Hirsiseinän entisöinti

 Viimeinkin!! Siinä se hirsiseinä viimein on, olkaa hyvät! Se on upea!!

Hirsiseinä oli aluksi tarkoitus paljastaa vanhojen tapettien ja levyjen alta, mutta suunnitelma tehtiin kuitenkin uudelle hirsipaneelille, koska alkuperäinen hirsi oli tietämän mukaan niin huonossa kunnossa.

Ennen remonttia seinä oli tapetoitu useaan kertaan ja alaosaa peitti panelointi. Taustalla näkyvässä kamarissa on samanlainen panelointi, jota tähänkin suunniteltiin.

Kun levyjä alettiin purkaa paneloinnin tieltä, niin huomattiin mahdottoman olevan ehkä sittenkin mahdollista!

Veistetty kohta piilutettiin (siihen löytyy sellainen rälläkän näköinen laite ja asiallisia ammattilaisia tekemään työ halvalla ja nopeasti).

Aluksi piti etsiä ja poistaa vanhat naulat!

Seinä pestiin mäntysuopaliuoksella ja käsiteltiin Tikkurilan hirsisuojalla*. Uudestaan piilutetut kohdat käsiteltiin Bloomin puuvahalla* (sävy muskotti) ja sittenhän se olikin jo loppusilausta vaille valmis.

Alahirrestä oli kulunut niin paljon pois, että se päätettiin korvata pätkällä hirsipaneelia. Yläreunaan asennettiin myös samaista hirsipaneelia koteloinniksi piilottamaan sähköjohdot ja led-lamput, joka korostavat hirren pintaa kauniisti. Paikatut kohdat häipyvät entistä enemmän valaistuksen ollessa päällä, toisin kuin pelkäsin.

Niin puuttuko tästä vielä jotain listojakin?

Tietääkö muuten joku, mitä nuo kolot ovat? Niitä on kolme (minua vaivaa, että yksi ikäänkuin puuttuu) ja ne ovat noin 10 x 10 senttimetrin kokoisia ja viisi senttiä syviä. Mm. vesivaakaa, rakennustelinettä, välikaton hirsiä on ehdotettu jo, mutta kukaan ei tunnu tietävän varmuudella. Huomatkaa myös keskellä sijaitsevien kolojen päällä olevia vaaleampia läiskiä, jotka ovat erehdyttävästi suuren hirren poikkileikkauksen muotoisia. Anyone? Anytime!

Aivan kaikki eivät ole olleet yhtä innoissaan seinästä, vaan ovat päivitelleet meitä "nykyajan nuoria". En jaksa pahastua, että arvostelevat makuamme, kun kehuvat samassa lauseessa nuoriksi (ja ovat sitä paitsi jo hammasta purren joutuneet kehumaan lopputulosta).

 

Hämärässä otetut tärähtäneet kuvat eivät kyllä anna arvoa tuolle seinälle. Eivätkö vanhat ovet, jotka pitäisi vielä entisöidä.

Nyt puuttuu enää tv-taso ja telkkari, niin olympialaiset saavat alkaa. Jee! :D

PS: Maalausvinkki, joka on saatu yrityksen ja erehdyksen kautta: Ei kannata kaataa maalipönttöä keskelle lattiaa. Jos kuitenkin päättää tehdä niin, niin kannattaa edes tähdätä siihen kohtaan lattiaa, joka on suojattu. Ei sen viereen. Muuten voi joutua selittelemään sotkua miehelle, joka on vuodattanut verta, hikeä ja kyyneleitä kyseisen lattian kunnostamiseen pesemään lattiaa hankaussienellä reilun tunnin ja lakkaamaan lattian kyseisestä kohdasta uudestaan.

Alakerran WC -ennen ja jälkeen

Alakerran WC oli muutoskohteista yksi suurimmista; sen paikka vaihtui kokonaan! Alunperin joskus viisikymmentäluvulla (?) yhdestä talon kamareista tehtiin sauna, pesuhuone, wc ja pannuhuone. Wc:lle jäi tilaa aivan pienen nurkan verran, ehkä n. 1,5 neliötä. Se ei lapsiperheen tarpeita täyttänyt mitenkään päin, joten pitkän harkinnan ja vaihtoehtojen pohdiskelun jälkeen (mietittiin vessaa jopa leivinuunin taakse jäävään syvennykseen!) tulimme siihen tulokseen, että ainoa järkevä paikka vessalle on uudella puolella, kodinhoitohuoneen yhteydessä.

Vanha vessa oli puhelinkopin kokoinen. Ja yhtä antiikkinen.

Suunnitelmien edetessä jouduttiin vielä heittämään vessa toiselle puolelle huonetta, peilikuvaksi ensimmäisistä piirroksista. Lopputulos on hyvin perinteisen kokoinen ja näköinen vessa. Toimii kuin junan vessa, mutta näyttää astetta hienommalta ;)

Kuvaushetkellä vessasta siivottiin pois potta, koroke, aikuisten lasten vessalukemiset sekä ne kolme ihmistä, jotka yleensä tuppautuvat tuonne yhtä aikaa.

Vessa on edelleen ns. avomalli. Ovi on jo tullut, mutta ovipokat eivät ja ovenkahvatkin ovat vielä hakusessa. Lapsiperheessä ovi toimittaa yleensä lähinnä koristeen virkaa, joten käytössä tämä on ollut siitä lähtien, kun vedet saatiin vedettyä. Viimeistelylistalla on oven lisäksi mm. koristelistan toisen osan kiinnitys ja seinän maalaaminen osittain uudelleen (nimim. tekevälle sattuu).

Lopuksi vielä listaus käytetyistä tuotteista, jos miellyttävät muidenkin kuin meidän silmää:

Lattialaatta: Progress beige 33,3x33,3 -Sisustus Trendo*

Seinämaali: Tikkurila Luja puolihimmeä (sävy F487) -Rautapohja*

Tapetti: Pure 52353 -Sisustus Trendo*

Katon käsittely: Tikkurilan Supi Saunasuoja (sävy 5087 Poro) -Rautapohja*

Kalusteet: Loiste-ovimalli valkoinen, taso R289 tammi sahalauta, vedin 55 antiikki soikio nuppi -Topi-Keittiöt*

Valopeili: Topimir 900x700mm -Topi-Keittiöt*

Pyyhekoukut ja wc-paperiteline: Smedbo Villa Chrome -Sisustus Trendo*
Matto: Pappelina Svea 50x70 harmaa/metalli -Sisustus Trendo*
Valaisin: Massive Brenna 32026/11/10 

Kaikki tarvikehankinnat itse vessan runkoa ja kodinhoitohuonetta rakennettaessa tehtiin Rautapohjasta*. Niistä en osaa tarkemmin kertoa muuta kuin, että henkilökunnan pikkujoulu vietettiin varmastikin niillä tuotoilla, niin usein me liikkeessä kesän ja syksyn mittaan olemme vierailleet ;)

Induktioliesi vs. puuhella

Pari kuukautta ilman keittiötä opettaa ihmisen arvostamaan ihan eri tavalla keittiöön liittyviä mukavuuksia, kuten uunia ja liettä. 

Paitsi että meillä oli liesi käytössä koko ajan, miten sen nyt ottaa. Mies tykkäsi kuin hullu puurosta keitellä puuroa sillä, mutta itse en oikein lämpene puuhällälle (kuten oikeaoppisesti kuuluu sanoa). Tein kuitenkin vertailevaa tutkimusta aiheesta puuhella vs. induktioliesi (kun kerran viimein se induktiokin joulun alla käyttöön saatiin ja näyttää, ettei minulla ole parempaakaan tekemistä?). 

Onko siis hällä väliä?

Induktioliesi
-nopea
-vaatii hieman harjoittelua (vanhempi ikäpolvi isä)
-merkkivalo kokkailun jälkeen ei juuri lämmitä, ei mieltä eikä kehoa
-aikastalailla turha, jos sähköt on poikki
- edullinen käyttö, koska sähkönkulutus on pieni
- turvallinen (ISO plussa lapsiperheessä)
- helppo pitää puhtaana (vaikkakin odotin kyllä, että tämä puhdistaisi itse itsensä)
- meni hyvät kattilat uusiksi, kun ne ei ole tarpeeksi hienoja hänen korkeudelleen induktioliedelle, magneetti sen meille kertoi
- induktioliedellä voi ladata kännykän (paitsi että ei kannata uskoa kaikkea mitä netistä löytyy :D)

Puuhella
- hidas, mutta kun lämpenee, niin on pirun kuuma ja pitkään
- vaatii hieman harjoittelua (nuorempi ikäpolvi minä)
- lämmittää ja luo tunnelmaa (vastaa lähes takkaa!)
- toimii myös sähkökatkon aikana!
- edullinen (etenkin, jos on polttopuut omasta metsästä, vaatii vain vähän miesväen omaa vaivaa)
- toimii erittäin käyttökelpoisena käyttötasona, kun ei ole lämmityskäytössä
- tässä polttaa helposti itsensä, jos ei suoraan koske lieteen, niin kyllä on vaan kaikki välineetkin hehkuvan kuumia. Ei sovi lapsille, eikä oikein toimi kantoliinan kanssa :/
- hankala pitää puhtaana (hirvittävä käry lähtee, jos jotain eksyy paistinpannulta liedelle...)
- ei syrji ketään, ei kattilaa eikä pannua, pelkän magneettisuuden perusteella

Puuhella toimii laskutasona ja leipomisalustana irtolevyn avulla (tilattu Topi-keittiöiltä* keittiön toimituksen yhteydessä)

Molemmissa on siis omat hyvät ja huonot puolensa. Aika jees, että taloudesta löytyy molemmat :)

Upo vm. kivi ja miekka, kestää isältä pojan tytön tyttärille

Upo vm. 2013, kestäisipä edes äidiltä tyttärelle...

Pinkopahvikatto ja sen kunnostus

Katossa oli ennen kunnostusta aika pahoja repeämiä, joita paikattiin ruskealla puukitillä ja kuituteipillä.

Tuvan katto on ollut muuten niin harmonisessa kolmen sukupolven kommuunissamme se kiistakapula, johon kaikki patoutumat ja turhautumiset ovat purkautuneet. Kompromisseja on tehty puolin ja toisin hyvinkin jouhevasti olen saanut tahtoni läpi joka asiassa, mutta katto ja sen kohtalo herätti selkeästi kiivaimmat keskustelut (ja mykkäkoulut), ainakin tällä erää.

Olisimme mielellämme paljastaneet suuret hirret katosta alkuperäiseen asuunsa, mutta. Yläkerta, aikojen alussa vintti, on palanut joskus 50-luvulla ja sittemmin rakennettu uudelleen 80-luvun lopulla. Välikatossa on vanhat eristeet ja palon jäljiltä kaikenlaista moskaa edelleen. Olisi ollut veren kaivamista nenästä vaikeaa ja kallista avata katto tuhoamatta keuhkoja kaikkia muita pintoja talossa, ja vaikka tuo päätös kaihertaa mieltä edelleen emme ainakaan vielä paljasta hirsiä.

Kuva tuli otettua vähän väärästä paikasta, kun en enää muistanut, missä paikattu kohta oli. Vähän tuossa kuultaa vielä puukitti läpi, mutta siihen lätkäistään ennen uusien valaisimien asennusta uusi kerros maalia.

Tyydyimme siis kunnostamaan olemassa olevan pinkopahvikaton paikkaamalla repeämät kuituteipillä ja puukitillä (johon päädyimme, jälleen kerran, Rautapohjan* myyjien osaavan opastuksen jälkeen). Paikkaamisen jälkeen katto maalattiin Tikkurilan Siro Himmeä sisäkattomaalilla (sävy paperi). 

Väriskaala on vähän väärä, väri ei ole noin sinertävä oikeasti. Näissäkin kuvissa näkyy, kuinka kitti kuultaa läpi, mutta lisäkerroksen maalia tulisi pelastaa se ongelma.

Katon ilme raikastui huomattavasti, ja koska tuvan päätyseinään saatiin kuin saatiinkin alkuperäinen hirsiseinä näkyviin (raportti tulossa, just wait!), niin ehkä olikin ihan hyvä, että katto jäi kokonaan vaaleaksi. Eipähän tunnu siltä, että tippuu katto niskaan, eikä yleisilme muutu liian tummaksi.

Nykyiset valaisimet tulevat vielä vaihtumaan ja muutenkin valaistusta lisätään aika paljon, joten kattoon ja sen lopulliseen kohtaloonkin palataan vielä.

Hirveesti tuli nyt cliffhangereita. Täähän menee ihan Salkkareiden kans samaan sarjaan koukuttavuuden kannalta tää meidän remontti... ;D

Vaatehuone -ennen ja jälkeen

Vaatehuone ennen.

Vaatehuone valittiin pintaremonttikohteista ensimmäiseksi, koska jos kaikki menisi perseelleen, niin virheet ei haittaisi täällä niin paljon säilytystilaa tarvittiin heti. Projekti aloitettiin tavaramäärän raivaamisella pois huoneesta, lajittelemalla, hävittämällä, säästämällä sekä kierrättämällä. Rautapohjassa* tuli ravattua kerta jos toinenkin, ennen kuin tämä huone valmistui. Kaikki pinnat pestiin aluksi maalipesulla. Katto käsiteltiin Tixomatt sisäkattopohjamaalilla ja pintaan tuli Siro himmeä (sävynä F497 paperi). Hyllyt maalattiin Tikkurilan Otex tartuntapohjamaalilla ja pintaan tuli Helmi kalustemaali puolihimmeänä (sävynä vakioväri listavalkoinen). Levyseinät maalattiin suoraan Tikkurilan Jokerilla (sävy F487 damasti). Paneeliseinästähän piti tulla suunnilleen sen näköiset, kuin esim. täällä, mutta mäntypaneeli oli niin keltainen, että vasta kolmas kerros Bloom paneelivaa (poutapilvi) peitti keltaisuuden, jolloin peittyivät myös puunsyyt ja haluttu vaikutelma jäi puuttumaan. Jatkossa paneeliseinätkin maalataan. Lattian käsittelystä kerroinkin jo aiemmin täällä. Tulipas nyt paljon linkkejä, mutta siltä varalta, että jotakuta kiinnostaa :)

Vaatehuone jälkeen, ilman hyllyjä ja roinaa.

Tässä saatte myös vähän käsitystä tulevasta, sillä lattia tehdään samalla tavalla kautta linjan; eli mies hioo, petsaa ja lakkaa x 7, niska limassa, sillä aikaa, kun minä vedän lonkkaa. (Niska limassa, kun eihän siinä sohvalla ilma kierrä, niin.) Myös seiniin tulee paikoittain sama maali ja yläkerran paneelikatto toteutetaan samalla sävyllä.

Anno-laatikoissa lasten vaatteet pysyvät järjestyksessä koon mukaan ja hyllyn alla on tilaa kengille.

 

Lisää Anno-laatikoita ja paperitkin sopivat nykyään hyllylle, eikä lattialle heti oven viereen.

Anno-laatikot ratkaisivat lastenvaatteiden arkistointiongelman. Niihin kun lätkäistiin vielä Dymolla nimet päälle, niin kyllä nyt kelpaa kälyjen tulla tuleville lasteni serkuille vaatteita valitsemaan (mites, joko niitä on tulossa, anyone?)

Ikean Expedit hylly ja Kassett-laatikot toivat lisää kaivattua säilytystilaa ja hylly toimii samalla laskutasona.

Tiedän erään Melukylän talon, jonne nämä pitsipeitot ja täkit varmasti kelpaisivat ;) Täytyy ottaa ne hyötykäyttöön sitä mukaa, kun huoneita valmistuu.

 
Uudistettu vaatehuone on ollut jo tovin käytössä, eikä se ole vielä aivan piripintaan asti täynnä (jes, hyvä me!). Alunperin suunniteltiin myös noiden hyllyjen uudistamista, mutta tulimme lopulta siihen tulokseen ettei jaksa että vanhat hyllyt ovat palvelleet hyvin ja saisivat jäädä maalikerroksella paikattuina.

Tankotilaa on, no voiko sitä koskaan olla riittävästi?

Vanhoja äitiyspakkauksen makuupusseja löytyy vielä kaksi. Tekisiköhän lisää peittoja autoon?

Tila vaikuttaa paljon suuremmalta, vaikka neliöitä ei ole tullut lisää. Kuutiota tuli kyllä vaikka kuinka, kun vanhat romut hävitettiin :) Nyt tuolta on helppo löytää etsimänsä ilman, että järkyttyy samalla. Miltäs muutos näyttää teidän silmiinne?

Leivinuuni -ennen ja jälkeen

Tästä lähdettiin liikkeelle. Leivinuuni ei ole alkuperäinen, mutta ollu talossa iät ja ajat. Jossain vaiheessa se oli verhottu peltikuorella ja nyt oli aika pienelle ilmeen päivitykselle.

 Kuoren alta paljastuivat alkuperäiset tiilet ja valitettavasti vähän muutakin...

... nimittäin asbestia. 50-luvulla oli jotain sivulevyjä kiinnitetty asbestilla, kuten siihen aikaan usein tehtiin. 

Onneksi saatiin heti seuraavalla päivälle Oulusta miehet avaruuspuvuissa töihin ja pian kriisi oli ohi.

Uutta kuorta alettiin hahmotella ja vähän hölmöltähän se tuntui laastin päälle lyödä samanlaisia tiililaattoja kuin alle jäi, mutta näillä mennään. Puuhällä oli aikojen saatossa murentunut lähes läpi asti, joten sitä paikkailtiin tässä yhteydessä myös uudelleen käyttökuntoon. Samalla vesisäiliö poistettiin ja muurattiin umpeen. Harmi sinällään, se oli lapsille mieluinen leikkipaikka, on itsekin tullut sitä hanaa väänneltyä kerta jos toinenkin :)

voi kun on taas epätarkka kuva :/

Uusi kuori näyttää maalikerroksien jälkeen tältä. Tässä käytettiin käsittääkseni jotain elastista laastia, mutta pinta ratkeili ikävästi siitä huolimatta. Leivinuunia ei ole lämmitetty vielä näillä helteillä kertaakaan, joten täällä on sormet ja varpaat ristissä, ettei laasti hilseile heti lattialle, kun lämmitetään uuni ensimmäisen kerran.

 

Yksityiskohdilla haettiin mielikuvaa, että laasti olisi joissain kohdin kulunut pois ja alta paljastuvat tiilet, mutta tästä tuli kyllä sitä ajatellen vähän liian siloteltu pinta. Tiilet olisivat saaneet olla vielä rouheammin esillä. 

Kaikkeen tottuu, sanoi eräskin remonttimies, kun saha kiinni seinään jäi....

Tämä projekti on ollut pitkään kesken. Muurarit saivat oman osuutensa jo kauan sitten valmiiksi, mutta viimeistelyn kanssa on kestänyt. Maalasimme pinnan ensin Tikkurilan Siroplast 2:lla, jonka päälle tuli Tikkurilan Luja puolihimmeä sävynä F497 paperi. Luukut hiottiin ja maalattiin Tikkurilan Termal silikonimaalilla, joka on tarkoitettu nimenomaan metallille ja kestää jopa +400 asteen kuumuutta. Ainut mutta on, että tuotteen lopullinen kovettuminen edellyttää kuumentamista 230 asteessa vähintään tunnin ajan. Nuohousluukut laitoin uuniin tunniksi ja suurten luukkujen kohdalla toivon vain, että uunin ja hällän lämmittäminen riittää maalin kiinnittymiseen, ettei se heti kolhiinnu irti. Kai se on tässäkin taas uskottava, että Rautapohjassa* tietävät mitä tekevät, kun tätä suosittelivat ;)

Viimeistely on tietoisesti hieman ontunut tässä kohdin. En kerta kaikkiaan jaksanut suojata tapettia ennen maalaamista, kun se menee kohta vaihtoon kuitenkin!

Silmä ei ole vielä oikein tottunut uuteen ilmeeseen, vaikka se paljon kevyemmältä nyt vaikuttaakin. Uskon, että kun saadaan loputkin tuvasta remontin alle ja valmiiksi, niin tunnelma alkaa olla ihan toinen ja leivinuunin uusi ilme istuu hyvin kokonaisuuteen. Nykyisessä kaaoksessa se on kieltämättä vähän irrallaan :D