Joululaulukalenteri

Huomenna se alkaa; Ainoa vuodenaika, jolloin kotiäitikin tietää monesko päivä (ja joskus myös mikä viikonpäivä!) on menossa. Joulukalenteri pitää siitä huolen. Meidän tytöt ei vielä tiedä joulukalentereiden olemassaolosta, joten kaikki suklaakalenterit, myös ne prinsessakalenterit, on jätetty kauppaan (koska "ne on kaupan omia" ;) ). Ajattelin kuitenkin, että ehkä tämä vuosi voisi olla otollinen testaamaan joululaulukalenteria (ilman huutavaa vastarintaa). Joululaulukalenteri tai joulurunokalenteri on myös erittäin hyvä vaihtoehto mm. päiväkodeille! Muita ideoita DIY joulukalenterille kokosin viime vuonna, käykäähän kurkkaamassa, jos vielä mietitte, mitä tänä vuonna keksisi :)

Joululaulukalenteri in action (huom. tarpeeksi korkealla, etteivät lapset yllä repimään sitä).

Keräilin joululauluja kalenteriin kriteereinä a) osaan laulun b) laulu on ns. lasten joululaulu c) otin huomioon myös juhlapyhät kuten itsenäisyyspäivän. Tältä näyttää laululistaus:

1. Hoosianna
2. Kuuraparta
3. Kilisee kilisee kulkunen
4. Reippahasti käypi askeleet
5. No onkos tullut kesä
6. Maamme
7. Tonttujen jouluyö
8. Koska meillä on joulu
9. Petteri Punakuono
10. Jos ei jouluna ole lunta
11. Joulu on taas
12. Nisse-Polkka
13. Santa Lucia
14. Valkea joulu
15. Joulupukki
16. Kulkuset
17. Porsaita äidin oomme kaikki
18. Joulukirkkoon (kello löi jo viisi)
19. Joulupuu on rakennettu
20. Hei tonttu-ukot hyppikää
21. Kolme yötä jouluun on
22. Joulumaa
23. Joulupukki matkaan jo käy
24. Jouluyö juhlayö

Taisin just murhata Tuhkimon ja Bellen...

Tulostin laulut paperille ja leikkasin ne omiksi paloikseen. Sitten käärin kunkin laulun sanat joululahjapaperiin karkiksi (lapsi saa leikkiä sillä lahjapaperilla sillä aikaa, kun itse lunttaan laulun sanoja) ja ripustin ne lahjanarulla roikkumaan. Tähän on hyvä käyttää kaikki jämäpaperit ;) Sieltä orrelta sitten joka päivä avataan yksi käärö ja lauletaan yhdessä ja lasketaan montako yötä vielä on jouluun. Äidille on varattu perinteisesti myös yksi arpakalenteri, josta on tilattu päävoitto tai vähintään omat takaisin ;)

Kaaoksen suhteellisuus

Minua väsyttää tämä kaaos kotona; tupakeittiö-, kylpyhuone-, sauna-, kodinhoitohuone- ja vessaremontti samaan aikaan ei ollut maailman paras idea. Itseppä pyysin, joten ehkä tästä selvitään. Ja selvitäänkin, vaikka juuri nyt minua huolestuttaa, kuinka pesen pyykkiä, kun pyykkikoneen päällä kuivuvat käsin pestyt astiat. Menevät vielä rikki linkouksen aikana. Enkä löydä imuria.

Meillä on kuitenkin katto pään päällä, juokseva vesi (yläkerrassa), ei kahta, mutta kuitenkin yksi vessa. Kaikki ovat terveitä ja voivat olosuhteisiin nähden erinomaisesti. Lusikka, jolla juuri lapioin ruokaa suuhuni voisi hyvin olla kultaa. Jos nimittäin vertaa tilannettamme tähän:
 

Kaksi neljästä miljoonasta apua tarvitsevasta lapsesta on löytänyt edes jonkinlaisen suojan päänsä päälle.

Anna sinäkin paljostasi tai vähästäsi heille, joilla on vain hätä, jollaista me emme toivottavasti koskaan kohtaa. Itse lahjoitin 50 €, eikä se vaikuta arkeeni muuten, kuin että ymmärrän olla paremmalla tuulella oman kaaokseni keskellä, koska muistan, että oikeasti asiat ovat meillä täällä kotona ja kaikilla Suomessa loppujen lopuksi aika hyvin.

Jaa tätä keräystä omassa blogissasi, facebookissa, kahvipöydässä ja postilaatikolla. Se ei maksa kuin hetken ajastasi. Jos haluat maksaa ajan lisäksi myös valuutalla, niin klikkaa yllä olevaa kuvaa tai sivubannerissa olevaa lipasta, niin pääset eteenpäin!

Joulujuoksu 2013

Mua yleensä ärsyttää, kun joulua aletaan huutamaan ovista ja ikkunoista jo heinäkuussa, mutta joskus joulun hyödyntäminen hyvissä ajoin on paikallaan. Tarkoitan tässä tapauksessa joulujuoksua.

Kiitos iPhonen kuvanlaadun, kysymykseni "haittaako ketään, jos laitan tän kuvan blogiin?" osoittautui turhaksi.

Kyseessä on Pelastakaa lapset ry:n järjestämä keräys, jonka tuoton avulla sijoitetaan lapsia sijaisperheisiin mm. joulun ajaksi. Osallistuin tänään kymmenen kilometrin lenkille ja lahjoitin yhdelle lapselle viikonlopun tukiperheessä. Keli oli mitä mainion ottaen huomioon vuodenajan, n. 8 lämpöastetta ja suhteellisen vähän sadetta ja tuulta. Tonttulakit päähän, hyvä seura ja menoksi. Suosittelen!

Aluksi vähän hämmennyin, että miksi kaikilla on sama juoksunumero, ihan tyhmää, kyllähän kunnon urheiluhenkeen kuuluu rehellinen kilpailu ja omat lähtönumerot. Kunnes luin tekstiä vähän eteenpäin ja häpesin vähän. Tuossa on 912 lasta liikaa.  Eikä tämä ole kilpailu.

Haastankin siis kaikki teidät lukijat mukaan! Sinun ei tarvitse osallistua mihinkään massatapahtumaan (mutta jos haluat, voit vaikka järjestää oman joulujuoksun!), voit toteuttaa liikuntaosuuden vaikka saunalenkkinä. Tärkeintä on muistaa täyttää lomake ja lahjoittaa vähintään yhdelle lapselle yksi päivä tukiperheessä (20€). Jakakaa tätä sanomaa myös eteenpäin, eiköhän turvata mahdollisimman monelle lapselle onnellinen joulu ja lapsuus tänä vuonna!

Kävikö pahasti?

Joko olet kuullut Kävikö pahasti-kampanjasta? Sinä et tietysti tällaista kampanjaa edes tarvitsisi, koska olet hyvä sydämeltäsi. Kaikki eivät ole. Jaetaan siis ilosanomaa avun jakamisesta eteenpäin, siitä tulee tämän vuosisadan rutto joka tarttuu kaikkiin, vaikka kuinka piiloutuisivat koloihinsa! :)

Eli aloitetaan yhdessä taistelu välinpitämättömyyttä vastaan. Kampanjan sanomana on välittää viestiä, että me yhä avaamme ovet pyörätuolissa istuvalle tai rattaiden kanssa kulkevalle, autamme kaatuneen pystyyn ja keräämme tämän tavarat maasta, kysymme kävikö pahasti. Soitamme ambulanssin jos yhtään epäilemme jonkun sitä tarvitsevan, ja jäämme odottamaan että se löytää perille. Tämän kampanjan tarkoituksena on leivittää sitä ihmisyyttä, mikä jokaiselta kuuluisi tulla refleksinomaisesti selkärangasta tällaisissa tilanteissa. Käyttäydytään me niin, että meidän lapset eläisivät maailmassa jossa bussin lattialle makaamaan jätetyt vanhukset olisivat täysin absurdia ajatus. 

Osallistu mukaan kampanjaan postaamalla "Kävikö pahasti?" -logo blogiisi ja vaikka ylläoleva tekstipätkä tai tiivistä asia omin sanoin: tyyli on vapaa, asia tärkeä.  Voit linkittää alkuperäisen tarinan ja kommentit, tai kertoa postauksessa myös omia kokemuksiasi auttamistilanteista tai törmäämistäsi auttamatta jättämis-tilanteista, tarkoitus on herättää ajatuksia ja keskustelua. Jos sinuakin kiukuttaa ihmisten välinpitämättömyys, niin sinulla ei tarvitse olla blogia osallistuaksesi, sillä voit jakaa kampanjan viestiä eteenpäin myös sen facebook-sivujen kautta.

Tämä kampanja muistuttaa myös positiivisen palautteen merkityksestä ja herätti minussa halun jakaa teille tapauksen, jolloin olin itse avun saajana enkä antajana. Siitä ei ole kuin pari viikkoa, kun äitiyttäni testattiin ihmisten ilmoilla oikein toden teolla. Paikallisessa ruokakaupassa kolmevuotiaan uhmakohtaus on tietysti ollut odotettavissa (eikä minun hermoillani missään nimessä vältettävissä). Joten kun olimme ajautuneet esikoisen kanssa siihen tilanteeseen, että uhkailu-lahjonta-kiristys kombinaatiokaan ei enää auttanut ja oli ryhdyttävä sanoista tekoihin (tässä tapauksessa huutavan ja potkivan kolmevuotiaan toimittaminen rauhoittumaan autoon) tarvitsin kipeästi apua yksivuotiaan hoitamisessa. Uskottavuuteni äitinä ei tähän kohtaukseen saisi kaatua, mutta ei yksivuotiasta oikein yksinkään voi ostoskärryihin jättää ja mukaan häntä ei voinut ottaa, koska kyllä, minulla on vain kaksi kättä (joita molempia tarvittiin esikoisen kanssa). Onneksi veikkauspisteen työntekijälläkin oli kaksi vapaata kättä ja ensijärkytyksen jälkeen hän vastasi pyyntööni pitää sylissä kuopusta sen aikaa, kun toimittaisin esikoisen rauhoittumaan, myöntävästi. Kuuma oli kuulemma tullut kymmenkiloista punttia kannellessa ja lottoa samalla myydessä, muuten oli mennyt molemmilla hyvin, mutta tuo parin minuutin apu oli minulle korvaamaton. Nykyään esikoinen käyttäytyy kaupassa esimerkillisesti ja käsittääkseni vain minä sain henkisiä kolhuja tilanteesta (olenko ainoa, joka on toteuttanut uhkauksen viedä lapsi autoon, jos kiukuttelu ei lopu?)

Kiitos siis sinulle Ylivieskan Citymarketin myyjäneiti avustasi! Kenellekään ei käynyt pahasti :)