Kalajoen loma-asuntomessut

VAROITUS! Luvassa kaikkien aikojen kuvaoksennus. 

Kävin ystäväni kanssa Kalajoen loma-asuntomessuilla inspiroitumassa ja hakemassa vielä lisäideoita remonttiimme. Ja niitähän löytyi, kas tässä: 

Olohuoneita.

Taide kohtaa kierrätyksen.

Julkisivut.

Yksityiskohtia.

Kesäkeittiöitä.

Keittiöitä.

Terassituoleja.

Saunojen kirjoa.

Makuuhuoneita vol.1

Makuuhuoneita vol.2

Makuuhuoneita vol.3

Lastenhuoneita.

Yksityiskohtia ulkona.

Vessoja.

Koukkuja.

Seinämateriaaleja.

Keittiövarustelua.

Kodinhoito- ja pesuhuoneosastoa.

Pöytiä ja penkkejä.

Yksityiskohtia.

Pesutilojen varustelua.

Paljuja ja uima-altaita.

28 kohdetta ja 22 kollaasia to be exact. Ja yksi hajonnut kamera, mutta ei siitä sen enempää... :/ 

Asuntomessuneitsyys on siis mennyttä ja ensi kerralla tiedän viisaampana ottaa mukaan a) järkkärin sijaan pokkarin ja b) ison laukun sijaan vyölaukun :D Tungoksessa on kevyempi mennä, kun ei ole niin leveä joka suuntaan. Suosittelen myös kunnon kenkiä ja riittävää tauotusta eväiden kera. Hyvä seura ja sää on myös plussaa! Itselläni oli erittäin paljon iloa seurasta, ei niinkään säästä. 

Mutta kuka, milloin ja millä rahalla kaikki nämä haaveet toteuttaa??

Polttarit Levillä

Where to start... Tietoinen hiljaisolo blogin puolella on jatkunut jo tovin ja jatkuu näillä näkymin jatkossakin, koska a) remontti jatkuu kolmessa (3!!) huoneessa ja b) pesiskausi on alkanut. Lisäksi esikoisella on enää kaksi päivää virikepäivähoitoa ennen kesälomaa, joten bloggausaika on kortilla. 

Omaa aikaa on onneksi järjestynyt sen verran, että pääsin mukaan pari viikkoa sitten Leville rakkaan ystävän polttareihin ja tässä pari otosta tuolta reissulta. 

Ysäriteema oli ilmeinen

Mukana myös slaavikyykky

Fondue :P

Poronkäristystä

Morsiussauna

Aamupala ja yöpala

Kuvamateriaali tässä yhteydessä rajoittuu lähinnä muonituspuoleen, koska muut kuvat eivät ole julkaisukelpoisia meillä oli ihan oikea kokki polttariseurueessa ja ruoka sen mukaista! Sanontahan kuuluu "mitä tapahtuu Levillä, se Leville jää", joten en mene reissun yksityiskohtiin sen tarkemmin. Sen verran kuitenkin sanon, että pääsin pitkästä aikaa puhumaan norjaa (sitä oikeaa norjaa norjalaisille, eikä sitä toista versiota posliiniluuriin) ja tuli kyllä hyvä mieli. Sitä on vaikea selittää, mutta koen jonkin asteista sielunveljeyttä norjalaisia kohtaan ja täälläkin kaivettiin 17. mai:n kunniaksi lippu esille :) Tänään kuitenkin kannustetaan suomalaisia kiekossa, viimeisen kerran tälle keväälle.. (?)

Tyngän mylly

Jahas, jahas, kamerasta löytyi todistusaineistoa, että on täällä tehty muutakin kuin päivitelty remonttia. Ollaan nimittäin oltu sitä remonttia paossa. Käytiin katsomassa Kalajoella maisemia ja vierailtiin paluumatkalla Tyngän myllyllä.

 

Minulla liittyy paikkaan valtavasti muistoja lapsuudesta; kävimme usein siellä sisarteni ja äitimme kanssa ostamassa jauhoja. Meillä oli nimittäin tasaisin väliajoin oikein kunnon leipomuspäivä, jolloin leivinuuni lämmitettiin ja koko päivä leivottiin ja paistettiin (ja syötiin!). Jauhoja siis kului ja niitä ilmeisesti kannatti hakea paikan päältä. Me muistaakseni (ihan varmasti) kinuttiin aina juurikin noita samanlaisia tikkareita, joita siellä vieläkin myytiin ja taidettiin aika usein saadakin sellaiset (jos oltiin kiltisti).

Itse myllyrakennuksessa en muistaakseni ole koskaan ennen käynyt. Se oli upea! Siitä tuli vähän mieleen vessanpönttö. (..?) Siis sen takia, ettei vessanpönttöäkään ole keksitty aina uudestaan ja uudestaan, vaan hyväksi todetulla mennään edelleen. Tuokin mylly on jo aika monta vuosikymmentä todistanut jyvien muodonmuutosta jauhoksi ja siellä vaan paahdettiin täydellä teholla edelleen. Ei olleet sähkörobotit vallanneet puista myllyä eivätkä toivottavasti valtaakaan.

Tunnelma oli ihana, vaikkakin niin kova meteli siellä oli, etten yhtään kuullut mitä ystävällinen herrasmies selitti minulle. Kovasti hän esitteli koneen eri osia ja näytti viljan puhdistumista ja jauhautumista valmiiksi pusseihin. Aivan kuin olisi ollut luokkaretkellä! Ainut vaan, että lapsena ei kiinnostanut, nyt ei ymmärtänyt kuullut mitään.

Tätä perinnettä jatketaan ja viedään eteenpäin seuraavalle sukpolvelle, jos se vain minusta on millään tavalla kiinni! 

Keskiaikamarkkinat

Turun keskiaikamarkkinat olivat ja menivät, mutta muisto jäi. Konkreettisena muistona pari korua ja eräänlainen raastin, mutta kuvina sitäkin enemmän.

Jos vain satutte lähistölle joskus markkinoiden aikaan, niin suosittelen kyllä. Kunnon kengät vaan jalkaan, niin mukulakivillä vietetty päivä on sen arvoinen. Erityisesti kannattaa seurata näyttelijöitä, jotka keskiaikaisiin vaatteisiin pukeutuneina vetävät roolinsa täysillä sekä itse näytelmien aikana, niin myös ihmisvilinän seassa sulassa sovussa muiden markkinoilla notkujien kanssa. Siellä saattaa kuulla esim. lentokoneen kiitäessä yli "Katso, onko se lohikäärme?" Tai kommentteja "Onpa kaunis puku, mutta että noin kapeat lanteet, miten se noilla voi sitä kantaa" tyyppisiä lausahduksia.

Ja kuka mitään Linnanmäkeä, Särkänniemeä tai Angry Birds -puistoa enää kaipaa, kun kyytiä voi ottaa ihan ihmismoottorilla käyvässä karusellissa?

Lasten viihdyttäminen autossa

Meitä oli lapsena neljä auton takapenkillä ja aikaa kulutettiin perinteisesti tappelemalla koko matka laskemalla erivärisiä autoja ja laulamalla kaanonina epävireisesti (jostain syystä muistan, että pyysimme usein isosiskoa laulamaan kanootin kapean, vesille työnsin, seuraamaan majavaa, vaeltavaa... nykyään en enää pyydä häntä laulamaan, vaikka esikoinen häneltä iltalauluksi tuu tuu tupakkarullan hyväksyykin, terveisiä vaan! ;) ). Nykytekniikka on kuitenkin pelastanut meidät 2000-luvun vanhemmat iPadeineen ynnä muine viihdytyslaitteineen tältä korvia hivelevältä itse tuotetulta matkustusmusiikilta. Lomamatkoillamme tänä kesänä on kilometrejä kertynyt rapiat 3000, joten riittävät ja mieluisat eväät, sopivat pysähdyspaikat ja nonstoppina pyörivät muumit ja barbie-elokuvat ovat kyllä pelastaneet meidän matkamme. 

Reissullamme aika usein kuului takapenkiltä kysymys: "Äiti, mitä sinä tiet?" Johon sujuvasti valehtelin aina, kun pystyin, siivoavani roskia. Pussien rapinan jatkuminen lisäsi vain epäluuloa, "Äiti mitä sinulla suussa?" "Eimmiddään." suu täynnä milloin mitäkin meni harvoin läpi ja lapsen niskat vääntyivät kuin pöllöllä ja tarkistuksen seurauksena pussia kierrätettiin sitten takapenkilläkin. Ensi kerralla tiedän syödä jotain herkkua, joka ei rapise...

Kasailin nopeasti listaa, eräänlaista selviytymispakettia, kun lähdetään lasten kanssa liikenteeseen. Omatkin hermot riittävät vähän paremmin itse liikenteen seuraamiseen ja idiooteille kuskeille huitomiseen, kun lapset pysyvät takapenkillä tyytyväisinä, eivätkä vaadi pysähtymistä aivan joka taajamassa.

• Tuttipidike (Tutti saattaa jopa löytyä etupenkiltä käsin ilman, että jalkotilaan hävinnyttä tuttia täytyy ensin etsiä linja-autopysäkillä ja sitten hangata paitaan pestä juomapullon vedellä.)
• Maissinaksuja (Ne sotkevat, mutta lapset pysyvät ainakin vähän aikaa hiljaa, eikä niihin voi tukehtua, vaikka niitä tunkisi kuinka monta suuhun yhtäaikaa, kun ne sulavat samantien.)
• Pillimehuja (Näitä kannattaa säännöstellä, muuten voi olla että pit stopit lisääntyvät entisestään, ainakin sissipissan ajaksi.)
• Tabletti (Tässä yhteydessä ei lääkkeisiin liittyvä vaan elektroninen, joskin toisilla lääkkeetkin toimivat matkustusmukavuuden nostamisessa...)
• Kirjoja (Kannelliset tai äänikirjat, kaikki käy!)
• Oikea matkustusajankohta (Päikkäriaika on paras aika matkustaa, vaihtoehtoisesti myöhään illalla tai aikaisin aamulla, jos vanhemmat jaksavat ajaa nukahtamatta rattiin, koska lapset nukkuvat todennäköisesti enemmän yöllä kuin päivällä. Tämä ei kuitenkaan ole taattua, joten varautukaa myös kiukkuisiin väsyneisiin lapsiin.)
• Rusinoita (Mielellään prinsessa-rusinoita, jos saa valita. Muumit- ja Auto-rusinat käyvät myös hätätilanteessa.)
• Tummennetut ikkunat (Ei paista mistään Nalle Puh -häikäisysuojan välistä aurinko missään vaiheessa silmiin ja maisemat näkyvät häiriöittä. Häikäisysuoja on ehdottomasti parempi kuin ei mitään, jos tummennettuja ikkunoita ei ole.)
• Akupunktioranneke, jos lapset voivat helposti pahoin autossa (Henk.koht. kokemusta ei ole, mutta aivan pienille lapsille ei matkapahoinvointilääkkeitä suositella, joten tällä lähtisin yrittämään tilanteen ollessa paha.)
• niskatuki/tyyny/peitto (Kaikki millä niskajumia ja kylmyyttä voi jotenkin välttää on plussaa.)

Nämä kikat ovat toistaiseksi toimineet meillä, mutta jakakaa ihmeessä lisää vinkkejä! Kaikki keinot ovat sodassa, rakkaudessa ja lasten viihdyttämisessä sallittuja ;)

Muumimaailma

"Käy muumilaaksoon, nyt muumilaaksoon..." Sinne pienten lasten paratiisiin (siitä, onko se myös vanhemmille paratiisi voi keskustella...) meidänkin matkamme suuntautui, kun olimme kerran lähistöllä muutenkin. Minä olin tarkoittanut asustautua asiaankuuluvasti Pikku Myy -korviksilla, jotka olen saanut siskoltani joskus, kun olin vielä pieni ja viaton, mutta ne jäivät tietysti kotiin. Harmi sinällään, koska ne korvikset ovat aika hauskat; niissä on toinen iloinen ja toinen kiukkuinen Pikku Myy ja muistan kyllä saaneeni aika monta kommenttia niitä pitäessäni. Varsinkin apteekin tiskissä ne kiinnittivät huomiota :)

Siinä se nyt on, Muumipeikko!

Muumimaailma oli yllättävän hyvin toteutettu, luonnonläheinen, mutta vähän sekava. Tai lähinnä esitteen kartta oli sekava, seikkailupolku (jonka varrella pelottavat mörkö, noita, hattivatit jne olivat) meinasi jäädä huomaamatta, mutta loppumetreillä ehdittiin kipaista sekin läpi.

Pääpaikalla, muumitalon edessä, riitti kuhinaa, kun lapset halailivat muumihahmoja pitkin päivää.

Näytelmät olivat sopivan tiiviitä paketteja, jotta pienimmätkin jaksoivat seurata loppuun asti. Alkuun lämmiteltiin Muumipapan ja muiden laulaessa ja varsinaisen päänäytelmän teemana oli Muumimamman kurpitsa ja kyllä sitä piti ihmetellä, miten suureksi se kurpitsa kasvoikaan! Haisuli (joka säikytteli lapsia myös teatterin ulkopuolella poliisin saatellessa häntä tyrmään), oli kyllä minun aikuisten mielestä paras.

"Ottakaa Haisuli kiinni, ottakaa Haisuli kiinni!" soi koko päivän päässä.

 

Esikoinen oli haltioissaan, kuten odottaa saattoikin ja itse muumimaailma oli kyllä toteutettu taidokkaasti. Lapset juoksivat ja kiljuivat ympäriinsä ja samaa vauhtia vanhempien lompakot keventyivät kassoihin. Oikeasti, 8 euroa parkkipaikasta! (No jätettiin auto johonkin koulun eteen maksuttomalle paikalle ja käveltiin pari sataa metriä.) Siitä huolimatta tätä voi suositella, kyllä tämä sen verran ikimuistoinen elämys pienelle lapselle on, olettaen, että tuollainen vajaa kolmevuotias nyt mitään muistaa tästä retkestä myöhemmin.

 

Edward oli päässyt myös mukaan ja sitä ihmeteltiin kovasti. Huomaa tytön selässä nimitarra huoltajan yhteystietoineen. Varsin käyttökelpoinen varatoimenpide!

Lisäpisteitä Muumimaailmalle huilipuistosta, jossa sai levätä riippukeinuissa ja säkkituoleilla. Lämmön hätyytellessä kolmenkymmenen rajaa oli myös nostettava hattua näyttelijöille, jotka eivät voineet nostaa hattuaan ja varmasti sulivat pukujensa sisälle. Myötätuntoa keräsi etenkin Hosulin esittäjä, joka oli vähän syrjässä ja tuntemattomampana hahmona jäi varmasti muutenkin paitsioon. Toivottavasti sinulle maksetaan kunnolla!

Möröllä oli Niiskuneidin näkinkenkä ja siitä on puhuttu kotona koko viikko.

PS. Edellisessä postauksessa jo näittekin raskauttavaa todistusaineistoa kulissien takana kytevästä romanssista, josta ei kirjoissa kerrota. Rouva Vilijonkka ja Hemuli kulkivat käsikynkkää metsään ja Vilijonkka (jonka näyttelijälle muuten täydet pisteet meiltä!) haki muutenkin Hemulin huomiota mm. kiikuttamalla hänen edestään juomatölkin roskiin "Katso Hemuli, roska!" (sellaisella vanhemman naisen vähän kimittävällä äänellä, aivan huippu :D )

Evakossa

Sillä välin, kun talon miesväki paini asbestin kanssa, lähdin tyttöjen kanssa evakkoon tätini, tyttöjen "mummun", luo. Win-win tilanne? Me ainakin voitettiin, koska:

1. Nähtiin kanoja ja kukko. Esikoinen tosin säikähti kukkoa, joka kiekui niin kovaa. Tiesittekö, että kukko kiekuu norjaksi kukkurukuu? Nyt tiedätte.
   
2. Ne kanat ja kukko oli puutarhalla, joten nähtiin myös paljon kukkia. Sain myös monta hullua ideaa, jotka toteutetaan aikaisintaan vuoden päästä. Ne liittyvät vahvasti hyötykasveihin, pihasuunnnitteluun ja todennäköisesti myös henkilökohtaiseen konkurssiin.
3. Nukuin hyvin. Todella hyvin. Heräilin kyllä imettämään, vaihtamaan vaippaa, kertomaan, miksi kahden aikaan yöllä ei ole nälkä, eikä silloin syödä, vaikka olisikin nälkä (paitsi äiti voi joskus syödä, mutta sitä en kertonut) ja vaihdoin paikkaa kolme kertaa, mutta aamulla oli levännempi olo kuin kertaakaan kolmeen vuoteen. Sekään ei haitannut, että yhtenä aamuna heräsin keski-ikäisenä, vaikka menin nukkumaan vielä lähes teini-ikäisenä, kun oli nukkunut niin hyvät kauneausunet.
4. Tytöt uivat puhallettavassa altaassa monta kertaa ja itsekin siinä sai vettä päälleen, vaikka olisin kyllä mielelläni mennyt myös uimaan. En mahtunut. Tytöt uivat kesämekoissa, uimapuvut ovat hankintalistalla yliarvostettuja. 
5. En tehnyt mitään hyödyllistä remontin suhteen. Virkistävää, kyllä nyt taas jaksaa. (Olisin kyllä tehnyt, mutta älypuhelimeksi omani on kyllä vähintäänkin epäonnistunut yksilö. Tai sitten en vain osaa. Epäilen ensimmäistä.)
6. Epäilen myös, ettei sota-ajan evakoilla ollut ihan samanlainen täysihoito kuin meillä oli. Lapsetkin hoidettiin pyytämättä, jos halusi nukkua pidempään.

Taidan tehdä jo alustavan varauksen kyseiseen hotelliin lattioiden kunnostamisen ajaksi!