Vuosipäivä

Hyvää blogitaukovuosipäivää! Siitä on kaksi vuotta, kun viimeksi bloggasin ja voi, kun on ollut tätä ja teitä ikävä! Tässä on ollut kuitenkin melkoiset kaksi vuotta takana, antakaas kun kerron;

Taidettiin viimeksi jäädä siihen, että sain lopultakin töitä. Työ osoittautui koulutusta vastaavaksi, kuten toivoinkin ja sitä oli vähintäänkin riittävästi, kuten kuntapuolella on tapana olla. Ajoin kuuliaisesti 100 kilometria suuntaansa, kunnes lonkat eivät enää kestäneet ja jäin sairaslomalle - jolta jäin suoraan äitiyslomalle. Lonkat olivat siis kipeitä hormonaalisista syistä (mitään raskaustestiä tarvi, kun nivelet kertoo kyllä mistä on kyse). Perheemme akkavalta on toisin sanoen voimistunut yhdellä mahtavalla yksilöllä, ikää neidillä on mittarissa pian 11 kuukautta. Jalkaa poden kyllä valitettavasti vieläkin, mutta eiköhän se tästä. Tyttö syntyi lokakuun iltana ja saman päivän aamuna sain postista tämän:

Aamulla tutkinto kädessä ja illalla tyttö!

Pitkään haaveilemani lääkehoidon arviointi -koulutus alkoi syyskuussa 2014 eräänä torstaina ja työt alkoivat seuraavana maanantaina, joten kiirettä piti ja seuraavana lukukautena opinnot jatkuivat lääkehoidon kokonaisarviointi -erityispätevyysopintojen parissa. Yhteensä 35 op:n verran on tullut opiskeltua kliinistä farmasiaa, moniammatillista yhteistyötä, potilastapauksia ja tietokantojen käyttöä. Kevyesti tuli aliarvioitua työn määrä (35 op = 945h  = 118 (á 8 h) työpäivää = karkeasti sama kuin tekisi uudestavuodesta juhannukseen 5 päiväistä työviikkoa opintojen parissa), mutta tunnollisesti juuri ennen deadlinea ahkeroin työt valmiiksi ja täytyy kyllä sanoa, että koen olevani nyt aidosti asiantuntija lääkehoitojen suhteen. Perustin siis myös toiminimen samaan soppaan, ja jottei tulisi vapaa-ajan ongelmia, niin olen nykyään Farmasialiiton edustajistossa, kirkkovaltuustossa ja toivottavasti ensi kevään vaalien jälkeen myös kaupunginvaltuustossa. Remonttia on tehty hiljalleen (se ei ole varmaan koskaan valmis), enkä ole unohtanut myöskään käsitöitä. Urheilun kyllä unohdin lähes puoleksitoista vuodeksi tuon lonkan vuoksi ja se kyllä näkyy ja tuntuu. Kuntokuuri on edessä nyt kun paukut ehkä riittävät viimein siihenkin. Lapset kasvavat, niin että kohina käy ja edelleen tuo mieskin tuossa menossa pysyy mukana, vaikka parisuhde on ollut käden ulottuvilla tuossa kirjahyllyllä pölyttymässä. 

Että sellaista. Hengästyttääkö sinuakin?

DIY kuvakyltti säilytyskoriin

Jep, hengissä ollaan! Pahoittelen vaitioloa, hyvä masennuksen alku meinaa mennä hukkaan, kun pesiskausi on starttaamassa ja aika kuluu kentällä nilkuttaen ja nivelet apua huutaen tyttöjä kannustaen ja itse hyviä lyöntejä tuuletellen ;)

En ole hetkeen ollut luovalla päällä, mutta jotain pientä kivaa keksin kuitenkin, kun huomasin, että esikoiselle ei oikein maistu tuo ulkokamppeiden paikoilleen laittaminen. Sen sijaan, että pipo ja hanskat menisivät koriin jäähyllä uhkaamatta, ne usein jäävät pitkin eteistä ja sieltä ohikulkijat nostavat ne kukin mielivaltaisesti päättämälleen paikalle. Arvaatte varmaan kuinka paljon kyseinen käytäntö nopeuttaa aamulla päiväkotiin lähtöä? Jep... apinan raivolla etsitään joka kerta puuttunutta hanskaa tai kauluria. But not anymore!

Kyseisiin DIY kuvakyltteihin tarvitset vain tavallisen matkalaukun osoitekortin, josta leikataan läppä irti (läpälle ne keksinyt enää muuta käyttöä kuin roskiksen täyttäminen).

Kullannupuista valitaan edustuskelpoiset otokset, jotka rajataan oikean kokoisiksi, tulostetaan ja asetetaan koteloon. Kyltti vain kiinni oikeaan koriin ja siinä kaikki; nyt löytävät pipot ja hanskat paikoilleen (ja sekalaiset sukulaiset löytävät oikean tytön varusteet heitä pukiessaan).

Korit sijaitsevat tuvan puolella, portaiden alla uusissa Topi-Keittiöiden* kalusteissa, joista tulee vielä lisää kuvia ja juttua myöhemmin. Uskomattoman paljon kenkiä ja muuta tavaraa nielee sisäänsä tuollainen hylly!

Kuvat otin jo aikoja sitten ja vielä pari päivää sitten mietin, että ottaisiko uudet kesätamineissa, mutta Suomen kelit ei onneksi petä hidasta bloggaajaa, tästäkin vapusta saatiin hyytävä mutta vähäluminen! Klara vappen vaan itse kullekin säädylle!

Mehujehu-arvonnan voittaja

Kiitos kaikille arvontaan osallistujille! Pinkin mehujehun uusi omistaja on Johanna, laitan sulle viestiä asap! Arvonnan voittaja selvisi jälleen true random number generatorin avulla, siinä on kyllä näppärä kone :)

Jos jollekin tuli nyt paha mieli, kun ei onni suosinut, niin voi joko käydä mehujehun nettisivuilla* tilaamassa omansa tai osallistua sunnuntain ainekirjoitushaasteeseen, jossa aiheena osuvasti mielensäpahoittaja ;) Tämä mielensäpahoittaja lähtee nyt parantelemaan kynnetöntä peukaloaan (se onkin sitten oma tarinansa) ja miettimään syntyjä syviä. See you!

"Leikkimökki" -tilannekatsaus

Muistatteko vielä, kun kokosin omia ja teidän ideoita leikkimökin sisustusta varten? Projekti etenee pikku hiljaa (kuten kaikki muukin; h i t a a s t i), mutta eilisen uurastuksen jälkeen huoneessa näyttää nykyään tältä:

No okei, en jaksanut järjestellä nukkekotia, I'm sorry! Mutta heivasin kaikki lastenkirjat  roskiin odottamaan kirjahyllyyn sijoittamista ja vanhat hyllyt pois uuden tieltä, joten huoneeseen tuli mukavasti tilaa :)

Äidin virkkaamat perhosverhot siirrettiin aulasta tänne vanhojen hapristuneiden verhojen tilalle.

Satupuu paikallaan

Kanto-korissa pehmoleluja ja nukkeja

Satupuu-oksa ja Ikean "katiska" leluille

Löysin kuin löysinkin niitä vihreitä SmartStoren laatikoita! Niitä tarvittiin MONTA miehen legoja varten :D

Ovellakin on jotain porukkaa

 

Tarrojen asettelu oli kohtuullisen työlästä, koska ne pitäisi asettaa tasaiselle alustalle ja minä jääräpäänä liimailin niitä puupaneeliin! Osa ei meinannut millään asettua noihin pontin kuoppiin, mutta kun aikansa kynsillä paineli, niin sinne jäivät.

Jyskin korit Ikean hyllyssä. Hyvin sopii nuo värit satupuun väreihin, tykkään :)

Tästä on hyvä jatkaa; lamppu on tilattu ja matosta kyselyt menossa. Eikä niitä kanto- ja kivi-istuimiakaan ole unohdettu. Josta tulikin mieleeni, että älkääpä unohtako arvontaa, aikaa on vielä huominen, klik klik!

Pagunette vahakangas piirustusalustana

Remonttimme on edistymässä hyvää vauhtia, viimeistelyjuttujen parissa on mennyt viime viikot. Tuvan pöytä kaikessa vihreydessään pistää vielä vähän silmään ja se on tarkoitus maalata ja entisöidä lähiaikoina. Siitä huolimatta, ajattelin jo nyt suojata tuota perintökalleutta vähän paremmin tyttöjen hurjilta taiteilutuokioilta, niitä nimittäin saa todistaa lähes päivittäin. 

Huom. matching colours -paidan pöllöt ja liinan linnut ja sormet :)

Ratkaisu löytyi Eijan Kangas ja Leikkuusta*, eli tuttavallisemmin Eijan kankaasta, 140*140 pala Pagunetten lintukuvioista vahakangasta. Se on helppo heittää tuvan pöydän suojaksi ja nopea taitella taas takaisin samaan jemmapiiloon piirustusvälineiden kanssa.

Pagunetten sivuilta löytyy vaikka mitä, kannattaa käydä katsomassa :) Sivuja ei valitettavasti löydy suomeksi, mutta kyllähän kaikki nyt sen verran ruotsia osaa, että tuotteiden kuvia pystyy katsomaan, eikö ;)

Tuolla nykyisen omistajan Susannan ylläpitämillä nettisivuilla kannattaa muuten käydä säännöllisesti; sieltä -ja vain sieltä- löytyy kuukauden tarjous, jota kannattaa kyllä hyödyntää :) Maaliskuun tarjous on ainakin meille ajankohtainen, kun sisään kannettiin juuri uuden karheat sohvat ;)

Kyllä, esikoinen pitää tuota prinsessamekkoa 24/7 yllään, huolimatta siitä, että se on revennyt jo lähes joka saumasta ja jää kiinni joka paikkaan. Saisikohan täti vielä parannettua sen jollain kirurgisella toimenpiteellä (mekon siis)...

Itsekin olen päässyt pitkästä aikaa ompelukoneen ääreen rauhoittumaan ja tuloksena on liuta lyhennettyjä verhoja, jotka sain myös silitettyä, kun ensin löysin silitysraudan (vain vähän pohjaan palaneen) ja sumutepullon (en löytänyt, ostin uuden). Ottakaa nyt huomioon, että muutosta on vasta vähän vajaa vuosi, eihän sitä nyt joka vuosi silitysrautaa tarvitse, kun ei satu häitä tai hautajaisia kohdalle. Lisäksi lyhensin yhden päiväpeiton ja ylijäämäkankaasta tuli hieno tyyny (siitä voisin vaikka kuvankin laittaa!). Verhoprojekteja on vielä pari jonossa, joten ompeluartesaanisiskoni vierailu ei olisi voinut sattua parempaan saumaan, kirjaimellisesti :D

Mehujehu

Heureka! Taas on suomalaiset keksiny jotain mullistavaa! Ainakin näin äidin näkökulmasta Mehujehu* on mullistava keksintö :)

Varsinkin autolla tai vaunulla liikkeellä ollessa ja uhman yllättäessä perheemme ensiapupakkaukseen on kuulunut pieni rusinapaketti (mielellään sellainen, jossa on prinsessan kuva) ja pillimehu. Mutta kun siinä meinaa käydä niin, että niitä pillimehupurkkeja puristellaan ympäriinsä: omille vaatteille, vaunuun, autonistuimelle, äidin vaatteille jne... Näette varmaan mitä ajan takaa. Ja sitten kun se kullannuppu viimein nukahtaa, niin loput mehusta valuvat suupielestä ja pillin kärjestä edellä mainittuihin paikkoihin. Ruokapöydässä sama homma toistuu. No ei toistu enää!

Joku ehkä väittäisi, että mehujehu menee samaan kategoriaan konttauskypärien ym. kanssa hyödyllisyytensä puolesta, mutta itse kyllä näen tuotteelle selkeän kohderyhmän, joka varmasti osaa arvostaa mehutahrattomia konflikteja ja helpompia mehun juomisen harjoitteluhetkiä :)

Koska olen varma, että myös siellä ruudun toisella puolella on keksintöä arvostavia yksilöitä, järjestänkin yhdessä Innotuningin kanssa arvonnan, jossa voit voittaa PINKIN (tietysti!) mehujehun itsellesi :) Arvontaan osallistut jättämällä kommentin tunnistettavine yhteystietoineen tämän postauksen tai facebook-julkaisun kommenttikenttään. Aika alkaa nyt ja sitä riittää aina tuonne ensi viikon torstaihin 13.3. saakka. Onnea matkaan! :)

Mehujehu -lasten oikeesti

Terveellisiä herkkuja

Viikonloppuun kuuluu yleensä rentoutuminen sohvalla löhöten ja Putousta katsoen. Aiemmin siinä sivussa upposi yhtä jos toista epäterveellistä herkkua, mutta tällä kertaa tehtiin toisenlaisia eväitä!

Tarjolle laitettiin päärynää, pähkinöitä, kalkkunaleikkelettä, polar juustoa (5%), guacamolea, kukkakaalta, kurkkua ja porkkanaa. 

Guacamole-ohjeen olen ottanut talteen Kalastajan vaimon blogista ja muokannut hieman. En laittanut rømmeä eli kermaviiliä sekaan, pelkkää avokadoa, sitruunamehua, valkosipulia, valkopippuria ja chiliä. Nam! :)

En ehtinyt saada annoksia vielä valmiiksi, kun jo ensimmäiset ryövärit olivat napsimassa kuormasta. Siinä meni koko satsi kymmenessä minuutissa kahden pienen tytön kanssa. Maistuu siis myös lapsille ja on mukavaa vaihtelua tavalliselle iltapalalle :) Mitäs terveellisiä herkkuja teillä syödään?

Edullinen ehkäisy

Äiti haluaa nukkua. Isä haluaa nukkua. Esikoinen haluaa nukkua. Kuopus ei halua nukkua. Mitä siitä nyt tulis, jos kaikki haluais nukkua. Ei se yhteiskunta vaan pyöri sillä tavalla, että me kaikki vaan nukuttais.

Ymmi Hinaaja on samaa mieltä.

Terveisiä siis reissun päältä! Ollaan yövytty nyt kahdella kolmesta vävystä ja veikkaan, että tytöt eivät ole saamassa serkkuja ihan heti. Sen verran tehokasta ehkäisyä on seurata hetki lapsiperheen elämää kaksiossa... 

Ensinnäkin, tytöt eivät ole tottuneet nukahtamaan samassa huoneessa, joten sitä leikin, kikatuksen ja kiukuttelun määrää riittää ihan kunnon tovi, ennen kuin molemmat hyytyvät omiin nurkkiinsa. Vanhempien kömmittyä viereen ja juuri päästyä uneen alkaa sitten kuopuksen uuvutustaistelu kierros kaksi. Hän herää usein puolen yön jälkeen, mutta nukahtaa omaan sänkyynsä vaipanvaihdon jälkeen ilman ongelmia. Tämä ei päde reissussa, kun äiti ja isä ovat ihan vieressä ja olisi niin mukava jo nousta ylös ja leikkiä vähän. Kun kukaan ei yrityksestä huolimatta lämpene ajatukselle alkaa raastava huutokilpailu, josta kiittävät sekä aamulla aikaisin  heräävä isä, myös seinän takana nukkumista yrittävä vävy puolisoineen (ja epäilemättä myös seinänaapurit). Kuopus ei ole tottunut siihen, että häntä rauhoitellaan keskellä yötä, joten kaikki yrityksen hyssytellä häntä pahentavat vain asiaa. Reilun tunnin kiukuttelun, huudon ja kiemurtelun jälkeen kuopus nukahtaa lopulta -vain herätäkseen uudelleen ennen kuutta. 

Mutta en mä tässä nyt voi teille uneksi muuttua. Ehkäisyksi voin, sillä jos joku haluaa käyttää edullista, hormoonitonta ehkäisyä, niin tilaa vaan meidät (tai vaihtoehtoisesti jonkun toisen huonounisen lapsiperheen) yökylään, niin ei varmasti tee mieli lisääntyä ihan hetkeen!

PS. Jos joku ei säikähtänyt unen puutetta, niin voidaan keskustella myös aiheista "tuikkulyhdyt sohvapöydällä", "suklaavanukas tuolin pehmusteessa" ja "ykköshätä (joskus myös kakkoshätä) olohuoneen matolla".

Joululaulukalenteri

Huomenna se alkaa; Ainoa vuodenaika, jolloin kotiäitikin tietää monesko päivä (ja joskus myös mikä viikonpäivä!) on menossa. Joulukalenteri pitää siitä huolen. Meidän tytöt ei vielä tiedä joulukalentereiden olemassaolosta, joten kaikki suklaakalenterit, myös ne prinsessakalenterit, on jätetty kauppaan (koska "ne on kaupan omia" ;) ). Ajattelin kuitenkin, että ehkä tämä vuosi voisi olla otollinen testaamaan joululaulukalenteria (ilman huutavaa vastarintaa). Joululaulukalenteri tai joulurunokalenteri on myös erittäin hyvä vaihtoehto mm. päiväkodeille! Muita ideoita DIY joulukalenterille kokosin viime vuonna, käykäähän kurkkaamassa, jos vielä mietitte, mitä tänä vuonna keksisi :)

Joululaulukalenteri in action (huom. tarpeeksi korkealla, etteivät lapset yllä repimään sitä).

Keräilin joululauluja kalenteriin kriteereinä a) osaan laulun b) laulu on ns. lasten joululaulu c) otin huomioon myös juhlapyhät kuten itsenäisyyspäivän. Tältä näyttää laululistaus:

1. Hoosianna
2. Kuuraparta
3. Kilisee kilisee kulkunen
4. Reippahasti käypi askeleet
5. No onkos tullut kesä
6. Maamme
7. Tonttujen jouluyö
8. Koska meillä on joulu
9. Petteri Punakuono
10. Jos ei jouluna ole lunta
11. Joulu on taas
12. Nisse-Polkka
13. Santa Lucia
14. Valkea joulu
15. Joulupukki
16. Kulkuset
17. Porsaita äidin oomme kaikki
18. Joulukirkkoon (kello löi jo viisi)
19. Joulupuu on rakennettu
20. Hei tonttu-ukot hyppikää
21. Kolme yötä jouluun on
22. Joulumaa
23. Joulupukki matkaan jo käy
24. Jouluyö juhlayö

Taisin just murhata Tuhkimon ja Bellen...

Tulostin laulut paperille ja leikkasin ne omiksi paloikseen. Sitten käärin kunkin laulun sanat joululahjapaperiin karkiksi (lapsi saa leikkiä sillä lahjapaperilla sillä aikaa, kun itse lunttaan laulun sanoja) ja ripustin ne lahjanarulla roikkumaan. Tähän on hyvä käyttää kaikki jämäpaperit ;) Sieltä orrelta sitten joka päivä avataan yksi käärö ja lauletaan yhdessä ja lasketaan montako yötä vielä on jouluun. Äidille on varattu perinteisesti myös yksi arpakalenteri, josta on tilattu päävoitto tai vähintään omat takaisin ;)

Joulujuoksu 2013

Mua yleensä ärsyttää, kun joulua aletaan huutamaan ovista ja ikkunoista jo heinäkuussa, mutta joskus joulun hyödyntäminen hyvissä ajoin on paikallaan. Tarkoitan tässä tapauksessa joulujuoksua.

Kiitos iPhonen kuvanlaadun, kysymykseni "haittaako ketään, jos laitan tän kuvan blogiin?" osoittautui turhaksi.

Kyseessä on Pelastakaa lapset ry:n järjestämä keräys, jonka tuoton avulla sijoitetaan lapsia sijaisperheisiin mm. joulun ajaksi. Osallistuin tänään kymmenen kilometrin lenkille ja lahjoitin yhdelle lapselle viikonlopun tukiperheessä. Keli oli mitä mainion ottaen huomioon vuodenajan, n. 8 lämpöastetta ja suhteellisen vähän sadetta ja tuulta. Tonttulakit päähän, hyvä seura ja menoksi. Suosittelen!

Aluksi vähän hämmennyin, että miksi kaikilla on sama juoksunumero, ihan tyhmää, kyllähän kunnon urheiluhenkeen kuuluu rehellinen kilpailu ja omat lähtönumerot. Kunnes luin tekstiä vähän eteenpäin ja häpesin vähän. Tuossa on 912 lasta liikaa.  Eikä tämä ole kilpailu.

Haastankin siis kaikki teidät lukijat mukaan! Sinun ei tarvitse osallistua mihinkään massatapahtumaan (mutta jos haluat, voit vaikka järjestää oman joulujuoksun!), voit toteuttaa liikuntaosuuden vaikka saunalenkkinä. Tärkeintä on muistaa täyttää lomake ja lahjoittaa vähintään yhdelle lapselle yksi päivä tukiperheessä (20€). Jakakaa tätä sanomaa myös eteenpäin, eiköhän turvata mahdollisimman monelle lapselle onnellinen joulu ja lapsuus tänä vuonna!

Euroteamin taggit

Kirjoittaessani Euroteamin* nimikointinauhoista viimeksi, jäin haaveilemaan niistä arkea helpottavista taggeista* ja tässä ne nyt ovat!

Hommahan on huomattavasti yksinkertaisempaa ja nopeampaa kuin silittäminen tai nauhojen ompelu (jos ei kaada tuota sadan pakettia sohvalle, kun sekä 3- että 1-vuotias ovat hereillä ja hyökkäävät salamana kilpailemaan, kuka ehtii syödä kerätä eniten taggeja).

Otetaan siis sekä tuollainen piikillinen osa että reiällinen osa, painetaan piikki nauhan ja kankaan läpi...

... reiällinen osa piikkiin, painetaan yhteen niin tiiviisti kuin mahdollista, katkaistaan piikki ja valmista tuli!

Piikin päät ovat todella pieniä, joten kannattaa varoen kääntää ne poikki, etteivät sinkoile ympäri kämppää ja ole sitten kohta vauvan suussa (sarjassamme tee niin kuin minä sanon, eikä niin kuin minä teen).

Tältä piikkiosan kanta näyttää housujen oikealta puolelta katsottuna. Oikeastihan nuo kuuluisi kai laittaa juuri toisinpäin, mutta itse halusin tuon läpikuultavan puolen pinnalle ja valkoisen osan sisäpuolelle.

Nyt tilasin nimet pinkkinä, kun se näyttää olevan päivän sana, sekä lisäksi vielä kukkakuviolla. Siihen minulla ei ollut mitään järkeenkäypää selitystä. Näytti kivalta :)

Mikä parasta, niminauha toimii myös ripustuslenkkinä housuille. How convenient is that? Tietysti, jos nimi on luokkaa Tytti Isohookana-Asunmaa, niin lenkistä saattaa tulla vähän epäkäytännöllisen pitkä, mutta meidän tyttöjen lyhyiden nimien kanssa toimii tosi hyvin :)

Vaatteiden nimeämiseen on toki vaihtoehtoja lähes yhtä paljon kuin lapsiakin: teippi + tussi, tussi tai kuulakärkikynä suoraan vaatteeseen, nimikointinauhat silitettynä, ommeltuna, taggeilla kiinnitettynä, nimitarrat, nimeämättä jättäminen, you name it! Eroa löytyy hinnassa, käytännöllisyydessä, nimeämisen nopeudessa, nimikoinnin kestossa, nimen poistamisen helppoudessa/vaikeudessa kierrättämistä ajatellen ja materiaaleihin soveltuvuudessa (esim. puuvillapaita vs. kengät). Jokainen valitkoon itselleen parhaan tyylin vapaasti! Taggien eduksi nousee helppous ja nopeus sekä kierrättämisen kannalta helppo poistaminen. Niitä voi myös käyttää kankaisiin, joihin silittämällä kiinnittäminen ei sovellu. Esim. kenkien nimeämiseen tarrat tai tussi taitavat edelleen olla helpompi vaihtoehto, mutta paras kombinaatio onkin varmasti yhdistellä eri nimeämistapoja, niin varmistuu siitä, että ne lapsen vaatteet löytävät tiensä takaisin kotiin, jos eksyvät välillä omistajaltaan. Saattaa nimittäin olla, että niitä punaisia Angry Birds -pipoja ja vaaleanpunaisia Hello Kitty -sormikkaita on jollain toisellakin kullanmurulla ;)

PS. Nimetyt villahousut ovat Prinsessamonsterihousut, jotka siskoni neuloi jo viime talvena esikoiselle. Niistä on tulossa postaus myöhemmin, just wait :)

Kävikö pahasti?

Joko olet kuullut Kävikö pahasti-kampanjasta? Sinä et tietysti tällaista kampanjaa edes tarvitsisi, koska olet hyvä sydämeltäsi. Kaikki eivät ole. Jaetaan siis ilosanomaa avun jakamisesta eteenpäin, siitä tulee tämän vuosisadan rutto joka tarttuu kaikkiin, vaikka kuinka piiloutuisivat koloihinsa! :)

Eli aloitetaan yhdessä taistelu välinpitämättömyyttä vastaan. Kampanjan sanomana on välittää viestiä, että me yhä avaamme ovet pyörätuolissa istuvalle tai rattaiden kanssa kulkevalle, autamme kaatuneen pystyyn ja keräämme tämän tavarat maasta, kysymme kävikö pahasti. Soitamme ambulanssin jos yhtään epäilemme jonkun sitä tarvitsevan, ja jäämme odottamaan että se löytää perille. Tämän kampanjan tarkoituksena on leivittää sitä ihmisyyttä, mikä jokaiselta kuuluisi tulla refleksinomaisesti selkärangasta tällaisissa tilanteissa. Käyttäydytään me niin, että meidän lapset eläisivät maailmassa jossa bussin lattialle makaamaan jätetyt vanhukset olisivat täysin absurdia ajatus. 

Osallistu mukaan kampanjaan postaamalla "Kävikö pahasti?" -logo blogiisi ja vaikka ylläoleva tekstipätkä tai tiivistä asia omin sanoin: tyyli on vapaa, asia tärkeä.  Voit linkittää alkuperäisen tarinan ja kommentit, tai kertoa postauksessa myös omia kokemuksiasi auttamistilanteista tai törmäämistäsi auttamatta jättämis-tilanteista, tarkoitus on herättää ajatuksia ja keskustelua. Jos sinuakin kiukuttaa ihmisten välinpitämättömyys, niin sinulla ei tarvitse olla blogia osallistuaksesi, sillä voit jakaa kampanjan viestiä eteenpäin myös sen facebook-sivujen kautta.

Tämä kampanja muistuttaa myös positiivisen palautteen merkityksestä ja herätti minussa halun jakaa teille tapauksen, jolloin olin itse avun saajana enkä antajana. Siitä ei ole kuin pari viikkoa, kun äitiyttäni testattiin ihmisten ilmoilla oikein toden teolla. Paikallisessa ruokakaupassa kolmevuotiaan uhmakohtaus on tietysti ollut odotettavissa (eikä minun hermoillani missään nimessä vältettävissä). Joten kun olimme ajautuneet esikoisen kanssa siihen tilanteeseen, että uhkailu-lahjonta-kiristys kombinaatiokaan ei enää auttanut ja oli ryhdyttävä sanoista tekoihin (tässä tapauksessa huutavan ja potkivan kolmevuotiaan toimittaminen rauhoittumaan autoon) tarvitsin kipeästi apua yksivuotiaan hoitamisessa. Uskottavuuteni äitinä ei tähän kohtaukseen saisi kaatua, mutta ei yksivuotiasta oikein yksinkään voi ostoskärryihin jättää ja mukaan häntä ei voinut ottaa, koska kyllä, minulla on vain kaksi kättä (joita molempia tarvittiin esikoisen kanssa). Onneksi veikkauspisteen työntekijälläkin oli kaksi vapaata kättä ja ensijärkytyksen jälkeen hän vastasi pyyntööni pitää sylissä kuopusta sen aikaa, kun toimittaisin esikoisen rauhoittumaan, myöntävästi. Kuuma oli kuulemma tullut kymmenkiloista punttia kannellessa ja lottoa samalla myydessä, muuten oli mennyt molemmilla hyvin, mutta tuo parin minuutin apu oli minulle korvaamaton. Nykyään esikoinen käyttäytyy kaupassa esimerkillisesti ja käsittääkseni vain minä sain henkisiä kolhuja tilanteesta (olenko ainoa, joka on toteuttanut uhkauksen viedä lapsi autoon, jos kiukuttelu ei lopu?)

Kiitos siis sinulle Ylivieskan Citymarketin myyjäneiti avustasi! Kenellekään ei käynyt pahasti :)

Prinsessasukset

Jos ette jo tienneet, niin minulla on tosiaan maailman paras perhe ja suku! Vai onko jollain muulla one of a kind prinsessasukset? Meidän neidilläpä on ja se on suorastaan valtionsalaisuus kuinka tämä pari löysi meille tiensä isoeno <3. Jos joku tulee kateudesta vihreäksi näiden pinkkien suksien vuoksi, niin voi suksia Norjaan ja käydä ostamassa sieltä itselleen parin, koska Suomesta näitä ei saa ellei pölli meiltä (EI SAA!)

Niinpä, kun tänään aamulla ruohikon peitti hädintuskin kuurakerrosta paksumpi "lumihauki", vaati esikoinen, että on välittömästi päästävä hiihtämään. Hiihtäminen sujuikin ensikertalaiselta kadehdittavan hienosti, toivottavasti innostus jatkuu läpi talven. Be awere Therese Johaug :D

ADHD-lapsesta käytiin imemässä viimeiset mehut vielä illalla naisvoimistelijoiden perhejumpassa (kuka neropatti muuten keksi, että se jumppa pidetään 18:30-19:00? Pitäisi olla jo hampaita pesemässä sillon...). Loppurentoutumisen jälkeen otettiin kuitenkin vielä pikku nyrkkeilyerä neidin kanssa ja odoteltiin jäähypenkillä, kun muut jo lähtivät kotiin... Tulispa huomenna lisää lunta, niin sais tyttö ihan rauhassa purkaa energiaansa ulkona ja jäis uhmat vähän vähemmälle!

Pahoittelen, että tästä postauksesta tuli tällainen lällällää, kattokaa mitä mulla on ja sulla ei, mutta on nuo sukset niin päheet, että piti tulla vähä leuhkiin ;) Varsinkin, kun sain jo köniin tytöltä aiemmin illalla, niin voitte vaikka ajatella, että ootte jo lyöny mua, jos tekee mieli.

Syntymäpäivät

Tyttäremme täyttävät lyhyen ajan sisällä vuoden ja kolme vuotta. Laskettu aika oli molemmilla sama päivä. Ja kyllä, olemme kuulleet kaikki mahdolliset vitsit aiheeseen liittyen.

Koko Suomi leipoo, meilläkin. Kolmevuotiaan ehdoilla mentiin, joten pinkkiä, sydämiä ja prinsessoja oli joka puolella. Kakusta ei löytynyt tällä kertaa lusikkaa.

Tarkoituksena on juhlia tyttöjen syntymäpäivät niin kauan kuin mahdollista samalla kertaa. Voi olla, että tämä ensimmäinen kerta jää viimeiseksi; veikkaan, että neljävuotias osaa jo vaatia omia oikeuksiaan (omia synttäreitä) eri tavalla kuin kolmevuotias. Tällä kertaa kuitenkin juhlittiin tyttöjä sukulaisten kanssa prinsessatyyliin remontin keskellä ja väittäisin juhlia varsin onnistuneiksi kekkereiksi. Sankarit ainakin simahtivat heti sänkyihinsä, isä ja kummisetä väsyivät jo vähän aiemmin.

Veljekset hyytyivät ennen siskoja.

Nyt pitäisi varmasti herkistellä hetki ja muistella tuota ihanaa ensikohtaamista. En muistele, sillä hollywood-elokuvat valehtelevat päin näköä (tässäkin asiassa); synnyttämisessä ei ole mitään ihanaa. Ainoa positiivinen asia on itsesuojeluvaisto, joka pakottaa ihmisen unohtamaan kivun siten, ettei sitä voi jälkikäteen enää elävästi muistaa. Toki aika kultaa muistot (tässäkin asiassa), mikä varmasti on suurin syy siihen, että perheisiin ylipäätään syntyy useampi kuin yksi lapsi. Muut syyt ovat epäoleellisia.

On ne silti ihania, enkä vaihtaisi pois mistään hinnasta. Sisko ja sen sisko <3

Kalenteri

Syksyni ei ala kalenterin, vaan (surullista kyllä?) television mukaan. On IHANAA, kun tutut sarjat palaavat tauolta! (Katsoit itsekin eilen Salkkareita, myönnä pois!) Itselläni on tapana pitää telkkaria auki lähes yötä päivää, vaikka en sitä intensiivisesti katsoisikaan. Hiljaisuus on ahdistavaa. Arvostan etenkin sarjoja, joita voi katsoa yhdessä lasten kanssa samalla, kun tekee ruokaa, lajittelee pyykkejä ja siivoaa. No tuota viimeistä kohtaa ei kyllä usko kukaan minun tekevän, mutta muuten kyllä vietän arkisin aamupäiväni mieluiten jammaten esimerkiksi Tanssii tähtien kanssa tai Voice of kidsin tahdissa tyttöjen hytkyessä vierellä. True bloodin tyyppiset vampyyrien silpomiset puisella seipäällä eivät varsinaisesti sovi taustalle pienten lasten leikkeihin, joten CSI, Dexter ja muut vastaavat jätetään suosiolla iltaan ja ne katsotaan lasten mentyä nukkumaan.

TV:n edessä käytetyn ajan voisi käyttää tehokkaamminkin. Olen jonkin verran tehnyt kuntopiiriä viime aikoina katsoen samalla suosikkisarjoja. Voisinkin tehdä itselleni sellaisen treenikalenterin, kuten kuntosaleilla, mutta omani olisikin sidoksissa tv-ohjelmien lähteysaikoihin eikä kuntosalin viikko-ohjelmiin. Vähän niin kuin tähän tyyliin:

Uusi suosikkisarja, Nashville. Country-musiikin tahdissa on hyvä treenata :)

Maanantai

21:00 AVA: Erilaiset äidit + kuntopiiri

Tiistai 

lepopäivä

Keskiviikko

21:00 Nelonen: Nashville + kahvakuula

Torstai

lepopäivä 

Perjantai

20:00 Liv: Jutta ja puolen vuoden superdieetit + TRX-kuntopiiri

Lauantai

21:30 Yle1: Uutisvuoto + kuntopiiri 

(hei let's face it, olen lauantai-iltana kotona ehkä pikkujoulua lukuunottamatta, joten voin ihan yhtä hyvin tehdä kuntopiirin)

Sunnuntai

19:10 Tanssii tähtien kanssa + venyttelyä ja jammailua lasten kanssa

Syrjänen kiilasi suosikikseni tanssijoista.

Antakaapa hyviä vinkkejä suosikkiohjelmien suhteen? Ehkä en ole huomannut kaikkia helmiä vielä, kertokaa heti!!