lauantai 30. maaliskuuta 2013

Pääsiäiskokko

Meillä täällä pohojammaalla on vähän erilaiset pääsiäisperinteet kuin muualla Suomessa, oikeat perinteet ;) Ensinnäkin, trullit eli virpojat eli rullit käyvät virpomassa lankalauantaina eivätkä palmusunnuntaina. Eihän sitä nyt jaksa montaa kertaa ihmisten ovilla kierrellä kehtaa kahtena viikonloppuna peräkkäin naapureita häiritä.


Toiseksi, kokko poltetaan pääsiäisenä eikä juhannuksena. Miehenikin pääsi elämänsä ensimmäista kertaa katsomaan oikeaa kokkoa, eikä mitään metsäpaloriskiä, joka on viritetty lautalle ja lähetetty Saimaalle oman onnensa nojaan.


Meidän pienellä kylällämme oli yhteiskokko (joka ei tarkoita, että kaikki kylän noidiksi epäillyt poltettaisiin roviolla muiden hurratessa vahingoniloisina vieressä), vaan lähes kaikki kylän asukkaat olivat kokoontuneet vanhalle koululle, joka toimittaa kylätalon virkaa. Paikalle oli saapunut myös sankka joukko muitakin, lähinnä lapsiperheitä keskustasta, koska kokko sytytettiin jo seitsemältä. Moni muu nimittäin poltti kokkonsa vasta kahdeksan jälkeen ja se on pienille lapsille vähän liian myöhään.


Päästiin myös esittelemään uusimmat tulokkaat vanhoille tutuille (jotka olivat muuttuneet reilussa kymmenessä vuodessa hämmentävän vähän). Mies ja lapset toivotettiin tervetulleiksi minun lisäkseni, joten mikäs tässä on ollessa ja mämmiä syödessä ;)

perjantai 29. maaliskuuta 2013

Ethän sylje juoksuradalle!

Onneksi tuli huomattua tämä kyltti ennen treenejä, ettei jouduttu poistumaan takavasemmalle häntä koipien välissä.

Mutsien kymppi päräytti oikein virallisesti harjoittelukauden keskiviikkona käyntiin ja voi kuulkaa! Kaikkien vastoinkäymisten (joista on edelleen tarkoitus kirjoittaa, kunhan hieman rauhoitun) jälkeen oli niiiiin ihana tavata tämä ihanien erilaisten äitien joukko ja kuunnella sitä puheensorinaa. Henkeen ja vereen joukkueurheilijana oli kuin olisi kotiin tullut :) Juokseminenkin voi olla sosiaalista! Myös areenan nimi Esport ratiopharm arena* oli näin lääkealan ihmiselle kotiutumista edistävä tekijä ;) En ehkä vieläkään muista kuka oli kuka, mutta ihastuttavia mammoja kaikki tyynni täytyy sanoa :)

Ratiopharm arena

Me opimme tuon otsikon lisäksi paljon muutakin illan aikana. Kuten sen, ettei tule aloittaa liian kovaa, koska paikat eivät kestä. Sellainen juoruilulenkki on just hyvä, syke pysyy siellä peruskestävyystasolla (ellei sitten satu olemaan sykettä nostattavia juoruja tai vuodatuksia). Huom! Kyseinen lenkkivauhti polttaa myös rasvaa tehokkaimmin! Lenkillä tulisi juoda ja hyviä vinkkejä juoman varastoinnille matkan aikana saatiin myös, mm. minigrip-pussi tissien väliin. Taidan kuitenkin kokeilla ensin juomavyötä ;) 

Matka ei tapa, vaan se vauhti (mutta joku tappaa aina?)

Juoksu tuntui yllättävän hyvältä, vaikka nivelet eivät ihan rasvatut vielä olleetkaan. Harmitti vain, kun syke hävisi välillä (sykemittari siis temppuili, en kuollut). Meni ihan hukkaan alkulenkki, kun ei jäänyt dokumenttia kulutuksesta ja sykkeistä. Miten sitä nyt voi tietää paljonko suklaata voi syödä illalla?? No en syönyt suklaata vaan Pågenin leipiä*, nami maiskis :P Kunhan saadaan nyt jotain tolkkua tähän uuteen arkeen, niin säntään tuonne metsäteille kirmaamaan, jotten jää muista mutseista jälkeen! :)

PS. Juoksukuvia ei ole, koska ne eivät ole heikkohermoisten silmille. Motivaatiota ne kyllä kohottivat kummasti!

torstai 28. maaliskuuta 2013

Kotona

Kotona ollaan, vaikka välillä meinasi usko loppua kesken. Muuton ja matkan värikkäistä vaiheista kerron vähän lisää myöhemmin, mutta nyt heitän selälleni sohvalle ja nautin vain :)


PS. Sauna on testattu taas ja todettu hyväksi!

tiistai 26. maaliskuuta 2013

Den finaste eg veit

Den dagen vi bestemte oss å flytte til Norge hadde jeg ikke sett på førhånd. Heller ikke alt det Norge og norske skulle gi til meg. "Maks. ett år" sa jeg, og var helt sikkert at da har jeg begge fått og gitt alt det er å få og gi. Så feil som jeg hadde. 

Fire og halvt år har gått siden den dagen. Vi var to når vi kom og nå er vi fire. Vi hadde med oss to ryggsekker på veien hit og nå har vi hele hus fult av ting og tøy å flytte. Først hadde vi ingen kjente her og nå har vi telleløs mange venner og kjente som vi føler vi er velkommen til når som helst igjen. 

Vi kom ikke på besøk, men pga dere, vi kom hjem. Før slå hjerte mitt til Finland og bare til Finland. Nå slår hjerte mitt tredje hver (hvis ikke annen hver) gang til Norge. 

Jeg vil ikke gråte fordi dette er ikke siste gang vi ses. Det lover jeg. Vi skal treffes igjen. Værlden er liten og vi er nære. Du og jeg er bare en tanke unna hverandre.

Uansett hva jeg sier så føler jeg at jeg får ikke sagt nok. Jeg har fått så mye og er så takknemlig. Derfor sier jeg rett og slett bare takk. Tusen, hjertelig takk. Dere er de finaste jeg veit!


Døren låses, porten lukkes,
alt er gjort for aller siste gang.
Gi meg hånden, før jeg reiser,
jeg setter meg ganske stille
på ditt fang
Være sammen, siden skilles,
det er veien hver og en må gå,
la oss ikke være triste
selv om det er oss det gjelder nå.
Om det som er forbi er forbi,
da har jeg noe vakkert å si.
Alltid skal jeg huske det vi delte du og jeg,
aldri skal jeg glemme det du var for meg.

sunnuntai 24. maaliskuuta 2013

Hyvin suunniteltu on puoliksi tehty?

Tämä muuttaminen -hyvästelyt ja pakkaaminen lähinnä- tekevät minut hulluksi! Kaiken piti hoitua sulavasti ja käsikirjoituksen mukaan, mutta kuinkas sitten kävikään. Tässä vain muutama esimerkki...


  • Ole järjestelmällinen ja ennakoi.
    • En ennakoinut sitä, että muuttofirma ehdotti muuton aikaistamista lähes viikolla. Päivän varoitusajalla. Onneksi auto järjestyi lopulta sovitulle päivälle. Sen järjestymistä odotellessa meinasin saada burn outin. 
  • Älä jätä mitään viime tippaan, vaan aloita hyvissä ajoin.
    • Aloitimme kyllä hyvissä ajoin, mutta ihmeellisesti tuonne muuttokuormaan lähtivät kaikki parittomat sukat ja läpikäymättömät kuitit, ikuisesti korjausta odottavista koruista ja vaatteista puhumattakaan. 
  • Ota koko perhe huomioon, tämä on muillekin vaikeaa.
    • Itken tyttären puolesta, kun pieni ei itse tiedä nähneensä ystäviään mahdollisesti viimeistä kertaa. 
    • Nalkutan miehelle koko ajan, kun hän on samassa huoneessa. Nalkutan myös blogissa ja facebookissa ja näin myös unta, että tappelimme verisesti. Hän todennäköisesti miettii jo eri osoitteeseen muuttamista...
  • Älä stressaa asioista, joihin et voi vaikuttaa.
    • Enpä vissiin... Koko ajan olen tarkistelemassa, mitä mies on tehnyt ja pakannut eli jättänyt tekemättä.
    • Olen manannut jo syksystä asti, että muuttopäivä tulee mitä suurimmalla todennäköisyydellä olemaan vuoden liukkain päivä, eikä muuttoauto pääse pihaan asti, vaan liukuu alamäkeen, kuten paloauto viime vuonna. (Se kävi naapurissa, eikä meillä!)
  • Älä hyvästele ketään tippa linssissä, vaan jälleennäkemisen toivossa.
    • Olen pakahtunut ikävästä jo ennen lähtöä. Itkeä pillitän kuin Esi-itkijät RY:n perustajajäsenet konsanaan. Itku ei katso paikkaa eikä aikaa, ja sekös vasta itkettääkin, että kyynelistä turvonneet silmät ovat viimeinen asia, joka minusta täällä muistetaan. Ja kun en edes normaalisti (hormoneista huolimatta) itke kuin hautajaisissa.
  • Älä jätä siivoamista viimeiseen päivään.
    • Mitään ei ole vielä siivottu. Paitsi ikkunat, jotka on pesty pakkasessa, eli ne täytyy pestä vielä uudestaan. 
  • Syö pakastimen ja kuivakaappien sisältö tyhjäksi hyvissä ajoin.
    • Arvatkaa mitä meillä syödään tänään? Hirvenpaistia, pakastelohta, n. 5 litraa marjoja, mannapuuroa, 4 purkkia omenahilloa ja kurkkusalaattia (ja minä mies varmasti haluaisi myös tyhjentää nuo viinapullot!) Mikään edellä mainituista ei todennäköisesti ole vuosimallia 2012... Jäätelöä meillä ei enää ole.
  •  Priorisoi!
    • Kirjoita siis blogia. Ei tästä muuten selviä järjissään (jos tässä nyt enää on järjissään ollutkaan).

lauantai 23. maaliskuuta 2013

Åhlens

Sarjassamme ärsyttäviä ihanuuksia, joita ei löydy Suomesta: Åhlens. Enjoy!





Tässä vain muutama poiminta heidän loputtomasta valikoimastaan, käykää katsomassa nettisivuilta, jos haluatte nähdä lisää. Ruotsissa liikkeitä löytyy pilvin pimein, Norjassakin aika monta. Miksei tätäkään sisustusliikettä ole Suomessa? Minä vaan kysyn...murr...

Kuvat Åhlensin sivuilta.

perjantai 22. maaliskuuta 2013

Kiitos päiväkodille

" Hvis det noen gang kommer en dag hvor vi ikke kan være sammen, ha meg i hjertet ditt og jeg vil alltid være der. " — Ole Brumm

Viimeinen kerta päiväkodissa ja äiti suree lapsensa puolesta. Miten 2,5 -vuotiaalle selittää, mitä muuttaminen tarkoittaa? Vinkkejä otetaan vastaan. Tyttömme on oikea barnehagejente, kuten täällä on tapana sanoa, viihtyy ihan älyttömän hyvin. Juoksee ovelta suoraan leikkimään ja lähtee melkein itkien kotiin, kun on kavereiden kanssa vielä leikit kesken. Miten kertoa hänelle, ettei kavereita enää maanantaina nähdä. Eikä tiistainakaan.

Muumi-palapeli

Vietiin småtrollin lapsille muistoksi muumipalapeli, jonka taakse esikoinen jätti kädenjälkensä ja kiitoksensa. Henkilökunta sai myös kiitokset halauksineen ja pienen muiston. Päiväkodin työntekijät tekevät kyllä käsittämättömän hienoa työtä, pitävät lapset tyytyväisinä, hoivaavat, antavat loputtomasti virikkeitä, laulavat, tanssivat ja esittävät teatteria, leipovat ja lohduttavat (sekä pitävät meidät vanhemmat järjissämme!). 



Tyttömme sai myös muiston, kansion johon oli koottu kuvia, maalauksia, lauluja ja loruja matkan varrelta. Se kyllä pakataan huolella mukaan! 

Ole Brumm og Nasse Nøff var ute og gikk seg en tur i skogen, da solen kom opp på himmelen. "Se Brumm, så utrolig vakkert" sa Nasse. Da tittet Brumm ned på Nasse og sa: "Nasse, vet du hva jeg vet?" - Nei, hva da Brumm?" svarte Nasse nysgjerrig. Brumm: "Du er like vakker som solen du.. fordi du har alltid den samme varmen med deg i ditt hjerte.. Glem aldri det, min aller beste og snilleste lille venn !!"

torstai 21. maaliskuuta 2013

Itku

Mulla on ollu koko päivän sellanen paine rinnan alla. Ahdistus. Musta möykky ja paha olo. Nyt se tulee itkuna ulos.

Kävin hyvästelemässä työkaverit tänään, eikä tämä meinaa mennä millään ohi. Yritän sanoa kaikille, ettei tässä kukaan kuole, me nähdään vielä. Mutta onhan tämä iso muutos. End of an era.

Mua itketti jo jumpassakin, niin tiesihän se, ettei tästä hyvä seuraa, kun hyvästejä aletaan tosissaan jättämään. Toisaalta on jotenkin ihana nähdä, että on itsekin ollut tärkeä monelle, haikeus on aitoa. Meille niin tärkeä vaihe elämässä on ollut muillekin merkityksellinen.

Mulla tulee niin kova ikävä näitä ihmisiä. Heidän takiaan täällä on ollut hyvä olla. Juuri nyt kaikki tuntuu niin lopulliselta, vaikka tiedän, että yhteys tärkeisiin ihmisiin säilyy. 


Taidan mennä vielä vähän itkemään tuonne muuttolaatikoiden sekaan.

keskiviikko 20. maaliskuuta 2013

Naked truth -body, vol II

Strong is the new skinny -projekti on nyt tullut yhteen määränpäähän, ei tosin vielä päätökseensä. Koska puntari ja mittanauha täytyy pakata NYT, niin otetaan välimitat tässä vaiheessa.

Mitähän tästä kuluneesta reilusta kolmesta kuukaudesta nyt sanoisi... ylämäki alamäki ylämäki alamäki... Tämä on kestävyyslaji. Oon reenannu paljon, mutta myös syönyt aivan liian paljon, joten tulokset eivät ole aivan tavoitetasolla, vielä ;) Ruokavalioksi ei imettävälle äidille oikein sovi mikään 1300 kilokalorin dieetti, joten ihan normaalilla ruoalla tässä on menty. Toisaalta toivonkin, ettei ruokailusta tule mikään pakkomielle, en tosiaan halua alkaa punnitsemaan joka suupalaa, vaan kaipaan toimivaa arkea ja stressitöntä suhdetta ruokaan.



Naked truth -body kuviin laitoin hiukset eri tavalla, että huomaisitte kumpi on ennen ja kumpi jälkeen kuva ;)

No olikohan näissä nyt sittenkään muuta eroa kuin nuo hiukset...

Paino on tippunut reilut 7 kiloa, enemmänkin olisi saanut lähteä, mutta onhan tässä koko elämä aikaa. Lantionympärys on 6 senttiä kapeampi (vaikka se on vieläkin kohtalaisen leveä ;D ), rinnanympärys, no se vaihtelee niin paljon imetyksestä riippuen, että ei kannata edes mitata vielä (sitten vasta, kun ajokoiran korvat riippuvat), vyötärö on kaventunut 6 senttiä (ja vatsalihakset löytyneet taas, jes!), reidet kaventuneet 5 senttiä ja käsivarret on itse asiassa kasvanu sentillä (Baban haba lähestyy siis vääjäämättä ;) ) HYVÄ MINÄ! :D

Olin jo ihan, että en halua edes kirjoittaa tästä, kun en ole vielä lähelläkään tavoitetta, mutta kun huomasin, että onhan tässä sitten kuitenkin jotain tapahtunut, niin tämähän onkin aika mukavaa :) Se tavoitehan oli: Haluan olla tyytyväinen peilikuvaani pääsiäiseen mennessä ja sopia vanhoihin vaatteisiini.

No, ihan tyytyväinen en vielä ole ja vanhat vaatteet on jo pakattu, joten niitä ei ole vielä päällä käytetty. Mutta projekti jatkuu! Jotta mieli pysyisi vireänä ja motivaatio ei häviäisi kokonaan, ilmoittauduin naisten kympille muiden mutsien kanssa ja viikon päästä aloitetaankin se projekti sitten tosissaan!

tiistai 19. maaliskuuta 2013

Mummon kädet

Arvatkaa montako kertaa olen pessyt kädet vuorokauden aikana? 21 kertaa. Ja nyt oli kyseessä aika kevyt vuorokausi, koska mies hoiti vaipanvaihdot illalla ja pakkaaminen oli suhteellisen siistiä eilen. Useimpina päivinä lähestytään varmasti reilua 30 pesukertaa vuorokaudessa, kun yhdellä vessareissulla (vaipanvaihdot kahdelle ja kestovaippojen huuhtelut ym.) voi helposti kertyä viisikin käsienpesua.

Aika monta kertaa tulee kädet pestyä päivän aikana.

Atooppinen ihoni kun muutenkin hilseilee ja sormenpäät halkeilevat vähän väliä, niin nyt se vasta mukavaa onkin. Melkein joka sormi auki kaikesta vauvan pyllyn pesemisestä, kynsiharjalla hankaamisesta, harsojen taittelusta, pahvilaatikoiden pyörittelystä ja pölyjen pyyhkimisestä. 

Tässä olis sellainen kuva kuivista ja haavaisista käsistä, mutta koska niiden näkeminen pistää oksennusrefleksin ärsyyntymään, niin voitte jokainen kuvitella ne mielessänne, jos haluatte. 

On sellainen olo kuin lapsena, kun oli istunut kylvyssä niin kauan, että iho alkoi rypistyä. Mummon sormet, ne mulla on, mutta ryppyjen lisäksi veri tihkuu vähän väliä jostain ratkenneesta haavasta. 

Verenpainekin on niin korkealla koko ajan, että veri suorastaan suihkuaa aavikoituneista ratkeamista. Muuttofirma ilmoitti juuri, ettei autoa saada maanantaille. En käsitä miten voi olla mahdollista, kun asiasta on sovittu ikuisuus sitten... Ehdottivat huomista muuttopäiväksi. Että kehtaavat! Ei onnistu mitenkään niin monesta syystä, etten ala aikaani niiden luettelemiseen tuhlaamaan. Ärsyttää niin paljon, että syke on koko ajan yli 100. Tuleepahan kestävyysharjoittelu tehtyä tässä samalla. PRKL! -> Pakkaamaan.

Nyt tähän joku rauhoittava otos. Ensi kesänä on tällaiset näkymät aamuisin. Ja syke laski samantien.

maanantai 18. maaliskuuta 2013

Birkebeiner

Holmenkollenilla oli hiihtojuhlat viikonloppuna, mutta niin oli täällä Lillehammerissakin. Nimittäin 17 000 hiihtäjää starttasi Birkebeinerrennetille, siis miettikää 17 000! Ihan hiihtohullua porukkaa kaikki norjalaiset! Hiihto myytiin loppuun 18 minuutissa, mutta syksyllä pyöräilyn yli 18 000 paikkaa myytiin  54 sekunnissa!

Klar, ferdig, gå!

Vuoden aikana Lillehammerissa järjestetään kolme Birken-tapahtumaa, birkebeinerrennet (hiihto), birkebeinerløpet (juoksu) ja birkebeinerrittet (pyöräily). Birkebeiner-tapahtumien taustalla on historiallinen tapahtuma 1200-luvun alusta. Haakon Haakonssøn syntyi keväällä vuonna 1204 kansalaissodan keskelle. Hänen isänsä, Birkebeinereiden johtaja, kuningas Haakon Sverressøn kuoli uudenvuodenyönä 1204, joten vastasyntyneestä pojasta tuli heti kuningas. Muutama birkebeiner pakeni pojan kanssa, koska tämän henkeä uhattiin. Vuoden 1205 jouluna he tulivat Lillehammeriin, mistä kaksi parasta hiihtäjää, Torstein Skjevla ja Skjervald Skrukka, hiihtivät vuoriston yli kaksivuotiaan tulevan kuninkaan kanssa. Matka oli raskas myrskyisän sään vuoksi, mutta birkebeinerit eivät epäröineet jatkaa matkaansa pelastaakseen pojan. Myöhemmin tästä pojasta tuli kuningas, joka lopetti kansalaissodan. Hänen aikansa oli Norjan kukoistusta keskiajalla.

Birkebeinerit pelastamassa tulevaa kuningasta.

Symboloidakseen tätä birkebeinereiden raskasta matkaa pienen lapsen kanssa jokaisen osallistujan on kannettava selässään vähintään 3,5 kg painoista reppua (joka punnitaan alussa ja lopussa). Kilpailureitti Renasta Lillehammeriin vuoriston yli mukailee alkuperäistä matkaa, tosin matkan pituuksia on monia: hiihto 54 km, pyöräily 94 km ja juoksu 21 km (lyhyempiäkin reittejä löytyy).  

En muuten haluais olla tuolla kompuroimassa.

Mites on mutsit, tehdäänkö loppukesästä vähän pidempi lenkki? ;) 

sunnuntai 17. maaliskuuta 2013

Siivooja

Väittelimme keskustelimme tässä mieheni kanssa eräänä iltana taas tulevaisuudesta ja juttu ohjautui jossain vaiheessa sille linjalle, että päästiin puhumaan kodin siivoamisen ihanuudesta ja kamaluudesta. Ystäväni sanoin "Minä en ole näin pitkään kouluja käynyt, että omia paskojani siivoaisin". Olen samoilla linjoilla, syynä kuitenkin ehkä voimakkaammin oma haluttomuus ja laiskuus siivoamisen suhteen. Voiko mitään yhtä tympeää tekemistä ihminen keksiä? No silittäminen joo, se on vielä kaiken lisäksi niin turhaakin, mutta se nyt menee samaan kategoriaan siivoamisen kanssa.



No keskustelu ajautui pattitilanteeseen siinä vaiheessa, kun minä ilmoitin, että heti, kun olen niin varoissani (kuin kuvittelen epärealistisesti joskus olevani), niin palkkaan meille siivoojan (siistijän siis). Siitähän saa niitä jotain vähennyksiäkin, niin saa sitten nauttia vapaa-ajastaan kunnolla, kun ei tarvitse stressata sitä ainaista siivoamista. Miehelläni oli asiaan täysin päinvastainen näkemys. Hän mieluummin ottaisi töistä vapaata ja siivoaisi itse! (Mainittakoon tässä yhteydessä myös kiitoksena, että olen saanut useampaan kertaan lahjaksi mm. äitienpäivänä siivotun kodin, koska se on suurin piirtein paras lahja mitä kuvitella saattaa :) )


Kumpi siis on parempi/pahempi? Tehdä hitosti töitä, että on varaa siivoojaan, että on enemmän vapaa-aikaa (ja ikke minst on paremmalla tuulella)? Vai tehdä vähemmän töitä ja siivota itse, jolloin teoriassa jää yhtä paljon vapaa-aikaa ja rahaa kuin ensimmäisessä vaihtoehdossa? (Sanokaa nyt, että tuo eka on paljon parempi, niin voin vedota teidän viisauteenne, kun tämä aihe seuraavan kerran nostetaan pöydälle!)


Lopullista päätöstä siistijän kohtalon suhteen odotellessa joudun tyytymään kohtalooni ja kuuraamaan tämän kirotun suuren talon ihanan lastemme ensimmäisen kodin luovutuskuntoon. Viikon päästä pitäisi olla valmista, huokaus...

Kuvat Pinterest (taas). 

lauantai 16. maaliskuuta 2013

The biggest mistake you can ever make is being too afraid to make one

Juoksin juoksumatolla hetken 10 kilometrin tuntivauhdilla, tuntui ihan hyvältä. Mutta ollaan nyt realisteja, en jaksaisi juosta 10 kilometriä tuolla vauhdilla. Pidän kuitenkin itseäni sen verran hyväkuntoisena, että kymppi taittuu kyllä, tavalla tai toisella. Mutta jotain haastetta tässä haasteessa täytyy olla, eihän tässä muuten mitään järkeä olisi. Eli kunnes toisin diktaattorimaisesti keneltäkään kyselemättä päätän, tavoitteeni kympillä on maaliin pääsemisen lisäksi suoriutua tuosta urakasta tunnissa. Katsotaan sitten maalissa, miten kävi! ;)

Indeed...

Maaliskuun lopussa kymppimutsimme kokoontuvat Esport fitness arenalla* ja sieltä saaduilla vinkeillä pitäisi sitten siivittää tämä harjoittelu aivan uusiin ulottuvuuksiin. En malta odottaa :) Itselläni ei nimittäin ole mitään käsitystä, mitä se kymppi oikeasti vaatii (hirvittävän uhon ja epärealistisen kovan itseluottamuksen lisäksi). Voimaharjoittelua olen ajatellut joka tapauksessa jatkaa Suomessakin, vaikka käteni ovat Julien viimeisen treenin jälkeen vieläkin kosketusarat, enkä kykene noita meidän 12 ja 7 kilon puntteja tällä hetkellä juuri nostelemaan.

Allekirjoitan. Mutta ei kukaan voi juosta noin pitkällä askeleella vai voiko??

Toinen asia, jota en malta odottaa on jälkipyykki Cavan* ja mutsien kanssa naisten kympin jälkeen :) Sen jos minkä takia on valmis vähän näkemään vaivaa ja vuodattamaan jokusen hikipisaran siinä matkan varrella! Toistaiseksi juokseminen saa kuitenkin odottaa, ulkona on ihan helvetin liukasta! (Anteeksi kielenkäyttöni, mutta viimeksi tänään valuin vaunujen kanssa mäessä alaspäin, kun siitä jäisestä rinteestä ei uuden lumen alta meinannut millään löytää kengän alle pitoa!!)

Kuvat Pinterest.

perjantai 15. maaliskuuta 2013

Indiedaysin DIY vinkit

Indiedays järjesti jokunen aika sitten DIY-kilpailun ja päätin osallistua siihen tuolla hurmaavalla pesupalloprinsessahameella. En todellakaan uskonut voittavani (enkä rehellisesti sanottuna toivonutkaan, kun en nyt juuri laukuista perusta) palkintona ollutta laukkua, mutta minulla oli voittajaidea!! kilpailuviettini pakotti minut osallistumaan. 

Tume-laukku

Mietin pitkään osallistuisinko viinipullonkorkeista tehdyllä muistitaululla, mutta se nyt ei varsinaisesti ollut oma ideani. Angry Birds -housut ovat mainiot, mutta siinä on mielestäni kyse vain neuleohjeesta, ei mullistavasta DIY-vinkistä. Mutta pesupalloa en ole muiden nähnyt uusiokäyttävän, ainakaan hameena. Kertoo kai enemmän minusta kuin muiden idearikkaudesta/köyhyydestä... Joka tapauksessa yllätyin varsin positiivisesti (olin jopa hieman ylpeä), kun huomasin hamevinkkini löytyvän kunniamainittujen listalta.


Kovassa käytössä tuo hame on edelleen, toivottavasti selviää muutostakin vielä ehjänä. Muita mainitsemisen arvoisia kisaan osallistuneita vinkkejä löytyy tämän linkin takaa (ne kuulokkeet oli kivat :) ).

torstai 14. maaliskuuta 2013

Sylvi

Ah, kohta on kunnolla kevät ja voi heivata nuo toppatakit varastoon ja ottaa tämän ihanuuden käyttöön :) Tuossa pakkaillessa hipelöin viimeisintä suurta neulomissaavutustani, Sylviä. Mari Muinosen suunnittelema kaunis neuletakki oli kyllä kaiken sen vaivan ja ajan arvoinen mitä se vaati. 


Ohjeen bongasin jo vuosia sitten, mutta kesti kauan ennen kuin löysin mieleiseni langan (ja AIKAA) tämän toteuttamiseen. Langaksi valikoitui lopulta Drops garnin Eskimo turkoosina. Harmi, että se huopuu niin herkästi, vähän hirvittää raahdinko käyttää koko takkia, mutta lanka oli muuten niin sopiva neuleeseen ja niin ihanan värinen, että pakko se oli tähän ottaa. Kun viime kesänä makailin sohvalla olympialaisia katsellen päätin, että nyt tai ei koskaan. Kaksi viikkoa kestäneet kisat riittivät melkein, projekti venyi vain vähän päättäjäisten jälkeen. Tässä auttoivat tosin myös 9 numeron puikot, joilla nuo helmineuleosiot valmistuivat lähes itsestään. Selän kaunis köynnöskuvio oli myös helpompi kuin miltä näyttää, koska nuo terälehdet neulotaan erikseen. Köynnökset on toteutettu ihan tavallisella palmikkotekniikalla. Nuo koristehakaset täydentävät kokonaisuuden ja ne ovat jotenkin tosi norjalaisia, joten siinäkin mielessä sopivat hyvin juuri omaan neuleeseeni :)


Yksi haaste oli tuo maha... Kunto oli vähän niin ja näin raskausaikana ja sovittamalla ei saanut kyllä mitään käsitystä takin istuvuudesta, mutta kyllä tässä ennen kesää jo ollaan sellaisissa mitoissa, että tuon kehtaa päälleen pukea.
 
Sylvin ohje on tilattavissa täältä. Se on valitettavasti vain englanniksi, mutta kuvat ovat selkeät, joten pienellä vaivalla ohje on täysin tulkittavissa. Mari Muinosen blogi, MadeByMyself löytyy taas tämän linkin takaa.

keskiviikko 13. maaliskuuta 2013

Løiten lys

Kukkia

Muuttokuormaa keventääkseni olen hullun raivolla polttanut kynttilävarastojani savutahroiksi kattoon. Mutta näistä Løiten lysin kynttilöistä en raahdi luopua. Omamme ovat jo laatikoiden kätköissä, mutta tässä muutama esimerkki hienoista luomuksista (vähän eri luokkaa kuin Party Lite...).

Mansikkavati

Kuusimetsä
Peikko poikineen

Løiten lys toimii vanhan mehu- ja viinitehtaan tiloissa Hedmarkissa Løtenissä. Kaikki kynttilät valmistetaan siellä käsin ja tehtaan lisäksi tiloissa on suuri kynttiläkauppa. Kaupan esillepanot kynttilöineen ja muine koristeineen ulottuvat neljään kerrokseen, 3000 neliömetrin alueelle, joten kyseessä on ihan virallisestikin nähtävyys. Løtenin lisäksi myyntipisteitä löytyy Bergenistä, Haugesundista, Løkenistä, Narvikista, Tromsøstä ja Tønsbergistä (ei enää Lillahammerista :( ). Suppea valikoima tuotteita on myös saatavissa nettikaupan kautta.

Hääkattaus

Suosittelen lämpimästi poikkeamaan putiikissa, jos satutte lähistölle!

tiistai 12. maaliskuuta 2013

Vaipat kompostiin?!

"Kai sinä tiedät, että vaipat voi kierrättää?" kysyi tyttäreni hoitaja tässä kerran. "MITÄ? Onko minua huijattu koko ajan?" oli ensireaktioni (tosin en sitä ehkä huutanut niin kovaa ääneen kuin pääni sisällä). "Joo, kertakäyttövaipat laitetaan biojätteeseen. Ne on sellasia paperivaippoja. Ei sun tarvi mitään kestovaippoja enää käyttää, nää on paljo helpompia!"

Onhan se huomattu, että täällä Norjassa on moni asia paremmin, mutta kai fysiikan lait täälläkin sentään pätevät? Asiahan piti selvittää, eihän tämä käy. 

Ja kyllähän siellä kierrätysyhtiön ohjeistuksessa ihan selvästi lukee: Kertakäyttövaipat biojätteeseen. Perusteluna tälle käytännölle on se, että biojäte tyhjennetään kahden viikon välein, kun taas paperi ja sekajäte vuorokerroin eli neljän viikon välein. Kakkavaipat aiheuttavat ilmeisesti niin paljon hajuhaittoja, ettei niitä voi kesäkuumalla antaa hautua kuukautta ennen kaatopaikalle kärräämistä ja säiliöt ovat liian pieniä valtaisien vaippavuorten säilömiseen. Sekajätteen noutaminen kahden viikon välein olisi taas liian kallista kunnan talouden kannalta. Eli toisin kuin jotkut vanhemmat virheellisesti käytännöstä johtuen luulevat, muovivaipat eivät ole yhtäkkiä ihmeellisesti alkaneet maatua (eivätkä muuttuneet paperivaipoiksi), vaan vaipat erotellaan biojätteestä ja viedään sitten sinne kaatopaikalle 500 vuodeksi mätänemään. Lillehammerissa ne ilmeisesti lähetetään poltettavaksi, mutta ymmärsitte varmaan pointtini?

Äitiyspakkauksen kestovaippoja

Mutta jotta tässä nyt olisi jotain valoa tunnelin päässä, niin Innherred Renovasjon (Trondheimin lähistöllä Verdalissa toimiva kunnallinen kierrätysfirma) on lähtenyt tukemaan lapsiperheitä kestovaippahankinnoissa. Jos ostaa 1000 kruunulla kestovaippoja, voi saada 500 kruunua takaisin tämän hakemuksen täyttämällä. Mahtavaa!

Havainnointikuva vaippojen pussittavasta roskiksesta.

Toinen asia, joka pistää vereni kiehumaan ovat nämä, ah niin kätevät, vaipparoskikset! Että laitetaan nyt vielä vähän lisää muovia muovin päälle, ettei vaan kakka haise vessassa. Voisi olla vahvoilla siinä vuoden turhake äänestyksessä! Vaikka viimeksi tänään turhautti taas noita harsoja taitella, kun olisi muutakin tekemistä, kuten bloggaaminen pakkaaminen, niin en silti niistä luovu. Hyvän omantunnon lisäksi on ainakin meidän pesueen 2 * n. 6000 kertakäyttövaippaa pois sieltä kaatopaikalta. Ja sitä paitsi kestovaipoissa on niin kivoja kuviakin :)

maanantai 11. maaliskuuta 2013

Naisten kymppi -ja minä- kolmekymmentä vuotta

Vuoden mutsi bloggaajat Katja ja Satu haastoivat lukijansa naisten kympille ja yllytyshullu kun olen laitoin mitään ajattelematta epäröimättä viestiä eteenpäin. Mukana ollaan!

Naisten kympille pääset sinäkin täältä!

Ja mukana todella ollaan.... Mitähän taas tuli luvattua. Juoksin pesäpallourani jälkeisinä kesinä pari puolimaratonia, mutta se oli 2 lasta ja x määrä vuosia sitten. Mutta tässä sitä nyt sitten pitäisi keksiä kuinka pari päivää ennen kolmekymppisiä kykenisi juoksemaan naisten kympin... 26.5. siis pärähtää, maaliin asti päästään tyylistä tinkimättä!

Pinterest motivation ;)

Käykää ihmeessä inspiroitumassa juoksun huumasta, mukana menossa ovat lisäkseni:

Satu Salamatkustaja
Katja Project Mama
Lydas Gravid - raskaana
Lähiömutsi
HelloAochi Yksi, kaksi, meitä on vain kaksi
Rouva Ruuhka Rouvan Ruuhkavuodet
Liina Pudonneita omenoita
Dorit Paspartuu
Nonariina Kahvia ja unelmia
Valeäiti
Vihreä lintu

 Hahaa, löysin muuten lenkkarit! (Mutta en kokeillut niitä vielä jalkaan, otetaan yksi asia kerrallaan.)

Jos juostaiski näissä?
 
PS: Ehdin jo kehumaan, että Tenat saadaan firman piikkiin, joten sanoista tekoihin. Nähtäväksi jää, juostaanko Tenat paidoissa vai housuissa vai sekä että ;D

lauantai 9. maaliskuuta 2013

Hr Ping Vin

Jos nauru pidentää ikää, niin mä en varmaan kuole koskaan :D En oo nimittäin koskaan nauranu yhtä paljon kuin eilen illalla. Meidän apteekkari kutsui meidän työpaikan ja kahden sivuapteekin työntekijät luokseen syömään ja uskokaa tai älkää, niin ehkä tosikoilta vaikuttavat farmaseutit ja proviisorit osaavat todellakin pitää hauskaa :)

Hr Ping Vin

Tunnelma oli alusta asti katossa ja tuo Herra Ping Viini antoi vielä lisävauhtia. Tuon hatun alla on nimittäin viinihana, ja kuten eräs meistä totesi "Det er der det spennende er!" ;) Ohje pingviinin ompeluun (ja muitakin viinihahmoja) on tilattavissa Northern Quiltsin sivuilta. Taitavat olla norjaksi, mutta kyllä kokeneelta ompelijalta taitaa kaavojen mukaan onnistua kielellä kuin kielellä!

Vin Helge

Ikimuistoisia hetkiä ilta täynnä, näitä ihmisiä tulee kyllä niin kova ikävä. En voi kuin toivoa, että olen yhtä onnekas työyhteisön suhteen Suomessakin :)

perjantai 8. maaliskuuta 2013

Naisten päivän ilta

Bongasin Wilhelmiinan blogista aika osuvan tarinan äidin ja isän illasta, joten päätin laittaa sen teillekin jakoon.

Äiti ja isä istuivat katselemassa televisiota.

Äiti sanoi: minua alkaa väsyttää, on myöhä ja taidan lähteä nukkumaan.



Hän käveli keittiöön, heitti ohimennen tuolille jääneet vaattet

pesukoneeseen, silitti yhden paidan ja ompeli napinkin.

Hän teki muutaman voileivän valmiiksi aamua varten, otti 

pakastimesta sulamaan seuraavan päivän lounasta varten lihan, 

tarkisti onko aamiaismuroja riittävästi ja täytti sokeriastian.

Hän keräsi samalla pöydälle jääneen pelin laatikkoon, kattoi pöytään

mukit ja lautaset ja latasi kahvinkeittimen aamua varten valmiiksi.

Sitten hän laittoi puhelimen lataukseen, kasteli kukat, tyhjensi 

roskiksen ja ripusti pari pyyhettä kuivumaan keittiön naulaan.



Hän haukotteli ja suuntasi makuuhuoneeseen päin pysähtyen eteisen pöydän

ääreen, kirjoitti opettajalle muistilapun, jätti rahaa pöydälle retkeä varten

sekä nosti lattialle pudonneen tehtäväkirjan pöydälle. 

Samalla kirjoitti ystävälleen onnittelukortin, teki kauppalapun 

sujauttaen ne käsilaukkuunsa. 

Kylpyhuoneessa hän puhdisti kasvonsa 3-in-1 aineella, levitti

yövoidetta, harjasi hampaansa ja viilasi vielä kyntensäkin.



Isä huusi olohuoneesta: "eikö sinun pitänyt mennä nukkumaan?"

"olen menossa" hän vastasi, vaihtoi veden koirankuppiin, nosti

kissan ulos, tarkisti että ovet olivat lukossa ja sytytti pihavalon.

Hän kurkisti vielä lastenhuoneisiin, sammutti yövalon, stereot, tv:n, 

ripusti paidan naulakkoon, keräsi lattialta likaiset sukat sekä kävi

lyhyen keskustelun yhden lapsensa kanssa, joka valvoi vielä 

kotitehtäviään tehden. 

Makuuhuoneessa hän laittoi herätyskellon soimaan, otti esiin

seuraavan päivän työvaatteensa, oikaisi kenkätelineen ja lisäsi kuuden

tärkeimmän tehtävän joukkoon kolme asiaa.

Hän kävi makuulle ja lausui iltaruokouksensa ja laittoi silmät kiinni.



Samoihin aikoihin isä sammutti television, sanoi -ei erityisesti

kenellekään sanojansa osoittaen- 

menevänsä nukkumaan, ja meni nukkumaan. 

Ja sitten mies ihmettelee, miksi minun mielestäni on niin rankkaa olla "vain kotona"... 

Mitä minä sanoin!

Kävimme nimittäin juurikin eilen kiivaan asiallisen keskustelun siitä kuunteleeko mies minua, jos kuuntelee, niin milloin, ja mistä voin tietää milloin hän on kuullut ja milloin kuunnellut ja onko hän mahdollisesti jopa rekisteröinyt kuunnelleensa minua. Aika yleinen tilanne meillä on nimittäin sellainen, että selitettyäni pitkät pätkät ja varmistaessani sitten, että tulin ymmärretyksi saan vastaukseksi kysyvän Niin? lausahduksen. Mies aikoi ainakin yrittää parantaa tapansa ja minä yritän vastavuoroisesti parantaa nalkuttamisen keskustelun tasoa.

Nauttikaa naisten päivästä naiset! Ja miehet voivat hipsiä sinne kukkakauppaan ja ostaa varalta jotain rehuja sille naiselleen, niin ei tarvitse (ehkä) sitä nalkutusta tänään kuunnella ;)