Ostoslista

Isä sanoo jättävänsä aina ostoslistan ostoskärryjen pohjalle -sitä saa sitten muutkin lainata, jos on oma jäänyt kotiin. Tänään sitä olisi tarvittu. 

Kuten yleensä, ruokakauppaan ehdin vasta sählyn jälkeen, enkä ennen, koska miehellä sentään on töitä. Sitä aina pelkää törmäävänsä johonkin vanhaan ihastukseen vaikutusvaltaiseen, kun on oikein hehkeimmillään tukka hiestä märkänä ja puna poskilla, koska tiedättehän, ensivaikutus jne... Peli oli joka tapauksessa menetetty, joten päätin testata Lidlin paljon kehutun hintatason, koska jos eksyisin sinne uudestaan, niin saisin ehkä tehdä ensivaikutelman toiseen kertaan käytyäni ensin suihkussa ja piirrettyäni silmät päähän. 

Mutta siihen ostoslistaan! Se oli mukana. Tai siis mies kirjoitti sen molempien ulkomuistista minun jo tehdessä lähtöä (joten huomautan, että lista todennäköisesti oli puutteellinen ja ostosreissu tuhoon tuomittu jo tässä vaiheessa). Otin sen listan mukaankin, ruttasin johonkin taskuun sulavasti pankki-, bonus-, kirjasto- ja ajokorttien sekaan (jotka kuulemani mukaan pitäisi säilyttää jossain muualla kuin taskuissa. Älkää nyt hyvät varkaat silti menkö minun taskujani kääntämään, ette saa kuin tyhjiä prinsessarusinapaketteja saaliiksenne). 

Sählyn jälkeen kävin heittämässä taas pari pussia ei-lumppuja vaatteita kierrätykseen ja suuntasin siis Lidliin. Sisään painuessani katsoin Saran uusinta videota, joten se siitä ensivaikutelmasta, nauroin kuin pieni eläin (muistutin ehkä vähän tuota Saran imitoimaa sikaa). Kuka muuten keksi sen kielinainen liitteen? Tyhmä liite. Keksikää uusi. 

Niin. Sitä listaa ei löytynyt taskuista, vain kuitteja ja onneksi myös pankkikortti. Haahuilin siis oudossa liikkeessä ihmeissäni, että mitä täältä nyt piti ostaa ja onko täällä sitä mitä piti ostaa. Hedelmätkin punnitaan vasta kassalla, mitä ihmettä? Ihan kuin Norjassa (miksi me ei ennen ole tänne löydetty? Olisi säästytty monelta "anteeksi, en muistanut punnita, kun oon asunu viime vuodet Norjassa ja ei siellä tarvinnut itse ja rutiinit ei muutu hetkessä jne" selitykseltä jonon pidetessä selän takana, kun kurkut ja tomaatit ovatkin jääneet punnitsematta. Luulin, että kyse oli vain öljyrahojen väärinkäytöstä, mutta näköjään saksalaisetkin ovat laiskoja. Tai sitten kauppiaat eivät vaan luota asiakkaisiin. Punnitsevat kuitenkin kotimaisia tomaatteja ulkomaisten hinnalla ja täyttävät vielä pussiakin jälkeenpäin, niin!).  

Now, where was I?...

Tämäkin lista ois kelvannu, tosin kissaa ei ole ja olutta en juo, mutta muuten ois voinu mennä ihan täydestä.

Selvisin Lidlistä kunnialla autolle laskun ollessa hirvittävä, vaikka toisin oli annettu ymmärtää (tosin kassejakin oli monta). Tuli ostettua kaikenlaista, ihan varalta vaan. Mm. lauantain trulleja  varten ostetut karkit täytyy mitä todennäköisimmin käydä vielä loppuviikosta ostamassa uudestaan, koska tämä dieetti nyt on vähän repsahdellut (kyllä oikeat trullit virpovat lankalauantaina, palmusunnuntai on pakanoiden virpomispäivä. Paitsi tämä ei tainnut liittyä uskontoon millään tavalla, on vain hyödynnetty hyvät vapaat, kun on eväät loppuneet kesken...).

No siinä avaimia etsiessä se ostoslistakin löytyi! Se, oliko kyseessä juuri tämän päivän lista, ei liene selviä koskaan, koska a) miehen käsiala ja b) meillä syödään käytännössä aina samaa ruokaa. Tarkistus Lidlin pussien sisältöön vahvisti kuitenkin epäilyni reissun onnistumisesta ja oli suunnattava vielä toiseen kauppaan hikoilemaan lisää, jotta lapsilla olisi "isin tekemää makkaraa" leivän päälle. Loppu hyvin kaikki hyvin. Mieskin ehti omaan sählyynsä, kun ovella taas läpsystä vaihdettiin vahtia. 

Järjestys se olla pitää!

Kai sellainen appi on muuten jo kehitetty, joka laatii ostoslistan kaupan pohjaratkaisun perusteella oikeaan järjestykseen? Ettei aina tarttis jo kassalle kerran päästyä lähteä siellä kilometrihallissa kahden lakujen ja huulipunien perään huutavan lapsen kanssa etsimään sitä viimeistä unohtunutta tavaraa. Että missä välissä se leivinjauhe nyt on, leivonta- vai maustehyllyllä ja missähän juuri ne hyllyt mahtavat olla?

Olipa taas johdonmukaista tekstiä. Taidan olla vähän hermona, kun olen koko viikonlopun työstänyt elämäni tärkeintä työhakemusta ja CV:tä. Menin mainitsemaan myös blogini. Joten, jos tätä sattuu nyt lukemaan joku, joka tulee päättämään kyseisestä työpaikasta, niin olen minä ihan oikeasti normaali ja osaan käyttäytyä ihmisten ilmoilla täysin asiallisesti. Töitä ennen lupaan myös käydä suihkussa. :)

Ylvis -Cabin

Kyllä, rakas Ylvishän se siinä taas, tosin nyt saatte kuunnella vanhaa tuotantoa (1,5 kk vanhaa). Norjalaiset ovat tunnetusti intohimoisia mökkeilijöitä ja luonnossa liikkujia. Vapaalla ajetaan niin kauas kuin pääsee, sitten kävellään/hiihdetään niin kauas kuin pääsee ja siellä se mökki sitten on keskellä-ei-mitään ja sielu lepää. Mökki on norjalaisen Taj mahal (vai mikä hitto se nyt oli taas).

Video tiivistää oleellisen aika hyvin. Jäin kaipaamaan vain kilpailua liikuntavarusteiden suhteen ja hikistä Ylvistä. Siis hiihtämässä.

Onko kukaan kaveri kosinut vielä?? Vauhtia nyt siihen hommaan! Paitsi että tuo Vegard on naimisissa naisen kanssa, jonka sisustama koti voitti Norges vakreste hjem -kilpailun vuonna 2010. Hitto. Ja enkelilapset ja kaikki. Hmmp.

Ylvis -Massachusetts

Kuka on välttynyt norjalaisten Ylvis-veljesten mahtavalta What the fox say rallatukselta???  Se löytyy netistä, googlettakaa sivistymättömät, jos käsi ei noussut ylös.

Tästä ei ehkä tule aivan yhtä suurta hittiä, mutta kyllä tästä hymy nousee huulille näin perjantain kunniaksi, tekee melkein mieli varata liput Makkakokoon... eikun...

Voisko joku mun ystävä siellä Norjassa mennä naimisiin jomman kumman noiden veljesten kans ja kutsua mut joskus kylään? Suomalainenkin kaveri käy ihan hyvin. Tai ihan kuka tahansa oikeastaan, jos lupaa joskus järjestää mut alle lähestymiskieltoalueen etäisyydelle veljeksistä (mulla mitään lähestymiskieltoa ole. Vielä :D)

"Mymmeli"

Syksyn merkkejä on joka puolella, yksi niistä on kytevä innostus palata käsitöiden pariin pitkän tauon jälkeen. Neulominen on itselleni yksi tehokkaimmista rentoutumistavoista, mutta valitettavasti en ole muka ehtinyt neuloa sitten kevään ja muuton jälkeen (ehkä olenkin juuri sen takia ollut niin pinna kireällä).

Norjassa yksi viimeisiä valmistuneita neuletöitä oli tämä nukke, "Mymmeli". Norjalaiset Arne ja Carlos aloittivat joku vuosi taaksepäin neulottujen joulupallojen hysterian ja he ovat näiden nukkejenkin takana. Strikkedukker (Neulotut nuket) kansikuvaa koristaa heidän omakuvansa (he ovat muuten neuloneet nuket Norjan kuninkaallisistakin).

Pakko myöntää, että ohjeen tulkitseminen oli vähintäänkin haastavaa, kun se oli norjaksi, enkä ole tämän tyyppisiä töitä juuri ennen tehnyt. Työssä on paljon yksityiskohtia ja ahtaita paikkoja, jolloin tuntuu että kaikki puikot kolisevat yhteen ja sekoittuvat, eikä lanka mene koskaan sieltä välistä mistä pitäisi. Ohjeet eivät sovi aivan aloittelijoille, eivätkä lyhytpinnaisille. En ymmärrä miten meninkin sotkeutumaan tähän...

Päästyäni juonesta kiinni, ei nuken neulominen kuitenkaan tuntunut niin mahdottomalta ja työ eteni hiljalleen kohti loppua. Käytin kirjoittajien suosittelemaa Dalegarnin Falk-lankaa, joka muistuttaa Novitan Wool-lankaa. Pitäisikin kokeilla, miten suomalaiset langat toimivat ohjeissa, kun noita norjalaisia on varmaan hankala täältä löytää.

Esikoinen on pitänyt nukesta kovasti ja antaa sille kyytiä kärryillä ja nukenvaunuilla säännöllisesti. Mekkoa puetaan ja riisutaan, kun taas kenkiä lähinnä etsitään... Neulon kyllä satunnaisista jämälangoista nukelle lisää vaatteita, kunhan saan inspiraation.

Aikomuksena on tehdä kuopuksellekin oma "Mymmeli", kunhan tässä arjelta ehtisi. Mutta minkä noista malleista oikein valitsisi? Voi tosin olla, että kuopus ehtii oppia puhumaan, ennen kuin tämä projekti alkaa ja valitsee mallin itse, mutta täytyyhän sitä jotain tavoitteita olla, vai mitä? Nyt pitäisi enää löytää langat ja sukkapuikot, mistähän niitä lähtisi etsimään...

Natsi vuokraisäntä vol. II

Huokaus. Ja toinen. Ja vielä kolmaskin. Nyt se on viimein ohi. 10 viikkoa siinä meni, mutta nyt se on ohi. Natsi vuokraisäntä on nyt historiaa. 

Kerroin viimeksi mitä tapahtui muuttaessamme loppusiivouksen kanssa. Kun vuokranantaja viimein otti meihin yhteyttä yli viisi viikkoa muuton jälkeen, hän ei edelleenkään ollut tyytyväinen. Hän oli saanut huomautuksen pankista (koska me olimme ilmoittaneet pankille, että haluamme takuuvuokran takaisin) ja hän oli vastannut, että takuita ei makseta. Hän ei kuulemma ollut ottanut yhteyttä aiemmin kiireiden takia ja toinen syy oli se, että kevään tulo oli kestänyt normaalia kauemmin. Tulisihan hänen nähdä mitä lumen alta paljastuu... (ai silloinkin, jos muuttaa maaliskuussa, kun lumi on maassa, niin pitäisi odottaa kesään, ennen kuin takuuvuokran saa takaisin??) Sähköpostin lopuksi hän oli listannut uusia epäkohtia, jotka olivat vielä entisiäkin naurettavampia. Naurettavaa oli myös se, että hän toi esille, kuinka meillä ei ollut siivousvälineitä, eikä aikaa, kun yritimme siivota kahtena viimeisenä päivänä. Anteeksi vain, mutta meillä on ystäviä, jotka lainasivat meille kaikki tarvittavat siivousvälineet, kun omamme olivat jo matkalla Suomeen ja lähdimme muun muassa myöhemmällä junalla tämän sotkun takia. Tiesimme myös Suomeen muutosta jo edeltävänä kesänä, joten ajanpuutteesta meitä ei kyllä voinut syyttää.

 

Pihalla ei ollut kuulemma tehty pihatöitä. No tjaa... Ottaen huomioon, että maassa oli vielä puoli metriä lunta, kun lähdimme, niin aika vaikea oli kevätsiivousta tehdä. Syksyllä teimme parhaamme, ihan normaalit syystyöt, mutta suurin osa pihatöistä on tehty aiempinakin vuosina keväisin. Hän olisi kyllä voinut halutessaan mainita asiasta jo viime kesänä, kun ilmoitimme muuttavamme jossain vaiheessa tulevana keväänä. Esim. lokakuussa ennen lumien tuloa, olisi ihan hyvin voitu tehdä kierros pihalla ja katsoa puutteet siinä vaiheessa, kun oli vielä tehtävissä jotain. Myös ulkovarasto, jonka kunnon hän maaliskuussa hyväksyi, ei enää kelvannutkaan. Siellä oli kuulemma sotkuista, mikä sinällään on outoa, koska me jätimme kaiken samoille paikoilleen kuin muuttaessamme taloon.
 

Merkillistä tosiaan, että suihkukaapin pimeimmästä nurkasta löytyy pölyä, kun sitä ei saanut siirtää pois paikaltaan, että sitä pölyä olisi oikeasti päässyt siivoamaan.

Suihkukaappi, jota hän kielsi siirtämästä, koska se olisi vaatinut putkimiestä, oli nyt siirretty pois paikoiltaan ja yllätys yllätys, sen takaa löytyi pölyä! Olisimme luonnollisesti pesseet kaapin myös takaa, jos se olisi ollut mahdollista ja kaappi luvallista siirtää paikoiltaan. Kiinni pultattuna tuon parin sentin raon kautta on kohtuullisen vaikea siivota yhtään mitään, varsinkin kun toisella puolella on edessä lavuaari ja toisella puolella vessan pönttö. Pöntöstä oli toinen kannen pidikkeistä katkennut ja myönnän kyllä, että se on katkennut meidän talossa asuessa, mutta tässä tilanteessa teki mieli kyseenalaistaa sekin, että kuinka kauan tuollaisen muovipidikkeen voi olettaa kestävän. Että oliko katkennut vanhuuttaan vai meidän "väkivaltaisen käytön" takia?

Hän oli aukonut lisää pöytiä ja laatikoita ja kaivanut joka pullanmurun esille. Mielestäni huonekalujen atomeiksi purkaminen, niiden jynssääminen kynsiharjalla ja takaisin kokoaminen ei enää mene "luovutetaan samassa kunnossa kuin on vastaanotettu" tyyppisen siivouksen alle.



Hän jaksoi edelleen huomauttaa niistä samoista lattialistoista kuin aiemmin. Olimme pesseet listat jo kolme kertaa ja puhtaammaksi niitä ei enää kohtuudella saisi. Vuokranantaja vetosi moneen kertaan siihen, että me emme olleet muuttaessamme maininneet talon "huonosta kunnosta." No anteeksi vaan, mutta ei pölystä listan päällä olevan johdon takana ole tapana valittaa!!

Näin jo yhtenä yönä painajaistakin, jossa vuokraisäntä lähetti sähköpostin, jossa ilmoitusluontoisesti vain totesi maalin rapautuneen ulkoseinistä, ja että hän tulisi maksattamaan talon maalaamisen meillä. Kun heräsin kylmän hikisenä, oli melkein pakko lähteä tarkistamaan sähköposti, koska juuri jotain tuollaista häneltä olisi vielä voinut odottaa. Meni jokunen tovi, ennen kuin sain uudestaan unen päästä kiinni.

Otin yhteyttä myös edelliseen vuokralaiseen kartoittaakseni tilannetta; onko vuokranantajasta tullut natsi vasta viime aikoina, vai onko hän mahdollisesti ollut sellainen jo syntyessään. Nainen kertoi lopputarkastuksen olleen heidän kohdallaan aivan tavallinen, ei mitään poikkeavaa. Normaali loppusiivous, jonka jälkeen he olivat miehensä kanssa kiertäneet yhdessä vuokranantajan kanssa talon läpi. Käsipäivää ja hyvien jatkojen toivotukset perään. Uutinen oli toisaalta helpottava ja toisaalta ahdistava. Taloa ei siis ollut kuurattu meitä ennen hammasharjalla, joten meidänkään ei tarvitsisi (edellisellä parilla ei valitettavasti ollut valokuvia, joita olisimme voineet käyttää). Ahdistusta aiheuttivat loputtomat kysymykset; mitä tapahtui, miksi vuokranantaja yhtäkkiä käyttäytyi näin päättömästi, miksi hän ylipäätään vuokrasi taloa, jos oli niin tarkka kaikesta?? Selitystä ei koskaan saatu.

Syytöksiin vastasimme saman päivän aikana, mutta miehestä ei taaskaan kuulunut mitään. Pankin eräpäivän tultua, ilmoitimme miehelle, että seuraavaksi ilmoitamme kuluttaja-asiamiehelle ja poliisille, jos rahoja ei ala kuulua. Luulen, että tämä oli niin sanotusti viimeinen pisara; hän ymmärsi, että olisimme todellakin valmiita viemään asian niin pitkälle, jos tätä asiaa ei sovussa selvitettäisi. Tässä vaiheessa kyse ei meille enää ollut rahasta vaan periaatteesta. Mitään korvaussummaa vuokranantaja ei ollut ilmoittanut. Ilmoitimme seuraavalla viikolla asiasta eurooppalaiseen kuluttajasuojalautakuntaan, josta vastattiin jo puolen tunnin (!) kuluttua. Samana iltana vuokranantaja kuitenkin antoi kuulua itsestään. Pitkin hampain ja haukkujen kera (mm. kuinka te farmasian ammattilaiset ette osaa siivota. Teki mieli huomauttaa hänelle, että steriilin tilan siivous ja loppusiivous eivät ole täysin sama asia, mutta en jaksanut lähteä enää kaivamaan verta nenästä.) hän uhosi vielä, että oli aikonut viedä asian eteenpäin, mutta ei jaksanut, koska se veisi niin paljon aikaa. Hän siis viimein myönsi myös itselleen, ettei tulisi koskaan saamaan ketään tässä naurettavassa asiassa puolelleen. Rahat tulisivat tilille, ta det med ro, ottakaa rauhallisesti. Ja rahat tulivatkin, kaksi viikkoa viimeisen viestin jälkeen eli kymmenen viikkoa muuton jälkeen.

En suoraan sanottuna uskonut hänen luovuttavan, ennen kuin oikeasti näin tilisiirron tapahtuneen. Joten nyt voimme haudata asian ja yrittää pyyhkiä sen pois mielestämme. Toivottavasti jonkin ajan päästä muistamme Norjasta päällimmäisenä jotain muuta, kuin natsi vuokranantajamme.

Tarinan opetus on siis se, että ottakaa ihmiset kuvia vuokra-asunnoistanne muuttohetkellä. Mukavakin vuokranantaja saattaa osoittautua aikamoiseksi ongelmaksi niin halutessaan. Tilanne toimii myös toisinpäin, eli jos omistaisin vuokra-asunnon, niin kyllä kuvaisin jokaisen vuokralaisen välissä tilanteen, jotta pysyisin selvillä asunnon kunnosta. Onneksi nämä murheet ovat nyt toistaiseksi takanapäin ja voimme keskittyä omakotitaloasumisen ihanuuteen -> mm. yli tunti ruohonleikkuuta iltapuhteina, huh!

PS: Anteeksi vuodatus, mutta nyt alkaa jo helpottaa ja luulen, että tästä saa taas tämän v-käyrän laskusuuntaan!

17. mai

Gratulerer med dagen Norge! On aika onnitella Norjaa kansallispäivän johdosta. Suurin osa tuttavistamme Norjassa on juuri ahtautunut kansallispukuunsa, bunadiin (eikä dugnadiin eli talkoisiin, kuten ekana vuonna virheellisesti sanoin :) ). Päivä vietetään lähes karnevaalitunnelmissa suvun ja ystävien kanssa kaupungilla. Perinteisiin kuuluu barnetogin eli lasten kulkueen ja myöhemmin iltapäivällä russtogin eli abien kulkueen seuraaminen. Jos sää on kehno, oikeaan tunnelmaan pääsee seuraamalla NRK:n suoraa juhlalähetystä, jossa fiiilistellään tunnelmia ympäri maan. Keräilin tähän muutamia otoksia vuosien varrelta, niin ymmärrätte paremmin mistä puhun.

Suomalaisilla olisi paljon opittavaa norjalaisilta itsenäisyyden juhlimisen suhteen. Talvisodasta on jo kulunut mielestäni niin kauan, ettei joka joulukuu tarvitse synkistellä ja vakuuttaa isänmaallisuuttaan vakavana ääni väristen, vaan saman patrioottisuuden voisi valjastaa vähän iloisemminkin olematta epäkunnioittava. En tarkoita, että joulukuussa tarvitsisi kaikkien lähteä sinne sohjoon kahlaamaan, mutta vähän voisi irrotella ja iloita enemmän :)

Toivottavasti kaikki Norjassa ja etenkin Lillehammerissa nauttivat päivästä! Täällä ainakin lähdetään tuonne helteeseen köllöttelemään :)

Ammetåke

Norjan kielessä on joitakin sanoja, joita todella kaipaisi suomen kieleen. Yksi niistä on ammetåke. Paras suomen kielen vastine on imetysdementia (jota kukaan ei käytä). Ammetåke ei ole varsinainen diagnosoitu olotila, vaan enemmänkin mielentila. Ammetåke kattaa lievän sekavuuden, unohtelun, energian vähyyden ja levottomuuden vauvan ensimmäisen vuoden aikana. Olotilasta voi syyttää hormonaalisia muutoksia (niitä on vaikka muille jakaa), elintavan muuttumista vastasyntyneen vuoksi (UNIVELKA!), priorisointia (vauva itkee, sillä on varmasti nälkä -> tissi suuhun) ja kipua (KUKAAN ei varmasti synnyttäisi enempää kuin yhden lapsen, jos ihminen muistaisi synnytyskivun elävästi vielä vuosien jälkeen).

Luulin, että omalla kohdallani pahimmat imetyshöyryt olisivat jo hälvenneet, kun vauva vetää jo kuin hullu puuroa, mutta ei. Sain pieniä muistutuksia ammetåkesta matkan varrella, kun mm. raivosin esikoisen pipon ihan varmasti (jopa tahallaan) hävittäneelle miehelleni. Hän ei tunnustanut pipoa vieneensä, piilottaneensa saati hukanneensa, joten ripitin varalta myös siskoni ja tätini. He kun eivät ole tottuneet lapsen piposta koko ajan huolta kantamaan, niin varmasti ovat jättäneet sen kauppaan ollessani poissa. Mitään muuta loogista selitystä ei ollut, koska pipoa ei lukuisien perusteellisten etsintöjen jälkeen löytynyt. Toki tätä materiaa on täällä huushollissa nyt jokseenkin paljon, joten yksi pipo kyllä helposti häviäisi jonnekin koloon, mutta kaikki kolot katsottiin, eikä pipoa edelleenkään löytynyt. Vielä uusi tarkistussoitto siskolle, joka muisteli viimeksi nähneensä pipon silloin, kun esikoinen kieltäytyi laittamasta sitä päähän ja valitsi mieluummin hellehatun kauppareissulle (looginen valinta, kun ulkona oli 5 astetta lämmintä ja satoi räntää vettä). Tilanne palaili mieleeni ja ajattelin vielä ihan varalta vain tarkistaa hoitolaukun, vaikka se oli koluttu jo läpikotaisin ties kuinka monta kertaa. Kyllä otti tunnon päälle, kun pipon kulma alkoi pilkottaa hoitolaukun sivutaskusta hoitoalustan välistä. Itsetuntoa ei myöskään nostanut saman päivän iltana esikoisen imitaatio äidistä vieraiden läsnäollessa: kädet justiinamaisesti vyötärölle lyöden hän käveli tuvan pitkää penkkiä päästä päähän tuima ilme kasvoillaan toistaen "äiti sanoo isistä". Isä oli mitä ilmeisimmin saanut vähän kehittävää palautetta äidiltä aiemmin päivällä. Taisin ansaita parodian kohteeksi joutumisen.

Surullisen kuuluisa pipo löysi takaisin omistajalleen.

No tuo nyt olisi vielä mennyt tämän muuttokaaoksen piikkiin samassa mm. ajokortin kadottamisen ja parin muun ihan pikku jutun kanssa, mutta itsepetos ei mennyt enää siinä vaiheessa läpi, kun meillä sattui pieni yövaippaepisodi tässä pari päivää sitten.  

Oli taas se sata rautaa tulessa yhtä aikaa, kun laitoin esikoista nukkumaan. Iltapesut, pusut ja laulut ym. unilelujen metsästykset (ja tarpeettomien lelujen hävitykset) ja siinä ohimennen pari muutakin käännettä. Voilá, lapsi nukkuu! Perinteisesti yön hämärinä tunteina hän kömpi taas viereeni ja meinasin hypätä kattoon asti, kun tajusin, että tyttären yöhousut olivat kuin uitetut: ihan märät pissasta! No minä siinä raivoamaan, että EI saa ottaa vaippaa pois yöllä ja KATSO NYT kun tuli hirveä siivo! Sitten vähän voluumeja takaisin lounaaseen ja tyttö kainaloon ja tarkistamaan vahinkoja. Sänky oli läpikotaisin märkä: peitto, täkki, tyyny, lakana (ja myös se suojalakana, joka oli myttynä kaiken alla) sekä patja. Kaikki paitsi vaippa. Vaippa ei ollut märkä. Vaippaa ei ollut. Epäuskoisena kolusin jo tyhjäksi raivatun huoneen kaikki tyhjät nurkat. Ei vaippaa. 

Pakkohan se oli sitten myöntää, ettei vika ollut yli-innokkaasti vaippaa aukovassa lapsessa vaan ihan itsessä. En ollut hänelle koko yövaippaa koskaan laittanutkaan (puolustukseksi todettakoon, että hän on siis päiväkuiva). Ei siinä auttanut sitten kuin pyydellä anteeksi, siivota sotku, laittaa pyykkikone pyörimään, suihkuttaa kylmästä värisevä lapsi ja pukea kuivat vaatteet päälle ja painua takaisin pehkuihin lapsi kainalossa, missä hän saisi kyllä nukkua rauhassa loppuyön, vaikka en itse saisi unta silmällistäkään. Enkä kyllä heti unta saanutkaan. Laitetaan sekin vielä ammetåken piikkiin. 

Natsi vuokraisäntä

Loppusiivous, vähän laajempi ja tarkempi viikkosiivous, voisi joku kuvitella. Siivouksen piti olla pienin ongelmistamme, kun muutimme Norjasta Suomeen, mutta kuinkas siinä kävikään...

Muuttokuorman lähdettyä (SNCargo hoiti lopulta homman ilman ongelmia, vaikka välillä näytti jo pahalta auton saapumisen suhteen sovittuna ajankohtana) olimme ajatelleet ottaa viimeisen illan rennosti ystävien kanssa ja nauttia viimeisistä hetkistä Norjassa ennen seuraavan päivän matkustamista. Lähdin jo edeltä ystäväni luokse, missä yövyimme, jotta ruoka olisi valmista, kun mieheni ja ystävämme saapuisivat myös määränpäähän. Jäljellä oli enää lopputarkastus ja se olisi vain läpihuutojuttu. Olimme siivonneet hyvin, joten kyseessä olisi pelkkä muodollisuus. Luulimme...

Illaksi olimme varanneet mm. shampanjaa, jota piti nauttia ystävien seurassa viimeisen Norjassa vietetyn illan kunniaksi, mutta yhteinen rentouttava illallinen vaihtuikin paljain käsin keittiönkaappien jynssäämiseen. Sain puhelun mieheltäni puoli tuntia sen jälkeen, kun vuokraisännän kanssa oli sovittu treffit. "Täällä menee koko ilta. Voitko lainata Idalta imuria ja siivousvälineitä?" Kun esikoinen saatiin nukkumaan, niin shampanjalasin sijaan tartuinkin autonavaimiin ja raahasin siivousvälineet mukanani talolle. 

Lista oli loputon. Vuokraisäntä oli saapunut sisään valkoisen liinan kanssa, tiedättekö sellaisen, jota tarjoilijat kantavat käsivarrellaan, ja tuolla liinalla pyyhkinyt kaikki kuviteltavissa olevat pinnat. Kaikki keittiön pinnat olisi pestävä uudestaan. Työtasossa olevan tahran tulisi hävitä, tai joutuisimme maksamaan tason vaihdon (?). Vuokraisäntä oli mm. nostanut muutamia keittiönkaappeja pois paikoiltaan, koska ne täytyy pestä myös saranapuolelta. 

Tahran takia taso menisi vaihtoon. Mitään muuta vikaahan tuossa ei ollutkaan...

Ikkunat täytyi pestä, mutta talvi asetti tiettyjä rajoituksia hommalle. Muutaman yrityksen jälkeen ikkunat saatiin kuin saatiinkiin pestyä ilman hirvittäviä jäätyneitä vesirantuja (kiitos vain miehelle!), mutta eihän se riittänyt (ikkunat oli siis pesty jo ennen tarkastusta). Pari ikkunaa ei auennut, koska on talvi, ja ikkunat olivat niin turvoksissa, ettei niitä uskaltanut tempoa auki, kun olisivat vain menneet rikki. Eli ne jäivät pesemättä ikkunoiden välistä. Tämä ei vuokraisäntää estänyt, vaan hän kampesi ikkunat auki ja kas vain, ne täytyi siis pestä samoin kuin ikkunanpielistä varissut rapistunut maali, jota lenteli ympäri huonetta. Lattialistat, jotka oli sekä imuroitu että pyyhitty, eivät kelvanneet. Sähköjohdon, joka kulkee listan päällä, takaa täytyi myös pestä pölyt pois. Mainittakoon, ettei sinne johdon ja seinän väliin sopinut edes sormi, joten aika haastavaksi meni... 

Pölyt tuli pestä myös lattialistan päällä olevan johdon takaa (tarkoitti käytännössä hammasharjalla hankaamista).

Ilmastoinnista hän valitti, olisi kuulemma pitänyt tuulettaa enemmän. Jos lattialla oli pahimmillaan 14 astetta lämmintä, niin lisätuuletusta ei todellakaan uskaltanut suorittaa pari kuukautta vanhan vauvan pötkötellessä lattialla.

Sen verran täytyy toki myöntää, että siivouksemme ei ollut virheetöntä. Oli ilmeistä, että jaloissa oli pyörinyt pari lasta koko ajan, koska joitakin kohtia oli hypätty yli, esim. keittiön seinästä löytyi selviä roiskeita, jotka ilman muuta kuului korjata ja pestä pois. Mutta epäkohtien ja pölyn etsiminen talon asumattomista kolkista, joihin kukaan ei ikinä muuten puuttuisi, oli kyllä kohtuutonta ja täysin tarpeetonta.

Suihkukaapin alta piti pestä uudestaan. Tuolta onkin tosi helppo hangata, herra on hyvä vaan ja siirtää kaappia sen verran, että päästään tilaan paremmin käsiksi!

Lopulta päätimme, että enempää ei ollut tehtävissä ja lähdimme viettämään viimeistä iltaa. Seuraavan aamun kymmeneksi sovittu tarkastus aikaistettiin meidän aloitteestamme yhdeksäksi, just in case... Juna lähtisi yhdentoista jälkeen, joten jos sieltä vielä jotain epäkohtia löytyisi, voisimme ne nopeasti vielä viimeistellä ennen junan lähtöä. 

Soitin miehelle lähdettyämme kävelemeen, missä tavattaisiin? "Ei mene vieläkään läpi!" Eteistä ei kuulemma oltu imuroitu. Imuroitiin varmaan kolme eri kertaa, mutta se ei paljon auta, kun sisään lompsitaan yleensä talvella kengät jalassa ja mm. herra itse kantoi kiviä kengänpohjissaan sisälle joka kerta kun taloon astui. Myös pari kuukautta sitten rikkoutuneen uunin tilalle saadun aivan törkeän likaisen sähköhellan kiillottaminen otti aivoon... Varsinkin, kun sen etulasi ei meinannut millään lähteä irti ja sen taustalla olleet roiskeet (jotka olivat siinä jo tullessa!) löytyivät huomautuslistalta.

Seinän vierestä tuli rapautunut laasti siivota. Siivoaminen aiheuttaa aina laastin uuden hajoamisen ja uuden siivouskierroksen. Olisiko pitänyt lopettaa vasta, kun seinää ei ollut enää jäljellä?

Mieheni oli ihmetellyt moneen kertaan ääneen olemmeko mahdollisesti tehneet jotain väärin vai mistä moinen kohtelu oikein on ansaittu. Talohan otettiin vastaan huomattavan likaisena siihen verrattuna mihin kuntoon sen siivosimme. Kyselyihin, eikö talo tulisi luovuttaa samassa kunnossa, kun se otetaan vastaan, vuokranantaja totesi vain, ettei taloa ollut loppusiivottu silloin, kun me siihen muutimme. Kumman kiire hänellä oli kuitenkin meidät taloon saada, koska jouduimme muuttamaan kesken kuukauden, vaikka olisimme itse halunneet muuttaa vasta kuun vaihteessa. Onneksi edellinen vuokranantajamme ei ollut natsi, vaan erittäin yhteistyökykyinen vanhempi rouva, joka iloksemme hyvitti loppukuun vuokran, vaikka hänen ei todellakaan olisi ollut pakko siihen suostua.

Kyse oli mitä ilmeisimmin vain rahasta. Lopulta hän suostui kertomaan summankin; talo vaatisi vielä kymmenen työtunnin siivoamisen, 300 kr tunti, joten 3000 kruunua käteen ja he siivoaisivat lopun itse. No thank you. Jatkoimme siivoamista ja lähdimme vasta myöhemmällä junalla ottaen tietoisen riskin lennolle ehtimisen suhteen. Mies teennäisesti toivotti hyvää jatkoa ym. mutta olin niin kiukkuinen, että totesin parhaaksi olla aivan hiljaa ja purra huulta, ettei tulisi sanottua mitään tyhmää. Mieheni otti vielä lopuksi kuvat kaikista mainituista kohdista, jotta meillä olisi jotain aseita natsiksi osoittautunutta vuokranantajaamme vastaan, jos siivous ei vieläkään kelpaisi. Hän ehti junalle kaksi minuuttia ennen sen lähtöä. Se siitä stressittömästä matkustamisesta.  

Vanhasta talosta ei saa uutta pesemällä. Tätä hän ei ilmeisesti ymmärtänyt. Mutta hän ymmärsi, että remontti on paljon helpompi aloittaa, kun teettää vuokralaisilla remonttisiivouksen, että pääsee suoraan maalaamaan. Kaikista oudointa oli kuitenkin ehkä se, että vuokraisäntä oli tähän mennessä ollut tosi mukava; antoi lainata rajoituksetta talosta löytyviä tavaroita, mm. pinnasänkyä ja syöttötuolia, jutteli mukavia, kun kävi poikansa kanssa auttamassa syreenien leikkaamisessa jne.

Harmittaa ihan hirveästi, että tämä yksi mies onnistui pilaamaan Norjasta muuttomme ja viimeisen iltamme ja stressittömän matkamme. Huomaan miettiväni asiaa päivittäin, lukuisia kertoja, ja aina on yhtä paha mieli ja ärsyttää. Toivottavasti asialle saadaan viimein päätös ja takuuvuokra tilille, jotta voimme unohtaa koko miehen. Kyseessä ei ole maan tapa, sen verran palautetta olemme saaneet paikallisilta tutuiltamme. Tekisi mieli kysyä edellisiltä vuokralaisilta tekikö hän heille saman tempun. Toivottavasti ei jatka toimiaan seuraavien kanssa... Emme ole kuulleet vuokranantajasta mitään, vaikka olemme ottaneet häneen yhteyttä asian tiimoilta. Olihan tässä pääsiäinen välissä, mutta jotenkin on sellainen paha tunne, että tämä ei ollut vielä tässä...

Äärettömän suuri kiitos vielä Mikolle, Jonnalle ja Idalle, emme olisi ikinä selvinneet urakasta ilman teidän apuanne!

PS: Teki muuten hyvää vuodattaa tästä asiasta siskolle samalla, kun repi lukionkirjoista muovitettuja kansia irti, jotta kirjat pääsivät ansaittuun lepoon paperinkierrätyspisteeseen. Sai purkaa vähän agrea!

Den finaste eg veit

Den dagen vi bestemte oss å flytte til Norge hadde jeg ikke sett på førhånd. Heller ikke alt det Norge og norske skulle gi til meg. "Maks. ett år" sa jeg, og var helt sikkert at da har jeg begge fått og gitt alt det er å få og gi. Så feil som jeg hadde. 

Fire og halvt år har gått siden den dagen. Vi var to når vi kom og nå er vi fire. Vi hadde med oss to ryggsekker på veien hit og nå har vi hele hus fult av ting og tøy å flytte. Først hadde vi ingen kjente her og nå har vi telleløs mange venner og kjente som vi føler vi er velkommen til når som helst igjen. 

Vi kom ikke på besøk, men pga dere, vi kom hjem. Før slå hjerte mitt til Finland og bare til Finland. Nå slår hjerte mitt tredje hver (hvis ikke annen hver) gang til Norge. 

Jeg vil ikke gråte fordi dette er ikke siste gang vi ses. Det lover jeg. Vi skal treffes igjen. Værlden er liten og vi er nære. Du og jeg er bare en tanke unna hverandre.

Uansett hva jeg sier så føler jeg at jeg får ikke sagt nok. Jeg har fått så mye og er så takknemlig. Derfor sier jeg rett og slett bare takk. Tusen, hjertelig takk. Dere er de finaste jeg veit!

Døren låses, porten lukkes,
alt er gjort for aller siste gang.
Gi meg hånden, før jeg reiser,
jeg setter meg ganske stille
på ditt fang

Være sammen, siden skilles,
det er veien hver og en må gå,
la oss ikke være triste
selv om det er oss det gjelder nå.

Om det som er forbi er forbi,
da har jeg noe vakkert å si.
Alltid skal jeg huske det vi delte du og jeg,
aldri skal jeg glemme det du var for meg.

Hyvin suunniteltu on puoliksi tehty?

Tämä muuttaminen -hyvästelyt ja pakkaaminen lähinnä- tekevät minut hulluksi! Kaiken piti hoitua sulavasti ja käsikirjoituksen mukaan, mutta kuinkas sitten kävikään. Tässä vain muutama esimerkki...

• Ole järjestelmällinen ja ennakoi.
• En ennakoinut sitä, että muuttofirma ehdotti muuton aikaistamista lähes viikolla. Päivän varoitusajalla. Onneksi auto järjestyi lopulta sovitulle päivälle. Sen järjestymistä odotellessa meinasin saada burn outin. 
• Älä jätä mitään viime tippaan, vaan aloita hyvissä ajoin.
• Aloitimme kyllä hyvissä ajoin, mutta ihmeellisesti tuonne muuttokuormaan lähtivät kaikki parittomat sukat ja läpikäymättömät kuitit, ikuisesti korjausta odottavista koruista ja vaatteista puhumattakaan. 
• Ota koko perhe huomioon, tämä on muillekin vaikeaa.
• Itken tyttären puolesta, kun pieni ei itse tiedä nähneensä ystäviään mahdollisesti viimeistä kertaa. 
• Nalkutan miehelle koko ajan, kun hän on samassa huoneessa. Nalkutan myös blogissa ja facebookissa ja näin myös unta, että tappelimme verisesti. Hän todennäköisesti miettii jo eri osoitteeseen muuttamista...
• Älä stressaa asioista, joihin et voi vaikuttaa.
• Enpä vissiin... Koko ajan olen tarkistelemassa, mitä mies on tehnyt ja pakannut eli jättänyt tekemättä.
• Olen manannut jo syksystä asti, että muuttopäivä tulee mitä suurimmalla todennäköisyydellä olemaan vuoden liukkain päivä, eikä muuttoauto pääse pihaan asti, vaan liukuu alamäkeen, kuten paloauto viime vuonna. (Se kävi naapurissa, eikä meillä!)
• Älä hyvästele ketään tippa linssissä, vaan jälleennäkemisen toivossa.
• Olen pakahtunut ikävästä jo ennen lähtöä. Itkeä pillitän kuin Esi-itkijät RY:n perustajajäsenet konsanaan. Itku ei katso paikkaa eikä aikaa, ja sekös vasta itkettääkin, että kyynelistä turvonneet silmät ovat viimeinen asia, joka minusta täällä muistetaan. Ja kun en edes normaalisti (hormoneista huolimatta) itke kuin hautajaisissa.
• Älä jätä siivoamista viimeiseen päivään.
• Mitään ei ole vielä siivottu. Paitsi ikkunat, jotka on pesty pakkasessa, eli ne täytyy pestä vielä uudestaan. 
• Syö pakastimen ja kuivakaappien sisältö tyhjäksi hyvissä ajoin.
• Arvatkaa mitä meillä syödään tänään? Hirvenpaistia, pakastelohta, n. 5 litraa marjoja, mannapuuroa, 4 purkkia omenahilloa ja kurkkusalaattia (ja minä mies varmasti haluaisi myös tyhjentää nuo viinapullot!) Mikään edellä mainituista ei todennäköisesti ole vuosimallia 2012... Jäätelöä meillä ei enää ole.
•  Priorisoi!
• Kirjoita siis blogia. Ei tästä muuten selviä järjissään (jos tässä nyt enää on järjissään ollutkaan).

Åhlens

Sarjassamme ärsyttäviä ihanuuksia, joita ei löydy Suomesta: Åhlens. Enjoy!

Tässä vain muutama poiminta heidän loputtomasta valikoimastaan, käykää katsomassa nettisivuilta, jos haluatte nähdä lisää. Ruotsissa liikkeitä löytyy pilvin pimein, Norjassakin aika monta. Miksei tätäkään sisustusliikettä ole Suomessa? Minä vaan kysyn...murr...

Kuvat Åhlensin sivuilta.

Kiitos päiväkodille

" Hvis det noen gang kommer en dag hvor vi ikke kan være sammen, ha meg i hjertet ditt og jeg vil alltid være der. " — Ole Brumm

Viimeinen kerta päiväkodissa ja äiti suree lapsensa puolesta. Miten 2,5 -vuotiaalle selittää, mitä muuttaminen tarkoittaa? Vinkkejä otetaan vastaan. Tyttömme on oikea barnehagejente, kuten täällä on tapana sanoa, viihtyy ihan älyttömän hyvin. Juoksee ovelta suoraan leikkimään ja lähtee melkein itkien kotiin, kun on kavereiden kanssa vielä leikit kesken. Miten kertoa hänelle, ettei kavereita enää maanantaina nähdä. Eikä tiistainakaan.

Muumi-palapeli

Vietiin småtrollin lapsille muistoksi muumipalapeli, jonka taakse esikoinen jätti kädenjälkensä ja kiitoksensa. Henkilökunta sai myös kiitokset halauksineen ja pienen muiston. Päiväkodin työntekijät tekevät kyllä käsittämättömän hienoa työtä, pitävät lapset tyytyväisinä, hoivaavat, antavat loputtomasti virikkeitä, laulavat, tanssivat ja esittävät teatteria, leipovat ja lohduttavat (sekä pitävät meidät vanhemmat järjissämme!). 

Tyttömme sai myös muiston, kansion johon oli koottu kuvia, maalauksia, lauluja ja loruja matkan varrelta. Se kyllä pakataan huolella mukaan! 

Ole Brumm og Nasse Nøff var ute og gikk seg en tur i skogen, da solen kom opp på himmelen. "Se Brumm, så utrolig vakkert" sa Nasse. Da tittet Brumm ned på Nasse og sa: "Nasse, vet du hva jeg vet?" - Nei, hva da Brumm?" svarte Nasse nysgjerrig. Brumm: "Du er like vakker som solen du.. fordi du har alltid den samme varmen med deg i ditt hjerte.. Glem aldri det, min aller beste og snilleste lille venn !!"

Itku

Mulla on ollu koko päivän sellanen paine rinnan alla. Ahdistus. Musta möykky ja paha olo. Nyt se tulee itkuna ulos.

Kävin hyvästelemässä työkaverit tänään, eikä tämä meinaa mennä millään ohi. Yritän sanoa kaikille, ettei tässä kukaan kuole, me nähdään vielä. Mutta onhan tämä iso muutos. End of an era.

Mua itketti jo jumpassakin, niin tiesihän se, ettei tästä hyvä seuraa, kun hyvästejä aletaan tosissaan jättämään. Toisaalta on jotenkin ihana nähdä, että on itsekin ollut tärkeä monelle, haikeus on aitoa. Meille niin tärkeä vaihe elämässä on ollut muillekin merkityksellinen.

Mulla tulee niin kova ikävä näitä ihmisiä. Heidän takiaan täällä on ollut hyvä olla. Juuri nyt kaikki tuntuu niin lopulliselta, vaikka tiedän, että yhteys tärkeisiin ihmisiin säilyy. 

Taidan mennä vielä vähän itkemään tuonne muuttolaatikoiden sekaan.

Birkebeiner

Holmenkollenilla oli hiihtojuhlat viikonloppuna, mutta niin oli täällä Lillehammerissakin. Nimittäin 17 000 hiihtäjää starttasi Birkebeinerrennetille, siis miettikää 17 000! Ihan hiihtohullua porukkaa kaikki norjalaiset! Hiihto myytiin loppuun 18 minuutissa, mutta syksyllä pyöräilyn yli 18 000 paikkaa myytiin  54 sekunnissa!

Klar, ferdig, gå!

Vuoden aikana Lillehammerissa järjestetään kolme Birken-tapahtumaa, birkebeinerrennet (hiihto), birkebeinerløpet (juoksu) ja birkebeinerrittet (pyöräily). Birkebeiner-tapahtumien taustalla on historiallinen tapahtuma 1200-luvun alusta. Haakon Haakonssøn syntyi keväällä vuonna 1204 kansalaissodan keskelle. Hänen isänsä, Birkebeinereiden johtaja, kuningas Haakon Sverressøn kuoli uudenvuodenyönä 1204, joten vastasyntyneestä pojasta tuli heti kuningas. Muutama birkebeiner pakeni pojan kanssa, koska tämän henkeä uhattiin. Vuoden 1205 jouluna he tulivat Lillehammeriin, mistä kaksi parasta hiihtäjää, Torstein Skjevla ja Skjervald Skrukka, hiihtivät vuoriston yli kaksivuotiaan tulevan kuninkaan kanssa. Matka oli raskas myrskyisän sään vuoksi, mutta birkebeinerit eivät epäröineet jatkaa matkaansa pelastaakseen pojan. Myöhemmin tästä pojasta tuli kuningas, joka lopetti kansalaissodan. Hänen aikansa oli Norjan kukoistusta keskiajalla.

Birkebeinerit pelastamassa tulevaa kuningasta.

Symboloidakseen tätä birkebeinereiden raskasta matkaa pienen lapsen kanssa jokaisen osallistujan on kannettava selässään vähintään 3,5 kg painoista reppua (joka punnitaan alussa ja lopussa). Kilpailureitti Renasta Lillehammeriin vuoriston yli mukailee alkuperäistä matkaa, tosin matkan pituuksia on monia: hiihto 54 km, pyöräily 94 km ja juoksu 21 km (lyhyempiäkin reittejä löytyy).  

En muuten haluais olla tuolla kompuroimassa.

Mites on mutsit, tehdäänkö loppukesästä vähän pidempi lenkki? ;) 

Løiten lys

Kukkia

Muuttokuormaa keventääkseni olen hullun raivolla polttanut kynttilävarastojani savutahroiksi kattoon. Mutta näistä Løiten lysin kynttilöistä en raahdi luopua. Omamme ovat jo laatikoiden kätköissä, mutta tässä muutama esimerkki hienoista luomuksista (vähän eri luokkaa kuin Party Lite...).

Mansikkavati

Kuusimetsä

Peikko poikineen

Løiten lys toimii vanhan mehu- ja viinitehtaan tiloissa Hedmarkissa Løtenissä. Kaikki kynttilät valmistetaan siellä käsin ja tehtaan lisäksi tiloissa on suuri kynttiläkauppa. Kaupan esillepanot kynttilöineen ja muine koristeineen ulottuvat neljään kerrokseen, 3000 neliömetrin alueelle, joten kyseessä on ihan virallisestikin nähtävyys. Løtenin lisäksi myyntipisteitä löytyy Bergenistä, Haugesundista, Løkenistä, Narvikista, Tromsøstä ja Tønsbergistä (ei enää Lillahammerista :( ). Suppea valikoima tuotteita on myös saatavissa nettikaupan kautta.

Hääkattaus

Suosittelen lämpimästi poikkeamaan putiikissa, jos satutte lähistölle!

Vaipat kompostiin?!

"Kai sinä tiedät, että vaipat voi kierrättää?" kysyi tyttäreni hoitaja tässä kerran. "MITÄ? Onko minua huijattu koko ajan?" oli ensireaktioni (tosin en sitä ehkä huutanut niin kovaa ääneen kuin pääni sisällä). "Joo, kertakäyttövaipat laitetaan biojätteeseen. Ne on sellasia paperivaippoja. Ei sun tarvi mitään kestovaippoja enää käyttää, nää on paljo helpompia!"

Onhan se huomattu, että täällä Norjassa on moni asia paremmin, mutta kai fysiikan lait täälläkin sentään pätevät? Asiahan piti selvittää, eihän tämä käy. 

Ja kyllähän siellä kierrätysyhtiön ohjeistuksessa ihan selvästi lukee: Kertakäyttövaipat biojätteeseen. Perusteluna tälle käytännölle on se, että biojäte tyhjennetään kahden viikon välein, kun taas paperi ja sekajäte vuorokerroin eli neljän viikon välein. Kakkavaipat aiheuttavat ilmeisesti niin paljon hajuhaittoja, ettei niitä voi kesäkuumalla antaa hautua kuukautta ennen kaatopaikalle kärräämistä ja säiliöt ovat liian pieniä valtaisien vaippavuorten säilömiseen. Sekajätteen noutaminen kahden viikon välein olisi taas liian kallista kunnan talouden kannalta. Eli toisin kuin jotkut vanhemmat virheellisesti käytännöstä johtuen luulevat, muovivaipat eivät ole yhtäkkiä ihmeellisesti alkaneet maatua (eivätkä muuttuneet paperivaipoiksi), vaan vaipat erotellaan biojätteestä ja viedään sitten sinne kaatopaikalle 500 vuodeksi mätänemään. Lillehammerissa ne ilmeisesti lähetetään poltettavaksi, mutta ymmärsitte varmaan pointtini?

Äitiyspakkauksen kestovaippoja

Mutta jotta tässä nyt olisi jotain valoa tunnelin päässä, niin Innherred Renovasjon (Trondheimin lähistöllä Verdalissa toimiva kunnallinen kierrätysfirma) on lähtenyt tukemaan lapsiperheitä kestovaippahankinnoissa. Jos ostaa 1000 kruunulla kestovaippoja, voi saada 500 kruunua takaisin tämän hakemuksen täyttämällä. Mahtavaa!

Havainnointikuva vaippojen pussittavasta roskiksesta.

Toinen asia, joka pistää vereni kiehumaan ovat nämä, ah niin kätevät, vaipparoskikset! Että laitetaan nyt vielä vähän lisää muovia muovin päälle, ettei vaan kakka haise vessassa. Voisi olla vahvoilla siinä vuoden turhake äänestyksessä! Vaikka viimeksi tänään turhautti taas noita harsoja taitella, kun olisi muutakin tekemistä, kuten bloggaaminen pakkaaminen, niin en silti niistä luovu. Hyvän omantunnon lisäksi on ainakin meidän pesueen 2 * n. 6000 kertakäyttövaippaa pois sieltä kaatopaikalta. Ja sitä paitsi kestovaipoissa on niin kivoja kuviakin :)