Organic spirit

Organic spirit

Sunnuntain kymppi ei olisi voinut paremmin päättyä, kuin jalkahierontaan pian maaliin saapumisen jälkeen. Paitsi, että nokitin kaikki muut ja olin varannut maanantaillekin hieronnan! Sinänsä vähän huono ajankohta, että heti hieronnan jälkeen lähdin kuuden tunnin kotimatkalle, mutta kyllä vaan teki terää siitäkin huolimatta :)

Olin kieltämättä vähän skeptinen Organic spiritin* suhteen. Olen tottunut urheiluhierontaan; tiedättekö sellaiseen, jossa säärien kipeitä penikoita hieroessa pääsee huuto ja kyyneleet valuvat hierontapöydän pehmusteille. Onneksi en ole Paavo Väyrynen, vaan olen joskus (tosi harvoin!) väärässä.

Organic spirit on kyllä henkimaailmankin hommia, mutta vain sanan positiivisessa mielessä. He tarjoavat palveluita erityisesti raskaana oleville, synnyttäneille ja vauvoille, kaikkea hieronnasta ja vyöhyketerapiasta aina akupunktioon ja doula-palveluihin asti.

Itse sain rentouttavan hieronnan lisäksi myös tarkistettua lonkkani Terhin osaavissa käsissä (paikallaan olivat molemmat, oikea puoli oli vaan löysä). Katsottiin myös yhdessä pari lonkanseutua vahvistavaa liikettä lopuksi, nyt pitäisi enää saada aikaiseksi tehdä niitä liikkeitä... Niinpä niin, sitä työkseen neuvoo ihmisiä lääkkeiden käytössä, muttei itse jaksa paria jumppaliikettä tehdä. Taitaa olla ryhdistäytymisen paikka. Vai moniko myöntää, että auton huoltokirja on aina kunnossa ja öljyt tarkistetaan ja vaihdetaan jatkuvasti, mutta oma hyvinvointi ei yllä tärkeysjärjestyksessä top 10 -listalle?

Kymppi tuntiin!

Naisten kymppi on nyt selätetty! Tällä kertaa järjetön uho tuotti tulosta ja todella juoksin sen kympin tuntiin, sekunnilleen, kiitos mielettömän loppuspurtin (ois tietysti voinu myös käynnistää sen ajanoton vasta, kun oikeasti ylitti sen lähtöviivan, niin ei ois tarvinnu juosta maksimisykkeillä lopussa). Lähdin tosi lujaa (kuulemma kuin aropupu :D) ja se myös pelasti sen lopun, kun voimat oli jo aika vähissä, mutta matkaa vielä jäljellä. Kuka neropatti muuten keksi, että loppusuora on noin puolet matkasta??! (Ei se ollu ku yli 500 metriä, mutta kuitenkin, kuka se oli??)

Onnistuneen juoksun jälkeistä euforiaa lisäsi vielä kuohari!

Naisten kymppihän on niin sanotusti hyvän mielen tapahtuma eli virallista ajanottoa ei ole. Osallistuminen itsessään on palkinto, hyvässä seurassa ja hyvällä mielellä mennään, loppuajalla ON ei ole väliä. Tuosta hyvästä mielestä olisin halunnut henkilökohtaisesti muistuttaa erästä kanssajuoksijaa, joka suureen ääneen haukkui miestään varmaan koko matkan. En jäänyt kuuntelemaan, vaan otin pikku spurtin, kunnes valitusta ei enää kuulunut. Hei, jätetään ne huolet kotiin ens kerralla, jooko? Ja sitten muille hyvällä mielellä rupatelleille porukoille kans pikku vinkki, että juoskaa mieluummin vaikka tiiviissä jonomuodostelmassa tai edes parijonossa (lainatkaa vaikka päiväkodeilta niitä solmunaruja, joista pidetään molemmin puolin kiinni). Niin mukavaa kuin teidän iloista pulpatusta olikin kuunnella, niin olisin mieluummin pinkonut ohitsenne kahlaamatta ojan puolelta. No nyt kun on haukuttu muut, niin pakko tunnustaa, ettei se nyt ihan käsikirjan mukaan tainnut itselläkään mennä. Toiset meistä jopa tajusivat virheen heti sen tehtyään, minä vasta muiden siitä puhuessa jälkeenpäin. Siellä oli siis virallisten juomapisteiden lisäksi myös firmojen omia juottopaikkoja... Minähän tietysti fiksuna ajattelin, että onpa hyvää mainosta, ja kumosin mukin toisensa jälkeen kuivaan kurkkuuni. Kiitos ja anteeksi! Voin kyllä tulla kenelle tahansa teistä töihin, jos se yhtään vähentää aiheuttamaani vaivaa!

Mahtavaa mutsit!

 

No mutta, parasta oli kyllä se fiilis, kun oli tunnin ylä- ja alamäkien (sekä henkisten että fyysisten) jälkeen päässyt maaliin ja oikeasti saavuttanut sen tavoiteajan. Mä tein sen!! Pitää asettaa jatkossakin näin konkreettisia tavoitteita, niin niihin on helpompi päästä. Suurin haaste on se, että uskaltaa lähteä tavoittelemaan sitä määränpäätä oli kyse sitten liikunnasta, laihduttamisesta, tupakoinnin lopettamisesta tai mistä vaan!

Jalkahieronta* ja aina vaan olo paranee. Paitsi kaikilla muilla kateellisilla naisilla, jotka eivät pyynnöistä huolimatta päässeet pöydälle makoilemaan.

Juoksun jälkimainingeissa alettiin myös suunnitella uutta tempausta; eihän hyvää ryhmää ja hyvin alkanutta juoksuharrastusta noin vain hyljätä! Pohjois-Pohjanmaa seuraavana kohteena hävisi niukkaakin niukemmin (yeah right...) Islannille, joten siellä sitten ensi kerralla tällä kokoonpanolla. Sitä ennen tähtään puolimaratonille syksyllä kolmen muun miniän kanssa (on kirjoitettu jo kalenteriin, eihän se muuten olisi virallista). Ja miesten olisi sitten parempi tulla kannustamaan (ja hoitaa lapset sillä aikaa)! Pakko muuten antaa suuri kiitos ja nostaa hattua tässä yhteydessä miehelleni, joka hoiti tyttöjä kolme päivää sillä aikaa, kun itse kiertelin kympin lisäksi mm. Ikean käytäviä. Asbestin lisäksi he olivat löytäneet paljon muutakin mielenkiintoista (vauva onneksi oli maistanut vain ruohoa eikä sitä asbestia) :)

Next time in Iceland!

Note to self: Jos kerran teet sen muistilistan itselle, niin lue nyt hyvä ihminen se vielä kisapäivänä. Nimimerkillä osallistumisranneke unohtu veljen kämpille (onneks sieltä sai tilalle uuden pientä korvausta vastaan. Ammetåke, I hate you!)

Paikoillanne, valmiit...

Mutsien kymppiin on kaksi yötä. K A K S I (2) yötä.

Ready? 

No en nyt sanoisi. Varvas on toipumaan päin, mutta olen laiskotellut varonut sitä vieläkin, enkä siis tehnyt minkäänlaista viimeistelyksi tunnistettavaa lenkkiä ennen sunnuntain kymppiä. Nyt mennään niin sanotusti soitellen sotaan ja toivotaan parasta (sen kympin ehdin ennen varpaan telomista juosta 2,5 minuuttia yli tunnin, joten se tunnin alitus on ehkä vieläkin realistista, mutta jos se ei sunnuntaina mene, niin lupaan juosta kympin tuntiin kotona heti kun uskallan ensi viikolla!). Viimeistelyharjoituksena tapetoimme tänään iltapuhteiksi pari vuotaa ja kyllä siinäkin tuskan hiki meinasi tulla (siitä taistelusta myöhemmin lisää).

Get set! 

Kun pelasin vielä pesistä, osasin unissanikin listan mukana kulkevista varusteista ynnä muusta rekvisiitasta ja muistan sen listan edelleen. Se menee näin: räpylä, maila, kypärä, piikkarit, pelipuku, juomapullo, urkkaliivit, huivi, pyyhe, vaihtovaatteet, lompakko, kännykkä jne... pääsitte varmaan jo jyvälle ajatuksesta. Minulla ei muistaakseni koskaan jäänyt mitään elintärkeää kotiin (korjatkaa vaan arvon leidit, jos olen väärässä). Olen kaiken tämän asian suhteen vähän kuin Paavo Väyrynen, etten ole koskaan väärässä. Hänkin luuli kerran olleensa väärässä, mutta erehtyi, ja olikin ollut koko ajan oikeassa. 

Siggin* pullossa voisi kuljettaa vaikka sitä Cavaa*, kun siinä kerran on korkissa sellainen happojuomille tarkoitettu säätökin, vai mitä?

MUTTA: Mitä ihmettä pitää ottaa mukaan naisten kympille??? No ainakin lenkkarit ja se juomapullo, juoksuvaatteet, aurinkolasit (minä en usko säätiedotuksiin, olen tilannut sunnuntaille kevään kauneimman päivän!), rintapumppu (no en ajatellut juostessa pumpata, mutta useampi vuorokausi poissa kotoa, niin voi tulla aika tukalat oltavat, jos pumppu jää kotiin). Olen vielä kahden vaiheilla luotanko vanhaan Polariini vai koeajanko äitienpäivälahjaksi saamani Sports Trackerin nyt. Taidan odottaa uuden lelun kanssa, ei sitä siinä paniikissa ihmisvilinässä pysty keskittymään uusien juttujen käyttämiseen. Tena*-näytteenkin säästin tätä suurta tapahtumaa varten (eihän sitä sissipissalle kesken kympin ehdi, jos hätä  yllättää, vai mitä sanoo muut mutsit? :D)). Harri kyllä ohjeisti meitä viimeksi Esport Arenalla*, että mm. vessan ja ensiapupisteen sijainti tulisi selvittää itselleen etukäteen, mutta minulla on riittävästi tekemistä, että osaan ajaa ensin Helsinkiin ja siellä vielä jonnekin lähtöpaikan läheisyyteen. Jotain evästä voisi varata mukaan, koska kunnon aamupalan ja pari tuntia ennen lähtöä nautitun välipalan lisäksi olisi kuulemma hyvä nauttia hiilihydraattipitoinen juoma juuri ennen H-hetkeä. Voiskohan sen Cavan korkata jo ennen lähtöä?... Onko siinä hiilihydraatteja? Onko sillä mitään väliä onko siinä hiilihydraatteja?? Kympin jälkeen saa kuulemma palkita itsensä järkevästi. Sitten viimeistään sitä Cavaa :D

Ajomatkalle olen varannut Mielensäpahoittaja-äänikirjan, jonka sain siskoltani lahjaksi, kun esikoinen syntyi yli 2,5 vuotta sitten. (Olen säästänyt sitä erityisesti tätä matkaa varten. Kröhöm.) Huomenna starttaa sitten auto etelään ja sunnuntaina mutsit:  

GO!! :D (Wish me luck!)

Murtunut varvas

Mun piti tulla tänne valittamaan ja itkemään säälin kerjäys -itkua, kun menin eilen potkaisemaan täysillä lattialla lojuneisiin vaatehuoneen hyllyihin varpaani, joka nyt sykkii kahden kokoisena ja purppuranpunaisena sydämen sykkeen tahdissa. MUTTA, ennen kuin ehdin päästä valloilleni, sain kunnon muistutuksen siitä, kuinka pieni murhe joku mahdollisesti murtunut varvas oikeasti on.

Aika paljon pienempi kuin nikamavaltimon tukos. Kysykää vaikka Rouva R:ltä. Sen sijaan, että makaisin sairaalassa, olen kotona lähes täysissä ruumiin (ja lähes täysissä sielun) voimissa ja saan huomenna nauttia äitienpäivästä koko perheen kanssa. Varvaskin roikkuu varmasti menossa mukana, mutta lenkit jäävät nyt hetkeksi juoksematta. 

Vaikka mieheni jo vihjaili, että täytyyhän varvas nyt blogia varten ainakin kuvata, niin säästän teidät nyt siltä näyltä tällä kertaa (tiedä mitä pervoja siellä on...mieheni lisäksi). Toivottavasti tämä vaiva ehtii kahdessa viikossa hävitä, jotta mutsien kymppi -porukkamme ei kutistu entisestään. Cavat* tulen kyllä nauttimaan, vaikka sitten kainalosauvoilla paikalle raahautuen (koska haluan ne korkit yhteen projektiin, ei sillä juomalla niin väliä ;) )!

Llagrima d'Or

Rouva R:lle pikaista paranemista ja ihanaa äitienpäivää! Ainakin siitä tulee ikimuistoinen, vaikka varmasti olisit mieluummin kotona.

Vauhtikestävyys

Niin sitä taas pistäydyttiin Esport arenalla* muiden mutsien kanssa aiheena vauhtikestävyys ja kilpaileminen. Vauhtikestävyyttä haetaan, jotta selviydytään siitä kympistä kuukauden päästä kunnialla. Useampi meistä on jo kokeillut kympin juoksemista ja selvinnyt hengissä, mutta panokset kovenevat, Katjan peräänkuuluttama kilpailuvietti on herännyt. Nyt on tosi kyseessä, lähestyvät selät tulee ohittaa, eikä ohi päästetä ketään. Kello on pahin vihollinen, yli 60 minuutin ei saa mennä. Voisikin tehdä biisilistan itselleen. Se loppuisi tunnin jälkeen, oli maalissa tai ei. Parempi olisi pysyä aikataulussa, että kehtaa tulla kotiin pää pystyssä.

Go mama, go!

 
Kyllä, olen huono häviäjä. Tämän tietävätkin kaikki, jotka ovat joskus yrittäneet pelata lautapelejä kanssani. Yleensä säästänkin itseni muut siltä, että raivoan kuin mielipuoli, enkä edes ala pelaamaan mitään houkutteluista huolimatta. Ihan hyvin nimittäin sopii kaksi aikuista nukkumaan 90 leveällä vierassängyllä koskematta toiseen, jos toinen on hävinnyt kymmenen peliä Settlers of Catania putkeen... Olen myös pesäpallourallani kokenut kesän, jolloin voitettiin kaikki muut paitsi yksi peli (finaali tietysti) ja kesän, jolloin hävittiin kaikki muut paitsi yksi peli (en ollut paikalla, pitäisikö tästä päätellä jotain?). Oli nimittäin vähän eri fiilikset noina kesinä.

Alkulämmittelyksi ei kuulemma riitä se, että laittaa lenkkivaatteet ja lenkkarit päälle ja hakee koiran takapihalta. Opettelimme myös lihashuollon tärkeyttä.

Jos palataan vielä hetkeksi päivän aiheeseen, niin taas jäi jotenkin kirkkaana mieleen se fakta, että rasva palaa peruskestävyysalueella! Hyvä tietää, nimittäin sitä kyllä riittää. Vauhtikestävyydellä tarkoitetaan taas sykealuetta 70-80 % ja tuolla alueella tulisi tehdä n. 10-20 % harjoittelusta. Nopeus taas lasketaan seuraavasti (jos siis halutaan nyt tähdätä vaikka siihen kymppi tuntiin):

• Muutetaan aika sekunneiksi ja matka metreiksi
• 60 min * 60 = 3600 s ja 10 km = 10 000 m
• Matka jaetaan ajalla:
• 10000m / 3600s= 2,77 m/s
• 1 m/s = 3,6 km/h
• 2,77 * 3,6 = 10 km/h

No toi oli nyt ihan pääteltävissäkin, mutta jos tähtää eri matkalle tai johonkin muuhun aikaan, niin tuolla tavalla saa laskettua vähän nopeutta, millä siihen tavoiteaikaan tulisi pinkoa. Me saatiin myös taulukko, josta on helppo poimia itselleen sopivia nopeuksia harjoittelua ajatellen. Kun itse nyt edelleen epärealistisesti tähtään siihen tuntiin, niin peruskuntojuoksu mentäisiin 7:12 min/km, vauhtikestävyys 6:02min/km ja vauhtiharjoitusnopeus 5:03 min/km. Nyt pitäisi enää lähteä sinne lenkille!

Meitä haastateltiin YLEn Olotilaan, luonnollisesti vasta treenien jälkeen, jotta kaikilla oli terve puna kasvoilla..

Sen sijaan, että pelkäisin murehtisin täällä koko ajan, mitä natsi vuokraisäntä keksii seuraavaksi (viimeisin käänne oli mm. kevätsiivouksen puuttuminen pihalla. Sehän onkin tosi helppo tehdä, kun lumi oli vielä maassa, kun muutettiin.) voisin viettää vähän enemmän aikaa nuo lenkkarit jalassa ulkona. Remontti ei nyt ota kunnolla alkaakseen ei sitten millään, koko ajan tulee vielä jotain pikku juttuja (kuten sähkösuunnitelmaa ja tavaratilauksia ym.), ja elokuun alku lähestyy uhkaavasti. Saa nähdä onko mitään valmiina siinä vaiheessa, kun mies palaa töihin. Jotain sentään on tapahtunut, sillä vaatehuoneeseen on viimein säilytyslaatikot hankittu. Tuota muuttokuormaa voi nyt ainakin siltä osin alkaa purkamaan, kunhan esikoinen lopettaisi noiden helminauhojen hajottamisen keskelle tuvan lattiaa. Niitä on muuten yllättävän viihdyttävä kerätä, loputon leikki, ei tule aika pitkäksi.

Kaikki, jotka minut tuntevat, arvaavat varmasti, että en meinannut saada sanaa suustani. Not.

Joka tapauksessa, neljä viikkoa vielä ja sitten mennään mutsit! (Ja ne on muuten aika huippuja tyyppejä kaikki!) :)

Kaikki kuvat Dorit Salutskij.

Shock absorber

Nyt sitten kaikki naiset ja etenkin raskaana olevat/olleet, imettävät/imettäneet kuulolle! Tulee asiaa urheilurintaliiveistä. Unohtakaa nyt hyvä naiset ne vanhat, muotonsa menettäneet, jo ostaessa väärän kokoiset tavalliset rintaliivit. Ne EIVÄT OLE urheiluun tarkoitettuja!!

Rintojen liike infrapunakameralla kuvattuna (kuvat Shock Absorberin nettisivuilta)

Ilman liivejä

Tavalliset rintaliivit

Shock Absorber -urheiluliivit

Urkkaliivit maksavat (no mikäpä ei tässä maailmassa maksaisi??), mutta ovat niin hintansa arvoiset. Pyydä apua liivien kokoa valitessa (hei ne myyjät on siellä sua varten, se on niiden työtä auttaa!), koska vääränkokoiset liivit on melkein pahempi kuin ei liivejä ollenkaan. Rinnat ei saa pursuilla liivien yli (liian pienet liivit), kangas ei saa mennä rypylle (liian isot liivit), takanauha ei saa karata ylös (liian suuri ympärysmitta) vaan liivien tulee istua napakasti pitäen rinnat paikallaan. Hakaset tulee laittaa uloimpaan kohtaan, jotta liivimateriaalin löystyessä on kiristämisvaraa. Ja muista olkaimet, ei niissä ole säädöt koristeena. Yleisin virhe naisilla on liian suuren ympäryksen ja liian pienen kuppikoon valinta. Don't do it!

Menipä vähän saarnan puolelle, mutta toivottavasti oli jollekin apuakin. Ja nyt sitten sinne ostoksille, hopi hopi. Tai pyydä urheiluliivit vaikka mieheltä lahjaksi, äitienpäiväkin lähestyy, vähän vaihtelua pitsialusvaatteille ;)

Näissä on oikein klipsi kuulokejohdolle. Mutta missä on paikka tissien väliin piilotettavalle mini grip -pussille, joka toimii juomapullona?

Itse vannon Shock absorberien nimeen, mutta jesari on tietysti varma valinta aina (on muuten useampaan kertaan tullut todistettua, kun kaveri on pelannut urkkateipin tukemana liivien unohduttua pelikassista). MacGyverkinhan sen jo tiesi, ettei ilman ilmastointiteippiä pärjää. Eikä ilman linkkaria. Mutta linkkari kannattaa kyllä pitää kaukana rinnoista, just in case.

Mad Muscle May

Pinterestin aarteita taas jakoon, tässä tulee jatkoa Fab Ab Februarylle. Olen lusmuillut täysin muuton jälkeisen ajan tästä voimaharjoittelusta. Lenkillä olen käynyt ihan kiitettävästi, kiitos mutsien kympin, mutta kyllä ei ole pelkoa, että Baban habat ois vielä kesällä. Nyt on aika ryhdistäytyä (kun vielä on selkälihaksia)!

Huomatkaa, että ensimmäiset kaksi viikkoa tehdään kaksi kierrosta, viimeiset kolme viikkoa kolme kierrosta!

No niin, okei... Ojentajapunnerrukset tajuan (tosin tekniikka on aika haastava, pitää koittaa keskittyä, ettei huijaa), punnerrukset osaan joo kans (tekniikka ok niin kauan kunnes voimat loppuu), mutta tuo vuorikiipeilijäliike on vähän oudompi. Piti oikein tarkistaa miten se tehdään.

Sitten vaan tartutaan toisella kädellä haasteeseen ja otetaan toisella kädellä hyllyvistä osista kiinni! Are you with me?

Perhepeti

Noin kuukauden ajan minua on yöimetysten ja tutin nostelemisen lisäksi pitänyt valveilla esikoinen, joka sai (viimeinkin) isojen tyttöjen sängyn ja hoksasi jo kahden yön jälkeen, että täältähän pääsee itse pois (lapsinero!).

Kun minun sängynpuolikkaallani nukkuu kaksi lasta kädet levällään, niin unen laatu jää vähintäänkin heikoksi. Koko ajan on joku repimässä hiuksista tai potkimassa kylmillä jaloilla. Yhtäjaksoista unta saa parhaillaan kolme tuntia putkeen, wohoo! Mies saa tässä vaiheessa synninpäästön, hän nukkuu kuin tukki koko yön, eikä häiritse ketään.

How to Be a Dad -blogin kirjoittaja on päässyt asian ytimeen, vai mitä sanotte näistä kuvista? Tunnistan itseni ja lapseni ainakin kuvista "The Roundhouse Kick" ja "Jazz Hands" (paitsi että meillä ei kutitella vaan revitään hiuksista).

Tässäkin on jotain tuttua, kun olen ihan vainoharhainen, että vauva tippuu sängystä (taas...). Parempi vuorata lapsi tyynymeren sisään, niin ei saa (enää lisää) aivovaurioita. Muutenkaan ole annettu ihan parhaita lähtökohtia, kun ottaa huomioon ketä vanhemmat ovat...

Meillä ei luojan kiitos olla vielä tässä vaiheessa, että lasten lisäksi myös perheen nelijalkaiset nukkuvat samassa vuoteessa!

Sanokoon asiantuntijat mitä tahansa, taidan alkaa kampanjoida perhevuodetta vastaan. Olkoon sillä vaikka kuinka paljon positiivisia puolia lapsen turvallisuuden tunteelle ja kehitykselle, niin epäilen, että toimintakuntoiset, levänneet vanhemmat menevät tärkeysjärjestyksessä ja lapsen kehityksessä korkeammalle. (Eikä ole muuten ihme, ettei kovin moni äiti enää tämän ihanan läheisyyden lisäksi kaipaa kovin paljon lääppimistä läheisyyttä miehen puolelta. Pitää sitä joskus saada rauhassakin olla.)

Odotan innolla mutsien kympin harjoitusten (sekä Tena*- ja Sigg*-sponssien) lisäksi myös ensi yötä. Jospa saisin vähän univelkoja kuitattua saadessani nukkua ihan yksin jo aiemmin hyväksi todetussa vierashotellissa :) 

Lenkkikaveri

Mulla ei oo vieläkään auennu uusi kännykkäliittymä, jossa ois se nettikin, joten kuuntelen lähinnä linnunlaulua lenkkipolulla (muut mutsit ne kuuntelee sivistäviä äänikirjoja, itse muokattuja huimaan vauhtiin siivittäviä soittolistoja ja stand up -keikkoja livenä). Onneksi on sentään luotettava lenkkikaveri, Norjan harmaa hirvikoiramme Semi.

Tässä lenkillä joskus vuonna pipo ja karvalakki.

Hän on jo iäkkäämpi herrasmies, eikä oikein meinaa aina pysyä menossa mukana (mä juoksen siis niiiin kovaa!), mutta on aina innokkaana lähdössä mukaan. Mikä tahansa liikunta taitaa kelvata muuten päivänsä häkissä viettävälle vanhukselle :) Välillä meinaa vähän raivostuttaa  joka ikiseen (ainakin joka toiseen) keppiin merkkaaminen ja muiden jälkien haistelu ja jatkuva hoputtaminen, että alahan tulla jo sieltä, tänne päin! (Huom. se on siis koira joka merkkaa ja minä joka hoputan!) Mutta on koirasta niin paljon kuitenkin seuraa, ettei sitä raahdi kotiinkaan jättää, kun toinen tulee melkein häkistä läpi, kun näkee minut lenkkikamppeet päällä.

Sano muikku!

Tätä mieltä Semi on tästä saamastaan julkisuudesta ;) Odottelen muuten innolla jo aikaa, jolloin talutushihnan saa vaihtaa tuohon tutkapantaan! Silloin on lenkit mielekkäämpiä meille molemmille.

PS: Tänään juostiin jo kymppi, mutta tavoiteaikaan on vielä matkaa. Onneksi on vielä kuukausi aikaa!

Kotitehtävä

Ensimmäisellä yhteisellä harjoituskerralla Esport Arenalla* saimme valmentajaltamme kotitehtävän; kuvaa juoksuasi edestä, takaa ja sivulta. Ei sillä, että niitä otoksia oppimateriaalina missään käytettäisiin (:D *kuolee nauruun*), vaan saisimme itse arvokasta palautetta juoksutekniikastamme.

Kouluajoista on jo kulunut jokunen vuosi, joten innokkuus läksyjen tekemiseen on vähintäänkin heikko (olin jo lahjakkaasti unohtanut koko tehtävän, kunnes valeäiti muistutti siitä, murr). Myös juoksumotivaatio on kokenut pienen kolauksen, kun ulkona on mitä ihanin kevätkeli (eli kuraa joka paikassa ja sen alla vielä paikoin jäätä ja jos ei jäätä, niin sitten tulvii) ja uupumus loputtomalta tuntuvan muuttokuorman parissa vain pahenee päivä päivältä (lakanat on nyt sentään lajiteltu ja maalausurakka aloitettu). Toisin sanoen lähteminen on vaikeinta ja tekosyitä riittää. (Vihreä Lintu muuten postasi aiheesta osuvasti, käykääpä kurkkaamassa!) Ulos ei tehnyt yhtään mieli lähteä, mutta sieltä vain itseni löysin illan jo hämärtyessä. Kotiin tullessa tein sen kotitehtävänkin ja tältä se räpiköinti sitten näytti (kaksi iltaa olen koittanut ladata tuota videota ja nyt se viimein onnistui! Huomaa taustamusiikki ;) ):

Olipa laiskan näköistä, voi hyvänen aika! Väsytti ja ärsytti, mutta tehty mikä tehty. Kai sitä tälläkin tyylillä maaliin pääsee. Koordinaatioharjoituksia on aikoinaan tehty niin paljon, että luulisi jotain oppineen, mutta miten sen opin saisi työmuistiin?

Muuten, kun Tallinnassa tehdään kaikenlaisia leikkauksia edullisemmin kuin Suomessa, niin voisikohan sitä saada laitettua pallonivelet lonkkiin jo tällä iällä? On nimittäin lonkat siinä kunnossa, että voisi luulla, ettei synnytyksestä ole kulunut viikkoa kauempaa :/ No, malttia malttia, ja uudet kengät. Kyllä se siitä!

Tulva

"Ja tulvii Pohjanmaa..." no onneksi ei soi tuo laulu päässä (vaan edelleen meripihkahuone, vois kyllä vaihtaa jo levyä). Täällä tosiaan vähän tulvii. Mies kävi kuvaamassa naapurustoa ja tässä muutama otos siltä reissulta.

 

Tiet ei yleensä mene poikki, eikä mene nytkään. Joutsenet erehtyi taas luulemaan, että tässä olisi jokin isompikin lätäkkö kyseessä. Esikoinen on jo useampana iltana muistanut mainita, että joutsenetkin menevät nukkumaan :)

Todistusaineistoa, olen lähdössä lenkille. En kyllä jaksanut juosta pitkään, kun tein vetoja, mutta siitä lisää huomenna. Pitäis muuten alkaa miettimään (kaiken muun lisäksi), minkä väriseksi tuo talo maalataan. Ehdotuksia?

Lenkkikengät

Hyvin palvelleiden, mutta jo reikäisten kuluneiden lenkkareiden tilalle oli hankittava uudet, jos aikoisi pysyä muiden mutsien tahdissa tässä naisten kymppi -projektissa. Ja tällaiset ladyt lähti mukaan!

Asics gel-kayano 16

Mies oli heti arvostelemassa, että eikö niitä ollut muun värisenä. Mutta mitä väliä sillä on minkä väriset kengät ovat, kun pimeässä metsässä yksin juoksee? Tuskin nuo tosiaan kovin pitkään säilyvät valkoisina, kun kurakelit ovat, takatalvesta huolimatta, ihan nurkan takana.

Myyjä, johon olen luottanut aiemminkin, toi eteeni useammankin ihan kelpo parin. Hän ei tarkoituksella kertonut minulle kenkien hintoja etukäteen, vaan kyseli tarvettani ja taustojani. Synnytys puoli vuotta sitten muistuttaa edelleen traumojen lisäksi myös lonkkien seudulla kovana kipuna etenkin lenkin aikana ja jälkeen, joten kaikki mahdollinen pehmustus, jousitus, ilmatyynyt, you name it, tulisivat tarpeeseen!

Kyseiset valioyksilöt maksoivat hunajaa, mutta olivat kyllä joka euron arvoiset ainakin näin ensikokeilun jälkeen. Mielestäni näissä asioissa on muutenkin väärä paikka säästää, siitä voi joutua maksamaan moninkertaisen summan myöhemmin, eikä vähiten terveytensä kustannuksella. Pienet rakot vanhojen päälle olivat väistämötön paha uusien kenkien sisäänajolenkin jälkeen, mutta muuten kengät istuivat kuin valettu. Asicset ovat minulle usein aiheuttaneet harmaita hiuksia (ja rakkoja jalkapohjaan), mutta nyt löytyi oikea malli. Jos ei näillä kymppi taitu kuin lentäen, niin ei sitten millään! ;)

Pågen

Ruisleipää on ollut ulkomailla ikävä, mutta ei sitäkään nyt yhtenään jaksa syödä! Mutsien kymppiä sponsoroimaan lähtenyt Pågen* lahjoitti meille mammoille aika pinon leipiään ja niitä tässä ollaan nyt sitten ruisleivän lomassa maisteltu. Merkki oli itselleni uusi, liekö ollut vielä markkinoilla, kun syksyllä 2008 Norjaan lähdettiin? (Oli se markkinoilla, tarkistin netistä.) Ehkä olen ollut vain kriittinen ruotsalaistan merkkiä kohtaan? No en ole enää, kyllä näitä suomalainenkin syö ;)

Miehen veli kertoi oman vinkkinsä; Oivallus-paloista tulee tosi hyviä, kun käyttää ne leivänpaahtimessa. Saa käyttää muttei oo pakko hei!  Itse juuri Suomeen muuttaneena en vielä tuolloin tiennyt, että kyseinen leipä on sijoitettu kaupoissa yleensä paahtoleipien viereen... olisin ehkä siitä itsekin hoksannut, mutta kiitos kuitenkin lankomiehelle ;) (Aviomiehen veljestä käytetään muuten myös nimitystä kyty, pitäisiköhän alkaa käyttämään sitä...)

2,5-vuotiaskin uskalsi maistaa. Älkää vetäkö kuvasta vääriä johtopäätöksiä, yleensä hän nuolee vain voit päältä, nyt meni vähän leipääkin, joten tätä voi kyllä kokeilla uudestaankin!

Kaksi lenkkiä

Ensimmäinen lenkki oli HK:n lenkki (oikeasti se oli grillimakkara ja niitä oli monta). Oltiin paistamassa makkaraa koko porukalla yhdellä erämökillä ja syötiin me vähän kahvipullaakin. 

Pappa näytti esikoiselle jäniksen jälkiä (pakkohan se oli, kun hän oli koko viikon laulanut iltaisin tytölle jänis metsässä laukkaa...)

Auto jätti ensimmäisen kerran välille, tosin pyynnöstä. Päivän toinen lenkki, juoksulenkki, oli 8,4 km pitkä. Pelkäsin vähän kuinka lonkat kestävät noin pitkän matkan jäisellä tiellä juoksua, mutta hyvin kestivät. Sain nimittäin vähän helpotusta loppumatkasta, kun naapurin naiset olivat myös lenkillä ja heille piti sanoa oikein käsipäivää ja vaihtaa kuulumisia :)

Illalla lonkat kyllä ilmoittivat olemassaolostaan niin paljon, että tuli elävästi raskausajat mieleen. Täytyy olla varovainen, ettei tule rasitettua niveliä liian pitkillä lenkeillä näin alkuun, varsinkin, kun tiet ovat vielä niin jäässä. Uudet reiättömät paremmin iskua vaimentavat lenkkarit saattaisivat myös auttaa asiaa ;)

Note to self: Älä syö niin paljon makkaraa ja pullaa ennen lenkkiä, niistä tulee vain huono olo.

Ethän sylje juoksuradalle!

Onneksi tuli huomattua tämä kyltti ennen treenejä, ettei jouduttu poistumaan takavasemmalle häntä koipien välissä.

Mutsien kymppi päräytti oikein virallisesti harjoittelukauden keskiviikkona käyntiin ja voi kuulkaa! Kaikkien vastoinkäymisten (joista on edelleen tarkoitus kirjoittaa, kunhan hieman rauhoitun) jälkeen oli niiiiin ihana tavata tämä ihanien erilaisten äitien joukko ja kuunnella sitä puheensorinaa. Henkeen ja vereen joukkueurheilijana oli kuin olisi kotiin tullut :) Juokseminenkin voi olla sosiaalista! Myös areenan nimi Esport ratiopharm arena* oli näin lääkealan ihmiselle kotiutumista edistävä tekijä ;) En ehkä vieläkään muista kuka oli kuka, mutta ihastuttavia mammoja kaikki tyynni täytyy sanoa :)

Ratiopharm arena

Me opimme tuon otsikon lisäksi paljon muutakin illan aikana. Kuten sen, ettei tule aloittaa liian kovaa, koska paikat eivät kestä. Sellainen juoruilulenkki on just hyvä, syke pysyy siellä peruskestävyystasolla (ellei sitten satu olemaan sykettä nostattavia juoruja tai vuodatuksia). Huom! Kyseinen lenkkivauhti polttaa myös rasvaa tehokkaimmin! Lenkillä tulisi juoda ja hyviä vinkkejä juoman varastoinnille matkan aikana saatiin myös, mm. minigrip-pussi tissien väliin. Taidan kuitenkin kokeilla ensin juomavyötä ;) 

Matka ei tapa, vaan se vauhti (mutta joku tappaa aina?)

Juoksu tuntui yllättävän hyvältä, vaikka nivelet eivät ihan rasvatut vielä olleetkaan. Harmitti vain, kun syke hävisi välillä (sykemittari siis temppuili, en kuollut). Meni ihan hukkaan alkulenkki, kun ei jäänyt dokumenttia kulutuksesta ja sykkeistä. Miten sitä nyt voi tietää paljonko suklaata voi syödä illalla?? No en syönyt suklaata vaan Pågenin leipiä*, nami maiskis :P Kunhan saadaan nyt jotain tolkkua tähän uuteen arkeen, niin säntään tuonne metsäteille kirmaamaan, jotten jää muista mutseista jälkeen! :)

PS. Juoksukuvia ei ole, koska ne eivät ole heikkohermoisten silmille. Motivaatiota ne kyllä kohottivat kummasti!

Naked truth -body, vol II

Strong is the new skinny -projekti on nyt tullut yhteen määränpäähän, ei tosin vielä päätökseensä. Koska puntari ja mittanauha täytyy pakata NYT, niin otetaan välimitat tässä vaiheessa.

Mitähän tästä kuluneesta reilusta kolmesta kuukaudesta nyt sanoisi... ylämäki alamäki ylämäki alamäki... Tämä on kestävyyslaji. Oon reenannu paljon, mutta myös syönyt aivan liian paljon, joten tulokset eivät ole aivan tavoitetasolla, vielä ;) Ruokavalioksi ei imettävälle äidille oikein sovi mikään 1300 kilokalorin dieetti, joten ihan normaalilla ruoalla tässä on menty. Toisaalta toivonkin, ettei ruokailusta tule mikään pakkomielle, en tosiaan halua alkaa punnitsemaan joka suupalaa, vaan kaipaan toimivaa arkea ja stressitöntä suhdetta ruokaan.

Naked truth -body kuviin laitoin hiukset eri tavalla, että huomaisitte kumpi on ennen ja kumpi jälkeen kuva ;)

No olikohan näissä nyt sittenkään muuta eroa kuin nuo hiukset...

Paino on tippunut reilut 7 kiloa, enemmänkin olisi saanut lähteä, mutta onhan tässä koko elämä aikaa. Lantionympärys on 6 senttiä kapeampi (vaikka se on vieläkin kohtalaisen leveä ;D ), rinnanympärys, no se vaihtelee niin paljon imetyksestä riippuen, että ei kannata edes mitata vielä (sitten vasta, kun ajokoiran korvat riippuvat), vyötärö on kaventunut 6 senttiä (ja vatsalihakset löytyneet taas, jes!), reidet kaventuneet 5 senttiä ja käsivarret on itse asiassa kasvanu sentillä (Baban haba lähestyy siis vääjäämättä ;) ) HYVÄ MINÄ! :D

Olin jo ihan, että en halua edes kirjoittaa tästä, kun en ole vielä lähelläkään tavoitetta, mutta kun huomasin, että onhan tässä sitten kuitenkin jotain tapahtunut, niin tämähän onkin aika mukavaa :) Se tavoitehan oli: Haluan olla tyytyväinen peilikuvaani pääsiäiseen mennessä ja sopia vanhoihin vaatteisiini.

No, ihan tyytyväinen en vielä ole ja vanhat vaatteet on jo pakattu, joten niitä ei ole vielä päällä käytetty. Mutta projekti jatkuu! Jotta mieli pysyisi vireänä ja motivaatio ei häviäisi kokonaan, ilmoittauduin naisten kympille muiden mutsien kanssa ja viikon päästä aloitetaankin se projekti sitten tosissaan!

The biggest mistake you can ever make is being too afraid to make one

Juoksin juoksumatolla hetken 10 kilometrin tuntivauhdilla, tuntui ihan hyvältä. Mutta ollaan nyt realisteja, en jaksaisi juosta 10 kilometriä tuolla vauhdilla. Pidän kuitenkin itseäni sen verran hyväkuntoisena, että kymppi taittuu kyllä, tavalla tai toisella. Mutta jotain haastetta tässä haasteessa täytyy olla, eihän tässä muuten mitään järkeä olisi. Eli kunnes toisin diktaattorimaisesti keneltäkään kyselemättä päätän, tavoitteeni kympillä on maaliin pääsemisen lisäksi suoriutua tuosta urakasta tunnissa. Katsotaan sitten maalissa, miten kävi! ;)

Indeed...

Maaliskuun lopussa kymppimutsimme kokoontuvat Esport fitness arenalla* ja sieltä saaduilla vinkeillä pitäisi sitten siivittää tämä harjoittelu aivan uusiin ulottuvuuksiin. En malta odottaa :) Itselläni ei nimittäin ole mitään käsitystä, mitä se kymppi oikeasti vaatii (hirvittävän uhon ja epärealistisen kovan itseluottamuksen lisäksi). Voimaharjoittelua olen ajatellut joka tapauksessa jatkaa Suomessakin, vaikka käteni ovat Julien viimeisen treenin jälkeen vieläkin kosketusarat, enkä kykene noita meidän 12 ja 7 kilon puntteja tällä hetkellä juuri nostelemaan.

Allekirjoitan. Mutta ei kukaan voi juosta noin pitkällä askeleella vai voiko??

Toinen asia, jota en malta odottaa on jälkipyykki Cavan* ja mutsien kanssa naisten kympin jälkeen :) Sen jos minkä takia on valmis vähän näkemään vaivaa ja vuodattamaan jokusen hikipisaran siinä matkan varrella! Toistaiseksi juokseminen saa kuitenkin odottaa, ulkona on ihan helvetin liukasta! (Anteeksi kielenkäyttöni, mutta viimeksi tänään valuin vaunujen kanssa mäessä alaspäin, kun siitä jäisestä rinteestä ei uuden lumen alta meinannut millään löytää kengän alle pitoa!!)

Kuvat Pinterest.

Naisten kymppi -ja minä- kolmekymmentä vuotta

Vuoden mutsi bloggaajat Katja ja Satu haastoivat lukijansa naisten kympille ja yllytyshullu kun olen laitoin mitään ajattelematta epäröimättä viestiä eteenpäin. Mukana ollaan!

Naisten kympille pääset sinäkin täältä!

Ja mukana todella ollaan.... Mitähän taas tuli luvattua. Juoksin pesäpallourani jälkeisinä kesinä pari puolimaratonia, mutta se oli 2 lasta ja x määrä vuosia sitten. Mutta tässä sitä nyt sitten pitäisi keksiä kuinka pari päivää ennen kolmekymppisiä kykenisi juoksemaan naisten kympin... 26.5. siis pärähtää, maaliin asti päästään tyylistä tinkimättä!

Pinterest motivation ;)

Käykää ihmeessä inspiroitumassa juoksun huumasta, mukana menossa ovat lisäkseni:

Satu Salamatkustaja
Katja Project Mama
Lydas Gravid - raskaana
Lähiömutsi
HelloAochi Yksi, kaksi, meitä on vain kaksi
Rouva Ruuhka Rouvan Ruuhkavuodet
Liina Pudonneita omenoita
Dorit Paspartuu
Nonariina Kahvia ja unelmia
Valeäiti
Vihreä lintu

 Hahaa, löysin muuten lenkkarit! (Mutta en kokeillut niitä vielä jalkaan, otetaan yksi asia kerrallaan.)

Jos juostaiski näissä?

 

PS: Ehdin jo kehumaan, että Tenat saadaan firman piikkiin, joten sanoista tekoihin. Nähtäväksi jää, juostaanko Tenat paidoissa vai housuissa vai sekä että ;D