Tapettikerrostumat

Välillä, kun tätä remonttia tehdään, niin on sellainen Indiana Jones -fiilis. Esimerkiksi, kun tuvan seinän tapetit ja levyt revittiin hirsiseinän edestä pois, niin siinä oli kaiken sen sotkun keskellä aika hieno fiilis. Ensinnäkin se tunne, että kyllä tuosta seinästä vielä saadaan käyttökelpoinen oli vähintäänkin mahtava tunne (koska luultiin, että joudutaan vetämään hirsipaneeli sen päälle). Toisekseen, oli mielenkiintoista nähdä kerrostumat erilaisia tapetteja ja levyjä, joilla tuota seinää oli verhottu noin sadan vuoden aikana ennen meitä.

Kaikista siisteintä oli ehkä se, että aivan ensimmäinen tapetti, tuollainen tummansininen kukkatapetti, muistuttaa erehdyttävästi tapettia, joka on tulossa vierashuoneen seinään! How cool is that?

Sandberg Karin esimerkkikuva täältä.

Pinkopahvikatto ja sen kunnostus

Katossa oli ennen kunnostusta aika pahoja repeämiä, joita paikattiin ruskealla puukitillä ja kuituteipillä.

Tuvan katto on ollut muuten niin harmonisessa kolmen sukupolven kommuunissamme se kiistakapula, johon kaikki patoutumat ja turhautumiset ovat purkautuneet. Kompromisseja on tehty puolin ja toisin hyvinkin jouhevasti olen saanut tahtoni läpi joka asiassa, mutta katto ja sen kohtalo herätti selkeästi kiivaimmat keskustelut (ja mykkäkoulut), ainakin tällä erää.

Olisimme mielellämme paljastaneet suuret hirret katosta alkuperäiseen asuunsa, mutta. Yläkerta, aikojen alussa vintti, on palanut joskus 50-luvulla ja sittemmin rakennettu uudelleen 80-luvun lopulla. Välikatossa on vanhat eristeet ja palon jäljiltä kaikenlaista moskaa edelleen. Olisi ollut veren kaivamista nenästä vaikeaa ja kallista avata katto tuhoamatta keuhkoja kaikkia muita pintoja talossa, ja vaikka tuo päätös kaihertaa mieltä edelleen emme ainakaan vielä paljasta hirsiä.

Kuva tuli otettua vähän väärästä paikasta, kun en enää muistanut, missä paikattu kohta oli. Vähän tuossa kuultaa vielä puukitti läpi, mutta siihen lätkäistään ennen uusien valaisimien asennusta uusi kerros maalia.

Tyydyimme siis kunnostamaan olemassa olevan pinkopahvikaton paikkaamalla repeämät kuituteipillä ja puukitillä (johon päädyimme, jälleen kerran, Rautapohjan* myyjien osaavan opastuksen jälkeen). Paikkaamisen jälkeen katto maalattiin Tikkurilan Siro Himmeä sisäkattomaalilla (sävy paperi). 

Väriskaala on vähän väärä, väri ei ole noin sinertävä oikeasti. Näissäkin kuvissa näkyy, kuinka kitti kuultaa läpi, mutta lisäkerroksen maalia tulisi pelastaa se ongelma.

Katon ilme raikastui huomattavasti, ja koska tuvan päätyseinään saatiin kuin saatiinkin alkuperäinen hirsiseinä näkyviin (raportti tulossa, just wait!), niin ehkä olikin ihan hyvä, että katto jäi kokonaan vaaleaksi. Eipähän tunnu siltä, että tippuu katto niskaan, eikä yleisilme muutu liian tummaksi.

Nykyiset valaisimet tulevat vielä vaihtumaan ja muutenkin valaistusta lisätään aika paljon, joten kattoon ja sen lopulliseen kohtaloonkin palataan vielä.

Hirveesti tuli nyt cliffhangereita. Täähän menee ihan Salkkareiden kans samaan sarjaan koukuttavuuden kannalta tää meidän remontti... ;D

Taikasieni

Mitä saa, kun yhdistää uuden, vasta hiotun, petsatun ja lakatun lattian, paljon vieraita ja hetken herpaantumisen, jostain vielä yhden permanent-tussin (jotka ovat muuten kaikki kerättynä lasten ulottumattomissa) ja vähän alle kolmevuotiaan tytön? Kyllä, vanhempien pahimman painajaisen!

Meinasi itku päästä, kun näin lattian! Miksi? Missä välissä? Mistä se tussi oikein ilmestyi? Kenen piti vahtia ja miksei vahtinut? Millä tuo lähtee pois? Kuka kertoo miehelleni, joka tuon lattian entisöi??

Lattiaa peitti monen neliön alalta kauniit lapsen käden koko kaarella taiteillut ympyrät ja viivat, osa myös lapsen käsissä. Ei oikeasti naurattanut yhtään. Googletimme hakusanoilla permanent-tussi ja lattia; tuloksena, kuinkas muutenkaan, kaksplussan keskustelupalsta. Jossain mainittiin taikasieni; hei meillähän on sellainen! Serkun kanssa kontalleen jo pimentyneeseen huoneeseen (jossa ei kyseisellä hetkellä ollut sähköjä) ja ei muuta kuin töihin. Se lähtee! Tussin jäljet hävisivät hiljalleen, kun hankasimme sienellä puunsyiden mukaisesti (lapsi oli tietysti piirtänyt lähinnä puunsyiden vastaisesti...). Jäljelle jäivät valitettavasti harmaat lakattomat viirut, mutta tussin jäljet olivat sentään poissa.

Mieheni lakkasi vauriokohdan uudestaan ja kerrankin homma onnistui täydellisesti! Lattiasta ei löydy enää merkkiäkään tussin jäljestä saati taikasienen aiheuttamista harmaista, lakattomista kohdista. Nyt jälkeenpäin ajateltuna onni onnettomuudessa oli, ettei tyttö piirtänyt hirsipaneeleihin tai tapetteihin. Niitä olisi ollut astetta vaikeampi puhdistaa (koputtaa puuta)...

Aiemmin kesällä ystävämme olivat koko perheensä kanssa kyläilemässä meillä ja viisivuotias poika tuli jossain vaiheessa alakertaan hieman hämillään. Yläkerrassa oli kuulemma ollut joku "ihme mies". Isäni siellä vain lepäili sängyssään. Todellisuudessahan tässä taloudessa asuu kaksi ihmemiestä, isäni ja mieheni. Kunnon MacGyvereita ovat molemmat :)

Leivinuuni -ennen ja jälkeen

Tästä lähdettiin liikkeelle. Leivinuuni ei ole alkuperäinen, mutta ollu talossa iät ja ajat. Jossain vaiheessa se oli verhottu peltikuorella ja nyt oli aika pienelle ilmeen päivitykselle.

 Kuoren alta paljastuivat alkuperäiset tiilet ja valitettavasti vähän muutakin...

... nimittäin asbestia. 50-luvulla oli jotain sivulevyjä kiinnitetty asbestilla, kuten siihen aikaan usein tehtiin. 

Onneksi saatiin heti seuraavalla päivälle Oulusta miehet avaruuspuvuissa töihin ja pian kriisi oli ohi.

Uutta kuorta alettiin hahmotella ja vähän hölmöltähän se tuntui laastin päälle lyödä samanlaisia tiililaattoja kuin alle jäi, mutta näillä mennään. Puuhällä oli aikojen saatossa murentunut lähes läpi asti, joten sitä paikkailtiin tässä yhteydessä myös uudelleen käyttökuntoon. Samalla vesisäiliö poistettiin ja muurattiin umpeen. Harmi sinällään, se oli lapsille mieluinen leikkipaikka, on itsekin tullut sitä hanaa väänneltyä kerta jos toinenkin :)

voi kun on taas epätarkka kuva :/

Uusi kuori näyttää maalikerroksien jälkeen tältä. Tässä käytettiin käsittääkseni jotain elastista laastia, mutta pinta ratkeili ikävästi siitä huolimatta. Leivinuunia ei ole lämmitetty vielä näillä helteillä kertaakaan, joten täällä on sormet ja varpaat ristissä, ettei laasti hilseile heti lattialle, kun lämmitetään uuni ensimmäisen kerran.

 

Yksityiskohdilla haettiin mielikuvaa, että laasti olisi joissain kohdin kulunut pois ja alta paljastuvat tiilet, mutta tästä tuli kyllä sitä ajatellen vähän liian siloteltu pinta. Tiilet olisivat saaneet olla vielä rouheammin esillä. 

Kaikkeen tottuu, sanoi eräskin remonttimies, kun saha kiinni seinään jäi....

Tämä projekti on ollut pitkään kesken. Muurarit saivat oman osuutensa jo kauan sitten valmiiksi, mutta viimeistelyn kanssa on kestänyt. Maalasimme pinnan ensin Tikkurilan Siroplast 2:lla, jonka päälle tuli Tikkurilan Luja puolihimmeä sävynä F497 paperi. Luukut hiottiin ja maalattiin Tikkurilan Termal silikonimaalilla, joka on tarkoitettu nimenomaan metallille ja kestää jopa +400 asteen kuumuutta. Ainut mutta on, että tuotteen lopullinen kovettuminen edellyttää kuumentamista 230 asteessa vähintään tunnin ajan. Nuohousluukut laitoin uuniin tunniksi ja suurten luukkujen kohdalla toivon vain, että uunin ja hällän lämmittäminen riittää maalin kiinnittymiseen, ettei se heti kolhiinnu irti. Kai se on tässäkin taas uskottava, että Rautapohjassa* tietävät mitä tekevät, kun tätä suosittelivat ;)

Viimeistely on tietoisesti hieman ontunut tässä kohdin. En kerta kaikkiaan jaksanut suojata tapettia ennen maalaamista, kun se menee kohta vaihtoon kuitenkin!

Silmä ei ole vielä oikein tottunut uuteen ilmeeseen, vaikka se paljon kevyemmältä nyt vaikuttaakin. Uskon, että kun saadaan loputkin tuvasta remontin alle ja valmiiksi, niin tunnelma alkaa olla ihan toinen ja leivinuunin uusi ilme istuu hyvin kokonaisuuteen. Nykyisessä kaaoksessa se on kieltämättä vähän irrallaan :D

Mäntylattian muutos

Meillä on kaikki lattiat vanhaa tai uudempaa vanhaa mäntylautalattiaa, oranssia sellaista. Itse pidän hirvittävän paljon puusta, tosin tumman ruskeana enkä tuona oranssina. Remonttimme edistyy hitaasti, mutta varmasti ja mieheni on urakoinut noiden lattioiden parissa satoi tai paistoi.

Pappan huone katto maalattuna, hirsipaneelit seinissä ennen vahausta ja lattiassa vanha maali.

 

Sama huone vaha seinissä ja lattia hiottuna.

Ja ai että, petsi ja lakka tekivät lattiasta kuin uuden.

Tässä myös Penelope-tapettia paikoillaan, tosin listat ja viimeistely puuttuvat vielä.

Vaatehuoneen lattia sai saman käsittelyn! Huom. molemmista huoneista on tulossa vielä postauksia ja lisää kuvia (jos se nyt sattuu jotakuta kiinnostamaan ;) )

Vaatehuone ennen. Lattiaa ei tosin juuri näkynyt, kun tavaraa oli lattiasta kattoon ja ikkunasta ovelle asti.

Vaatehuoneen lattia jälkeen.

Tämä kaikki vaati Ramirentistä vuokratut hiomakoneet ja Rautapohjasta* ostetut petsit ja lakat (Tikkurila Parketti Ässä petsi sävy wenge ja Tikkurila Super Unica lakka), aika monta hikistä tuntia lakan käryssä kärvistellessä (mies kärvisteli työn parissa ja minä lasten kanssa), mutta tulos on erittäin hyvä. Kohta päästään muuttamaan ensimmäisen makuuhuoneen huonekalut paikoilleen ja pappa pääsee viimein omaan "yksiöönsä"! En malta odottaa :)