perjantai 31. toukokuuta 2013

Kolmekymmentä

Kolmekymmentä on hyvä ikä. Koen olevani juuri kolmekymmentävuotias; en enää teini, en vielä kalkkis keski-ikäinen. Rypyt hyvällä alulla, mutta lonkkaviat vielä ilman leikkausta korjattavissa. Mieleltäni teini, mutta unirytmiltäni, no, en enää lähellekään... Opiskelut takana ja vähän vielä edessä, perhe lähellä ja terveenä. Töitä ei ole juuri nyt, mutta vankka usko töiden järjestymisestä elää vahvana.

30 vuotta, enkä osaa vieläkään avata kuoharipulloa!

Juhlapäivää vietettiin tässä viikolla vaatimattomasti kakkukahvien kera. Kahvittelemassa mukana olivat lähiperheeni lisäksi myös muurari (kerron niistä asbestijutuista ihan varmasti, kunhan tuo takka näyttää valmiilta, että saan kuvat mukaan!) sekä kaksi kalliolämpöputken poraajaa. Leppoisat synttärit! Ei turhaa tälläytymistä (ei ne muutkaan vieraat varsinaisesti olleet meikanneet), eikä ylistyspuheita. Reilut onnentoivotukset ja kakkua naamariin. Lahjankin sain; mies oli ottanut toiveeni tosissaan ja tolkuttoman suurta astiakokoelmaamme täydentää nyt Pentikin Eden. I'm in love <3 Sekin on kai merkki keski-iän lähestymisestä, että saa tällaiset kiksit astiastosta... ei vaan kymmenen vuotta sitten olisi ihan yhtä paljon mieltä lämmittänyt :D Helteet hellivät ja remonttikin edistyy hitaasti, mutta varmasti. Tämä on elämäni parasta aikaa (ja olisi varmaan miehenikin, jos en riehuisi hormonieni tahdissa edelleen päivästä toiseen).


PS: Arvonta loppuu ihan just kohta, mutta vielä ehdit mukaan!

torstai 30. toukokuuta 2013

Evakossa


Sillä välin, kun talon miesväki paini asbestin kanssa, lähdin tyttöjen kanssa evakkoon tätini, tyttöjen "mummun", luo. Win-win tilanne? Me ainakin voitettiin, koska:


  1. Nähtiin kanoja ja kukko. Esikoinen tosin säikähti kukkoa, joka kiekui niin kovaa. Tiesittekö, että kukko kiekuu norjaksi kukkurukuu? Nyt tiedätte.
  2. Ne kanat ja kukko oli puutarhalla, joten nähtiin myös paljon kukkia. Sain myös monta hullua ideaa, jotka toteutetaan aikaisintaan vuoden päästä. Ne liittyvät vahvasti hyötykasveihin, pihasuunnnitteluun ja todennäköisesti myös henkilökohtaiseen konkurssiin.
  3. Nukuin hyvin. Todella hyvin. Heräilin kyllä imettämään, vaihtamaan vaippaa, kertomaan, miksi kahden aikaan yöllä ei ole nälkä, eikä silloin syödä, vaikka olisikin nälkä (paitsi äiti voi joskus syödä, mutta sitä en kertonut) ja vaihdoin paikkaa kolme kertaa, mutta aamulla oli levännempi olo kuin kertaakaan kolmeen vuoteen. Sekään ei haitannut, että yhtenä aamuna heräsin keski-ikäisenä, vaikka menin nukkumaan vielä lähes teini-ikäisenä, kun oli nukkunut niin hyvät kauneausunet.
  4. Tytöt uivat puhallettavassa altaassa monta kertaa ja itsekin siinä sai vettä päälleen, vaikka olisin kyllä mielelläni mennyt myös uimaan. En mahtunut. Tytöt uivat kesämekoissa, uimapuvut ovat hankintalistalla yliarvostettuja. 
  5. En tehnyt mitään hyödyllistä remontin suhteen. Virkistävää, kyllä nyt taas jaksaa. (Olisin kyllä tehnyt, mutta älypuhelimeksi omani on kyllä vähintäänkin epäonnistunut yksilö. Tai sitten en vain osaa. Epäilen ensimmäistä.)
  6. Epäilen myös, ettei sota-ajan evakoilla ollut ihan samanlainen täysihoito kuin meillä oli. Lapsetkin hoidettiin pyytämättä, jos halusi nukkua pidempään.

Taidan tehdä jo alustavan varauksen kyseiseen hotelliin lattioiden kunnostamisen ajaksi!

keskiviikko 29. toukokuuta 2013

Organic spirit

Organic spirit

Sunnuntain kymppi ei olisi voinut paremmin päättyä, kuin jalkahierontaan pian maaliin saapumisen jälkeen. Paitsi, että nokitin kaikki muut ja olin varannut maanantaillekin hieronnan! Sinänsä vähän huono ajankohta, että heti hieronnan jälkeen lähdin kuuden tunnin kotimatkalle, mutta kyllä vaan teki terää siitäkin huolimatta :)

Olin kieltämättä vähän skeptinen Organic spiritin* suhteen. Olen tottunut urheiluhierontaan; tiedättekö sellaiseen, jossa säärien kipeitä penikoita hieroessa pääsee huuto ja kyyneleet valuvat hierontapöydän pehmusteille. Onneksi en ole Paavo Väyrynen, vaan olen joskus (tosi harvoin!) väärässä.

Organic spirit on kyllä henkimaailmankin hommia, mutta vain sanan positiivisessa mielessä. He tarjoavat palveluita erityisesti raskaana oleville, synnyttäneille ja vauvoille, kaikkea hieronnasta ja vyöhyketerapiasta aina akupunktioon ja doula-palveluihin asti.

Itse sain rentouttavan hieronnan lisäksi myös tarkistettua lonkkani Terhin osaavissa käsissä (paikallaan olivat molemmat, oikea puoli oli vaan löysä). Katsottiin myös yhdessä pari lonkanseutua vahvistavaa liikettä lopuksi, nyt pitäisi enää saada aikaiseksi tehdä niitä liikkeitä... Niinpä niin, sitä työkseen neuvoo ihmisiä lääkkeiden käytössä, muttei itse jaksa paria jumppaliikettä tehdä. Taitaa olla ryhdistäytymisen paikka. Vai moniko myöntää, että auton huoltokirja on aina kunnossa ja öljyt tarkistetaan ja vaihdetaan jatkuvasti, mutta oma hyvinvointi ei yllä tärkeysjärjestyksessä top 10 -listalle?

maanantai 27. toukokuuta 2013

Kymppi tuntiin!

Naisten kymppi on nyt selätetty! Tällä kertaa järjetön uho tuotti tulosta ja todella juoksin sen kympin tuntiin, sekunnilleen, kiitos mielettömän loppuspurtin (ois tietysti voinu myös käynnistää sen ajanoton vasta, kun oikeasti ylitti sen lähtöviivan, niin ei ois tarvinnu juosta maksimisykkeillä lopussa). Lähdin tosi lujaa (kuulemma kuin aropupu :D) ja se myös pelasti sen lopun, kun voimat oli jo aika vähissä, mutta matkaa vielä jäljellä. Kuka neropatti muuten keksi, että loppusuora on noin puolet matkasta??! (Ei se ollu ku yli 500 metriä, mutta kuitenkin, kuka se oli??)

Onnistuneen juoksun jälkeistä euforiaa lisäsi vielä kuohari!

Naisten kymppihän on niin sanotusti hyvän mielen tapahtuma eli virallista ajanottoa ei ole. Osallistuminen itsessään on palkinto, hyvässä seurassa ja hyvällä mielellä mennään, loppuajalla ON ei ole väliä. Tuosta hyvästä mielestä olisin halunnut henkilökohtaisesti muistuttaa erästä kanssajuoksijaa, joka suureen ääneen haukkui miestään varmaan koko matkan. En jäänyt kuuntelemaan, vaan otin pikku spurtin, kunnes valitusta ei enää kuulunut. Hei, jätetään ne huolet kotiin ens kerralla, jooko? Ja sitten muille hyvällä mielellä rupatelleille porukoille kans pikku vinkki, että juoskaa mieluummin vaikka tiiviissä jonomuodostelmassa tai edes parijonossa (lainatkaa vaikka päiväkodeilta niitä solmunaruja, joista pidetään molemmin puolin kiinni). Niin mukavaa kuin teidän iloista pulpatusta olikin kuunnella, niin olisin mieluummin pinkonut ohitsenne kahlaamatta ojan puolelta. No nyt kun on haukuttu muut, niin pakko tunnustaa, ettei se nyt ihan käsikirjan mukaan tainnut itselläkään mennä. Toiset meistä jopa tajusivat virheen heti sen tehtyään, minä vasta muiden siitä puhuessa jälkeenpäin. Siellä oli siis virallisten juomapisteiden lisäksi myös firmojen omia juottopaikkoja... Minähän tietysti fiksuna ajattelin, että onpa hyvää mainosta, ja kumosin mukin toisensa jälkeen kuivaan kurkkuuni. Kiitos ja anteeksi! Voin kyllä tulla kenelle tahansa teistä töihin, jos se yhtään vähentää aiheuttamaani vaivaa!

Mahtavaa mutsit!
 
No mutta, parasta oli kyllä se fiilis, kun oli tunnin ylä- ja alamäkien (sekä henkisten että fyysisten) jälkeen päässyt maaliin ja oikeasti saavuttanut sen tavoiteajan. Mä tein sen!! Pitää asettaa jatkossakin näin konkreettisia tavoitteita, niin niihin on helpompi päästä. Suurin haaste on se, että uskaltaa lähteä tavoittelemaan sitä määränpäätä oli kyse sitten liikunnasta, laihduttamisesta, tupakoinnin lopettamisesta tai mistä vaan!

Jalkahieronta* ja aina vaan olo paranee. Paitsi kaikilla muilla kateellisilla naisilla, jotka eivät pyynnöistä huolimatta päässeet pöydälle makoilemaan.

Juoksun jälkimainingeissa alettiin myös suunnitella uutta tempausta; eihän hyvää ryhmää ja hyvin alkanutta juoksuharrastusta noin vain hyljätä! Pohjois-Pohjanmaa seuraavana kohteena hävisi niukkaakin niukemmin (yeah right...) Islannille, joten siellä sitten ensi kerralla tällä kokoonpanolla. Sitä ennen tähtään puolimaratonille syksyllä kolmen muun miniän kanssa (on kirjoitettu jo kalenteriin, eihän se muuten olisi virallista). Ja miesten olisi sitten parempi tulla kannustamaan (ja hoitaa lapset sillä aikaa)! Pakko muuten antaa suuri kiitos ja nostaa hattua tässä yhteydessä miehelleni, joka hoiti tyttöjä kolme päivää sillä aikaa, kun itse kiertelin kympin lisäksi mm. Ikean käytäviä. Asbestin lisäksi he olivat löytäneet paljon muutakin mielenkiintoista (vauva onneksi oli maistanut vain ruohoa eikä sitä asbestia) :)

Next time in Iceland!

Note to self: Jos kerran teet sen muistilistan itselle, niin lue nyt hyvä ihminen se vielä kisapäivänä. Nimimerkillä osallistumisranneke unohtu veljen kämpille (onneks sieltä sai tilalle uuden pientä korvausta vastaan. Ammetåke, I hate you!)

lauantai 25. toukokuuta 2013

Arvonta

Se olis synttäriarvonnan paikka! Blogi nyt on aika nuori vielä, mutta itse alan siirtyä sinne keski-ikäistyvien leiriin täältä vielä lähes teini-ikäisten joukosta, joten synttärihumussani ajattelin lahjoa myös teitä lukijoitani. Mietin pitkään miten tässä lähtisi taktikoimaan ja etenemään, mutta päädyin lopulta seuraavaan: 

Ammattitaustani vuoksi valistan teitä seuraavan arvontapalkinnon kautta, saanko esitellä La Roche-Posayn Anthelios sarjan aurinkosuojaemulsio lapsille SPF50+. Tämä tuote käy tosi hyvin koko perheelle ja mikä parasta, se ehkäisee myös aurinkoihottumaa!  Ja sitten tiedoksi kaikille vääräuskoisille ;) , aurinkorasva EI ehkäise ruskettumista, vaan ehkäisee palamista, siinä on iso ero. Ja sitä paitsi, itse ainakin valitsen mieluummin vähän kalpeamman terveen lapsen kuin ruskettuneen tikittävän ihosyöpäaikapommin.

Mm. La Roche-Posayn sivuilta löytyy luotettavaa tietoa auringosta ja säteilyltä suojautumisesta.

Ja ikätoverit hei, me ei tosiaan olla enää teinejä ja sen kyllä huomaa. Aurinko vanhentaa ihan sikana, joten suosittelen kyllä oikein lämpimästi myös päivittäistä kasvovoidetta suojakertoimella, tiedä vaikka säästyisit muutamalta lisärypyltä ;)

Rekkakuskilla on vähän naama kärähtäny. (Mä en vaan pääse yli tästä kuvasta, joten käytän sitä taas täällä blogissa.) Hyvä muistutus itse auringon vahingollisuudesta, mutta myös siitä, että säteily todellakin läpäisee ikkunat!

Arvontaan voit osallistua tykkäämällä tästä postauksesta facebookissa tai kommentoimalla tänne kommenttikenttään. Saat toki liittyä lukijaksi bloggerissa, blogilistalla, bloglovin':ssa ja tykätä facebookissa, mutta en minä osaa niistä mitään arvontaan poimia, joten sieltä ei saa valitettavasti mitään lisälipukkeita tällä kerralla. Mä en oo vielä niin pro, mutta ehkä ensi kerralla sitten ;) Ja laittakaa nyt ihmiset hyvät sitten myös jotain tunnistettavia yhteystietoja tai nimimerkkejä, en myöskään lue ajatuksia, enkä pääse postin tai maistraatin tietokantoihin käsiksi! Julkaisen voittajat sitten täällä blogissa ja otan yhteyttä henkilökohtaisesti voittajaan. 

Aika alkaa NYT ja jatkuu tuonne toukokuun loppuun asti! Lykke til :D

perjantai 24. toukokuuta 2013

Paikoillanne, valmiit...

Mutsien kymppiin on kaksi yötä. K A K S I (2) yötä.


Ready? 
No en nyt sanoisi. Varvas on toipumaan päin, mutta olen laiskotellut varonut sitä vieläkin, enkä siis tehnyt minkäänlaista viimeistelyksi tunnistettavaa lenkkiä ennen sunnuntain kymppiä. Nyt mennään niin sanotusti soitellen sotaan ja toivotaan parasta (sen kympin ehdin ennen varpaan telomista juosta 2,5 minuuttia yli tunnin, joten se tunnin alitus on ehkä vieläkin realistista, mutta jos se ei sunnuntaina mene, niin lupaan juosta kympin tuntiin kotona heti kun uskallan ensi viikolla!). Viimeistelyharjoituksena tapetoimme tänään iltapuhteiksi pari vuotaa ja kyllä siinäkin tuskan hiki meinasi tulla (siitä taistelusta myöhemmin lisää).

Get set! 
Kun pelasin vielä pesistä, osasin unissanikin listan mukana kulkevista varusteista ynnä muusta rekvisiitasta ja muistan sen listan edelleen. Se menee näin: räpylä, maila, kypärä, piikkarit, pelipuku, juomapullo, urkkaliivit, huivi, pyyhe, vaihtovaatteet, lompakko, kännykkä jne... pääsitte varmaan jo jyvälle ajatuksesta. Minulla ei muistaakseni koskaan jäänyt mitään elintärkeää kotiin (korjatkaa vaan arvon leidit, jos olen väärässä). Olen kaiken tämän asian suhteen vähän kuin Paavo Väyrynen, etten ole koskaan väärässä. Hänkin luuli kerran olleensa väärässä, mutta erehtyi, ja olikin ollut koko ajan oikeassa. 

Siggin* pullossa voisi kuljettaa vaikka sitä Cavaa*, kun siinä kerran on korkissa sellainen happojuomille tarkoitettu säätökin, vai mitä?

MUTTA: Mitä ihmettä pitää ottaa mukaan naisten kympille??? No ainakin lenkkarit ja se juomapullo, juoksuvaatteet, aurinkolasit (minä en usko säätiedotuksiin, olen tilannut sunnuntaille kevään kauneimman päivän!), rintapumppu (no en ajatellut juostessa pumpata, mutta useampi vuorokausi poissa kotoa, niin voi tulla aika tukalat oltavat, jos pumppu jää kotiin). Olen vielä kahden vaiheilla luotanko vanhaan Polariini vai koeajanko äitienpäivälahjaksi saamani Sports Trackerin nyt. Taidan odottaa uuden lelun kanssa, ei sitä siinä paniikissa ihmisvilinässä pysty keskittymään uusien juttujen käyttämiseen. Tena*-näytteenkin säästin tätä suurta tapahtumaa varten (eihän sitä sissipissalle kesken kympin ehdi, jos hätä  yllättää, vai mitä sanoo muut mutsit? :D)). Harri kyllä ohjeisti meitä viimeksi Esport Arenalla*, että mm. vessan ja ensiapupisteen sijainti tulisi selvittää itselleen etukäteen, mutta minulla on riittävästi tekemistä, että osaan ajaa ensin Helsinkiin ja siellä vielä jonnekin lähtöpaikan läheisyyteen. Jotain evästä voisi varata mukaan, koska kunnon aamupalan ja pari tuntia ennen lähtöä nautitun välipalan lisäksi olisi kuulemma hyvä nauttia hiilihydraattipitoinen juoma juuri ennen H-hetkeä. Voiskohan sen Cavan korkata jo ennen lähtöä?... Onko siinä hiilihydraatteja? Onko sillä mitään väliä onko siinä hiilihydraatteja?? Kympin jälkeen saa kuulemma palkita itsensä järkevästi. Sitten viimeistään sitä Cavaa :D

Ajomatkalle olen varannut Mielensäpahoittaja-äänikirjan, jonka sain siskoltani lahjaksi, kun esikoinen syntyi yli 2,5 vuotta sitten. (Olen säästänyt sitä erityisesti tätä matkaa varten. Kröhöm.) Huomenna starttaa sitten auto etelään ja sunnuntaina mutsit:  

GO!! :D (Wish me luck!)

torstai 23. toukokuuta 2013

Sirkus

En pidä sirkuksesta mitenkään erityisesti (omassa elämässä on sirkuksen aineksia ihan tarpeeksi). Ei siis ollut mikään ihme, että sirkusesitys paikallisen koulun kentällä ei saanut eilen pulssia nousemaan, hiki tuli lähinnä helteen takia. Kaksi tuntia esikoinen sylissä kapealla lankulla tasapainoillen (hei, let's face it, en ole vielä lähelläkään tavoitemittojani), aiheutti rentoutumisen sijaan lähinnä  kipua selässä.


Kaikki kunnia toki ammattilaisille, en edes yritä arvata, montako harjoittelutuntia moiset akrobatiaesitykset vaativat. Minuun tämä esitys ei vain oikein purrut. Sirkus täyttyi muutenkin kaltaisistamme; innostuneista lapsista ja apaattisista vanhemmista, jotka koittivat pitää itsensä hereillä ja budjetin kasassa. Oikeasti, pomppulinna 3 euroa?! Käsittämättömiä hintoja sanoisin, vaikka mielestäni Suomessa on normaalisti Norjaan verrattuna ihan kohtuulliset hinnat.


Parhaat ainoat naurut kirvoitti tottelematon poni (kertoo ehkä myös omasta päivän fiiliksestäni jotain). Neljä ponia nätisti jonossa kulkien loikkivat polvenkorkuisen esteen yli. Tai ei sittenkään, yksi poneista kiersi aidan kolme tai neljä kertaa putkeen. Ei suostunut kovista käskyistäkään huolimatta hyppäämään esteen yli. Kunnon asenne ponilla, ai että nauratti makeasti :D



Mutta hei ihan oikeasti, loppunumerona sekalainen sakki eläimiä kulkee jonossa. Vau. Että ehkä, jos edellisestä live-sirkuksesta on kulunut rapiat 15 vuotta ja sen jälkeen on nähnyt vain Cirque du Soleilin näytöksiä telkkarista, niin odotuksetkin saattoi olla hieman epärealistiset... No tyttö ja täti ainakin viihtyivät! Ensi kerralla taidan mennä itse sinne Cirque de Soleilin näytökseen, niin ei tarvitse marista näin paljon...

keskiviikko 22. toukokuuta 2013

Työkkäri

Niin siinä vaan kävi, että äitiysloma tuli tiensä päähän. Nyt olen työtön työnhakija. Omasta tahdostani irtisanouduin pitämästäni työstä, koska muutimme miehen töiden perässä Suomeen. Kädet ovat ristissä kyynärpäitä myöten, jotta Pohjoismainen yhteistyö (sekä molempien maiden työttömyyskassaan kuuluminen) oikeasti realisoituisi ansiosidonnaisena työttömyyspäivärahana. Menee nimittäin talous vielä enemmän rempalleen, jos tipun jollekin hyväntekeväisyystuelle.
 

Täytyypä oikein erikseen mainita, että vähän kauhulla raahauduin sinne työkkäriin viime viikolla, eihän minun pitänyt koskaan olla tässä tilanteessa, työttömänä. Mutta kyllä oli vaan ystävällinen (eikä yhtään niin virkamiesmäisen kankea) virkailija minua vastassa, etten meinannut uskoa, eikä tarvinnut jonottaakaan yhtään (minun jälkeeni tulleet kyllä jonottivat sitten senkin edestä, kun meillä vähän kesti...). Todella positiivinen kokemus kaiken kaikkiaan. Suosittelisin jopa kaikille, mutta se tarkoittaisi, ettei kellään muullakaan olisi työtä, joten jätetään nyt sitten suosittelematta kuitenkin.


Toki kaikista mieluiten ottaisin sitä työtä vastaan, koulutusta vastaavaa vielä kaiken lisäksi kiitos. Jos mitään ei löydy, niin varasuunnitelma on valmiina. Syksyllä (kunhan ryhmä täyttyy, hopi hopi ilmoittautumaan siitä rakkaat kollegat!) aloitan LHKA-koulutuksen. Kyseessä on Lääkehoidon kokonaisarviointi -erityispätevyyskoulutus (tästä on tarkoitus postata erikseen, joten en mene sen tarkemmin yksityiskohtiin vielä) ja haave on päästä sitä sitten tekemään työkseen joko jonkin apteekin tai kunnan kautta. Potentiaaliset työnantajat saavat siis soitella! Ja kotoakin voi tulla hakemaan, jos niikseen tulee ;)

tiistai 21. toukokuuta 2013

Lampaantalja

Oli pakko kokeilla sitä niin monien kehumaa Tangle teezeria; mutta ei hiuksiin vaan lampaantaljaan! Meillä on useampikin talja ollut kovassa käytössä jo pitkään ja niiden huolto on täysin laiminlyöty joutunut odottamaan vähän tässä muuttohässäkässä. Nyt kun ulkonakin on niin hyvä kuivattaa tällaista vähän paksumpaa tavaraa, oli hyvä aika ottaa tämä projekti työn alle.

Yläosa on harjattu, alaosaa ei. Huomaatteko eron?

Harjaamaton (mutta pesty) villa ei ollut kovin houkuttelevan näköinen eikä varsinkaan tuntoinen.

Talja oli jo aika huonon näköinen, lähes huovuttunut ja ennen pesua myös todella pölyinen. Olin aika pessimistinen projektin onnistumisen suhteen, mutta yrittänyttä ei laiteta (mitä se ikinä tarkoittaakin).

Harjaamisen jälkeen talja oli jälleen yhtä pehmeä kuin uutena.

Muoviharjaan tarttui aikamoinen kasa villaa ja takkuja, mutta lopulta alta alkoi paljastua se hämärästi muistamani alkuperäinen pehmoinen pinta. Nyt kelpaa tyttöjen tuon päällä pötkötellä ja leikkiä :)

As good as new :)

Nyt kun vielä joku keksisi, miten nuo taljat saisi hylkimään pölyä sen sijaan, että ne suorastaan imevät kaikki pölyhiukkaset puoleensa...

maanantai 20. toukokuuta 2013

Hirsipaneeli

Meidän koti on hirrestä veistetty joskus 1800-luvun lopussa (kukaan ei tiedä tarkkaan milloin), joten olisi ollut mahtava saada tuota vanhaa hirsipintaa näkyville taas vuosien jälkeen. Harmi vain, että talon eristykset ovat siinä hirren sisäpuolella, joten aika kylmät oltavat saattaisi tulla talvella, jos lähdettäisiin ne villat ym poistamaan. Sisäseinissä on kuulemma vaikka mitä lommoa, joten hirsistä ei kuulemma saisi sellaista nostalgista hirsiseinää millään. Hammasta purren nieltiin tappiomme ja alettiin kaavailemaan uusia ideoita Sirkka-Liisan* kanssa. 


Hirsipaneelista löytyi sitten kaikkia miellyttävä ratkaisu (isäkin alkaa lämmetä ajatukselle). Valittiin lopulta 195 millistä kuusipaneelia* ja parin päivän kiroilun aherruksen jälkeen isä ja mies saivat tällaisen lopputuloksen aikaiseksi.



Minun tehtäväkseni jäi sitten pilata vahata seinä vanhan näköiseksi ja jännitti kyllä aika tavalla, kun hommaan ryhdyin. Sykkeet huiteli kyllä reilusti PK-alueen yläpuolella koko ajan! Teknoksen Panelwax (sävy T3044) levisi helposti sienellä, mutta se kuivuu niin nopeasti, että joutui olemaan tosi tarkkana, ettei jää saumoja pitkille seinille. Nurkka tuotti ongelmia, kun sitä joutui työstämään niin pitkään, että pakostakin siitä tuli aika suttuinen. Onko kellään hyviä vinkkejä miten kulman saisi siististi vahattua?


Nyt kun tuon värin antaa vähän imeytyä ja tasoittua, niin nähdään riittääkö yksi kerros vai laitetaanko vielä toinen kierros päälle. Koepalassa yksi kerros näytti ensin aika vaalealta, mutta se alkoi lopulta tuntua paremmalta ratkaisulta värin tasoituttua hieman. Iso pinta helposti näyttää raskaalta ja imee liikaa valoa, jos siitä tulee liian tumma.


Laitan vielä lisää kuvia tuosta pinnasta, kun se on vähän tasoittunut. Seuraavaksi pitäisi saada nuo kaksi muuta seinää tapetin peittoon, katto on jo maalattu. Pikku hiljaa, pikku hiljaa...
 
PS: Onko kenelläkään muulla ongelmia kuvien lataamisessa bloggeriin? Vaikka pienennän kuvat, niin menee ikuisuuus ennen kuin kuvat latautuu. En tykkää. 

sunnuntai 19. toukokuuta 2013

Kasvovoide suojakertoimella

Ai että, kun meitä on hemmoteltu mahtavilla kesäkeleillä! Monta päivää on jo hätyytelty hellerajaa ja sama tahti jatkuu ensi viikolla (ja mikä parasta, ei ole vielä sääskiä!)
 
Missä teidän aurinkorasvat on? Ja minkä ikäisiä ne on??

Tänään kaivettiin sitten viimein aurinkorasvatkin naftaliinista (joo, tarkistin jo aiemmin, etteivät ne olleet vanhentuneet). Aurinkorasvahan ei muuten säily avaamisen jälkeen vuotta kauemmin, ihan turha uskotella itselleen mitään muuta. Ei muuta kuin keväällä vaan uudet purkit käyttöön, iho kiittää myöhemmin. Jos ette usko minua, niin uskokaa tätä miestä! 28 vuotta rekan ikkunasta paistanut aurinko on jättänyt jälkensä kasvoihin, aika hurja näky!

Aurinko todellakin vanhentaa

Sen lisäksi, että ulkoilemaan lähtiessä meillä rasvaillaan, niin varsinkin pienten lasten vaatetukseen on hyvä kiinnittää huomiota. Mahdollisuuksien mukaan peittävät vaatteet, hattu, aurinkolasit, kyllähän te tiedätte ;) Itse käytän myös arkisin kasvovoidetta, jossa on suojakerroin ja suosittelen kyllä lämpimästi samaa kaikille kaltaisilleni kolmenkympin kriisistä kärsiville naisille hyvinvoinnistaan välittäville naisille ja miksei miehillekin. Ei sitä aina tule ajatelleeksi aamulla, että oikein aurinkorasvaa pitäisi laittaa, niin tuollainen perussuojaus päivittäin on ihan paikallaan. Tietysti, jos joskus ehtisi ottaa oikein kunnolla aurinkoa on syytä käyttää ihan oikeita aurinkorasvoja. Suojakertoimia sisältäviä kasvovoiteita on ilokseni ilmestynyt markkinoille koko ajan lisää ja myös meikkivoiteissa alkaa suojakerroin olla tuttu näky. Luulisi löytyvän jokaiselle ihotyypille oma vaihtoehtonsa. Muistattehan myös tarkistaa, että voide sisältää sen UVA-suojan, ne säteet tunkeutuvat syvemmälle ihoon ja aiheuttavat juuri niitä ryppyjä ja ihosyöpää ym. mukavaa. Voisi jopa väittää, että kunnon aurinkovoide (oikein käytettynä!) on ryppyvoiteista parhain. Ei siitä ainakaan haittaa ole ;)

perjantai 17. toukokuuta 2013

17. mai

Gratulerer med dagen Norge! On aika onnitella Norjaa kansallispäivän johdosta. Suurin osa tuttavistamme Norjassa on juuri ahtautunut kansallispukuunsa, bunadiin (eikä dugnadiin eli talkoisiin, kuten ekana vuonna virheellisesti sanoin :) ). Päivä vietetään lähes karnevaalitunnelmissa suvun ja ystävien kanssa kaupungilla. Perinteisiin kuuluu barnetogin eli lasten kulkueen ja myöhemmin iltapäivällä russtogin eli abien kulkueen seuraaminen. Jos sää on kehno, oikeaan tunnelmaan pääsee seuraamalla NRK:n suoraa juhlalähetystä, jossa fiiilistellään tunnelmia ympäri maan. Keräilin tähän muutamia otoksia vuosien varrelta, niin ymmärrätte paremmin mistä puhun.




Suomalaisilla olisi paljon opittavaa norjalaisilta itsenäisyyden juhlimisen suhteen. Talvisodasta on jo kulunut mielestäni niin kauan, ettei joka joulukuu tarvitse synkistellä ja vakuuttaa isänmaallisuuttaan vakavana ääni väristen, vaan saman patrioottisuuden voisi valjastaa vähän iloisemminkin olematta epäkunnioittava. En tarkoita, että joulukuussa tarvitsisi kaikkien lähteä sinne sohjoon kahlaamaan, mutta vähän voisi irrotella ja iloita enemmän :)

Toivottavasti kaikki Norjassa ja etenkin Lillehammerissa nauttivat päivästä! Täällä ainakin lähdetään tuonne helteeseen köllöttelemään :)

torstai 16. toukokuuta 2013

DIY Maalausvinkki

Kaikenlainen pakollinen touhuaminen on pitänyt minut poissa täältä niin, että meinaa tulla vieroitusoireita. Katon maalaamisen seurauksena niska on jämähtänyt ihan kieroon (otetaan muuten vastaan vinkkejä, kuinka ehkäistä niskajumi kattoa maalatessa!) ja siihen kun lisää vielä lasten yökukkumiset ja niistä seuranneet univelat, niin tässä mennään nyt täysin pepsi maxin voimilla eteenpäin.

Ajattelin silti käydä jakamassa teille aika kätevän vinkin. Aika moni varmaan vähän fiksailee jotain aidanpätkää tai muuta kesän aikana, niin laittakaapa tämä korvan taakse. Alunperin tämä vinkki on kai kuultu jossain Remontti-Reiskan ohjelmassa (mies tämän muisti, itse olen varmasti keskittynyt siihen Reiskaan, niin etten muista koko vinkkiä koskaan kuulleeni ja epäilinkin sen todenmukaisuutta, kunnes kokeilimme itse).

Maalaaminen itsessään on yllättävänkin terapeuttista hommaa (paitsi sen katon), mutta se pensselien ynnä muun peseminen tärpätillä jälkeenpäin, voi huokaus. Se käry on ihan hirveä, eikä se maali sitä paitsi mihinkään kunnolla lähde. Varsinkin, jos on tarkoitus maalata eri väreillä, niin ei sitä viitsi samaan maalikaukaloon laittaa, jos edellisestä väristä on vielä selvät muistot jäljellä kaukalon reunoilla. 

No nyt seuraa se vinkki, valmistautukaa ahaa-elämykseen (paitsi te, jotka olette tienneet tämän vinkin jo kohdussa ja pidätte mua nyt ihan palikkana, mikä mä kyllä tän remppaamisen suhteen vähän oonkin). 

Otetaan siis se maalikaukalo ja viritetään sen päälle ihan tavallinen roskapussi. 



Kas näin. Sitten otetaan sitä maalia ja kaadetaan sitä pussin päälle.


Kas näin. Sitten maalataan, keitetään välillä kahvit, tanssitaan villisti jonkin iskelmäradion tahdissa, tarkistetaan, ettei kukaan nähnyt (eikä varsinkaan kuullut!), jatketaan vielä vähän maalaamista ja valmista tuli!


Jos maalia jäi jäljelle, niin kumoa se takaisin sinne pönttöön mistä otitkin sen ja anna roskapussin pinnan kuivua.


Kun maali on kokonaan kuiva, voit kuoria pussin pois kaukalon päältä ja viskata sen lähimpään sekajäteastiaan (tarkistettu on, kuiva maalijäte voidaan hävittää sekajätteen mukana, linkki Tikkurilan sivuille).

Sitten vain toistetaan sama, kunnes projekti on valmis. Ja kyllä vaan säästyy aikaa ja hermoja :)

tiistai 14. toukokuuta 2013

Karvanlähtöaika


Nyt on käyty parturissa molemmat tuon lenkkikaverin kanssa. Omat hiukset ovat aika ohuet, kun tukka lähtee tämän imetyksen takia (hyvä, ettei kalju jo paista), mutta niihin saatiin kummasti eloa uuden värin avulla. Koiralla taas on ihan järjetön karvanlähtö käynnissä, joten käytiin esikoisen kanssa vähän vauhdittamassa villahousujen pois heittämistä. Koira keveni varmaan kilotolkulla, sellaisia tuppoja irtosi (pitäisköhän itsekin vaan leikata tukka lyhyeksi, niin saatas tuo painoindeksi kohdilleen...)

 
Aika komea keko lähti koirasta karvaa, siitä riittää pikkulinnuille pesävärkkiä vähäksi aikaa :) Joskus taisi sisko aloittaa noiden karvojen keräämisen tehdäkseen niistä lankaa ja kutoakseen koirankarvalangasta villasukat. Lieköhän tuo projekti vielä haaveissa? Nyt lähtisi halvalla vanua, jos eivät linnut ole jo vieneet kaikkea!

Omasta kuontalosta ei ole kuvia (harmi, kun nyt ne ois kerranki ihan nätisti). Katotaan sitä joku toinen kerta, kun ei ole illan ohjelmassa kiekkopelin ja euroviisujen lisäksi myös katon maalipesua ja tyttöjen patjanpäällisten kavennussaumurointia. 

maanantai 13. toukokuuta 2013

Ammetåke


Norjan kielessä on joitakin sanoja, joita todella kaipaisi suomen kieleen. Yksi niistä on ammetåke. Paras suomen kielen vastine on imetysdementia (jota kukaan ei käytä). Ammetåke ei ole varsinainen diagnosoitu olotila, vaan enemmänkin mielentila. Ammetåke kattaa lievän sekavuuden, unohtelun, energian vähyyden ja levottomuuden vauvan ensimmäisen vuoden aikana. Olotilasta voi syyttää hormonaalisia muutoksia (niitä on vaikka muille jakaa), elintavan muuttumista vastasyntyneen vuoksi (UNIVELKA!), priorisointia (vauva itkee, sillä on varmasti nälkä -> tissi suuhun) ja kipua (KUKAAN ei varmasti synnyttäisi enempää kuin yhden lapsen, jos ihminen muistaisi synnytyskivun elävästi vielä vuosien jälkeen).

Luulin, että omalla kohdallani pahimmat imetyshöyryt olisivat jo hälvenneet, kun vauva vetää jo kuin hullu puuroa, mutta ei. Sain pieniä muistutuksia ammetåkesta matkan varrella, kun mm. raivosin esikoisen pipon ihan varmasti (jopa tahallaan) hävittäneelle miehelleni. Hän ei tunnustanut pipoa vieneensä, piilottaneensa saati hukanneensa, joten ripitin varalta myös siskoni ja tätini. He kun eivät ole tottuneet lapsen piposta koko ajan huolta kantamaan, niin varmasti ovat jättäneet sen kauppaan ollessani poissa. Mitään muuta loogista selitystä ei ollut, koska pipoa ei lukuisien perusteellisten etsintöjen jälkeen löytynyt. Toki tätä materiaa on täällä huushollissa nyt jokseenkin paljon, joten yksi pipo kyllä helposti häviäisi jonnekin koloon, mutta kaikki kolot katsottiin, eikä pipoa edelleenkään löytynyt. Vielä uusi tarkistussoitto siskolle, joka muisteli viimeksi nähneensä pipon silloin, kun esikoinen kieltäytyi laittamasta sitä päähän ja valitsi mieluummin hellehatun kauppareissulle (looginen valinta, kun ulkona oli 5 astetta lämmintä ja satoi räntää vettä). Tilanne palaili mieleeni ja ajattelin vielä ihan varalta vain tarkistaa hoitolaukun, vaikka se oli koluttu jo läpikotaisin ties kuinka monta kertaa. Kyllä otti tunnon päälle, kun pipon kulma alkoi pilkottaa hoitolaukun sivutaskusta hoitoalustan välistä. Itsetuntoa ei myöskään nostanut saman päivän iltana esikoisen imitaatio äidistä vieraiden läsnäollessa: kädet justiinamaisesti vyötärölle lyöden hän käveli tuvan pitkää penkkiä päästä päähän tuima ilme kasvoillaan toistaen "äiti sanoo isistä". Isä oli mitä ilmeisimmin saanut vähän kehittävää palautetta äidiltä aiemmin päivällä. Taisin ansaita parodian kohteeksi joutumisen.

Surullisen kuuluisa pipo löysi takaisin omistajalleen.

No tuo nyt olisi vielä mennyt tämän muuttokaaoksen piikkiin samassa mm. ajokortin kadottamisen ja parin muun ihan pikku jutun kanssa, mutta itsepetos ei mennyt enää siinä vaiheessa läpi, kun meillä sattui pieni yövaippaepisodi tässä pari päivää sitten.  

Oli taas se sata rautaa tulessa yhtä aikaa, kun laitoin esikoista nukkumaan. Iltapesut, pusut ja laulut ym. unilelujen metsästykset (ja tarpeettomien lelujen hävitykset) ja siinä ohimennen pari muutakin käännettä. Voilá, lapsi nukkuu! Perinteisesti yön hämärinä tunteina hän kömpi taas viereeni ja meinasin hypätä kattoon asti, kun tajusin, että tyttären yöhousut olivat kuin uitetut: ihan märät pissasta! No minä siinä raivoamaan, että EI saa ottaa vaippaa pois yöllä ja KATSO NYT kun tuli hirveä siivo! Sitten vähän voluumeja takaisin lounaaseen ja tyttö kainaloon ja tarkistamaan vahinkoja. Sänky oli läpikotaisin märkä: peitto, täkki, tyyny, lakana (ja myös se suojalakana, joka oli myttynä kaiken alla) sekä patja. Kaikki paitsi vaippa. Vaippa ei ollut märkä. Vaippaa ei ollut. Epäuskoisena kolusin jo tyhjäksi raivatun huoneen kaikki tyhjät nurkat. Ei vaippaa. 

Pakkohan se oli sitten myöntää, ettei vika ollut yli-innokkaasti vaippaa aukovassa lapsessa vaan ihan itsessä. En ollut hänelle koko yövaippaa koskaan laittanutkaan (puolustukseksi todettakoon, että hän on siis päiväkuiva). Ei siinä auttanut sitten kuin pyydellä anteeksi, siivota sotku, laittaa pyykkikone pyörimään, suihkuttaa kylmästä värisevä lapsi ja pukea kuivat vaatteet päälle ja painua takaisin pehkuihin lapsi kainalossa, missä hän saisi kyllä nukkua rauhassa loppuyön, vaikka en itse saisi unta silmällistäkään. Enkä kyllä heti unta saanutkaan. Laitetaan sekin vielä ammetåken piikkiin. 

lauantai 11. toukokuuta 2013

Murtunut varvas

Mun piti tulla tänne valittamaan ja itkemään säälin kerjäys -itkua, kun menin eilen potkaisemaan täysillä lattialla lojuneisiin vaatehuoneen hyllyihin varpaani, joka nyt sykkii kahden kokoisena ja purppuranpunaisena sydämen sykkeen tahdissa. MUTTA, ennen kuin ehdin päästä valloilleni, sain kunnon muistutuksen siitä, kuinka pieni murhe joku mahdollisesti murtunut varvas oikeasti on.

Aika paljon pienempi kuin nikamavaltimon tukos. Kysykää vaikka Rouva R:ltä. Sen sijaan, että makaisin sairaalassa, olen kotona lähes täysissä ruumiin (ja lähes täysissä sielun) voimissa ja saan huomenna nauttia äitienpäivästä koko perheen kanssa. Varvaskin roikkuu varmasti menossa mukana, mutta lenkit jäävät nyt hetkeksi juoksematta. 

Vaikka mieheni jo vihjaili, että täytyyhän varvas nyt blogia varten ainakin kuvata, niin säästän teidät nyt siltä näyltä tällä kertaa (tiedä mitä pervoja siellä on...mieheni lisäksi). Toivottavasti tämä vaiva ehtii kahdessa viikossa hävitä, jotta mutsien kymppi -porukkamme ei kutistu entisestään. Cavat* tulen kyllä nauttimaan, vaikka sitten kainalosauvoilla paikalle raahautuen (koska haluan ne korkit yhteen projektiin, ei sillä juomalla niin väliä ;) )!

Llagrima d'Or

Rouva R:lle pikaista paranemista ja ihanaa äitienpäivää! Ainakin siitä tulee ikimuistoinen, vaikka varmasti olisit mieluummin kotona.

perjantai 10. toukokuuta 2013

Appelsiini-valkosuklaajuustokakku

Jaetaanpa taas yksi salainen perheresepti (en siis muista enää mistä tämä on alunperin varastettu). Kyseessä on aina takuuvarma appelsiini-valkosuklaajuustokakku. 

Ei tästä ehdi koskaan ottaa kuvaa ennen kuin se on syöty jo melkein kokonaan.

Eli täältä pesee (osaan tämän jo ulkoa):

Pohja:
400 g Digestive keksejä
100 g voita
2 rkl appelsiinimehua tai mehutiivistettä

Täyte:
3 kananmunaa
300 g appelsiinin tai mandariinin makuista tuorejuustoa


2 dl sokeria
2 tl vaniljasokeria
3 dl kermaa
200 g valkosuklaata
6 liivatelehteä
n. 1 rkl kiehuvaa vettä

Laita irtopohjavuoan pohjalle leivinpaperi. Kaada vuokaan murskatut keksit, sulatettu voi ja mehutiiviste. Sekoita tasaiseksi ja painele tiiviiksi pohjaksi. 

Pistä liivatelehdet likoamaan kylmään veteen. Erottele kananmunan keltuaiset ja valkuaiset omiin kippoihinsa. Sekoita keltuaisten joukkoon sokeri, vaniljasokeri ja tuorejuusto. Vaahdota valkuaiset ja kerma omissa astioissaan ja lisää ne varovasti seokseen. Sulata valkosuklaa vesihauteessa ja sekoita täytteen joukkoon. Sulata liivatelehdet pieneen määrään kiehuvaa vettä ja sekoita täytteeseen. Kaada täyte vuokaan ja anna hyytyä jääkaapissa seuraavaan päivään (tai kunnes et enää malta odottaa).

Kevyttä, siis terveellistä!
 
Kakun päälle voi myös tehdä kiilteen tai koristella sen haluamallaan tavalla. Meillä se menee yleensä täysin pelkistettynä, eikä ole vielä jäänyt syömättä. Pohja on kuivahko, jos tykkää kovemmasta kosteammasta, niin voi lisätä voin määrää hieman. Kakkuun kuluu siis n. 2 levyä valkosuklaata, mutta meillä mies tiesi ostaa varalta 8 (!!) levyä.

Aika pomminvarma menestys esimerkiksi äitienpäivänä (ei tarvi sitä uunia lasten kanssa, ne voi vaikka syödä suklaata murskata niitä keksejä ;)

torstai 9. toukokuuta 2013

Kaikki muu jää kesken paitsi keksipaketti

Sisko sen sanoi, kaikki muu jää kesken paitsi keksipaketti. Paremmin ei olisi voinut tätä fiilistä tiivistää.

Kaaos ei olisi ehkä niin hallitsematon, jos nämä langat saisi jotenkin käsiinsä. Ahdistavaa on myös jakaa vastuu ja luottaa toiseen suurissa remonttiin liittyvissä asioissa. Tuleekohan kaikki nyt varmasti hoidettua ja muistaakohan se mies nyt hoitaa kaiken? Ihan niin kuin muka itse osaisin paremmin, kun en mistään remonttiin liittyvästä mitään ymmärrä. Saati niistä autoista tai rakennusluvista. Ehkä siihen mieheen voi jo luottaa, onhan tuota koulutettu jo kohta 11 vuotta ;)

Dominot ei jää kesken, koskaan!

Tänään olen hoitanut rästihommia: lähettänyt kirjeen esikoisen päiväkotiin kuvien kanssa (vastauskirjeen toivossa), maksanut rästi laskuja, irtisanoutunut Norjan Farmasialiitosta (ja SOS barneby:stä, riittäähän, jos on Unicefin jäsen Suomessa?), siirtänyt papereita pinosta toiseen (niillä ei ole vieläkään lopullista arkistointipaikkaa), suunnitellut lipaston maalaamista (ennen kuin vaatehuone eli loistava maalaushuone täyttyy uudelleen ääriään myöten), hinnoitellut lisää kirppistavaroita (jos vaikka viikon vielä jaksaisi), tyhjentänyt lisää muuttolaatikoita (eilen sain lajiteltua melkein kaikki lastenvaatteet. Anopille vaan terveisiä, että ei tarvita enää lisää ;) ), siivonnut (pakko, huomenna tulee lisää vieraita), lähettänyt synttärisankarille kuvia (ja sensuroinut pahimmat ;) )kieltänyt miestä paljastamasta äitienpäiväyllätystä (jos sellainen nyt on tulossa?), pessyt esikoisen kädet ja naaman vedenkestävän tussin tahroista (taas, mistä se niitä oikein löytää?), säikähtänyt ovatko yläkerran vessaan ilmestyneet ötökät luteita (eivät onneksi, vaan jotain muuta yhtä ällöttävää, mutta ei vaarallista), ottanut yhteyttä meitä ennen taloa vuokranneeseen naiseen (onko natsi vuokranantaja ollut natsi jo ennen meitä?), vastaillut viesteihin (monta jäi vielä odottamaan), etsinyt muistilistoja (jos muistaisi missä kaikkialla niitä on!) ja pyrkinyt viivaamaan mahdollisimman monta kohtaa yli, ennen kuin vauva herää päiväunilta.

Jos en saa äitienpäivälahjaksi Pariisin lomaa, niin Pentikin Eden astiastokin käy (niin kuin meillä ei jo olisi noita kippoja ja kuppeja tarpeeksi...)

Kaikkea sitä ehtii, kun herää aivan liian aikaisin. Nyt voisin syödä niitä keksejä, mutta niitä ei ole. Ne on syöty jo kauan sitten! Josta tulikin mieleeni, että pitää lähteä tekemään juustokakkua niille huomisille vieraille :P