Huokaus. Ja toinen. Ja vielä kolmaskin. Nyt se on viimein ohi. 10 viikkoa siinä meni, mutta nyt se on ohi. Natsi vuokraisäntä on nyt historiaa.
Kerroin viimeksi mitä tapahtui muuttaessamme loppusiivouksen kanssa. Kun vuokranantaja viimein otti meihin yhteyttä yli viisi viikkoa muuton jälkeen, hän ei edelleenkään ollut tyytyväinen. Hän oli saanut huomautuksen pankista (koska me olimme ilmoittaneet pankille, että haluamme takuuvuokran takaisin) ja hän oli vastannut, että takuita ei makseta. Hän ei kuulemma ollut ottanut yhteyttä aiemmin kiireiden takia ja toinen syy oli se, että kevään tulo oli kestänyt normaalia kauemmin. Tulisihan hänen nähdä mitä lumen alta paljastuu... (ai silloinkin, jos muuttaa maaliskuussa, kun lumi on maassa, niin pitäisi odottaa kesään, ennen kuin takuuvuokran saa takaisin??) Sähköpostin lopuksi hän oli listannut uusia epäkohtia, jotka olivat vielä entisiäkin naurettavampia. Naurettavaa oli myös se, että hän toi esille, kuinka meillä ei ollut siivousvälineitä, eikä aikaa, kun yritimme siivota kahtena viimeisenä päivänä. Anteeksi vain, mutta meillä on ystäviä, jotka lainasivat meille kaikki tarvittavat siivousvälineet, kun omamme olivat jo matkalla Suomeen ja lähdimme muun muassa myöhemmällä junalla tämän sotkun takia. Tiesimme myös Suomeen muutosta jo edeltävänä kesänä, joten ajanpuutteesta meitä ei kyllä voinut syyttää.
Pihalla ei ollut kuulemma tehty pihatöitä. No tjaa... Ottaen huomioon, että maassa oli vielä puoli metriä lunta, kun lähdimme, niin aika vaikea oli kevätsiivousta tehdä. Syksyllä teimme parhaamme, ihan normaalit syystyöt, mutta suurin osa pihatöistä on tehty aiempinakin vuosina keväisin. Hän olisi kyllä voinut halutessaan mainita asiasta jo viime kesänä, kun ilmoitimme muuttavamme jossain vaiheessa tulevana keväänä. Esim. lokakuussa ennen lumien tuloa, olisi ihan hyvin voitu tehdä kierros pihalla ja katsoa puutteet siinä vaiheessa, kun oli vielä tehtävissä jotain. Myös ulkovarasto, jonka kunnon hän maaliskuussa hyväksyi, ei enää kelvannutkaan. Siellä oli kuulemma sotkuista, mikä sinällään on outoa, koska me jätimme kaiken samoille paikoilleen kuin muuttaessamme taloon.
 |
| Merkillistä tosiaan, että suihkukaapin pimeimmästä nurkasta löytyy pölyä, kun sitä ei saanut siirtää pois paikaltaan, että sitä pölyä olisi oikeasti päässyt siivoamaan. |
Suihkukaappi, jota hän kielsi siirtämästä, koska se olisi vaatinut putkimiestä, oli nyt siirretty pois paikoiltaan ja yllätys yllätys, sen takaa löytyi pölyä! Olisimme luonnollisesti pesseet kaapin myös takaa, jos se olisi ollut mahdollista ja kaappi luvallista siirtää paikoiltaan. Kiinni pultattuna tuon parin sentin raon kautta on kohtuullisen vaikea siivota yhtään mitään, varsinkin kun toisella puolella on edessä lavuaari ja toisella puolella vessan pönttö. Pöntöstä oli toinen kannen pidikkeistä katkennut ja myönnän kyllä, että se on katkennut meidän talossa asuessa, mutta tässä tilanteessa teki mieli kyseenalaistaa sekin, että kuinka kauan tuollaisen muovipidikkeen voi olettaa kestävän. Että oliko katkennut vanhuuttaan vai meidän "väkivaltaisen käytön" takia?
Hän oli aukonut lisää pöytiä ja laatikoita ja kaivanut joka pullanmurun esille. Mielestäni huonekalujen atomeiksi purkaminen, niiden jynssääminen kynsiharjalla ja takaisin kokoaminen ei enää mene "luovutetaan samassa kunnossa kuin on vastaanotettu" tyyppisen siivouksen alle.
Hän jaksoi edelleen huomauttaa niistä samoista lattialistoista kuin aiemmin. Olimme pesseet listat jo kolme kertaa ja puhtaammaksi niitä ei enää kohtuudella saisi. Vuokranantaja vetosi moneen kertaan siihen, että me emme olleet muuttaessamme maininneet talon "huonosta kunnosta." No anteeksi vaan, mutta ei pölystä listan päällä olevan johdon takana ole tapana valittaa!!
Näin jo yhtenä yönä painajaistakin, jossa vuokraisäntä lähetti sähköpostin, jossa ilmoitusluontoisesti vain totesi maalin rapautuneen ulkoseinistä, ja että hän tulisi maksattamaan talon maalaamisen meillä. Kun heräsin kylmän hikisenä, oli melkein pakko lähteä tarkistamaan sähköposti, koska juuri jotain tuollaista häneltä olisi vielä voinut odottaa. Meni jokunen tovi, ennen kuin sain uudestaan unen päästä kiinni.
Otin yhteyttä myös edelliseen vuokralaiseen kartoittaakseni tilannetta; onko vuokranantajasta tullut natsi vasta viime aikoina, vai onko hän mahdollisesti ollut sellainen jo syntyessään. Nainen kertoi lopputarkastuksen olleen heidän kohdallaan aivan tavallinen, ei mitään poikkeavaa. Normaali loppusiivous, jonka jälkeen he olivat miehensä kanssa kiertäneet yhdessä vuokranantajan kanssa talon läpi. Käsipäivää ja hyvien jatkojen toivotukset perään. Uutinen oli toisaalta helpottava ja toisaalta ahdistava. Taloa ei siis ollut kuurattu meitä ennen hammasharjalla, joten meidänkään ei tarvitsisi (edellisellä parilla ei valitettavasti ollut valokuvia, joita olisimme voineet käyttää). Ahdistusta aiheuttivat loputtomat kysymykset; mitä tapahtui, miksi vuokranantaja yhtäkkiä käyttäytyi näin päättömästi, miksi hän ylipäätään vuokrasi taloa, jos oli niin tarkka kaikesta?? Selitystä ei koskaan saatu.
Syytöksiin vastasimme saman päivän aikana, mutta miehestä ei taaskaan kuulunut mitään. Pankin eräpäivän tultua, ilmoitimme miehelle, että seuraavaksi ilmoitamme kuluttaja-asiamiehelle ja poliisille, jos rahoja ei ala kuulua. Luulen, että tämä oli niin sanotusti viimeinen pisara; hän ymmärsi, että olisimme todellakin valmiita viemään asian niin pitkälle, jos tätä asiaa ei sovussa selvitettäisi. Tässä vaiheessa kyse ei meille enää ollut rahasta vaan periaatteesta. Mitään korvaussummaa vuokranantaja ei ollut ilmoittanut. Ilmoitimme seuraavalla viikolla asiasta eurooppalaiseen kuluttajasuojalautakuntaan, josta vastattiin jo puolen tunnin (!) kuluttua. Samana iltana vuokranantaja kuitenkin antoi kuulua itsestään. Pitkin hampain ja haukkujen kera (mm. kuinka te farmasian ammattilaiset ette osaa siivota. Teki mieli huomauttaa hänelle, että steriilin tilan siivous ja loppusiivous eivät ole täysin sama asia, mutta en jaksanut lähteä enää kaivamaan verta nenästä.) hän uhosi vielä, että oli aikonut viedä asian eteenpäin, mutta ei jaksanut, koska se veisi niin paljon aikaa. Hän siis viimein myönsi myös itselleen, ettei tulisi koskaan saamaan ketään tässä naurettavassa asiassa puolelleen. Rahat tulisivat tilille, ta det med ro, ottakaa rauhallisesti. Ja rahat tulivatkin, kaksi viikkoa viimeisen viestin jälkeen eli kymmenen viikkoa muuton jälkeen.
En suoraan sanottuna uskonut hänen luovuttavan, ennen kuin oikeasti näin tilisiirron tapahtuneen. Joten nyt voimme haudata asian ja yrittää pyyhkiä sen pois mielestämme. Toivottavasti jonkin ajan päästä muistamme Norjasta päällimmäisenä jotain muuta, kuin natsi vuokranantajamme.
Tarinan opetus on siis se, että ottakaa ihmiset kuvia vuokra-asunnoistanne muuttohetkellä. Mukavakin vuokranantaja saattaa osoittautua aikamoiseksi ongelmaksi niin halutessaan. Tilanne toimii myös toisinpäin, eli jos omistaisin vuokra-asunnon, niin kyllä kuvaisin jokaisen vuokralaisen välissä tilanteen, jotta pysyisin selvillä asunnon kunnosta. Onneksi nämä murheet ovat nyt toistaiseksi takanapäin ja voimme keskittyä omakotitaloasumisen ihanuuteen -> mm. yli tunti ruohonleikkuuta iltapuhteina, huh!
PS: Anteeksi vuodatus, mutta nyt alkaa jo helpottaa ja luulen, että tästä saa taas tämän v-käyrän laskusuuntaan!
Hän jaksoi edelleen huomauttaa niistä samoista lattialistoista kuin aiemmin. Olimme pesseet listat jo kolme kertaa ja puhtaammaksi niitä ei enää kohtuudella saisi. Vuokranantaja vetosi moneen kertaan siihen, että me emme olleet muuttaessamme maininneet talon "huonosta kunnosta." No anteeksi vaan, mutta ei pölystä listan päällä olevan johdon takana ole tapana valittaa!!
Näin jo yhtenä yönä painajaistakin, jossa vuokraisäntä lähetti sähköpostin, jossa ilmoitusluontoisesti vain totesi maalin rapautuneen ulkoseinistä, ja että hän tulisi maksattamaan talon maalaamisen meillä. Kun heräsin kylmän hikisenä, oli melkein pakko lähteä tarkistamaan sähköposti, koska juuri jotain tuollaista häneltä olisi vielä voinut odottaa. Meni jokunen tovi, ennen kuin sain uudestaan unen päästä kiinni.
Otin yhteyttä myös edelliseen vuokralaiseen kartoittaakseni tilannetta; onko vuokranantajasta tullut natsi vasta viime aikoina, vai onko hän mahdollisesti ollut sellainen jo syntyessään. Nainen kertoi lopputarkastuksen olleen heidän kohdallaan aivan tavallinen, ei mitään poikkeavaa. Normaali loppusiivous, jonka jälkeen he olivat miehensä kanssa kiertäneet yhdessä vuokranantajan kanssa talon läpi. Käsipäivää ja hyvien jatkojen toivotukset perään. Uutinen oli toisaalta helpottava ja toisaalta ahdistava. Taloa ei siis ollut kuurattu meitä ennen hammasharjalla, joten meidänkään ei tarvitsisi (edellisellä parilla ei valitettavasti ollut valokuvia, joita olisimme voineet käyttää). Ahdistusta aiheuttivat loputtomat kysymykset; mitä tapahtui, miksi vuokranantaja yhtäkkiä käyttäytyi näin päättömästi, miksi hän ylipäätään vuokrasi taloa, jos oli niin tarkka kaikesta?? Selitystä ei koskaan saatu.
Syytöksiin vastasimme saman päivän aikana, mutta miehestä ei taaskaan kuulunut mitään. Pankin eräpäivän tultua, ilmoitimme miehelle, että seuraavaksi ilmoitamme kuluttaja-asiamiehelle ja poliisille, jos rahoja ei ala kuulua. Luulen, että tämä oli niin sanotusti viimeinen pisara; hän ymmärsi, että olisimme todellakin valmiita viemään asian niin pitkälle, jos tätä asiaa ei sovussa selvitettäisi. Tässä vaiheessa kyse ei meille enää ollut rahasta vaan periaatteesta. Mitään korvaussummaa vuokranantaja ei ollut ilmoittanut. Ilmoitimme seuraavalla viikolla asiasta eurooppalaiseen kuluttajasuojalautakuntaan, josta vastattiin jo puolen tunnin (!) kuluttua. Samana iltana vuokranantaja kuitenkin antoi kuulua itsestään. Pitkin hampain ja haukkujen kera (mm. kuinka te farmasian ammattilaiset ette osaa siivota. Teki mieli huomauttaa hänelle, että steriilin tilan siivous ja loppusiivous eivät ole täysin sama asia, mutta en jaksanut lähteä enää kaivamaan verta nenästä.) hän uhosi vielä, että oli aikonut viedä asian eteenpäin, mutta ei jaksanut, koska se veisi niin paljon aikaa. Hän siis viimein myönsi myös itselleen, ettei tulisi koskaan saamaan ketään tässä naurettavassa asiassa puolelleen. Rahat tulisivat tilille, ta det med ro, ottakaa rauhallisesti. Ja rahat tulivatkin, kaksi viikkoa viimeisen viestin jälkeen eli kymmenen viikkoa muuton jälkeen.
En suoraan sanottuna uskonut hänen luovuttavan, ennen kuin oikeasti näin tilisiirron tapahtuneen. Joten nyt voimme haudata asian ja yrittää pyyhkiä sen pois mielestämme. Toivottavasti jonkin ajan päästä muistamme Norjasta päällimmäisenä jotain muuta, kuin natsi vuokranantajamme.
Tarinan opetus on siis se, että ottakaa ihmiset kuvia vuokra-asunnoistanne muuttohetkellä. Mukavakin vuokranantaja saattaa osoittautua aikamoiseksi ongelmaksi niin halutessaan. Tilanne toimii myös toisinpäin, eli jos omistaisin vuokra-asunnon, niin kyllä kuvaisin jokaisen vuokralaisen välissä tilanteen, jotta pysyisin selvillä asunnon kunnosta. Onneksi nämä murheet ovat nyt toistaiseksi takanapäin ja voimme keskittyä omakotitaloasumisen ihanuuteen -> mm. yli tunti ruohonleikkuuta iltapuhteina, huh!
PS: Anteeksi vuodatus, mutta nyt alkaa jo helpottaa ja luulen, että tästä saa taas tämän v-käyrän laskusuuntaan!
