lauantai 30. marraskuuta 2013

Joululaulukalenteri


Huomenna se alkaa; Ainoa vuodenaika, jolloin kotiäitikin tietää monesko päivä (ja joskus myös mikä viikonpäivä!) on menossa. Joulukalenteri pitää siitä huolen. Meidän tytöt ei vielä tiedä joulukalentereiden olemassaolosta, joten kaikki suklaakalenterit, myös ne prinsessakalenterit, on jätetty kauppaan (koska "ne on kaupan omia" ;) ). Ajattelin kuitenkin, että ehkä tämä vuosi voisi olla otollinen testaamaan joululaulukalenteria (ilman huutavaa vastarintaa). Joululaulukalenteri tai joulurunokalenteri on myös erittäin hyvä vaihtoehto mm. päiväkodeille! Muita ideoita DIY joulukalenterille kokosin viime vuonna, käykäähän kurkkaamassa, jos vielä mietitte, mitä tänä vuonna keksisi :)

Joululaulukalenteri in action (huom. tarpeeksi korkealla, etteivät lapset yllä repimään sitä).

Keräilin joululauluja kalenteriin kriteereinä a) osaan laulun b) laulu on ns. lasten joululaulu c) otin huomioon myös juhlapyhät kuten itsenäisyyspäivän. Tältä näyttää laululistaus:

1. Hoosianna
2. Kuuraparta
3. Kilisee kilisee kulkunen
4. Reippahasti käypi askeleet
5. No onkos tullut kesä
6. Maamme
7. Tonttujen jouluyö
8. Koska meillä on joulu
9. Petteri Punakuono
10. Jos ei jouluna ole lunta
11. Joulu on taas
12. Nisse-Polkka
13. Santa Lucia
14. Valkea joulu
15. Joulupukki
16. Kulkuset
17. Porsaita äidin oomme kaikki
18. Joulukirkkoon (kello löi jo viisi)
19. Joulupuu on rakennettu
20. Hei tonttu-ukot hyppikää
21. Kolme yötä jouluun on
22. Joulumaa
23. Joulupukki matkaan jo käy
24. Jouluyö juhlayö

Taisin just murhata Tuhkimon ja Bellen...

Tulostin laulut paperille ja leikkasin ne omiksi paloikseen. Sitten käärin kunkin laulun sanat joululahjapaperiin karkiksi (lapsi saa leikkiä sillä lahjapaperilla sillä aikaa, kun itse lunttaan laulun sanoja) ja ripustin ne lahjanarulla roikkumaan. Tähän on hyvä käyttää kaikki jämäpaperit ;) Sieltä orrelta sitten joka päivä avataan yksi käärö ja lauletaan yhdessä ja lasketaan montako yötä vielä on jouluun. Äidille on varattu perinteisesti myös yksi arpakalenteri, josta on tilattu päävoitto tai vähintään omat takaisin ;)

keskiviikko 27. marraskuuta 2013

Onnea Kupla -ja arvonnan voittaja

Vuosi sitten pohdin, että miksi. Tässä ollaan vuosi myöhemmin ja syyt eivät ole juurikaan muuttuneet (postaustiheys on tosin remonttikiireiden takia kärsinyt). Kirjoitan blogia, koska pidän siitä. Bloggamisesta on tullut tärkeä harrastus -henkireikä- ja te kommentteinenne annatte blogille oman lisänne. Aiheet ja mielialat vaihtelevat laidasta laitaan ja olen niistä täällä mahdollisimman aidon ironisesti kertonutkin, joskin en jaa kaikkea elämästäni. Tänne voi tulla purkamaan huolia ja jakamaan iloja, sen verran kuin itse kokee hyväksi. Toiveita saa esittää sisällön suhteen ja mielellään vastailen kysymyksiin, jos suinkin pystyn. Vaikka en anonyymisti kirjoita, niin pelisäännöt perheen kanssa estävät tiettyihin yksityiskohtiin menemisen (ja maailman kauniimpien tyttöjen prinsessakuvien julkaisemisen!)

Onnea siis Kuplalle, -erästä lukijaa lainaten- "olet kasvanut, pysyt pystyssä ja puhetta tulee paljon".

Yleisön ylivoimainen suosikki oli nr 2 :)

Halusin kiittää teitä lukijoita kuluneesta vuodesta Sisustus Trendon* lahjoittaman joulukranssin arvonnalla ja voittajaksi random number generator arpoi Aman, onneksi olkoon!


Kiitos kuluneesta blogivuodesta ja onnea 1-vuotiaalle!

Ääneni saa kranssi nro 4.
Terveisin, Ama

Otathan Ama minuun yhteyttä, niin selvitellään postitusasiat! :)

Hän saa palkinnoksi kauneimmaksi äänestämänsä kranssin nr 4! Kiitos suuresta osallistujamäärästä arvontaan ja erityisen suuri kiitos, että käytte täällä lukemassa ja kommentoimassa. Jos osaisin puristaa tämän tunteen tableteiksi ja tuoda apteekin hyllyille, niin menestys olisi taattu mielialalääkemarkkinoilla ;) Nautitaan elämästä jatkossakin kaikkine iloineen, vastoinkäymisineen, uhmakiukkuineen ja joulukransseineen! :)

tiistai 26. marraskuuta 2013

Ammattiylpeys

Minulla on maailman tärkein ammatti. Olen vanhempi kahdelle lapselleni (isä on vähintään yhtä tärkeä heille). Mutta. Äitiys ei ole oikea ammattini.

Tiedättekö, kun on 18 vuotta käynyt kouluja ja opiskellut, niin se ei ikään kuin riitä, että vaan hengailee kotona. Minusta on aika ajoin ihanaa olla äiti (uskokaa vaan, vaikka yleensä täällä vain valitan), mutta työttömyys ottaa mielen päälle. Olisin mieluummin maksamassa veroja takaisin, kun olen niillä veromarkoilla ja -euroilla kouluni aikanaan käynyt. Koen myös, että minulla on paljon annettavaa farmasialle ja asiakkaille. Miksi istuisin tietojeni ja taitojeni päällä, kun voisin niitä jakaa eteenpäin? Haluan myös oppia uutta alalla, joka menee kuin höyryjuna eteenpäin. (Kuopiossa on ollut farmasian opetusta 40 vuotta. Alkuaikoina asiakkaalle sai hädin tuskin antaa selvityksen lääkkeen vaikutuksista, jos hän apua pyysi. Nykyään meillä on velvollisuus antaa neuvontaa, emme kysele ja tenttaa asiakkaita ilkeyttämme ;) Toivottavasti Kuopiossa pysytään jatkossakin ajan hermolla ja annetaan näin hyvät valmiudet työelämään.) Vuodet kotona lyövät vasten kasvoja, kun jossain vaiheessa töihin paluu koittaa. Koska se koittaa. Jos ei muuten, niin teen sen työpaikan itselleni. Suomi on täynnä rohkeita ihmisiä, jotka alkavat yrittäjiksi, miksi minä en voisi olla yksi heistä? Työtä se vaatii, alkupääomaa ja rohkeutta, oikean ajoituksen ja oikeat realistiset markkinat jne. (Eveliina, jos luet tätä, niin olet mun idoli! Olet uskomattoman rohkea ikäiseni kahden lapsen äiti, joka on ennakkoluulottomasti lähtenyt alallamme yrittäjäksi. Laittakaahan lukijat Evenmed korvan taakse!)

Onneksi ammattiliiton kautta pysyy ajan tasalla monissa asioissa, vaikka en työelämässä aktiivisesti juuri nyt olekaan. Olen myös saanut kunnian edustaa proviisoreita liiton edustajistossa ja huomenna työrupeama sitten alkaa. Siellä kehiin hyppää vähän asiallisempi minä kuin täällä blogin puolella (joskin asiattomilta jutuilta tuskin kahvitauolla vältytään). On upeaa nähdä koko hieno joukko alan ihmisiä, ei mitään hiirulaisia kuulkaa ;) Toivottavasti saadaan valittua kunnianhimoinen ja samaan aikaan järkevä hallitus seuraavaksi neljäksi vuodeksi, niin saadaan alan asioita taas eteenpäin. 

PS. Arvonta on huomenna, vielä ehtii äänestämään ja osallistumaan :)

lauantai 23. marraskuuta 2013

Vain elämää -Paulan päivä

Mitähän sitä tekisi ensi viikon perjantaina; Vain elämää on nyt ohi. Toinen tuotantokausi oli viihdyttävä, joskin ei niin yllätyksellinen kuin ensimmäinen ja ehkä vähän tylsähkökin (odotukset saattoivat tosin olla vähän epärealistiset). Sellaisia timantteja kuin Erinin tulkinta Mieti mitä jää -kappaleesta tai Katri Helenan uudelleen sanoittama Elossa taas ei tällä kaudella mielestäni löytynyt. Pidin kyllä Anna Abreun Kylmästä lämpimään -versiosta ja Jukka Pojan Jäätelökesästä, Pauli Hanhiniemen End of love spektaakkelista ja Juha Tapion Luotsiveneestä, mutta en taida silti levyä ostaa.

Anna Abreun kuva kaapattu täältä.

Leikitelläänpä hetki ajatuksella, miltä näyttäisi Paulan päivä? Päivä aloitettaisiin ensinnäkin nukkumalla piiitkäään! Rahka-amupalan jälkeen heräteltäisiin kropat Clarissan (huom. Norjan parhaan ryhmäohjaajan, klik klik!) Cardio step interval -tunnilla (mulla on niitä niin kova ikävä). Hän olisi upottanut soittolistalleen LeAnn Rimesin Can't fight the moonlightin. Lukioikäisenä ajattelin, etten koskaan kyllästy tuohon lauluun, enkä ole vielä kyllästynyt. Sitä kuunneltiin paljon tyttöporukalla, kun ajeltiin rinkiä keskustassa (oh my, niitä aikoja). Lounaalla syötäisiin jotain ihan törkeän hyvää salaattia ja keittoa ja kuultaisiin minulle tärkeitä kappaleita. Yksi niistä on  Egotripin Lydia. Tuo vähän tuntemattomampi Egotripin kappale on ollut jostain syystä minulle tärkeä. Siihen ei liity mitään tiettyä hetkeä, se on vain hyvä ja on harmi, ettei se koskaan lyönyt läpi. Tässä Egotripin ehkä tunnetuin hitti, joka on kulkenut matkassa jo Irlannin harjoittelun ajoilta:


Lounaan päättäisi virsi Kuule minun ääneni. Kertoisin, kuinka yritin pitää itseni kasassa hyräilemällä mielessäni tuota rippikoulusta tuttua virttä samalla, kun pidin äitini kädestä kiinni hänen viimein saadessa rauhan syövän tuskilta. Sitten vähän itkettäisiin yhdessä (koska se kuuluu ohjelman formaattiin).

Lounaan jälkeen käytäisiin pelaamassa vähän pesistä, minka jälkeen vetäydyttäisiin rentoutumaan kylpyyn ja hierontaan. Päivällisellä tarjottaisiin hirvenlihaa jollain itselleni uudella valmistustavalla (jos niitä vain löytyy?). Pääruoan jälkeen muisteltaisiin opiskeluaikaa ja vedettäisiin porukalla snapsilaulu, mielellään itse sanoitettu tutulla melodialla, tyyliin Kolme yötä tenttiin on, laskin aivan itse eilen, kun näin silmät Mönkkösen. Urpo laskit väärin, tentti meni jo! Jälkiruokana olisi mahdoton määrä herkkuja, jotka eivät vaikuttaisi vaatekokoon nousujohteisesti seuraavana päivänä. Mässäilyn lomassa tunnelmoitaisiin Sitter neppå brygga -kappaleen tahdissa. Se on norjalaista räppiä, josta en ymmärrä puoliakaan, mutta tuo kohta sitter neppå brygga ser neppå Mjøsa kolahtaa (toisen suosikkiohjaajani veli on kyseisessä bändissä ja Jannicken tunnilla tämä biisi oli usein loppuvenyttelyjen taustamusiikkina). Ilta päätettäisiin neulomalla valmiiksi keskeneräisiä töitä ajalta ennen lapsia ja nauramalla viinilasillisen ääressä suurella ystäväporukalla. Taustalla soisi koko Take Thatin tuotanto (koska en osaisi valita vain yhtä kappaletta niiden kaikkien ulkoa osaamieni joukosta).



Koska kyseessä oli ajatusleikki, päivään sisältyi ainoastaan osittain epärealistisiakin juttuja. Oikeastihan minun päiväni kulkevat rataa: tiskaa - pyykkää - laita ruokaa - vaihda vaippaa - komenna lapsia - siivoa - yritä nukkua jossain välissä -tyyliin. On nekin joskus ihan mukavia päiviä.

Minkälainen sinun päiväsi olisi?

torstai 21. marraskuuta 2013

Jouluvalot

Meillä on kuulunut normaaliin sisustukseen porrasaukossa jouluvalot viimeiset 10 (15?) vuotta (ja kyllä, året rundt). Toissailtana sain itkupotkuraivarit (koska en ole vieläkään saanut pennin äyriä mistään instanssista ja alan luopua toivosta ja alkaa kerjätä kadulla, jos ei kuun loppuun mennessä mitään tapahdu) ja revin tämän seurauksena sen sekasikiön alas. Sori vaan tähdet, tontut ja lumiukot, mutta aikanne on nyt tullut täyteen, nauttikaa eläkkeestänne!

 
Tilalle virittelin aika tylsän ja halvan rauhallisen jääpuikkoasetelman. Koska alakerta on vieläkin kuin pommin jäljiltä, on vaikea sanoa oliko tämä päätös nyt hitti vai huti. Vanhoja valoja en aio haudastaan pelastaa, ne eivät enää palaa. Nykyiset valot pääsevät kyllä välillä varastoon lepäämään, viimeistään ennen juhannusta!

 
Onneksi on vähän (keino)valoa elämässä, kun se vähän ravistelee.

tiistai 19. marraskuuta 2013

Sisustus Trendon arvonta

Ensi viikolla juhlitaan tämän blogin 1-vuotissyntymäpäiviä ja sen kunniaksi järjestän yhteistyössä Sisustus Trendon* kanssa Teille rakkaat lukijat arvonnan! Eihän mikään blogi ole mitään ilman lahjuksia lukijoita :)

Joulu on luonnollisesti ottanut vallan Sisustus Trendossakin :)

Minulle oli luonnollista pyytää Sirkka-Liisaa mukaan juhlistamaan kuluneen vuoden bloggailuani; blogiin kirjoittamisen ja hänen suunnitelmiensa ansiosta olen pysynyt edes jollakin tavalla järjissäni tämän muutto- ja remonttikaaoksen ja vauvavuoden keskellä!

Meiltä löytyy tuollainen eläintyyny hirviaiheisena (kuinkas muutenkaan!).

Sisustus Trendo ei ole ihan tavallinen sisustuskauppa; liikkeestä voit ostaa esim. vain pienen joulukuusen koristeen (jos maltat olla ostamatta muuta), mutta halutessasi saat koko kotiisi sisustussuunnitelman avaimet käteen -periaatteella ja kaikkea tältä väliltä esim. konsultointia yksittäisen huoneen pintamateriaalien suhteen. Meille Sirkka-Liisa on tehnyt koko talon kattavan sisustussuunnitelman (sisältäen mm. pintamateriaalien valinnan ja kalustussuunnitelman), jonka pohjalta oli helppo lähteä toteuttamaan remonttia. En uskalla edes kuvitella kuinka kauan itsellä olisi tuhrautunut aikaa laattojen ja tapettien ihmeellisessä maailmassa! Tiesin myös suunnilleen, mitä minä me haluamme kodiltamme, mutta en tiennyt kuinka tuo tunnelma saataisiin. Yksittäisiä tavaroita on pysynyt mukana jo pitkään, mutta kuinka luoda kokonaisuudesta yhtenäinen, käytännöllinen ja viihtyisä olematta silti tylsä ja ennalta-arvattava? Hinta-laatusuhde on todellakin ollut kohdallaan, enkä ole katunut päätöstä kääntyä Sirkka-Liisan puoleen hetkeäkään.

Alakuvassa on esimerkki makuuhuoneen suunnitteluvaiheesta. Voi onnen tyttöä, joka tuosta harmoniasta pääsee nauttimaan!

Mutta mennäänpä jo asiaan ;) Äänestä alimmasta kuvasta mielestäsi kauneinta joulukranssia, niin arpaonnen osuessa kohdallesi saatat päästä ripustamaan juuri sen kotisi oveen ennen joulupyhiä (riippumatta siitä missä kotisi on, kunhan posti kulkee sinne asti) :) Arvonta tapahtuu keskiviikkona 27.11., joten muista äänestää ennen sitä! Osallistua voit joko tämän postauksen kommenttikentässä tai facebookissa tämän postauksen julkaisua kommentoimalla. Onnea arvontaan ja kiitos, että olette pysyneet mukana kuluneen vuoden!


sunnuntai 17. marraskuuta 2013

Sankaritarina

Ainekirjoitushaaaste part IV. Oikeassa kulmassa Täti-ihminen heittämässä haasteen vasempaan kulmaan, jossa mm. Kupla iskee aiheeseen kynsillään ja jälki näyttää tältä (huomautan jo tässä vaiheessa, että kyseessä on fiktiivinen tarina, joka on saanut vahvasti vaikutteita todellisista tapauksista):

Sankaritarina

"Olipa kerran Elsi, 75-vuotias mummo, jolla oli suuria huolia terveyteensä liittyen. Hän oli kärsinyt masennuksesta jo pitkään, eikä tilannetta auttanut se, että viime vuonna hän oli kaatunut pahasti kotonaan ja joutunut lonkkaleikkaukseen. Liikkuminen onnistui enää pyörätuolin avulla ja kotona asumisen jatkuminen oli kyseenalaista. Elsi pelkäsi joutuvansa vanhainkotiin. Kipulääkityksestä oli tullut osa arkea ja koktailin täydensivät psyykenlääkkeiden lisäksi mm. virtsatietulehdusten estolääkitykset, hormonit, ruuansulatukseen liittyvät lääkkeet sekä sydän- ja verisuonisairauksiin käytetyt lääkkeet. Tämä pieni mummo käytti päivittäin 22 eri lääkettä, joista 15 säännöllisesti ja 7 tarvittaessa! Aikamoinen paukku terveellekin aikuiselle, saati sairaalle vanhukselle.

Elsi ja hänen omaisensa olivat huolissaan tulevaisuudesta, näin ei voisi jatkua. Elsin lääkäri otti yhteyttä paikalliseen apteekkiin, koska hänellä oli hyviä yhteistyökokemuksia muiden asiakkaidensa lääkitysongelmien ratkaisemisessa. Apteekilla proviisori Jouni otti Elsin tapauksen pohdittavakseen. Hänellä oli perustutkintonsa lisäksi lääkehoidon kokonaisarvioinnin* tekemiseen oikeuttava erityispätevyyskoulutus ja juteltuaan lääkärin kanssa hän otti Elsin ongelman ratkottavakseen. Jouni tapasi Elsin tämän kotona ja he juttelivat mm. Elsin terveydestä, lääkityksestä ja lääkkeenottoon liittyvistä ongelmista Jounin mukanaan tuoman kaavakkeen johdattelemana (Elsi tarjosi makoisat pullakahvit ;) ). Lisäksi Jouni sai käyttöönsä mm. Elsin lääkityshistorian, veriarvot ja epikriisin. Kotikäynnillä selvisi myös, että Elsi käytti tunnollisesti vitamiineja ja luontaistuotteita, koska halusi selkeästi pitää huolta itsestään. Yksi näistä luontaistuotteista oli mäkikuisma, jota käytetään mm. lievien masennus- ja unihäiriöoireiden hoitoon.

Jouni pohti Elsin tilannetta kaikkien tietämiensä faktojen valossa ja teki lääkärille lääkkeisiin liittyvän muutoslistan, jonka hän kävi yhdessä lääkärin kanssa läpi. Lääkäri oli samaa mieltä suurimmasta osasta ehdotuksia ja niitä alettiin yksi toisensa jälkeen toteuttaa samalla Elsin kuntoa tarkasti seuraten.

LHKA:n jälkeen tehtyjen lääkitysmuutosten avulla Elsin terveys parani merkittävästi. Mäkikuisman käyttö lopetettiin yhteistuumin sen jälkeen, kun Elsille oli selvennetty, että sillä on voimakkaita yhteisvaikutuksia monien lääkkeiden kanssa; Elsin käyttämän masennuslääkkeen haittavaikutukset olivat voimistuneet, kun sitä oli käytetty yhdessä mäkikuisman kanssa. Mm. huimaaminen, joka todennäköisesti oli aiheuttanut myös lonkkaleikkaukseen johtaneen kaatumisen, oli nyt kurissa. Hänen liikkumisensa oli paranemaan päin, sillä huimaamisen vähentymisen lisäksi kipulääkitys oli lisätty riittäväksi ja hänelle paremmin sopivaksi (suurten vaikeasti nieltävien kapseleiden tilalle vaihdettiin tasaisesti kipulääkettä vapauttava laastari) ja nyt lyhyet kävelyt onnistuivat jo tuen varassa. Myös henkinen jaksaminen oli liikkumisen paranemisen myötä vahvistunut ja masennuslääkkeen annostus oli titrattu iäkkäälle sopivammaksi. Unihäiriöitä esiintyi enää harvakseltaan ja nukahtamisongelmiin hänelle riitti nykyään yleensä vahvojen riippuvuutta aiheuttavien unilääkkeiden sijaan miedompi melatoniini. Nesteenpoistolääke muutettiin tarvittaessa käytettäväksi, kun se oli aiemmin ns. "jäänyt päälle" ja löytynyt joka päivä lääkedosetista aamulääkkeiden kohdalta. Lääkekustannukset eivät olleet olleet Elsille aiemmin varsinainen ongelma, vaikka ne veivätkin kuukausittain kelpo osuuden hänen eläkkeestään. Nyt kustannukset olivat kuitenkin huomattavasti pienemmät jo sen takia, että turhat lääkkeet oli lopetettu (22 lääkkeen sijaan Elsi käytti enää kahdeksaa lääkettä), mutta myös siksi, että KELA-korvausnumero sepelvaltimotaudin hoidossa käytettyihin lääkkeisiin oli saatu ajantasalle sen puuttuessa aiemmin kokonaan.

Jatkoseurannassa Elsi säteili elämäniloa ja kiitti moniammatillista tiimiä ja etenkin LHKAn tehnyttä proviisoria (suora lainaus): Jouni on minun sankarini."

Minäkin haluan olla tuo arjen sankari ja sellainen minusta tuleekin. Aion käydä LHKA-koulutuksen ja tuoda osaamiseni Elsin kaltaisten ihmisten saataville, jos vain Luoja, KELA ja kaupungin budjetti niin suovat.

LHKA koulutusinfoa löydät täältä. Jos ilmoittaudut NYT, niin joudut pääset samaan ryhmään kanssani :D

Opettajan kommentti: Aika läpinäkyvää lobbausta, onkohan foorumi nyt ihan oikea? Sitä paitsi, jos tätä nyt sattuisi joku päättäjä tai potentiaalinen työnantaja saati asiakas lukemaan, niin olisit kyllä voinut heittää sekaan vähän enemmän tilastonumeroita ja tutkittua faktaa. Mutta kiva, jos joku mummo voi paremmin, ei se minulta pois ole.

Liinan aloittama ainekirjoitushaaste jatkaa voittokulkuaan. Omat kirjoitukseni löydät ainekirjoitushaaste-tunnisteen alta, täti-ihminen koonnee neljännen haasteen osallistujat yhteen paikkaan, joten jos haluatte lukea lisää sankaritarinoita, niin klik klik siihen suuntaan.

* Lääkehoidon kokonaisarviointi on asiaan erityispätevyyden saaneen farmaseutin tai proviisorin tekemä potilaan lääkityksen syvällinen arviointi. Päätöksen arvioinnin teettämisestä tekee lääkäri, mutta aloite voi tulla potilaalta, omaisilta tai hoitohenkilöstöltä. Syynä lääkehoidon kokonaisarvioinnille voi olla esimerkiksi huono hoitoon sitoutuminen, ongelmia lääkehoidon toteuttamisessa, haitta- tai yhteisvaikutusepäily, heikko hoitovaste tai hoidon toteutuminen, epärationaalinen lääkehoito, lääkkeitä 5 tai enemmän, potilas käy usean lääkärin luona tai korkeat lääkekustannukset. Potilaan korkea ikä yhdistettynä johonkin edellä mainittuun syyhyn on selvä aihe lääkehoidon kokonaisarvioinnille. Usein toteutunut lääkehoito on jotain muuta, kuin reseptien tai potilaskertomuksen perusteella on oletettavissa. Lääkehoidon kokonaisarviointiin kuuluu potilaan haastattelu hänen kotonaan, jolloin lääkkeiden käyttö on helpompi muistaa ja todentaa. Ellei kotihaastattelu ole mahdollinen pyritään tiedot keräämään muista lähteistä. Lisäksi hyödynnetään sairauskertomuksen tietoja. Lääkityksen mahdollisesti aiheuttamat haitta- tai yhteisvaikutukset, ali- tai yliannostus, lääkehoidon rationaalisuus ja tarkoituksenmukaisuus tarkistetaan tai arvioidaan. Tarkistuksissa käytetään ajan tasalla olevia tietolähteitä ja ohjelmia.

torstai 14. marraskuuta 2013

Kaaoksen suhteellisuus

Minua väsyttää tämä kaaos kotona; tupakeittiö-, kylpyhuone-, sauna-, kodinhoitohuone- ja vessaremontti samaan aikaan ei ollut maailman paras idea. Itseppä pyysin, joten ehkä tästä selvitään. Ja selvitäänkin, vaikka juuri nyt minua huolestuttaa, kuinka pesen pyykkiä, kun pyykkikoneen päällä kuivuvat käsin pestyt astiat. Menevät vielä rikki linkouksen aikana. Enkä löydä imuria.

Meillä on kuitenkin katto pään päällä, juokseva vesi (yläkerrassa), ei kahta, mutta kuitenkin yksi vessa. Kaikki ovat terveitä ja voivat olosuhteisiin nähden erinomaisesti. Lusikka, jolla juuri lapioin ruokaa suuhuni voisi hyvin olla kultaa. Jos nimittäin vertaa tilannettamme tähän:
 
Kaksi neljästä miljoonasta apua tarvitsevasta lapsesta on löytänyt edes jonkinlaisen suojan päänsä päälle.

Anna sinäkin paljostasi tai vähästäsi heille, joilla on vain hätä, jollaista me emme toivottavasti koskaan kohtaa. Itse lahjoitin 50 €, eikä se vaikuta arkeeni muuten, kuin että ymmärrän olla paremmalla tuulella oman kaaokseni keskellä, koska muistan, että oikeasti asiat ovat meillä täällä kotona ja kaikilla Suomessa loppujen lopuksi aika hyvin.

http://www.lahjoituslipas.fi/punainenristi/bloggaajiensupertaifuunikerays2/lahjoita/

Jaa tätä keräystä omassa blogissasi, facebookissa, kahvipöydässä ja postilaatikolla. Se ei maksa kuin hetken ajastasi. Jos haluat maksaa ajan lisäksi myös valuutalla, niin klikkaa yllä olevaa kuvaa tai sivubannerissa olevaa lipasta, niin pääset eteenpäin!

tiistai 12. marraskuuta 2013

Puhevika

Norjassa ollessa melkein unohdin, että minulla on r-vika (vaikka puhuinkin joka päivä kotona suomea). Norjaksi r äännetään vähän pehmeämmin, joten puhevikani oli helppo naamioida ja "nielaista" vaikean sanan tullessa vastaan. Suomeen palattua olen ollut taas liiankin tietoinen puheviastani. Huomaan vältteleväni sanoja, joissa on r-kirjain, jos vain mahdollista, ja takeltelen puheessani. Se on ärrrsyttävää!

Koulussa kävin puheterapiassa, mutta se ei juuri auttanut. Muistan, että jossain vaiheessa luulin jo, että kielen jänne leikataan ja elin toivossa, että puhevika häviäisi samantien, mutta jostain syystä leikkausta ei tehty. Ilmeisesti jänne ei ollut tarpeeksi kireä, vaan oli niin sanotusti jumpattavissa kuntoon. Puheterapian aikana sai myös kokeilla laitetta, jossa sähköhammasharjan päähän laitettiin pieni osa, joka laitettiin kielen alle ja d-kirjaimen sanoessa kieli tärähtikin sanomaan "rrr". Meillä ei tuohon aikaan moisia ylellisyyksiä kuin sähköhammasharja ollut ja pettymys oli suuri, kun en saanut laitetta kotiin lainaan. Se oli vähän samanlainen pettymys, kun ei voinut soittaa telkkariin ja pelata Hugoa "pyöritettävällä" lankapuhelimella (teinit googlettakaa).

Tremulaattorilla kieli soimaan!

Jotenkin ärräpäätkin ovat epäuskottavia, kun ärrä ei soi voimalla. Tyydynkin siis yleensä lähinnä v*****luun... Ei vaan tosissaan, joskus koen, että puhevika vie uskottavuutta, vaikka yleensä asian noustessa esille, minulle vakuutetaan, ettei puhevikaa edes huomaa ja se on persoonallinen jne... Luopuisin siitä silti milloin tahansa. Etenkin puhelimessa puhevika on todella kiusallinen.

Sukulaismies mainitsi, ettei mielellään esittele itseään koko nimellä ja ihmettelimme porukalla tähän syytä. S-vian takia, hän vastasi (sekä hänen etu- että sukunimessään on s). En ollut koskaan ajatellut, että hänellä on puhevika. Hän itse tiedosti asian hyvin ja usein asia varmasti onkin juuri näin. Omaan korvaan r tai s särähtää, mutta muut tuskin huomaavat asiaa. Onneksi sellaiset henkilöt kuin vaikkapa Uniikki, Lola Odusoga tai itse Tarja Halonen ovat näyttäneet esimerkkiä, ettei puheviassa ole mitään hävettävää, eikä se ole este uralla.

Kuva täältä.

Minua on etenkin ala-asteella kiusattu asiasta, mutta en muista tuolloin juuri välittäneeni asiasta. Jotain kolhuja se kuitenkin on itsetunnolle aiheuttanut, koska olen vielä kolmekymppisenäkin niin varpaillani asian suhteen. Haukkumista pahempaa ja loukkaavampaa on aivan ylivoimaisesti matkiminen, myös ajattelematon sellainen. Älkää koskaan matkiko puhevikaista! Se on alentavaa ja lapsellista. Ei muuta. Ärrrr....

sunnuntai 10. marraskuuta 2013

Pauli serkun valot

Hello there, Pauli serkun valot! Johan nämä on nähty moneen kertaan muissa blogeissa, mutta nyt ensimmäistä kertaa meilläkin kotona.



Mietin pitkään tuota väriskaalaa. En halunnut valmiiksi koottuja sarjoja, kun niistä mikään ei oikein kolahtanut. Tässä on nyt satunnaisessa järjestyksessä chocolate, ivory, pearl grey ja old pink -värejä, joista tuota vaaleaa on puolet enemmän kuin muita. Taitavat olla lempivärejäni tällä hetkellä.



Nyt valot heitettiin vain satunnaisesti ainoaan vapaaseen paikkaan (koska kaikki huoneet ovat täynnä uusia ja vanhoja kaappeja sekä muuta roinaa, enkä malttanut odottaa paketin avaamista). Kivalta ne noiden sarvienkin varassa näyttävät, mutta löytävät epäilemättä paikkansa myöhemmin jostain muualta.


Sen verran täytyy kauniita valoja moittia, että hinta-laatusuhde ei ollut aivan toivotun kaltainen. 20 lampusta kahdessa oli paikkailtavaa; langanpäät oli liimattava pois hapsottamasta. Myöskin DIY osuus olisi ollut ehkä ratkaistavissa jo tehtaalla. Ei sillä ettenkö pystyisi ja jaksaisi tuota valmista reikää suurentamaan sen verran, että lamppu siitä läpi sopii, mutta tuohon hintaan ei mielestäni tarvitsisi...



La case de cousin paulin kilpailijoita löytyy ainakin Airamilta (8 lampun valosarjoja harmaa-valkoisina ja punaisina) ja happy lights valoja saa mm. Seita shopista (sieltä saa myös "varaosia", jos sattuu kyllästymään värivalintoihinsa). Ei perinteisissä jouluvaloissakaan mitään vikaa ole, mutta näitä voi pitää läpi vuoden ;)

perjantai 8. marraskuuta 2013

Kirje viranomaiselta

Olen viime viikot ja kuukaudet odotellut kuumeisesti kirjepostia milloin norjalaiselta NAVilta, milloin työttömyyskassa ERKOlta, milloin kaivannut KELA-korttien saapumista koko perheelle. Tuntuu virastoissa tuo homma kestävän aivan kohtuuttoman kauan. Onneksi sentään jossain toiminta on tehokasta:



Tiesin kyllä odottaa tätä kirjettä, mutta en arvannut sen tulevan näin nopeasti (neljässä päivässä)! Nimittäin evakkoreissulla eräs linnunpönttö välähti, josta päättelinkin salamannopeasti kyseisellä risteysalueella vallitsevan, ei 80, vaan 60 kilometrin tuntinopeusrajoituksen. Oikein meni. Nopeutta oli 79 km/h, joten sakkohan sieltä napsahti. Ei kun... kyselylomake? Minua ei ole ennen poliisin taholta lähestytty moisin kirjein, joten kummastelin uutta diplomaattista rakentavan keskustelun politiikkaa päivänselvässä asiassa. 


Ruksi kohtaan myönnän rikkeeni ja tulojen kohdalle voi puhaltaa saman kuin alkometriin, puhdas nolla (ei sitä kyllä taidettu edes kysyä). Kiitos automaattiselle liikenteenvalvonnalle kuitenkin muistamisesta. Tämä kirje lämmitti kovin vastauksia janoavaa mieltäni, kun parin sekunnin ajan ehdin luulla, että myös muut virastot ovat löytäneet nykyisen osoitteeni. Ottaisivat mallia Teistä, niin eivät menisi kaikki verorahat hukkaan!


Petyin kyllä hieman, kun kirjeen mukana ei tullut kuvaa kyseisestä tilanteesta. Olisi ollut mainiota nähdä oma ilme; selitän suu vaahdossa jotain elämää tärkeämpää, enkä huomaa nopeusrajoituksen vaihtumista. Täti nuokkuu juttujeni vuoksi vänkärin paikalla ja takapenkillä kajastaa tabletin hiipuva valo, sen pyöritettyä askungen (tuhkimo)-piirrettyä non stoppina jo lähemmäs tuhat kilometriä putkeen. Sen olisin kehystänyt seinälle. Voiko niitä tilata jostain?

perjantai 1. marraskuuta 2013

Ylvis -Cabin

Kyllä, rakas Ylvishän se siinä taas, tosin nyt saatte kuunnella vanhaa tuotantoa (1,5 kk vanhaa). Norjalaiset ovat tunnetusti intohimoisia mökkeilijöitä ja luonnossa liikkujia. Vapaalla ajetaan niin kauas kuin pääsee, sitten kävellään/hiihdetään niin kauas kuin pääsee ja siellä se mökki sitten on keskellä-ei-mitään ja sielu lepää. Mökki on norjalaisen Taj mahal (vai mikä hitto se nyt oli taas).



Video tiivistää oleellisen aika hyvin. Jäin kaipaamaan vain kilpailua liikuntavarusteiden suhteen ja hikistä Ylvistä. Siis hiihtämässä.

Onko kukaan kaveri kosinut vielä?? Vauhtia nyt siihen hommaan! Paitsi että tuo Vegard on naimisissa naisen kanssa, jonka sisustama koti voitti Norges vakreste hjem -kilpailun vuonna 2010. Hitto. Ja enkelilapset ja kaikki. Hmmp.