Näytetään tekstit, joissa on tunniste TV. Näytä kaikki tekstit
Näytetään tekstit, joissa on tunniste TV. Näytä kaikki tekstit

lauantai 23. marraskuuta 2013

Vain elämää -Paulan päivä

Mitähän sitä tekisi ensi viikon perjantaina; Vain elämää on nyt ohi. Toinen tuotantokausi oli viihdyttävä, joskin ei niin yllätyksellinen kuin ensimmäinen ja ehkä vähän tylsähkökin (odotukset saattoivat tosin olla vähän epärealistiset). Sellaisia timantteja kuin Erinin tulkinta Mieti mitä jää -kappaleesta tai Katri Helenan uudelleen sanoittama Elossa taas ei tällä kaudella mielestäni löytynyt. Pidin kyllä Anna Abreun Kylmästä lämpimään -versiosta ja Jukka Pojan Jäätelökesästä, Pauli Hanhiniemen End of love spektaakkelista ja Juha Tapion Luotsiveneestä, mutta en taida silti levyä ostaa.

Anna Abreun kuva kaapattu täältä.

Leikitelläänpä hetki ajatuksella, miltä näyttäisi Paulan päivä? Päivä aloitettaisiin ensinnäkin nukkumalla piiitkäään! Rahka-amupalan jälkeen heräteltäisiin kropat Clarissan (huom. Norjan parhaan ryhmäohjaajan, klik klik!) Cardio step interval -tunnilla (mulla on niitä niin kova ikävä). Hän olisi upottanut soittolistalleen LeAnn Rimesin Can't fight the moonlightin. Lukioikäisenä ajattelin, etten koskaan kyllästy tuohon lauluun, enkä ole vielä kyllästynyt. Sitä kuunneltiin paljon tyttöporukalla, kun ajeltiin rinkiä keskustassa (oh my, niitä aikoja). Lounaalla syötäisiin jotain ihan törkeän hyvää salaattia ja keittoa ja kuultaisiin minulle tärkeitä kappaleita. Yksi niistä on  Egotripin Lydia. Tuo vähän tuntemattomampi Egotripin kappale on ollut jostain syystä minulle tärkeä. Siihen ei liity mitään tiettyä hetkeä, se on vain hyvä ja on harmi, ettei se koskaan lyönyt läpi. Tässä Egotripin ehkä tunnetuin hitti, joka on kulkenut matkassa jo Irlannin harjoittelun ajoilta:


Lounaan päättäisi virsi Kuule minun ääneni. Kertoisin, kuinka yritin pitää itseni kasassa hyräilemällä mielessäni tuota rippikoulusta tuttua virttä samalla, kun pidin äitini kädestä kiinni hänen viimein saadessa rauhan syövän tuskilta. Sitten vähän itkettäisiin yhdessä (koska se kuuluu ohjelman formaattiin).

Lounaan jälkeen käytäisiin pelaamassa vähän pesistä, minka jälkeen vetäydyttäisiin rentoutumaan kylpyyn ja hierontaan. Päivällisellä tarjottaisiin hirvenlihaa jollain itselleni uudella valmistustavalla (jos niitä vain löytyy?). Pääruoan jälkeen muisteltaisiin opiskeluaikaa ja vedettäisiin porukalla snapsilaulu, mielellään itse sanoitettu tutulla melodialla, tyyliin Kolme yötä tenttiin on, laskin aivan itse eilen, kun näin silmät Mönkkösen. Urpo laskit väärin, tentti meni jo! Jälkiruokana olisi mahdoton määrä herkkuja, jotka eivät vaikuttaisi vaatekokoon nousujohteisesti seuraavana päivänä. Mässäilyn lomassa tunnelmoitaisiin Sitter neppå brygga -kappaleen tahdissa. Se on norjalaista räppiä, josta en ymmärrä puoliakaan, mutta tuo kohta sitter neppå brygga ser neppå Mjøsa kolahtaa (toisen suosikkiohjaajani veli on kyseisessä bändissä ja Jannicken tunnilla tämä biisi oli usein loppuvenyttelyjen taustamusiikkina). Ilta päätettäisiin neulomalla valmiiksi keskeneräisiä töitä ajalta ennen lapsia ja nauramalla viinilasillisen ääressä suurella ystäväporukalla. Taustalla soisi koko Take Thatin tuotanto (koska en osaisi valita vain yhtä kappaletta niiden kaikkien ulkoa osaamieni joukosta).



Koska kyseessä oli ajatusleikki, päivään sisältyi ainoastaan osittain epärealistisiakin juttuja. Oikeastihan minun päiväni kulkevat rataa: tiskaa - pyykkää - laita ruokaa - vaihda vaippaa - komenna lapsia - siivoa - yritä nukkua jossain välissä -tyyliin. On nekin joskus ihan mukavia päiviä.

Minkälainen sinun päiväsi olisi?

tiistai 10. syyskuuta 2013

Kalenteri

Syksyni ei ala kalenterin, vaan (surullista kyllä?) television mukaan. On IHANAA, kun tutut sarjat palaavat tauolta! (Katsoit itsekin eilen Salkkareita, myönnä pois!) Itselläni on tapana pitää telkkaria auki lähes yötä päivää, vaikka en sitä intensiivisesti katsoisikaan. Hiljaisuus on ahdistavaa. Arvostan etenkin sarjoja, joita voi katsoa yhdessä lasten kanssa samalla, kun tekee ruokaa, lajittelee pyykkejä ja siivoaa. No tuota viimeistä kohtaa ei kyllä usko kukaan minun tekevän, mutta muuten kyllä vietän arkisin aamupäiväni mieluiten jammaten esimerkiksi Tanssii tähtien kanssa tai Voice of kidsin tahdissa tyttöjen hytkyessä vierellä. True bloodin tyyppiset vampyyrien silpomiset puisella seipäällä eivät varsinaisesti sovi taustalle pienten lasten leikkeihin, joten CSI, Dexter ja muut vastaavat jätetään suosiolla iltaan ja ne katsotaan lasten mentyä nukkumaan.

TV:n edessä käytetyn ajan voisi käyttää tehokkaamminkin. Olen jonkin verran tehnyt kuntopiiriä viime aikoina katsoen samalla suosikkisarjoja. Voisinkin tehdä itselleni sellaisen treenikalenterin, kuten kuntosaleilla, mutta omani olisikin sidoksissa tv-ohjelmien lähteysaikoihin eikä kuntosalin viikko-ohjelmiin. Vähän niin kuin tähän tyyliin:

Uusi suosikkisarja, Nashville. Country-musiikin tahdissa on hyvä treenata :)

Maanantai
21:00 AVA: Erilaiset äidit + kuntopiiri

Tiistai 
lepopäivä

Keskiviikko
21:00 Nelonen: Nashville + kahvakuula

Torstai
lepopäivä 

Perjantai
20:00 Liv: Jutta ja puolen vuoden superdieetit + TRX-kuntopiiri

Lauantai
21:30 Yle1: Uutisvuoto + kuntopiiri 
(hei let's face it, olen lauantai-iltana kotona ehkä pikkujoulua lukuunottamatta, joten voin ihan yhtä hyvin tehdä kuntopiirin)

Sunnuntai
19:10 Tanssii tähtien kanssa + venyttelyä ja jammailua lasten kanssa

Syrjänen kiilasi suosikikseni tanssijoista.

Antakaapa hyviä vinkkejä suosikkiohjelmien suhteen? Ehkä en ole huomannut kaikkia helmiä vielä, kertokaa heti!!

tiistai 20. elokuuta 2013

Ideal lux Lawyer


Meillä asuu viikonloppuisin ydinperheemme (minä, mieheni, tyttömme sekä isäni) lisäksi myös isosiskoni. Hän joutuu luopumaan entisestä omasta huoneestaan meidän tyttöjemme vallatessa yläkerran päätykamarit, joten hän tulee jatkossa yöpymään alakerrassa niin sanotussa "mummun kamarissa" (jossa oma mummuni asui meidän ollessa pieniä). Sisustus on suunniteltu pitkälle minun ehdoillani samaan tyyliin kuin muutkin huoneet, mutta halusimme tietysti, että siskonikin viihtyy ja kokee huoneen omakseen. 


Kun vuosi sitten suunnittelimme hänen huonettaan, hän nimesi ensimmäisten toiveiden joukossa oman sänkynsä säilyttämisen lisäksi vihreän lampun (hän RAKASTAA vihreää!). Sirkka-Liisa löysikin aivan ihanan yksilön, joka miellytti minua siskoani ja nyt se viimein saapui! 
 
Andie Griffith as Matlock
 
Ideal luxin Lawyer pöytävalaisimesta tulee mieleen (lähinnä nimestä johtuen) vanha kunnon Matlock. Jos olisin mies, niin olisin todella kateellinen noista hopeisista kiehkuroista :D Näkyy muuten tv5:llä iltapäivisin, jos haluaa viettää vähän nostalgisia hetkiä Matlockin parissa. Kylläpäs oli nyt kömpelö aasinsilta, mutta laitetaan se vaikka maalihuurujen piikkiin (olen koko päivän maalannut vesiohenteisella maalilla, kyllä kai siitäkin jotain höyryjä lähtee?!).

lauantai 27. heinäkuuta 2013

Naurun tasapaino

Tässä on ollut jo pari päivää vähän sellainen olo, että ei paljon naurata. Niin ihana kuin mökillä onkin olla, niin se ei varsinaisesti ole hermolomaa kahden pienen lapsen kanssa, kun isukki ei ole menossa mukana. Sen nimittäin huomaa, että on kaksi kättä ja yksi silmäpari vähemmän. Onneksi pappa oli mukana (pelasti esikoisen, joka plumpsahti järveen, tilanne oli kuulemma koko ajan hallinnassa) ja tätini eli mummu (hoiti lapsia, kun tein ruokaa eli koko ajan). Sillä aikaa, kun olin yksin vahdissa (ja tein noin sataa asiaa yhtä aikaa), esikoinen mm. löi pahaa aavistamatonta tätiä keppihevosella päähän ja kävi varastamassa autosta purkkaa nielläkseen sen karkkina ja konttaamaan oppinut vauveli ei vielä oppinut, mitä ei tarkoittaa ja mm. jätti näppinsä laatikon väliin, levitti maissinaksut ympäri kämppää ja repi siskolta hiukset päästä.

Naurun tasapainon kymmenen kilpailijaa havittelevat mainetta (Suomen kiertue) ja mammonaa (20 000 €).

Miettiessäni, oliko se sittenkään fiksu veto ryhtyä äidiksi, se nauru sieltä kuitenkin irtosi, kun annoin itselleni luvan huilata pari tuntia (ai eikö lauantai-iltana ole pakko pestä pyykkiä ja tehdä kuntopiiriä sen jälkeen, kun on saanut kaksi huutavaa vähän väsynyttä lasta nukkumaan ja keittiön pahimmat sotkut siivottua ennen kuin kaatuu väsyneenä sänkyyn?). Se nauru nimittäin irtosi viimeistään siinä vaiheessa, kun Naurun tasapaino pääsi oikein kunnolla käyntiin.

Tommi Tuomisen kuva täältä ja samasta paikasta pitää varmaan kohta varata liput keikalle.

Itseäni lämmitti erityisesti jakso, jossa kohdeyleisönä olivat Vimpeliläiset pesäpallofanit. No hei, maila kädessä ja Ilkka perseessä! Kyllä varmasti naurattaa lauantai-iltana :D Kannattaa käydä katsomassa tuolta YLEn Areenasta, jos haluaa vähän apua huumorin löytymiseen. Kiitos YLE ja stand up koomikot, kun pelastitte tämän väsyneen äidin lauantai-illan. Taas.

P.S. Tänään näkyi jo seitsemäs jakso ja vasta nyt näin kuka kukin kilpailija on, tähän asti olen vain kuunnellut lähetykset. Onkohan mulla lauantaisin vähän liikaa kotitöitä tai voisko ne odottaa sunnuntaiaamuun?

tiistai 23. heinäkuuta 2013

Fitfarmin superdieetti

Avauduin tuossa kesäkuussa hieman olotilastani, joka ei ollut kovin kummoinen. Olin aika rikki sekä fyysisesti että henkisesti, en jaksanut oikein mitään, vaikka elimme näennäisesti elämämme ihaninta aikaa. Oli tehtävä jotain. 

Koska olen taustaltani joukkueurheilija ja tottunut aikatauluihin ja selkeisiin ohjeisiin ajattelin kokeilla Fitfarmin superdieettiä. Olen katsonut pari jaksoa Jutta ja puolen vuoden superdieetit  (taas yksi realityohjelma, huokaus), mutta olen kyllä vakuuttunut ohjelmaan osallistuneiden tuloksista. Pari esimerkkiä tuttavapiiristä ja lukuisia onnistumistarinoita netissä sai minut klikkaamaan nettisivun auki ja panostamaan 49 € omaan itseeni. Jos ei veikkaa, ei voi voittaa...

Jutta antaa läskeille kyytiä!

Neljäs viikko on alkanut ja olo on hyvä. Ei uudestisyntynyt, mutta huomattavasti lähempänä sitä minää, joka on itselleni (ja varmasti muillekin) mieluisampi. Suunta on oikea.

Superdieetti perustuu tiukkaan ruokavalioon (ja tiukalla tarkoitan tarkasti rajattuja ja ohjeistettuja viikko-ohjelmia) sekä tehokkaaseen lihaskuntoharjoitteluun, johon lisätään sopivasti aerobista liikuntaa. Olen viimeinkin innostunut tekemään kuntopiiriä kotona ja tuloksia alkaa näkyä! Tänään meni jo neljän kierroksen, noin tunnin kuntopiiri helpommin läpi kuin tähän asti. Kämmeneenkin meinasi tulla rakko, kun punnersin niin tosissani :D Kiloja on karissut jo viisi ja jäljellä on vielä riittävästi tuleville kolmelle viikolle ja varmasti vähän vielä senkin jälkeen. Mutta on IHANAA, kun housut eivät purista enää niin paljon ja uskallan jo haaveilla, että ehkä sittenkin pääsen joskus vaatekaupassa pukukoppiin ja voin oikeasti ostaa niitä vaatteita joista pidän enkä vain niitä, jotka sopivat päälle. 

Formaattia en voi tässä nyt hirvittävän tarkkaan avata, mutta sanottakoon sen verran, että vettä juodaan paljon ja aterioita on viisi päivässä, jotta aineenvaihdunta pysyy käynnissä. Kevyitä kolajuomia (= Pepsi Max) saa juoda, praise the Lord! En ehkä olisi muuten selvinnytkään, kun pullan mättäminen ja muu herkuttelu on loppunut kuin seinään. Pakko muuten tähän väliin taputtaa itseä vähän selkään, että hyvä minä, kun en ole syönyt pullaa, vaikka on käynyt kahvittelijoita. Niin sitä pitää! ;)

Viime aikoina olen syönyt aterioita, jotka näyttävät tältä:


Lounaaksi tien päälle tonnikalasalaatti, rasvatonta raejuustoa, salaattia, kevätsipulia, kurkkua ja vihreää paprikaa. Huh miten epätarkka kuva!
 
Päivälliseksi tortilla ilman tortillaa, eli jauhelihaa, riisiä, punasipulia, 3 % fetaa, salaattia ja kurkkua. Muut söi sitä tortillaakin, byhyy!
 
Iltapalaksi rahkaa, vehnäleseitä, mustikoita ja mansikoita (ja taisi olla vähän makeutusainettakin, kun oli niin kirpeää rahkaa).

Eikö näytäkin ärsyttävän vihreältä ja terveelliseltä? Ja hyvältä!

En laita vielä mitään Naked truth body-kuvia, mutta ehkä vielä ennen syksyä :) Vai haluatteko kuulla tästä projektista vielä lisää? Minähän olen ajan hermolla ja kirjoitan mitä yleisö pyytää ;)

sunnuntai 14. heinäkuuta 2013

Asuntomessut ja Itä-Länsi

Sen sijaan, että olisimme olleet Hyvinkäällä katsomassa Itä-Länttä paikan päällä ja samalla reissulla katsastamassa vuoden asuntomessut, istuin kotona katsomassa peliä telkkarista uusin Deko-lehti kädessäni, asuntomessuliitteen kera. Miten tässä näin kävi?


No, aika ei riitä ihan kaikkeen, oli priorisoitava, joten jäätiin kotiin. 

Katson mieluummin livenä paikan päällä kuin livenä pesis tv:n kautta.

Voi pettymysten pettymys! Pesis-tv ei toiminut ei alkuunkaan! Älkää vain kukaan haksahtako näihin live streamauksiin, ne ei vaan kertakaikkiaan toimi. Lauantain naisten Itä-Länsi -peli oli kyllä pohjanoteeraus, siitä nähtiin vain viimeinen palo, kun kuvaa ei saatu streamattua Nelonen Pro -kanavalla pyörineestä lähetyksestä. Sunnuntaina peli näkyi ja ehdin jo huokaista helpotuksesta, mutta liian aikaisin. Kuvan laatu oli surkeaakin surkeampi, näytti kuin pelaajilla olisi ollut visiirit päässä, niin rakeinen kuvan laatu oli. Palloa ei ulkokentältä erottanut ja suuren osan pelistä lähetys joko tökki pahasti tai kuvaruutuun tuli teksti buffering, joka hävisi vasta lähetyksen päivittämisen jälkeen. Jäi paha mieli. Ainoa positiivinen asia oli se, että en menettänyt kuin rahaa (vaikkakin olen vaatimassa korvauksia moisesta). Lähetyksen laadun lisäksi myös itse peli oli huono, kuten harmittavan usein nämä arvo-ottelut ovat. 


Deko-lehdestä ja asuntomessuista en osaa vielä sanoa, sillä en ole kahlannut lehteä aivan kannesta kanteen. Siellä näytti ainakin vilahtavan tuttu tapetti useammankin messutalon lastenhuoneen seinällä, joten täysi floppi ei ole kyseessä ;)


 Meillekin tulee Bårosin Lilleby -tapetti (2652), I love it!