee useaan otteeseen ammetåken selitellessään puutteitaan, unohteluaan ja yleistä hajamielisyyttään. Kyseessä ilmeisesti jokin norjalaisten käyttämä (teko)syy, epäilys tämän totuuspohjasta on hatara. Seuraavalla kontrollikäynnillä kartoitetaan uudestaan unenlaatua ja määrää. Pyritään myös särkemään hellävaroen sitä kuplaa, jossa kyseinen henkilö ilmiselvästi elää.

tiistai 20. elokuuta 2013

Ideal lux Lawyer


Meillä asuu viikonloppuisin ydinperheemme (minä, mieheni, tyttömme sekä isäni) lisäksi myös isosiskoni. Hän joutuu luopumaan entisestä omasta huoneestaan meidän tyttöjemme vallatessa yläkerran päätykamarit, joten hän tulee jatkossa yöpymään alakerrassa niin sanotussa "mummun kamarissa" (jossa oma mummuni asui meidän ollessa pieniä). Sisustus on suunniteltu pitkälle minun ehdoillani samaan tyyliin kuin muutkin huoneet, mutta halusimme tietysti, että siskonikin viihtyy ja kokee huoneen omakseen. 


Kun vuosi sitten suunnittelimme hänen huonettaan, hän nimesi ensimmäisten toiveiden joukossa oman sänkynsä säilyttämisen lisäksi vihreän lampun (hän RAKASTAA vihreää!). Sirkka-Liisa löysikin aivan ihanan yksilön, joka miellytti minua siskoani ja nyt se viimein saapui! 
 
Andie Griffith as Matlock
 
Ideal luxin Lawyer pöytävalaisimesta tulee mieleen (lähinnä nimestä johtuen) vanha kunnon Matlock. Jos olisin mies, niin olisin todella kateellinen noista hopeisista kiehkuroista :D Näkyy muuten tv5:llä iltapäivisin, jos haluaa viettää vähän nostalgisia hetkiä Matlockin parissa. Kylläpäs oli nyt kömpelö aasinsilta, mutta laitetaan se vaikka maalihuurujen piikkiin (olen koko päivän maalannut vesiohenteisella maalilla, kyllä kai siitäkin jotain höyryjä lähtee?!).

sunnuntai 18. elokuuta 2013

Hiiren häät


Hiiren häät

Voi hyvänen aika hyörinää tätä
on hiirineidillä häihinsä hätä.
Mitä tehdä - huntu on sumuna suolla
ja sormukset pitäisi vuolla
ja ommella sulhasen takkiin nappi.
Jo odottaa vihkiparia pappi
ja kissankello kummulla soi.
Mitä hiirineiti nyt tehdä voi?
Kas pääskyset suolle
lentäen liitävät
hunnun hopeisen tuovat
ja takaisin kiitävät.
Sormukset tekee tikkavaari,
on langan lento kuin riemukaari.
Sulho ja morsian kipinkapin
rientävät yhdessä eteen papin.
Käki metsässä onnea kukkuu,
mutta pöllövaari vain nukkuu
oksalla vanhan tammen
rannalla metsälammen.
Jo kohta äänin kirkkain
soi orkesteri sirkkain,
ja kaikki tanssivat, hyppivät niin
että melkein joutuvat pyörryksiin.
On juhlapöydässä herkkuja hyviä,
makeita marjoja, kermaa, jyviä.
Moni viiksiään kielellä sivelee,
hääkakku silmiä hivelee.
Simamalja hääparin onneksi juodaan,
riemu ja ilo ilmoille tuodaan
ja tanssitaan kunnes saapuu yö,
vasta huomenna alkaa hiirien työ.

-Titvi Ikäheimo-


Kuvassa ihastuttava hääpari, kuvaajana (vähintäänkin yhtä ihastuttava) mieheni.

Suuret kiitokset Annalle ja Hannekselle, että saimme olla mukana teidän lämminhenkisissä häissänne. Kaikkea hyvää teille jatkoon :)


"Minä tunsin itseni niin onnelliseksi, etten edes pelännyt tämän hetken menevän ohi." -Muumipappa

torstai 15. elokuuta 2013

Fitfarmin superdieetti: päivällinen

Mitä tänään syötäisiin? Luultavasti jotain näistä:

Kanaa, 3 % fetajuustoa, kesäkurpitsaa, kesäsipulia ja vihreää paprikaa.

Tortillaa ilman tortillaa, eli jauhelihaa, punasipulia, riisiä, salaattia, kurkkua ja fetaa.

Savulohi-pinaattipastaa sipulilla ja raejuustolla.

Kaalipataa (kaalta, sipulia, jauhelihaa ja riisiä).

Jahas, taas on ollut tortillaa...

Lämpimiä ruisleipiä tonnikalalla, paprikalla, raejuustolla ja öljyllä, lisänä vielä kurkkua.

Mennään siis aika samoilla linjoilla kuin lounaalla, mutta treenipäivänä lisätään vähän hiilareita pastan, riisin tai perunan muodossa.

Nyt on menossa väliviikko superdieetin ja superdieetti extran välillä. Annetaan vähän lihaksille ja kipeytyneelle olkapäälle aikaa palautua ennen uutta rutistusta. Ruokavaliota noudatetaan, mutta hieman herkutellen soveltaen. Lauantaina on sukulaistytön häät ja sinne lähden kyllä ilman keittiövaakaa ;)

tiistai 13. elokuuta 2013

Barbien tukan selvitys

Nyt kun esikoinen käy pari päivää viikossa päiväkodissa, niin voin rauhassa varastaa lainata osan hänen leluistaan. Tämä käsittelyn saanut barbie on meidän sisarusten vanha ja jo aika huonossa kunnossa. Ajattelin kuitenkin testata netistä löytämääni ohjetta sen hiusten pelastamiseksi: How to fix your dolls crazy hair


Tarvitaan siis:
astianpesuainetta (ei shampoota!)
pyykin huuhteluainetta
harja
kuumaa vettä
pyyhe
sakset
suojakäsineet
(hermoja)


Pestään hiukset ensin astianpesuaineella. Harjataan se mitä pystytään (itse selvittelin hiuksia myös pitkän tovin ihan sormilla aukoen). Hierotaan hiuksiin huuhteluaine ja huuhdellaan kuumassa vedessä. Harjataan ja toistetaan käsittely tarvittaessa. Muotoile hiukset haluamallasi tavalla (jos osaat, minä en osannut) ja anna kuivua.


Tulos on huomattavasti parempi kuin odotin, mutta rehellisyyden nimissä mainittakoon, ettei tuo millään uutta vastaa. Esikoinen oli jopa hieman loukkaantunut, että olin sekaantunut barbien kuohkeaan kampaukseen. Mitähän se sanoo, kun kuulee, että tein saman hänen lempihevoselleen...

maanantai 12. elokuuta 2013

Päiväkoti -ja kulttuurishokki

Päiväkoti ei ole meille uusi asia, esikoista voi jo sanoa konkariksi sillä saralla. Mutta tänään oli ensimmäinen kerta, kun hän meni suomalaiseen päiväkotiin. Tutustumispäivänä emme päässeet paikalle, kun priorisoimme isovanhempien kanssa vietetyn ajan sen edelle.

En epäillyt hetkeäkään, etteikö tyttö pärjäisi. Hän kyllä pärjää. Mutta jäin autossa miettimään ohjaajan kysymystä "Jännittääkö sinua?". Vastasin refleksinomaisesti "Ei yhtään, tyttöhän on ollut ennenkin päiväkodissa ja tykkää hirveästi.". Mutta miten minä sitten oikeasti pärjäsinkään? No, onneksi yläasteella (vai onko se nykyään yläkoulu vai mikä?) ei ollut välituntia, etten ajanut kenenkään lähikauppaan karanneen oppilaan yli, sen verran olivat ajatukset jossain muualla kuin liikenteen seuraamisessa heti tuon tilanteen jälkeen. 

Kulttuurishokki tuli kotona, kun aloin selaamaan muutamaa tulostetta, jotka sain mukaani. Informaatio oli säälittävää vähintäänkin vaatimatonta. Oli siellä se puhelinnumero johon ilmoittaa, jos tulee vaikka oksennustauti, eikä lapsi pääsekään hoitoon. Mutta kun on tottunut saamaan matkaansa elokuussa oikein vihkon täydeltä tietoa (joskin siinäkään ei ollut kaikkea tarvitsemaamme) olin hieman hämmentynyt. Missä olivat vapaapäivien ja lyhennettyjen päivien aikataulut ja henkilökunnan suunnittelupäivistä aiheutuvat kiinniolot? Missä oli lista juhlista (sekä kristittyjen, muslimien että maan omien merkkipäivien osalta)? Missä oli katsaus kuukausittain vaihtuvista teemoista, joiden ympärille leikit ja laulut rakentuvat? Missä oli listaus päiväkodin arvoista ja tavoitteista? Missä olivat viittaukset lakiteksteihin, jotka säätelevät päivähoitoa?? Shokki koski osittain myös itse päiväkotia. Vuosi on sen osalta vasta alussa, mutta missä olivat värit, kuvat, eläimet ja piirustukset seiniltä? Missä olivat suuret naulakot liian monine vaihtovaatteineen ja vanhemmille matkalla olevine viesteineen?

Jos oli viikonloppuna vauhtia ja vaarallisia tilanteita, niin meno jatkuu varmasti vähintään yhtä villinä jatkossakin :D

Ehkä en tarvitsekaan kaikkea tuota tietoa tänään koskaan. Riittää, että lapsi on ja kokee itsekin olevansa turvassa, luotettavissa käsissä ja viihtyy muiden lasten kanssa. Ohjaajia oli vähän, mutta he olivat välittömiä. Vein esikoisen vähän myöhässä (vähän kesti lähdön kanssa...) ja luulin, että kaikki muut lapset olivat olleet jo ennen kyseisessä ryhmässä. Hämmästyin kuullessani kaikkien aloittaneen tänään, lapset olivat kuin kotonaan.

Iltapäivällä lapsi oli nukahtanut autoon ja itki herätessään "Isi haki minut pois päiväkodista, minä haluan takaisin.". Päivän kokemukset käytiin moneen kertaan innostuneena läpi. Oli leikitty barbeilla, legoilla, poneilla ja autoilla. Oli syöty jogurttia, leipää ja juotu maitoa. Oli ollut patjoja, joilla oli nukuttu. Oli laulettu äiti kalasta (?). Oli ollut paljon tyttöjä, poikia ja tätejä (mutta ei yhtään setää). Oli ollut kivaa! Huomenna uudestaan (ja äitikin taitaa jo pärjätä vähän paremmin) :)

sunnuntai 11. elokuuta 2013

Naked truth -body, vol. III

Viimekertainen postaus tästä aiheesta saavutti käsittämättömän suosion ja ajattelinkin nyt uusia lukijoita varoittaa etukäteen; Ei täällä mitään paljasta pintaa näy, mamma heiluu vain mummokalsareissaan! I'm sorry :D

Tämä projektihan alkoi suhteellisen pian kuopuksemme syntymän jälkeen ja Norjassa paino putosikin ihan mukavasti, kiitos jumppien ja jyrkkien mäkien sekä autottomuuden. Suomeen palattuamme vietin enemmän aikaa pullakahvien kuin urheilun parissa ja suunta oli uhkaavasti ylöspäin. Päätin, että nyt on taas kerran otettava itseä niskasta kiinni ja mutsien kympin jälkeen vähän lisätsemppiä antamaan lähdin mukaan Fitfarmin kuuden viikon superdieetille.

Kiloja on lähtenyt tuossa ajassa 8,5 ja senttejä sitäkin enemmän. Lihasta on varmasti tullut läskin (ja kämmenistä kuoriutuneen ihon) tilalle kaikkien niiden askelkyykkyjen ja punnerrusten jälkeen.

Muuttolaatikoita piti penkoa jonkin aikaa, ennen kuin Kari Traan luottokalsarit löytyivät, mutta tässä ne taas ovat, kohta lepattaen päälläni (yeah right)! ;)


Matka jatkuu vielä superdieetti extran parissa, mikä tarkoittaa käytännössä uutta kuuden viikon jaksoa uusine ruokaohjeineen ja kotijumppineen. Syyskuun loppupuolella osaan jo toivottavasti tasapainoilla arjen kanssa niin, että hyvät opit sulautuvat luontevasti perheen ruokavalioon, jotta tuon keittiövaa'an voisi jo laittaa välillä kaappiin (niin hyvä apu kuin se on ollutkin, niin en halua jäädä sen orjaksi).


21.9. olisi sitten se Espoon rantamaratonkin, hittolainen. Puolikas tosin, mutta silti (pitäis varmaan ehtiä juostakin jossain välissä vähän ennen tuota koitosta...)! Onneksi seuranani ovat kolme muuta miniää. Kerroinhan jo, että mieheni veljilläkin on hyvä maku ;)

lauantai 10. elokuuta 2013

Leivinuunissa asuu joku


Ystävämme tulkinta leivinuunimme uudesta ilmeestä:


Hauskaa viikonloppua vaan kaikille :D

Käykääpä tsekkaamassa Naurun tasapainon finaali Areenasta, jos missasitte sen juuri! Jännityksestä huolimatta vetivät aika hyvin ja bonuksena kuultiin Ismo Leikolan uutta tuotantoa :) Toivottavasti kiertue tulee johonkin tähän lähelle, niin pääsisi katsomaan livenä näitä koomikkoja (oletan, että 20 keikan kiertue ylettyy kehä kolmosen ulkopuolelle tänne periferiaankin).

perjantai 9. elokuuta 2013

Fitfarmin superdieetti: aamupala ja iltapala

Kaksi päivää jäljellä omaa Fitfarmin superdieettiä! Alkaakin rahka tulla jo kohta korvista... :D Toisaalta on hirveän helppoa, kun syö joka aamu suunnilleen saman aamupalan, koska silloin tietää kuinka kauan sillä jaksaa ja arjen pyörityksessä se kyllä helpottaa ainakin ihan pikkiriikkisen, jos äiti käy edes suunnilleen täysillä puolille päivin rahkan voimin.

Iltapalaksi rahkaa, vehnäleseitä, mustikoita ja mansikoita.

Aamupalaksi rahkaa, vehnäleseitä, soijalesitiiniä, mansikoita ja mehukeittoa.

Sama sotku sekoitettuna.

Onni onnettomuudessa on ollut se, että pidän rahkasta, muuten olisi saattanut tulla aikamoista nielemistä näiden aamu- ja iltapalojen kanssa. Toinen onni on, että elämme keskellä parasta marja-aikaa ja aamupalamarjat voi käydä hakemassa tuoreena n. 30 metriä kotiovelta. Pakastinarkkukin on jo puolillaan marjoja ja viinimarjamehuja!

Iltapalaksi rahkaa, vehnäleseitä ja mustaherukoita.

Iltapala vedetään hyvin samalla tyylillä kuin aamupala, mutta hieman vaatimattomammin; aamulla rahkaa kaikilla mausteilla ja illalla karsittu malli. 

Aamupalaksi rahkaa, vehnäleseitä, soijalesitiiniä, mustaherukoita ja mehukeittoa.

Ja sotkuhan siitäkin tuli.

Iltapalaksi raejuustoa, vehnäleseitä ja mehukeittoa.

Raejuusto tuo mukavaa vaihtelua välillä ja onhan sitä maailma pullollaan muitakin proteiinin lähteitä!

Aamupalaksi rahkaa, vehnäleseitä, mansikoita ja mehukeittoa.

Kunnon aamupalapirtelö! On muuten todella helppo ottaa mukaan, jos lähtee vaikka heti aamusta liikenteeseen. Sheikkeriin vaan ja hörppii sitten matkan varrella :)

Töissä käyville ja muuten vain kiireisille voin suositella noita pirtelöitä. Niitä voi tehdä vaikka illalla valmiiksi jääkaappiin ja napata vain lähtiessä mukaan. Pakastemarjat käyvät tähän erityisen hyvin, voisi jopa luulla, että tässähän menee litratolkulla jäätelöpohjaista pirtelöä, kun heittää vähän makeutusainettakin joukkoon ;) Maustamaton rasvaton rahka kun ei varsinaisesti ole luonnostaan makea.

Aamupalaksi rahkaa, vehnäleseitä, soijalesitiiniä, mustia ja valkoisia viinimarjoja ja mehukeittoa.

Maanantaina on tankkauspäivä ja silloin kyllä aion syödä jotain aivan muuta kuin rahkaa koko päivän! :D

keskiviikko 7. elokuuta 2013

Suklaakakku

Moni kakku päältä kaunis, mutta harvassa lusikka sisällä!


Tämä kakku tunnetaan myös nimellä laihduttajan painajainen. Voita, sokeria, tomusokeria, kananmunia, suklaata, suolaa, vehnäjauhoja! Tervetuloa kilot ja verisuonitukos!


Pohja
I                       3 dl sokeria
100 g voita  
II                      2 munaa
III                    1 dl kiehuvaa vettä
5 rkl kaakaojauhetta
IV                    4 dl vehnäjauhoa
1 tl soodaa
1,3 dl piimää
0,5 tl suolaa

Täyte/kuorrute
I                       200 g suklaata
200 g voita
II                     2 munaa
III                    2 tl vaniljasokeria
2 tippaa sitruuna tai appelsiinimehua (=loraus!)
6 dl tomusokeria

Täytteeksi kuorrutteen lisäksi hilloja ja kostukkeeksi appelsiinimehua.
 
Itse en ole kyseistä kakkua koskaan tehnyt, mutta mieheni sanoin siinä vain "vatkataan kaikki sekaisin." Pohja paistetaan 175 asteessa 45-60 minuutin ajan. Mutta hei, kaikkihan nyt osaa kakkupohjan tehdä. Ja jos vähän lässähtää, niin mitä sitten? Enemmän täytettä vaan, niin johan kakku kohoaa taas!

Täyttövaihe on kinkkinen. Kannattaa valita vähintään kaksi epäiltyä täyttäjää, jotta on sitten ketä syytellä. Täytetään ensimmäinen väli ja jätetään työ kesken. Toinen täyttäjä anoppi jatkaa ja homma jää taas kesken, kun ensimmäinen täyttäjä mieheni palaa rikospaikalle keittiöön ja motkottaa toiselle, kuinka hillat ja täyte menivät nyt väärinpäin ja nyt ei kakku kostukaan oikealla tavalla jne... Kootaan kakku kuitenkin lopulta sulassa sovussa. Tarjotaan kakku reilulle kymmenelle hengelle ja kaikki syövät itsensä ähkyyn asti (paitsi minä). Seuraavana päivänä jatketaan kakun tuhoamista ja löydetään lusikka! Vältellään vastuuta ja syytellään toisia, eikä kukaan tunnusta jättäneensä lusikkaa kakun väliin (tosin itse sankari isäni vihjaisee itse tehneensä jäynän, mutta kieltää myöhemmin tekonsa). Mysteeri on edelleen selvittämättä, missä ne CSI:n tyypit on, kun niitä oikeasti tarvitaan?

Jos kokeilet reseptiä (suosittelen, on oikeasti lähes sen veritulpan arvoista) voit lisätä kakun väliin lusikan tai halutessasi jonkin muun keittiövälineen tai mikä nyt sitten mieltäsi lämmittää. Riippuen tietysti kenelle ja missä tarjotaan (kuten viila vankilassa, vauva kummilusikka ristiäisissä jne.)



Itsehän en tätä herkkua syönyt (ihme kyllä!), mutta saattaa olla, että joudun pakastamaan pienen palan superdieetin tankkauspäivän varalle :) Lusikkaa en aio liiemmin pakastaa enkä syödä.