Vuosipäivä

Hyvää blogitaukovuosipäivää! Siitä on kaksi vuotta, kun viimeksi bloggasin ja voi, kun on ollut tätä ja teitä ikävä! Tässä on ollut kuitenkin melkoiset kaksi vuotta takana, antakaas kun kerron;

Taidettiin viimeksi jäädä siihen, että sain lopultakin töitä. Työ osoittautui koulutusta vastaavaksi, kuten toivoinkin ja sitä oli vähintäänkin riittävästi, kuten kuntapuolella on tapana olla. Ajoin kuuliaisesti 100 kilometria suuntaansa, kunnes lonkat eivät enää kestäneet ja jäin sairaslomalle - jolta jäin suoraan äitiyslomalle. Lonkat olivat siis kipeitä hormonaalisista syistä (mitään raskaustestiä tarvi, kun nivelet kertoo kyllä mistä on kyse). Perheemme akkavalta on toisin sanoen voimistunut yhdellä mahtavalla yksilöllä, ikää neidillä on mittarissa pian 11 kuukautta. Jalkaa poden kyllä valitettavasti vieläkin, mutta eiköhän se tästä. Tyttö syntyi lokakuun iltana ja saman päivän aamuna sain postista tämän:

Aamulla tutkinto kädessä ja illalla tyttö!

Pitkään haaveilemani lääkehoidon arviointi -koulutus alkoi syyskuussa 2014 eräänä torstaina ja työt alkoivat seuraavana maanantaina, joten kiirettä piti ja seuraavana lukukautena opinnot jatkuivat lääkehoidon kokonaisarviointi -erityispätevyysopintojen parissa. Yhteensä 35 op:n verran on tullut opiskeltua kliinistä farmasiaa, moniammatillista yhteistyötä, potilastapauksia ja tietokantojen käyttöä. Kevyesti tuli aliarvioitua työn määrä (35 op = 945h  = 118 (á 8 h) työpäivää = karkeasti sama kuin tekisi uudestavuodesta juhannukseen 5 päiväistä työviikkoa opintojen parissa), mutta tunnollisesti juuri ennen deadlinea ahkeroin työt valmiiksi ja täytyy kyllä sanoa, että koen olevani nyt aidosti asiantuntija lääkehoitojen suhteen. Perustin siis myös toiminimen samaan soppaan, ja jottei tulisi vapaa-ajan ongelmia, niin olen nykyään Farmasialiiton edustajistossa, kirkkovaltuustossa ja toivottavasti ensi kevään vaalien jälkeen myös kaupunginvaltuustossa. Remonttia on tehty hiljalleen (se ei ole varmaan koskaan valmis), enkä ole unohtanut myöskään käsitöitä. Urheilun kyllä unohdin lähes puoleksitoista vuodeksi tuon lonkan vuoksi ja se kyllä näkyy ja tuntuu. Kuntokuuri on edessä nyt kun paukut ehkä riittävät viimein siihenkin. Lapset kasvavat, niin että kohina käy ja edelleen tuo mieskin tuossa menossa pysyy mukana, vaikka parisuhde on ollut käden ulottuvilla tuossa kirjahyllyllä pölyttymässä. 

Että sellaista. Hengästyttääkö sinuakin?

Plan ahead

I'm alive and well! :) Lähes joka päivä oon miettiny blogia, vitsit ku en tänäänkään ehtiny kirjottaa. Mulla on niin paljo kerrottavaa, etten tiiä mistä alottaa. 

No tiedänpäs, MÄ SAIN TÖITÄ!!! Sairaala-apteekista proviisorin virka, aivan huikeeta. Pääsen viimein tekeen sitä, mihin on koulutus ja mistä oikeesti tykkään. Kuka nyt siitä välittäis, että matkaa on sata kilsaa suuntaansa? Mies hoitaa lapset hoitoon ja takas kotiin, niin ei tarvi edes aamuisin painia eteisessä. Luksusta, jos minulta kysytään. (Älkää kysykö mieheltä, sillä ei oo vielä aavistustakaan, mihin se on joutunu...)

Tämä tarkoittaa siis sitä, että loputtomalta tuntunut aika kotona loppuu viikon päästä. Mitä tekee hän sen sijaan, että tekisi jotain oikeasti hyödyllistä? Siis kirjoittaa tietysti blogia (mikä on hyödyllistä), mutta järjestelee myös kollaasin tietokoneen yläpuolelle... jep...

Syksyn - ja loppuelämän - motto voisi olla tämä: plan ahead. Aloitetaan siitä, etten lupaa milloin palaan tänne, mutta palaan. 

PS: Me noustiin pesäpallossa sarjaporras ylöspäin naisjoukkueen kanssa. Ei huonosti eläkeläiseltä ;)

Ammattiylpeys

Minulla on maailman tärkein ammatti. Olen vanhempi kahdelle lapselleni (isä on vähintään yhtä tärkeä heille). Mutta. Äitiys ei ole oikea ammattini.

Tiedättekö, kun on 18 vuotta käynyt kouluja ja opiskellut, niin se ei ikään kuin riitä, että vaan hengailee kotona. Minusta on aika ajoin ihanaa olla äiti (uskokaa vaan, vaikka yleensä täällä vain valitan), mutta työttömyys ottaa mielen päälle. Olisin mieluummin maksamassa veroja takaisin, kun olen niillä veromarkoilla ja -euroilla kouluni aikanaan käynyt. Koen myös, että minulla on paljon annettavaa farmasialle ja asiakkaille. Miksi istuisin tietojeni ja taitojeni päällä, kun voisin niitä jakaa eteenpäin? Haluan myös oppia uutta alalla, joka menee kuin höyryjuna eteenpäin. (Kuopiossa on ollut farmasian opetusta 40 vuotta. Alkuaikoina asiakkaalle sai hädin tuskin antaa selvityksen lääkkeen vaikutuksista, jos hän apua pyysi. Nykyään meillä on velvollisuus antaa neuvontaa, emme kysele ja tenttaa asiakkaita ilkeyttämme ;) Toivottavasti Kuopiossa pysytään jatkossakin ajan hermolla ja annetaan näin hyvät valmiudet työelämään.) Vuodet kotona lyövät vasten kasvoja, kun jossain vaiheessa töihin paluu koittaa. Koska se koittaa. Jos ei muuten, niin teen sen työpaikan itselleni. Suomi on täynnä rohkeita ihmisiä, jotka alkavat yrittäjiksi, miksi minä en voisi olla yksi heistä? Työtä se vaatii, alkupääomaa ja rohkeutta, oikean ajoituksen ja oikeat realistiset markkinat jne. (Eveliina, jos luet tätä, niin olet mun idoli! Olet uskomattoman rohkea ikäiseni kahden lapsen äiti, joka on ennakkoluulottomasti lähtenyt alallamme yrittäjäksi. Laittakaahan lukijat Evenmed korvan taakse!)

Onneksi ammattiliiton kautta pysyy ajan tasalla monissa asioissa, vaikka en työelämässä aktiivisesti juuri nyt olekaan. Olen myös saanut kunnian edustaa proviisoreita liiton edustajistossa ja huomenna työrupeama sitten alkaa. Siellä kehiin hyppää vähän asiallisempi minä kuin täällä blogin puolella (joskin asiattomilta jutuilta tuskin kahvitauolla vältytään). On upeaa nähdä koko hieno joukko alan ihmisiä, ei mitään hiirulaisia kuulkaa ;) Toivottavasti saadaan valittua kunnianhimoinen ja samaan aikaan järkevä hallitus seuraavaksi neljäksi vuodeksi, niin saadaan alan asioita taas eteenpäin. 

PS. Arvonta on huomenna, vielä ehtii äänestämään ja osallistumaan :)

Sankaritarina

Ainekirjoitushaaaste part IV. Oikeassa kulmassa Täti-ihminen heittämässä haasteen vasempaan kulmaan, jossa mm. Kupla iskee aiheeseen kynsillään ja jälki näyttää tältä (huomautan jo tässä vaiheessa, että kyseessä on fiktiivinen tarina, joka on saanut vahvasti vaikutteita todellisista tapauksista):

Sankaritarina

"Olipa kerran Elsi, 75-vuotias mummo, jolla oli suuria huolia terveyteensä liittyen. Hän oli kärsinyt masennuksesta jo pitkään, eikä tilannetta auttanut se, että viime vuonna hän oli kaatunut pahasti kotonaan ja joutunut lonkkaleikkaukseen. Liikkuminen onnistui enää pyörätuolin avulla ja kotona asumisen jatkuminen oli kyseenalaista. Elsi pelkäsi joutuvansa vanhainkotiin. Kipulääkityksestä oli tullut osa arkea ja koktailin täydensivät psyykenlääkkeiden lisäksi mm. virtsatietulehdusten estolääkitykset, hormonit, ruuansulatukseen liittyvät lääkkeet sekä sydän- ja verisuonisairauksiin käytetyt lääkkeet. Tämä pieni mummo käytti päivittäin 22 eri lääkettä, joista 15 säännöllisesti ja 7 tarvittaessa! Aikamoinen paukku terveellekin aikuiselle, saati sairaalle vanhukselle.

Elsi ja hänen omaisensa olivat huolissaan tulevaisuudesta, näin ei voisi jatkua. Elsin lääkäri otti yhteyttä paikalliseen apteekkiin, koska hänellä oli hyviä yhteistyökokemuksia muiden asiakkaidensa lääkitysongelmien ratkaisemisessa. Apteekilla proviisori Jouni otti Elsin tapauksen pohdittavakseen. Hänellä oli perustutkintonsa lisäksi lääkehoidon kokonaisarvioinnin* tekemiseen oikeuttava erityispätevyyskoulutus ja juteltuaan lääkärin kanssa hän otti Elsin ongelman ratkottavakseen. Jouni tapasi Elsin tämän kotona ja he juttelivat mm. Elsin terveydestä, lääkityksestä ja lääkkeenottoon liittyvistä ongelmista Jounin mukanaan tuoman kaavakkeen johdattelemana (Elsi tarjosi makoisat pullakahvit ;) ). Lisäksi Jouni sai käyttöönsä mm. Elsin lääkityshistorian, veriarvot ja epikriisin. Kotikäynnillä selvisi myös, että Elsi käytti tunnollisesti vitamiineja ja luontaistuotteita, koska halusi selkeästi pitää huolta itsestään. Yksi näistä luontaistuotteista oli mäkikuisma, jota käytetään mm. lievien masennus- ja unihäiriöoireiden hoitoon.

Jouni pohti Elsin tilannetta kaikkien tietämiensä faktojen valossa ja teki lääkärille lääkkeisiin liittyvän muutoslistan, jonka hän kävi yhdessä lääkärin kanssa läpi. Lääkäri oli samaa mieltä suurimmasta osasta ehdotuksia ja niitä alettiin yksi toisensa jälkeen toteuttaa samalla Elsin kuntoa tarkasti seuraten.

LHKA:n jälkeen tehtyjen lääkitysmuutosten avulla Elsin terveys parani merkittävästi. Mäkikuisman käyttö lopetettiin yhteistuumin sen jälkeen, kun Elsille oli selvennetty, että sillä on voimakkaita yhteisvaikutuksia monien lääkkeiden kanssa; Elsin käyttämän masennuslääkkeen haittavaikutukset olivat voimistuneet, kun sitä oli käytetty yhdessä mäkikuisman kanssa. Mm. huimaaminen, joka todennäköisesti oli aiheuttanut myös lonkkaleikkaukseen johtaneen kaatumisen, oli nyt kurissa. Hänen liikkumisensa oli paranemaan päin, sillä huimaamisen vähentymisen lisäksi kipulääkitys oli lisätty riittäväksi ja hänelle paremmin sopivaksi (suurten vaikeasti nieltävien kapseleiden tilalle vaihdettiin tasaisesti kipulääkettä vapauttava laastari) ja nyt lyhyet kävelyt onnistuivat jo tuen varassa. Myös henkinen jaksaminen oli liikkumisen paranemisen myötä vahvistunut ja masennuslääkkeen annostus oli titrattu iäkkäälle sopivammaksi. Unihäiriöitä esiintyi enää harvakseltaan ja nukahtamisongelmiin hänelle riitti nykyään yleensä vahvojen riippuvuutta aiheuttavien unilääkkeiden sijaan miedompi melatoniini. Nesteenpoistolääke muutettiin tarvittaessa käytettäväksi, kun se oli aiemmin ns. "jäänyt päälle" ja löytynyt joka päivä lääkedosetista aamulääkkeiden kohdalta. Lääkekustannukset eivät olleet olleet Elsille aiemmin varsinainen ongelma, vaikka ne veivätkin kuukausittain kelpo osuuden hänen eläkkeestään. Nyt kustannukset olivat kuitenkin huomattavasti pienemmät jo sen takia, että turhat lääkkeet oli lopetettu (22 lääkkeen sijaan Elsi käytti enää kahdeksaa lääkettä), mutta myös siksi, että KELA-korvausnumero sepelvaltimotaudin hoidossa käytettyihin lääkkeisiin oli saatu ajantasalle sen puuttuessa aiemmin kokonaan.

Jatkoseurannassa Elsi säteili elämäniloa ja kiitti moniammatillista tiimiä ja etenkin LHKAn tehnyttä proviisoria (suora lainaus): Jouni on minun sankarini."

Minäkin haluan olla tuo arjen sankari ja sellainen minusta tuleekin. Aion käydä LHKA-koulutuksen ja tuoda osaamiseni Elsin kaltaisten ihmisten saataville, jos vain Luoja, KELA ja kaupungin budjetti niin suovat.

LHKA koulutusinfoa löydät täältä. Jos ilmoittaudut NYT, niin joudut pääset samaan ryhmään kanssani :D

Opettajan kommentti: Aika läpinäkyvää lobbausta, onkohan foorumi nyt ihan oikea? Sitä paitsi, jos tätä nyt sattuisi joku päättäjä tai potentiaalinen työnantaja saati asiakas lukemaan, niin olisit kyllä voinut heittää sekaan vähän enemmän tilastonumeroita ja tutkittua faktaa. Mutta kiva, jos joku mummo voi paremmin, ei se minulta pois ole.

Liinan aloittama ainekirjoitushaaste jatkaa voittokulkuaan. Omat kirjoitukseni löydät ainekirjoitushaaste-tunnisteen alta, täti-ihminen koonnee neljännen haasteen osallistujat yhteen paikkaan, joten jos haluatte lukea lisää sankaritarinoita, niin klik klik siihen suuntaan.

* Lääkehoidon kokonaisarviointi on asiaan erityispätevyyden saaneen farmaseutin tai proviisorin tekemä potilaan lääkityksen syvällinen arviointi. Päätöksen arvioinnin teettämisestä tekee lääkäri, mutta aloite voi tulla potilaalta, omaisilta tai hoitohenkilöstöltä. Syynä lääkehoidon kokonaisarvioinnille voi olla esimerkiksi huono hoitoon sitoutuminen, ongelmia lääkehoidon toteuttamisessa, haitta- tai yhteisvaikutusepäily, heikko hoitovaste tai hoidon toteutuminen, epärationaalinen lääkehoito, lääkkeitä 5 tai enemmän, potilas käy usean lääkärin luona tai korkeat lääkekustannukset. Potilaan korkea ikä yhdistettynä johonkin edellä mainittuun syyhyn on selvä aihe lääkehoidon kokonaisarvioinnille. Usein toteutunut lääkehoito on jotain muuta, kuin reseptien tai potilaskertomuksen perusteella on oletettavissa. Lääkehoidon kokonaisarviointiin kuuluu potilaan haastattelu hänen kotonaan, jolloin lääkkeiden käyttö on helpompi muistaa ja todentaa. Ellei kotihaastattelu ole mahdollinen pyritään tiedot keräämään muista lähteistä. Lisäksi hyödynnetään sairauskertomuksen tietoja. Lääkityksen mahdollisesti aiheuttamat haitta- tai yhteisvaikutukset, ali- tai yliannostus, lääkehoidon rationaalisuus ja tarkoituksenmukaisuus tarkistetaan tai arvioidaan. Tarkistuksissa käytetään ajan tasalla olevia tietolähteitä ja ohjelmia.

Työkkäri

Niin siinä vaan kävi, että äitiysloma tuli tiensä päähän. Nyt olen työtön työnhakija. Omasta tahdostani irtisanouduin pitämästäni työstä, koska muutimme miehen töiden perässä Suomeen. Kädet ovat ristissä kyynärpäitä myöten, jotta Pohjoismainen yhteistyö (sekä molempien maiden työttömyyskassaan kuuluminen) oikeasti realisoituisi ansiosidonnaisena työttömyyspäivärahana. Menee nimittäin talous vielä enemmän rempalleen, jos tipun jollekin hyväntekeväisyystuelle.
 

Täytyypä oikein erikseen mainita, että vähän kauhulla raahauduin sinne työkkäriin viime viikolla, eihän minun pitänyt koskaan olla tässä tilanteessa, työttömänä. Mutta kyllä oli vaan ystävällinen (eikä yhtään niin virkamiesmäisen kankea) virkailija minua vastassa, etten meinannut uskoa, eikä tarvinnut jonottaakaan yhtään (minun jälkeeni tulleet kyllä jonottivat sitten senkin edestä, kun meillä vähän kesti...). Todella positiivinen kokemus kaiken kaikkiaan. Suosittelisin jopa kaikille, mutta se tarkoittaisi, ettei kellään muullakaan olisi työtä, joten jätetään nyt sitten suosittelematta kuitenkin.

Toki kaikista mieluiten ottaisin sitä työtä vastaan, koulutusta vastaavaa vielä kaiken lisäksi kiitos. Jos mitään ei löydy, niin varasuunnitelma on valmiina. Syksyllä (kunhan ryhmä täyttyy, hopi hopi ilmoittautumaan siitä rakkaat kollegat!) aloitan LHKA-koulutuksen. Kyseessä on Lääkehoidon kokonaisarviointi -erityispätevyyskoulutus (tästä on tarkoitus postata erikseen, joten en mene sen tarkemmin yksityiskohtiin vielä) ja haave on päästä sitä sitten tekemään työkseen joko jonkin apteekin tai kunnan kautta. Potentiaaliset työnantajat saavat siis soitella! Ja kotoakin voi tulla hakemaan, jos niikseen tulee ;)