tiistai 30. heinäkuuta 2013

Mäntylattian muutos

Meillä on kaikki lattiat vanhaa tai uudempaa vanhaa mäntylautalattiaa, oranssia sellaista. Itse pidän hirvittävän paljon puusta, tosin tumman ruskeana enkä tuona oranssina. Remonttimme edistyy hitaasti, mutta varmasti ja mieheni on urakoinut noiden lattioiden parissa satoi tai paistoi.

Pappan huone katto maalattuna, hirsipaneelit seinissä ennen vahausta ja lattiassa vanha maali.
 
Sama huone vaha seinissä ja lattia hiottuna.

Ja ai että, petsi ja lakka tekivät lattiasta kuin uuden.

Tässä myös Penelope-tapettia paikoillaan, tosin listat ja viimeistely puuttuvat vielä.

Vaatehuoneen lattia sai saman käsittelyn! Huom. molemmista huoneista on tulossa vielä postauksia ja lisää kuvia (jos se nyt sattuu jotakuta kiinnostamaan ;) )

Vaatehuone ennen. Lattiaa ei tosin juuri näkynyt, kun tavaraa oli lattiasta kattoon ja ikkunasta ovelle asti.


Vaatehuoneen lattia jälkeen.

Tämä kaikki vaati Ramirentistä vuokratut hiomakoneet ja Rautapohjasta* ostetut petsit ja lakat (Tikkurila Parketti Ässä petsi sävy wenge ja Tikkurila Super Unica lakka), aika monta hikistä tuntia lakan käryssä kärvistellessä (mies kärvisteli työn parissa ja minä lasten kanssa), mutta tulos on erittäin hyvä. Kohta päästään muuttamaan ensimmäisen makuuhuoneen huonekalut paikoilleen ja pappa pääsee viimein omaan "yksiöönsä"! En malta odottaa :)

sunnuntai 28. heinäkuuta 2013

DIY vartalokuorinta

Au Harkin KOTO-blogissa oli maukas (no en maistanut!) vartalokuorinnan ohje. Kookos, joka ei yleensä ole suosikkini, toimi mintun kanssa yllättävän hyvin ja iho jäi ihanan pehmeäksi öljypitoisen kuorinnan jäljiltä. Niin jäi kyllä kylppärin lattiakin, joten varovaisuutta, jos kokeilette itse! 

Innostuin tästä niin paljon, että enon vaimokin sai erän farmaseuttisella tarkkuudella valmistettua vartalokuorintaa 50-vuotislahjakseen. Vähän hemmottelua arkeen :)


Tässä ohje suoraan copy-paste Anun blogista:

Tarvitset: Puhtaan lasipurkin, 1dl kookosöljyä, 1dl oliiviöljyä, 1dl kidesokeria (ruskeaa tai valkoista), 0,5dl sormisuolaa (on lempeämpää iholle kuin kovemmat merisuolakiteet, mutta nekin käyvät), nipun tuoretta minttua (noin kolme oksaa)

Lusikoi lasipurkkiin kookosöljy (voit sulattaa varovasti vesihauteessa, jos kookosöljy on liian kovaa), lisää oliiviöljy, suola ja sokeri. Silppua mintunlehdet ja lisää joukkoon. Sekoita huolella.

Kuorinta säilyy hyvänä useamman viikon.
 
Käyttö: hiero kuorintaa saunassa kostealle iholle pyörivin liikkein. Käytä kantapäiden ja muiden kuivempien alueiden kohdalla enemmän voimaa. Anna vaikuttaa hetken ja huuhtele lämpimällä vedellä. Kuorinnan jälkeen et tarvitse edes kosteusvoidetta, sillä öljyt jättävät ihon ihanan pehmeäksi.


Lisäisin vielä pari farmaseuttisen lääkkeenvalmistuksen käytännön harjoituksissa opittua kohtaa ohjeeseen: Huomioi sekoittaessa, ettet runno sormisuolaa atomeiksi, sen kuoriva vaikutus saattaa hieman kärsiä, jos ne pikkumurut liukenevat jo kämmenellä. Toiseksi, varaa riittävän suuri lasipurkki, jotta siihen jää ravistelutilaa, purkista tulisi täyttyä noin 2/3 (sarjassamme älä tee niin kuin minä teen, vaan niin kuin minä sanon). Oliiviöljy tuppaa nousemaan suspension pinnalle ja silläkin yksinään on heikko kuoriva vaikutus, tosin ihosi on kuin vauvan pylly sillä hinkkaamisen jälkeen. Ravistele nyt kuitenkin sitä purkkia varovasti ennen käyttöä, niin saat homogenisen seoksen. Tekisi mieli laittaa tähän myös valmistuspäivä, eräpäivä ja eränumero, mutta ehkä se ei täällä kotioloissa ole ihan niin tarkkaa...

Sitten pieni kysymys Anulle ja teille; mitä ihmettä noilla lopuilla mintunvarsilla voi tehdä? Lisätäänkö ne saunavihtaan/vastaan vai mitä??

lauantai 27. heinäkuuta 2013

Naurun tasapaino

Tässä on ollut jo pari päivää vähän sellainen olo, että ei paljon naurata. Niin ihana kuin mökillä onkin olla, niin se ei varsinaisesti ole hermolomaa kahden pienen lapsen kanssa, kun isukki ei ole menossa mukana. Sen nimittäin huomaa, että on kaksi kättä ja yksi silmäpari vähemmän. Onneksi pappa oli mukana (pelasti esikoisen, joka plumpsahti järveen, tilanne oli kuulemma koko ajan hallinnassa) ja tätini eli mummu (hoiti lapsia, kun tein ruokaa eli koko ajan). Sillä aikaa, kun olin yksin vahdissa (ja tein noin sataa asiaa yhtä aikaa), esikoinen mm. löi pahaa aavistamatonta tätiä keppihevosella päähän ja kävi varastamassa autosta purkkaa nielläkseen sen karkkina ja konttaamaan oppinut vauveli ei vielä oppinut, mitä ei tarkoittaa ja mm. jätti näppinsä laatikon väliin, levitti maissinaksut ympäri kämppää ja repi siskolta hiukset päästä.

Naurun tasapainon kymmenen kilpailijaa havittelevat mainetta (Suomen kiertue) ja mammonaa (20 000 €).

Miettiessäni, oliko se sittenkään fiksu veto ryhtyä äidiksi, se nauru sieltä kuitenkin irtosi, kun annoin itselleni luvan huilata pari tuntia (ai eikö lauantai-iltana ole pakko pestä pyykkiä ja tehdä kuntopiiriä sen jälkeen, kun on saanut kaksi huutavaa vähän väsynyttä lasta nukkumaan ja keittiön pahimmat sotkut siivottua ennen kuin kaatuu väsyneenä sänkyyn?). Se nauru nimittäin irtosi viimeistään siinä vaiheessa, kun Naurun tasapaino pääsi oikein kunnolla käyntiin.

Tommi Tuomisen kuva täältä ja samasta paikasta pitää varmaan kohta varata liput keikalle.

Itseäni lämmitti erityisesti jakso, jossa kohdeyleisönä olivat Vimpeliläiset pesäpallofanit. No hei, maila kädessä ja Ilkka perseessä! Kyllä varmasti naurattaa lauantai-iltana :D Kannattaa käydä katsomassa tuolta YLEn Areenasta, jos haluaa vähän apua huumorin löytymiseen. Kiitos YLE ja stand up koomikot, kun pelastitte tämän väsyneen äidin lauantai-illan. Taas.

P.S. Tänään näkyi jo seitsemäs jakso ja vasta nyt näin kuka kukin kilpailija on, tähän asti olen vain kuunnellut lähetykset. Onkohan mulla lauantaisin vähän liikaa kotitöitä tai voisko ne odottaa sunnuntaiaamuun?

torstai 25. heinäkuuta 2013

DIY roskakori

Pitkästä aikaa vähän näpertelyä! Tai tämä on kyllä rehellisesti sanottuna jo ihan vanha juttu, mutta huomasin, etten ole sitä täällä jakanut ennen, joten here it goes


Inspiraation tähän projektiin sain alunperin Norjassa ihan oikeasta tarpeesta saada jokin muu kuin tuo tavallinen tylsä poljinroskis vessaan. Inspiraation potkaisi toteuttamisen tasolle Anu Harkin Koto-ohjelmassa duunattu puutuoli, joka tapetoitiin vanhoilla kartoilla. 


Kun esikoisen kummi lähetti hänelle joululahjan paketoituna tuohon hienoon Disney-sarjakuva-aiheiseen paperiin, se kuuluisa lamppu syttyi pääni päällä. Tuloksen näette alla ja se on edelleen kovassa käytössä (täällä heitetään kaikki roskikseen, mikä irti lähtee!).


Tarvitset siis:
  • jotain mitä tapetoida (esim. roskis)
  • jotain millä tapetoida (esim. lahjapaperi)
  • jotain mitä käyttää tapetointiin (esim. yleisliima)
  • jotain millä viimeistellä (esim. vesiliukoinen lakka)
  • jokin levitysväline (esim. sivellin)
  • jokin, millä työstää tapetoitava aines kohdetta vastaavaan kokoon (esim. sakset)
Ja sitten vaan duunaamaan :)

tiistai 23. heinäkuuta 2013

Fitfarmin superdieetti

Avauduin tuossa kesäkuussa hieman olotilastani, joka ei ollut kovin kummoinen. Olin aika rikki sekä fyysisesti että henkisesti, en jaksanut oikein mitään, vaikka elimme näennäisesti elämämme ihaninta aikaa. Oli tehtävä jotain. 

Koska olen taustaltani joukkueurheilija ja tottunut aikatauluihin ja selkeisiin ohjeisiin ajattelin kokeilla Fitfarmin superdieettiä. Olen katsonut pari jaksoa Jutta ja puolen vuoden superdieetit  (taas yksi realityohjelma, huokaus), mutta olen kyllä vakuuttunut ohjelmaan osallistuneiden tuloksista. Pari esimerkkiä tuttavapiiristä ja lukuisia onnistumistarinoita netissä sai minut klikkaamaan nettisivun auki ja panostamaan 49 € omaan itseeni. Jos ei veikkaa, ei voi voittaa...

Jutta antaa läskeille kyytiä!

Neljäs viikko on alkanut ja olo on hyvä. Ei uudestisyntynyt, mutta huomattavasti lähempänä sitä minää, joka on itselleni (ja varmasti muillekin) mieluisampi. Suunta on oikea.

Superdieetti perustuu tiukkaan ruokavalioon (ja tiukalla tarkoitan tarkasti rajattuja ja ohjeistettuja viikko-ohjelmia) sekä tehokkaaseen lihaskuntoharjoitteluun, johon lisätään sopivasti aerobista liikuntaa. Olen viimeinkin innostunut tekemään kuntopiiriä kotona ja tuloksia alkaa näkyä! Tänään meni jo neljän kierroksen, noin tunnin kuntopiiri helpommin läpi kuin tähän asti. Kämmeneenkin meinasi tulla rakko, kun punnersin niin tosissani :D Kiloja on karissut jo viisi ja jäljellä on vielä riittävästi tuleville kolmelle viikolle ja varmasti vähän vielä senkin jälkeen. Mutta on IHANAA, kun housut eivät purista enää niin paljon ja uskallan jo haaveilla, että ehkä sittenkin pääsen joskus vaatekaupassa pukukoppiin ja voin oikeasti ostaa niitä vaatteita joista pidän enkä vain niitä, jotka sopivat päälle. 

Formaattia en voi tässä nyt hirvittävän tarkkaan avata, mutta sanottakoon sen verran, että vettä juodaan paljon ja aterioita on viisi päivässä, jotta aineenvaihdunta pysyy käynnissä. Kevyitä kolajuomia (= Pepsi Max) saa juoda, praise the Lord! En ehkä olisi muuten selvinnytkään, kun pullan mättäminen ja muu herkuttelu on loppunut kuin seinään. Pakko muuten tähän väliin taputtaa itseä vähän selkään, että hyvä minä, kun en ole syönyt pullaa, vaikka on käynyt kahvittelijoita. Niin sitä pitää! ;)

Viime aikoina olen syönyt aterioita, jotka näyttävät tältä:


Lounaaksi tien päälle tonnikalasalaatti, rasvatonta raejuustoa, salaattia, kevätsipulia, kurkkua ja vihreää paprikaa. Huh miten epätarkka kuva!
 
Päivälliseksi tortilla ilman tortillaa, eli jauhelihaa, riisiä, punasipulia, 3 % fetaa, salaattia ja kurkkua. Muut söi sitä tortillaakin, byhyy!
 
Iltapalaksi rahkaa, vehnäleseitä, mustikoita ja mansikoita (ja taisi olla vähän makeutusainettakin, kun oli niin kirpeää rahkaa).

Eikö näytäkin ärsyttävän vihreältä ja terveelliseltä? Ja hyvältä!

En laita vielä mitään Naked truth body-kuvia, mutta ehkä vielä ennen syksyä :) Vai haluatteko kuulla tästä projektista vielä lisää? Minähän olen ajan hermolla ja kirjoitan mitä yleisö pyytää ;)

maanantai 22. heinäkuuta 2013

Miksi kestovaipat?

"Miksi te käytätte kestovaippoja?" oli kysymys, johon törmäsimme joka kerta, kun esikoisen vaipparalli tuli puheeksi Norjassa. Jotenkin tuntui, että valintaa täytyi perustella ja kaikkiin epäilyihin kestovaippailun järkevyydestä täytyi löytyä uskottava argumentti lähdetietoineen, jotta sai vastapuolen vakuutetuksi, että emme ole täysin seonneita. Paikallisilla oli aivan erilainen asenne kestovaippailuun. Esikoista odottaessani eräskin tuttava oikein naurahti, että hän kyllä haluaa sitten nähdä miten se muka onnistuu! Uskoi hän sitten lopulta, kun näki ja oli yllättäen hyvinkin kiinnostunut erilaisista virityksistä, joita vastasyntyneen kanssa käytimme.

Vaippakuoria, villavaippahousuja

Me suomalaisethan olemme jo ihan lähtökohtaisesti täydellisiä kestovaippailun näkökulmasta; olemme ekologisia pihejä, kierrätämme koska emme raaski heittää poiskaan, olemme kiinnostuneet käsitöistä koska meillä ei ole varaa käydä joka ilta ulkona syömässä, vaan istumme kiikkustuolissa kohtalomme vankeina ja me olemme hyvin perhekeskeisiä meillä on valtavasti lapsia.

Sisävaippoja, harsoja ja snappeja.

Jos sitten joku vähän urbaanimpi naisyksilö uraputkensa päätteeksi pyöräyttää sen oman kullannuppunsa ja on jo vähän vieraantunut perinteisestä suomalaisen naisen asemasta hällän ja nyrkin välissä, niin ei hätää, yhteiskunta pitää kyllä huolen hänestä ja valistaa äitiyspakkauksen kautta, ettei tule poiketa massasta, vaan käyttää kiltisti kestovaippoja, kun kaikki muutkin kerran käyttävät.

Äitiyspakkauksen vaipat

Mekään emme uskaltaneet tehdä vastarintaa, vaan valitsimme itsellemme mieluisimmat mallit ja sillä tiellä ollaan oltu tähän asti! Mutta nyt... Mieltäni ei enää nykytilanteessa lämmitä niin hirveän paljon se tosiasia, että kahden lapsen kanssa vaippapyykkiä pestään lähes joka toinen päivä ja niiden harsojen taitteluun menee pieni ikuisuus samalla, kun talon muutkin työt kaatuvat päälle. Nyt on autokin viimein hankittu, joten niitä kertakäyttövaippoja ei tarvitsisi enää kirjaimellisesti raahata niska limassa mäkeä ylös ja ne voisi varmaan polttaakin (?), kun taloa ja käyttövettä toistaiseksi lämmitetään puulla. Miksi siis valita edelleen kestovaipat?

Taskuvaippoja

Olen tapojeni orja, enkä varmaan osaisi edes ostaa oikean kokoisia vaippoja kaupasta, kun ei ole koskaan tarvinnut. Kuten naapurin mieskin totesi, eikö se 8-16 kg tarkoita, että siihen vaippaan sopii sen verran sitä itseään. Että eikö kannattaisi aina ostaa niitä isoimpia, niin ei tarvitsisi vaihtaa vaippaa niin usein? ;) Vaikka ajatus kuulostaakin houkuttelevalta (?!), niin emme me taida vieläkään kestoilusta luopua. Vauvan iho hengittää paremmin ja ottaen huomioon molemmilta vanhemmilta perityt atooppisen ihon riskitekijät, niin tämä on nostettava ihan todellisena asiana esille. Muovivaipan hiostus tuskin tekisi hyvää herkälle iholle. Mieltäni lämmittää myös se tosiasia, että ruokakaupasta ei tarvitse kantaa muovia joka reissulla kotiin vain, jotta ne kertakäyttövaipat voisi heittää kaatopaikalle käytön jälkeen, vaikka siinä ei juuri tarvitsisi itseään enää rasittaakaan. Pahitteeksi ei tässä konkurssissa myöskään ole se, että vauvan vaippoihin on käytetty hurjat 75 Norjan kruunua (= 10 euroa), jos ei oteta huomioon pesupähkinöihin ja pyykkikoneen käyttämään sähköön kulunutta rahaa. Harras toiveeni alunperin oli myös se, että esikoinen oppisi kuivaksi hieman nopeammin kestovaippailun ansiosta. Potalla alettiin istumaan hänen ollessaan puolivuotias ja noin 2,5 vuoden iästä lähtien on tarvittu enää vaippaa yöllä, päikkäreillä ja kyläilyreissuilla, toisin sanoen kotona viiletetään ilman vaippaa (nykyään jo lähes ilman vahinkoja!).

Mm. näiden faktojen takia ollaan edelleen jatkamassa kestovaippalinjalla, mutta uskaltauduin pyytämään apua Myllymuksuilta* ja kokeilemaan uusia vaihtoehtoja tuttujen harso + imu + kuori (alkaa olla melkoinen paketti tuo yövaippa!) ja taskuvaippa + imu -yhdistelmien lisäksi. Kun vielä saadaan se kuivausrumpu ja kuivauskaappi käyttövalmiuteen, niin eiköhän tämä tästä helpota tuon pyykkivuorenkin kanssa, kun ei tarvitse suunnitella pyykkäysjärjestystä monta päivää etukäteen (ja joojoo, tiedän, että ne kuormittaa luontoa, mutta en minä niitä joka kerta aio käyttää!).

Myllymuksujen housuvaippoja

P.S. Itse opiskelin aikoinaan kestovaippoihin liittyviä juttuja kestovaippainfon sivuilta ja Tiina Törnströmin Vaippailmiö-kirjasta. Voin suositella molempia, mutta suosittelen myös kysymään kestovaippailusta tutuilta, jotka oikeasti tietävät kertoa vähän käytännön niksejä alkuun pääsemiseksi. Eikä tämän asian kanssa tarvitse olla absolutisti, ei kestovaippailu ole mikään autuaaksi tekevä asia! Moni kestoilee päivällä ja käyttää kertakäyttövaippoja yöllä, ja se on hienoa! Jokainen kestovaippaan (tai pottaan) tehty pissa on kertakäyttövaipan verran muovia pois kaatopaikalta ;)

Vaippailmiö

sunnuntai 21. heinäkuuta 2013

Leikkimökin sisustus

Olen aivan tosissani nyt lähtenyt visioimaan tätä lasten lelujen säilytystä eri tiloissa (kiitos muuten hyvistä vinkeistä!) ja tuo "leikkimökki" on saanut oikein erityisen paljon huomiota. Siitä olisi tarkoitus tehdä ihana "metsä", jonne lapset voivat mennä leikkimään ja antaa mielikuvituksensa ottaa vallan. 

Satupuu sisustustarra

Alunperinhän tarkoitus oli, että seinälle tulisi vanerista kuusi, jossa olisi hyllyjä ja koukkuja, mutta nähtyäni nuo seinätarrat en olekaan enää aivan varma. Voisihan noihinkin laittaa hyllyjä ja koukkuja vai mitä? (Ja pari perhosta oveen lentämään ;) )

Satupuu oksa sisustustarra

Lintuvalaisin tulisi kattoon tunnelmaa luomaan ja seinustoille varattaisiin riittävästi säilytystilaa leluja varten.

Trio Collection valaisin, Smart Store colour säilytyslaatikot, Expedit hylly, Lack seinähylly ja PS Fångst säilytyslokerikko.

GABBY-laatikko sopii lähes täydellisesti Expedit hyllyyn.

"Kanto" pehmoleluille.

Istuimiksi tulisi pehmeitä kantoja ja kiviä, pöytä on vielä työn alla...

Unseen products: Rock cushion small ja medium, Forest tree seat, Birch tree seat ja viimeisenä vielä kivien kokoa havainnollistamaan Rock cushions set :)
 
Seinälle ripustettaisiin pätkä kalaverkkoa ja siihen pyykkipoikia, joilla lapset voisivat kiinnittää piirustuksiaan esille. Täytyy vain huolehtia kunnollisesta kiinnityksestä, en halua, että verkosta jää kukaan lapsi riippumaan :/

Kalaverkko seinälle.
 
Vihreä liitutaulu heinäseiväskehyksineen tulisi samalle seinustalle kalaverkon kanssa.

Vihreä liitutaulu seinälle, kehykset heinäseipäistä.

Lattiasta tehtäisiin sammalmatto golf terassimaton avulla (riittävän lyhytnukkainen malli, ettei matto niele pikkulegoja).

Golf terassimatto lattialle.

Että sellainen visio. Nyt tarvitaankin enää kunnon siivous (vapaaehtoisia?), lelujen lajittelu (vanhat romut roskiin), realistinen budjetti, toteutus ja lapset leikkimään :) Taidan omia huoneen itselleni En malta odottaa!

lauantai 20. heinäkuuta 2013

Siskoni boheemi opiskelija-asunto

Varatkaapa alkuun kunnon kuppi kahvia tai teetä, nimittäin nyt tulee niin monta kuvaa, ettei mikään laite jaksa näitä ladata ennen kuin hermot menee...

Siskoni on niin sanottu ikiopiskelija ja hänen asunnossaan löytyy aina uutta ihmeteltävää (no ihmekö tuo, kun olen käynyt siellä noin viiden vuoden välein...). Hänen asuntonsa on kiehtova! Täysin erilainen kuin omamme, mutta värikylläisyydessään ja yksityiskohdissaan todella vangitseva (hän kommentoi näitä meidän suunnitelmia vähän tylsiksi... Pyh!). Yritin ottaa kuviakin, mutta en osannut mukaan sattui tätä tarkoitusta varten hieman huono objektiivi (ja olin niin pimeäkin...), joten aivan totuutta vastaavia otoksia en saanut,  mutta parempia nämäkin kuin ei mitään. Enjoy!

Keittiössä valvovan silmän (kielen?) alla. Naamio on Singaporesta ja pitää pahat henget loitolla.

Peto ja Raato saivat molemmat omat koukkunsa (vaikka sisko vihaakin Ikeaa. Koukut ovat ainoat hyväksytyt Ikeat).

 

Kylpyhuoneessa riittää lukemista ilman kirjaakin ja jostain syystä vieraat viihtyvät keskimääräistä pidempään vessareissullaan...

Matkamuistoja, museoista ja lahjaksi saatuja, tuttujen tuomia (siinä toivossa, että pääsevät seinälle).

Pikku Myy katossa.

"Ihania koruja, saanko?" esikoinen melkein hukkasi nämä lapin reissulla.

Taulujen leiditkin tahtovat koruja!

Varastoonkaan ei pääse koputtamatta ensin.

Kirjasto kotona, kätevää.

"Mä voisin ottaa tuolta punaiselta hyllyltä jonku hyvän lainaan."

Etsi rautainen kirppu!

Kambotsan tuliainen vartioleijona

Myös lipasto on Kambotsasta, mutta ei mahtunut ihan käsimatkatavaroihin, vaan tuli rahtina joskus kuukausien päästä perässä.

Mahtavan värisiä, ööö.... kukkia?

Tilataideteos by siskoni.
Minikokoiset teatterinaamiot ovat (antiikin) Italiasta.


Dyykattu kukkapöytä sulkee sisäänsä talon sarjakuvat.

Aarteita, ettei pojat syö multaa.

Roskalavalöytö, joka sai uuden elämän lehmänä koirien nojatuolina!

Hyötypuutarha.



Apsara eli taivaallinen tanssija on myös Kambotsan tuliainen. Temppelit on kuin tapetoitu näillä!


Tervetuloa!

Olemme siskoni kanssa hyvin erilaisia monessakin suhteessa. On jopa vähän todennäköisyyksien vastaista, että meillä riittää niin paljon juteltavaa. Ehkä se auttaa, ettei kumpikaan tuomitse täysin toista vaan molemmat voivat esittää mielipiteensä omana itsenään sen enempiä sensuroimatta (emmekä näe liian usein ;) ). Ja se on muuten ihan virkistävää välillä käydä tämän oman kuplansa ulkopuolella, joskin siskon kautta, mutta kuitenkin!

Nyt se täti voisi kyllä raahata sen takapuolensa tänne iloisine koirineen, niin pääsisin tuonne mustaviinimarjoja riipimään, vink vink! ;D