tiistai 25. helmikuuta 2014

Ainekirjoitushaaste -seitsemäs aihe

No johan onni potkaisi; on minun vuoroni päättää mielivaltaisesti seuraava ainekirjoitushaasteen aihe. Jos et tiedä mistä on kyse, niin käypäs katsomassa Liinan aloittaman haasteen pohjustus täältä ja viimeisimmät kirjoitukset Kukkavarpaan tontilta.


Minua on niin masentanut, kun nuo olympialaiset loppuivat (ja monesta muustakin tarkkaan valikoidusta syystä), joten päädyin aiheeseen:

Mielensäpahoittaja

Voi olla, että joku Kyrö-niminen heppu on jo aiheesta menestyneesti kirjoittanut, mutta uskoisin, että lähinnä äideistä koostuva haasteen vastaanottava joukko keksii aiheeseen uusia näkökulmia. 

Deadline on totutusti sunnuntaina kl 18.00, sunnuntain päivämäärä olkoon 16.3. Kerran kuukaudessa on ihan sopiva väli tässäkin, eikö?

Ilmoittautukaa osallistujat tämän postauksen kommenttikentässä ja mainostakaa mielellään omassa blogissanne, niin saadaan taas aktivoitua lisää porukkaa mukaan :) Mainitkaa myös jo tässä vaiheessa, jos ette halua olla näissä aiheenvalitsemisarpajaisissa mukana. 

En malta odottaa, että pääsen inspiroitumaan teidän harmeistanne! :D

maanantai 24. helmikuuta 2014

Olympialaisten saldo

Kylläpä otti taas koville parin viikon penkkiurheilu! Ei auttanut, että oli epärealistiset tavoitteet omia suorituksia kohtaan ja pettymyksiin oli varauduttu perisuomalaiseen tapaan sekä kotona että kisoissa, kisakunto oli monen urheilijan tapaan toipilas ja kisastudiokin pystytettiin vasta viime hetkillä (kuten tapahtumapaikatkin). Ja sitten, kaikista valmisteluista huolimatta, tulee kaksi hiihtäjämiestä aivan puskista ja menee voittamaan kultaa. Siis kenen luvalla kysyn vaan? Jos tällainen puolikuntoinen, mutta silti ihan kohtuukuntoinen meinaa saada sydärin, niin miten voivat eläkeläiset? Onko kukaan järjestänyt päivystykseen tilaa sydänmentykytyksistä kärsiville penkkiurheilijoille ja mielialanmuutoksista kärsiville faneille, jotka vuoroin itkevät ja vuoroin nauravat? Kuka ottaa vastuun menetetyistä työtunneista ja tökkivistä nettiyhteyksistä kaupungin työpaikoilla? Kyllä pitäisi olympiakomitean nyt mennä itseensä ja miettiä mikä on parasta kansalle ja lopettaa moinen pelleily. Kuka tässä nyt jaksaa neljää vuotta odottaa, kun on vauhtiin päästy?? Vai onko se nyt normaalia testamentata omaisuutensa olympiavoittajille tämän naisen tapaan? Eivätkö urheilijat saa tarpeeksi sponsorirahaa elättääkseen itsensä? Kuka vetää välistä? 

Niin, olen siis diagnosoinut itselläni kisojen jälkeisen arkeenpalaamismasennuksen, jota pyrin nyt lievittämään avautumalla ja listaamalla kisojen top 5 kohokohtaa.

1. Iivon ja Samin kulta! Aivan parasta! Huusin ääni jo valmiiksi flunssasta käheänä saksalaisen kaaduttua, että et nyt päästä sitä venäläistä edelle, anna mennä!! Kuulikohan Sami meitä kotikatsomoista? Venäjä on kuitenkin naapurimaa, että ehkä täältä jonkinlainen ääniaalto ylsi stadionille asti...

2. Kaksi kymmenystä. Sen verran jäi täysin ennakkoluulottomasti, ilman menestymispaineita hiihtänyt tulevaisuuden sankari Iivo Niskanen pronssista. Eipä tainnut moni arvata, että jo parin päivän päästä hän olisi se sankari.

3. Kolme hopeaa. Naiset hoitivat odotetusti homman kotiin! Rukajärven arvostelijat avajaisten lipunkantajana joutuivat myöntämään tytön osaavan hommansa ja naisten hiihtojoukkueet poimivat omat mitalinsa. Mutta hitto miten rasittavia ovat nuo ruotsalaiset, kun aina kiilaavat parilla kymmenyksellä edelle, mikä niitä oikeen riepoo?

4. Neljä olympiarengasta. Parhaimmat naurut irtosivat, kun päättäjäisissa esiintyjien muodostamista olympiarenkaista yksi jäi aukeamatta, kuten avajaisissa, ja lopulta tekniikkavaikeudet selätettiin ja viimeinenkin rengas aukeni loistoonsa. Venäläisillähän on terve huumorintaju :D (Nauratti minua kyllä vähän tuo meidän urheiluministerinkin väsynyt käytös ja vihjailevat kommentit. Onneksi Jyrkillä oli aamulla asiaa, niin ei tarvinnut selitellä suorassa tv-lähetyksessä ;) )

Gotta love olympics!

5. Viisi doping-käryä. Joku voisi tietysti luulla, että toistaiseksi kärynneitä on kuusi, mutta tässä on kyse väärinkäsityksestä, ei ruotsalainen ole kärynnyt, vaan hänhän on vain käyttänyt lääkärin määräämää flunssalääkettä. Mainittakoon, että nimeltämainitsematon ruotsalainen jääkiekkoilija ei normaalilla terapeuttisella annoksella voisi saada mitattua pitoisuutta vereensä, vaikka hänellä olisi kuinka häiriintynyt metabolia -tai lääkäri- hyvänsä. Kyllä sitä on taidettu nyt ihan itse, ihan tietoisesti, vetää vähän hyvää lääkettä, hyvällä annoksella, ihan varalta vaan, että jaksaa painaa raskaan turnauksen loppuun... Ilmankos olivat länsinaapurit kiekossakin meitä edellä :/

Yksi vielä, ei tätä voi ohittaa:

8. Selänne. Kaikki on hänestä jo sanottu, joten sanon vain, että kiitos. Kiitos myös kaikille, jotka itkitte, niin ei tarvinnut enää itse itkeä.

Pretty in pink -matto

Minulla ei nyt valitettavasti ollut jemmassa fanikuvaa itsestäni Teemun kainalossa, joten kuvakaappasin virkkaamani maton ohjeesta mallikuvan. Vaikka palelinkin peiton alla suurimman osan kisoista, niin maton virkkaus on hyvällä mallilla. Pretty in pink -matto luonnonvalkoisena on toteutettu, mutta se on halkaisijaltaan aivan liian pieni, joten loput tehdään soveltaen tyylillä omasta päästä luusoppaa. Aivan kuten skeletonkin! ;)

maanantai 17. helmikuuta 2014

Proteiini Jacky-makupala


Äh, tekee koko ajan jotain makeeta mieli. Onneksi sitä näistä proteiinisotkuistakin saa kikkailtua jotain vähän herkun näköistä, makuista ja tuntuista. 


Kokeilin tehdä Fastin suklaapuddingista kotitekoista jacky-makupalaa ja onnistuinkin kohtalaisesti. 30g Pudding-jauhetta, 1,5 dl rasvatonta maitoa, yksi liivatelehti (ensin kylmään veteen pehmenemään ja sitten pieneen määrään kuumaa vettä sekoitettuna) ja vähän makeutusainetta. Pariksi tunniksi jääkaappiin, kuivatut mustikat ja pähkinöitä päälle, niin kyllähän siinä oli aika herkku välipala. Tepsi ainakin pahimpaan heikotukseen :)

sunnuntai 16. helmikuuta 2014

Ennen vanhaan

Vuodenvaihteen yli keräsivät bloggaajat voimiaan, mutta nyt on koittanut taas aika antaa suodattamattoman ajatuksen virrata. Ainekirjoitushaasteen aiheen antoi tällä kertaa Uusioperheen kuvioiden Kukkavarvas:

Ennen vanhaan

Elettiin markka-aikaa, kun aloitin pelaamaan. Harjoitusaikojen muutoksista ilmoitettiin päivän paikallislehdessä eikä facebookissa. En aina päässyt treeneihin lyhyellä varoitusajalla, koska tänne korpeen lehti jaettiin vasta puolilta päivin (jaetaan muuten vielä nykyäänkin), eikä iltapäivän ohjelmaan voinut enää vaikuttaa. Lyöntitekniikkaa harjoiteltiin lyömällä palloa autotallin seinään niin paljon, että vanha hirsi hakkautui lähes läpi asti vuosien saatossa. Nykyään lyöntitekniikkaa harjoitellaan kuvaamalla oma lyönti älypuhelimeen ja analysoimalla sitä yhdessä valmentajan kanssa. Isäni pelasi aikoinaan tämän pienen kylän omassa joukkueessa, joka voitti keskustan "oikean" joukkueen. Nykyään parhaat pelaajat kerätään aluejoukkueisiin jo junnuiässä. Proteiinin määrää ja sen lähteitä ruokavaliossa analysoidaan ravintoneuvojan kanssa, itse vedin navan täyteen sitä mitä kaapista sattui löytymään (eli hirvenlihaa ja pottuja). Vuosia on tullut lisää yhtä paljon kuin kilojakin, 30 metrillä kellotettu aika on noussut samassa suhteessa. Taktisiin asioihin kiinnitetään huomiota jo pienimpien junnujen kanssa, niiden, jotka hukkuvat pelipaitaan ja maila ylettyy pään yläpuolelle.

Huomaan, että minusta on tullut se joukkueen täti. Se, jolla ei ole enää omia tavoitteita (eikä ominaisuuksia niiden tavoitteluun), mutta joka apinan raivolla pyrkii auttamaan toisia heidän tavoitteissaan. En ole varma edes siitä, mitä ne ovat, mutta pyrin jakamaan jokaisen tiedonmurun joka mieleni syövereissä liikkuu. Neuvon kyllästyksiin asti olkapään asentoa heittäessä ja mailan korkeutta ja kulmaa eri lyönneissä. Kerron tyhjänpäiväisiä tarinoita, niitä omia tähtihetkiäni, ja toivon, että nuoremmat saavat niistä jotain muutakin irti kuin ärsytyksen.

Lohduttavaa tässä muutoksen virrassa on huomata, että jotkin asiat eivät koskaan muutu; verryttelyasut ovat edelleen aivan yhtä hirveitä kuin ennen vanhaan!

Opettajan kommentti: Please! Kas kun et aloittanut "silloin kun minä olin nuori"! Kunnon kalkkis... Kannattaiskohan sitten vain säästää omaa rajallista aikaansa ja jättää nämä tarinat omaan tietoonsa? Sinuna vaihtaisin mailan jo kävelysauvoihin!

Kukkavarpaiden välistä löytyy tiedot muista osallistujista ja omat aikaisemmat kirjoitukseni löydät nopeasti ainekirjoitushaaste-tunnisteen takaa! :)

keskiviikko 12. helmikuuta 2014

Keskeneräisyys

...bzzz... kaikki hyvin täältä katon rajasta käsin katsottuna... bzzz....

Muistilista lyhenee päivä päivältä, mutta oikeasti meillä näyttää remontin kanssa tältä:


Vessassa tuuletus pelaa ;)


Ja tässä eteenne aukeaa pukuhuonenurkkaus. Pahoittelemme puuttuvia penkkejä ja naulakoita, mutta käyttäkää ihmeessä rimoja ripustimina!


Meillä mattoja  pidetään kuivauskaapin päällä...?


Antenni on onneksi saatu jo tuosta kiekkokassin päältä katolle ja kisat näkyvät :)


Lieden taustana mielenkiintoinen ratkaisu, pahvi suojaamassa tapettia, joka on tosin vielä paikkaamatta sekin.


Ja tässä sohvanurkkauksessa voitte rentoutua liisterin huumaavan tuoksun ympäröimänä.




Pakkelia seinään ja naamaan, niin hyvä tulee! ;)

Sitä minä tässä vaan murehdin, että entäs sitten, kun tuo muistilista loppuu? Ja entäs jos se ei koskaan lopukaan?...

maanantai 10. helmikuuta 2014

Penkkiurheilua

Jes, ne on täällä taas, olympialaiset! Viimeksi makasin sohvalla (kävinköhän edes sängyssä nukkumassa?) koko pari viikkoa, koska en päässyt enää mahani kanssa mihinkään. Olympialaisista jäi muistoksi pitkään suunniteltu Sylvi-takki <3 ja vähän sen jälkeen kuopus.

Voihan Venäjä, maskotillakin on ase... eikun sehän on siis aivan selvästi ampumahiihtäjä... joka jahtaa sitä jänismaskottia!

Tupaan on nyt viimein saatu telkkari, joten kotityöt, lastenhoito, remontointi ja SOMEssa avoimet työpaikat -sivustoilla pyöriminen hoituu samalla, kun kisat pyörivät taustalla. Parhautta!!

Ontelokude ennen....

Jos nyt kuitenkin kävisi niin, että kaikki muu oheistoiminta loppuisi, niin olen varannut näillekin kisoille projektin. Tai itse asiassa aika montakin... Esikoisen vaatteita pitäisi taas nimetä, kiitos vaan anopille, joka jatkaa vaatetuksesta huolen pitämistä :) Käsitöiden pariinkin on tarkoitus palata ja ommella verhot tupaan, eikä siinä vielä kaikki, vaan yläkerran vessaan ajattelin tässä ohessa virkata maton ontelokuteesta. Siis aivan realistiset haaveet, kun ottaa huomioon, että neljäs kisapäivä jo menossa.... :D 

Heia Suomi, heia Norge ja heia virkkuukoukku!

maanantai 3. helmikuuta 2014

Makua lounassalaattiin

Kevyempään elämään kuuluu kevyt lounas, mikä aika usein tarkoittaa salaattilounasta. Eli paljon myrkyllistä vihreää, riittävästi proteiinia ja sopivasti hyviä rasvoja. Perussalaatti alkaa kuitenkin aika pian tökkiä, mutta tässä pari vinkkiä, miten saada vähän lisämakua lautaselle.

Borges Ferran Adria -öljyt

Maustetut oliiviöljyt: Basilika- ja sitruunaöljyt ovat aivan loistava lisä salaattiin (ja miksei myös leivälle ja muuhun ruoanlaittoon!). Ainaki pippurilla maustettua öljyä saa kahden edellä mainitun lisäksi Prismasta, noista muista kuvan öljyistä en tiedä. Joka tapauksessa, loraus basilikaöljyä pelastaa vähän kehnommankin salaatin :)

Santa Maria Extra Fine Selection

Mausteet: Lihan, kalan ja kanan maustamisessa ei kannata säästellä, koska vihreät osiot salaatista eivät juuri millekään maistu. Uudet suosikkini ovat löytyvät Santa Marian Extra Fine Selectionista (kiitos vävylle, kun tutustutit minut näihin herkullisiin mausteseoksiin!). Pidän erityisesti Chili Explosion -seoksesta ja näyttää uppoavan muilleki perheenjäsenille, myös lapsille, kunhan muistaa kohtuukäytön ;)

Cashewpähkinät

Pähkinät: Hyviä rasvoja ja proteiinia pienessä maistuvassa paketissa. Kourallinen salaatin päälle ja avot, saa vähän hampaillekin töitä :)

Yrtit eivät ole vain koristeita

Yrtit: Kohta ne kasvavat taas omallakin maalla (no on se kesä kohta!), mutta siihen asti selvitään kaupan valikoimilla. Kesällä noita ruukkuja istutellaan omaan maahan käytön jälkeen, jotta selviäisivät hengissä vähän pidempään tai tuottaisivat uutta satoa. No yleensä eivät säily, eivätkä tuota, mutta voihan sitä silti yrittää! Norjassa huomasin, että kaipasin ruisleivän ja salmiakin lisäksi myös herneenversoja! Miten ne ei siellä ymmärrä yhtään niiden päälle?

Suolaa sopivasti!

Suola: Kyllä suola. Liikaa ei saa olla, eikä liian vähän. Pitää olla mineraalisuolaa, ettei tule liikaa natriumia, mutta mistä sitä jodia sitten saa? Verenpaine kohisee tai sitten sitä tuskin kuulee huimaamiseltaan. Karkeasti noin teelusikallinen suolaa päivässä on hyvä, mutta siinä onkin hommaa, että tietää mistä ja kuinka paljon sitä suolaa saa? Alkuperäinen ajatukseni taisi kuitenkin liittyä siihen, että myös salaattiin voi laittaa suolaa, ajatella...

<3 paahdettu sipuli <3

Sipuli: Sipulilla saa makua salaattiin kuin salaattiin, olkoon se sitten keltaista, punaista tai valkosipulia, purjoa, ruohosipulia, rouhetta, jauhetta, kypsänä tai raakana. Suosikkini on paahdettu sipuli, joka on tietysti se epäterveellisin suuren rasvamääränsä vuoksi. Syön sitä silti, hah!

Ja nyt jos jollain on vielä joku ässä hihassa, niin äkkiä kommenttia kehiin! Kiitos :)