Polttarit Levillä

Where to start... Tietoinen hiljaisolo blogin puolella on jatkunut jo tovin ja jatkuu näillä näkymin jatkossakin, koska a) remontti jatkuu kolmessa (3!!) huoneessa ja b) pesiskausi on alkanut. Lisäksi esikoisella on enää kaksi päivää virikepäivähoitoa ennen kesälomaa, joten bloggausaika on kortilla. 

Omaa aikaa on onneksi järjestynyt sen verran, että pääsin mukaan pari viikkoa sitten Leville rakkaan ystävän polttareihin ja tässä pari otosta tuolta reissulta. 

Ysäriteema oli ilmeinen

Mukana myös slaavikyykky

Fondue :P

Poronkäristystä

Morsiussauna

Aamupala ja yöpala

Kuvamateriaali tässä yhteydessä rajoittuu lähinnä muonituspuoleen, koska muut kuvat eivät ole julkaisukelpoisia meillä oli ihan oikea kokki polttariseurueessa ja ruoka sen mukaista! Sanontahan kuuluu "mitä tapahtuu Levillä, se Leville jää", joten en mene reissun yksityiskohtiin sen tarkemmin. Sen verran kuitenkin sanon, että pääsin pitkästä aikaa puhumaan norjaa (sitä oikeaa norjaa norjalaisille, eikä sitä toista versiota posliiniluuriin) ja tuli kyllä hyvä mieli. Sitä on vaikea selittää, mutta koen jonkin asteista sielunveljeyttä norjalaisia kohtaan ja täälläkin kaivettiin 17. mai:n kunniaksi lippu esille :) Tänään kuitenkin kannustetaan suomalaisia kiekossa, viimeisen kerran tälle keväälle.. (?)

Ostoslista

Isä sanoo jättävänsä aina ostoslistan ostoskärryjen pohjalle -sitä saa sitten muutkin lainata, jos on oma jäänyt kotiin. Tänään sitä olisi tarvittu. 

Kuten yleensä, ruokakauppaan ehdin vasta sählyn jälkeen, enkä ennen, koska miehellä sentään on töitä. Sitä aina pelkää törmäävänsä johonkin vanhaan ihastukseen vaikutusvaltaiseen, kun on oikein hehkeimmillään tukka hiestä märkänä ja puna poskilla, koska tiedättehän, ensivaikutus jne... Peli oli joka tapauksessa menetetty, joten päätin testata Lidlin paljon kehutun hintatason, koska jos eksyisin sinne uudestaan, niin saisin ehkä tehdä ensivaikutelman toiseen kertaan käytyäni ensin suihkussa ja piirrettyäni silmät päähän. 

Mutta siihen ostoslistaan! Se oli mukana. Tai siis mies kirjoitti sen molempien ulkomuistista minun jo tehdessä lähtöä (joten huomautan, että lista todennäköisesti oli puutteellinen ja ostosreissu tuhoon tuomittu jo tässä vaiheessa). Otin sen listan mukaankin, ruttasin johonkin taskuun sulavasti pankki-, bonus-, kirjasto- ja ajokorttien sekaan (jotka kuulemani mukaan pitäisi säilyttää jossain muualla kuin taskuissa. Älkää nyt hyvät varkaat silti menkö minun taskujani kääntämään, ette saa kuin tyhjiä prinsessarusinapaketteja saaliiksenne). 

Sählyn jälkeen kävin heittämässä taas pari pussia ei-lumppuja vaatteita kierrätykseen ja suuntasin siis Lidliin. Sisään painuessani katsoin Saran uusinta videota, joten se siitä ensivaikutelmasta, nauroin kuin pieni eläin (muistutin ehkä vähän tuota Saran imitoimaa sikaa). Kuka muuten keksi sen kielinainen liitteen? Tyhmä liite. Keksikää uusi. 

Niin. Sitä listaa ei löytynyt taskuista, vain kuitteja ja onneksi myös pankkikortti. Haahuilin siis oudossa liikkeessä ihmeissäni, että mitä täältä nyt piti ostaa ja onko täällä sitä mitä piti ostaa. Hedelmätkin punnitaan vasta kassalla, mitä ihmettä? Ihan kuin Norjassa (miksi me ei ennen ole tänne löydetty? Olisi säästytty monelta "anteeksi, en muistanut punnita, kun oon asunu viime vuodet Norjassa ja ei siellä tarvinnut itse ja rutiinit ei muutu hetkessä jne" selitykseltä jonon pidetessä selän takana, kun kurkut ja tomaatit ovatkin jääneet punnitsematta. Luulin, että kyse oli vain öljyrahojen väärinkäytöstä, mutta näköjään saksalaisetkin ovat laiskoja. Tai sitten kauppiaat eivät vaan luota asiakkaisiin. Punnitsevat kuitenkin kotimaisia tomaatteja ulkomaisten hinnalla ja täyttävät vielä pussiakin jälkeenpäin, niin!).  

Now, where was I?...

Tämäkin lista ois kelvannu, tosin kissaa ei ole ja olutta en juo, mutta muuten ois voinu mennä ihan täydestä.

Selvisin Lidlistä kunnialla autolle laskun ollessa hirvittävä, vaikka toisin oli annettu ymmärtää (tosin kassejakin oli monta). Tuli ostettua kaikenlaista, ihan varalta vaan. Mm. lauantain trulleja  varten ostetut karkit täytyy mitä todennäköisimmin käydä vielä loppuviikosta ostamassa uudestaan, koska tämä dieetti nyt on vähän repsahdellut (kyllä oikeat trullit virpovat lankalauantaina, palmusunnuntai on pakanoiden virpomispäivä. Paitsi tämä ei tainnut liittyä uskontoon millään tavalla, on vain hyödynnetty hyvät vapaat, kun on eväät loppuneet kesken...).

No siinä avaimia etsiessä se ostoslistakin löytyi! Se, oliko kyseessä juuri tämän päivän lista, ei liene selviä koskaan, koska a) miehen käsiala ja b) meillä syödään käytännössä aina samaa ruokaa. Tarkistus Lidlin pussien sisältöön vahvisti kuitenkin epäilyni reissun onnistumisesta ja oli suunnattava vielä toiseen kauppaan hikoilemaan lisää, jotta lapsilla olisi "isin tekemää makkaraa" leivän päälle. Loppu hyvin kaikki hyvin. Mieskin ehti omaan sählyynsä, kun ovella taas läpsystä vaihdettiin vahtia. 

Järjestys se olla pitää!

Kai sellainen appi on muuten jo kehitetty, joka laatii ostoslistan kaupan pohjaratkaisun perusteella oikeaan järjestykseen? Ettei aina tarttis jo kassalle kerran päästyä lähteä siellä kilometrihallissa kahden lakujen ja huulipunien perään huutavan lapsen kanssa etsimään sitä viimeistä unohtunutta tavaraa. Että missä välissä se leivinjauhe nyt on, leivonta- vai maustehyllyllä ja missähän juuri ne hyllyt mahtavat olla?

Olipa taas johdonmukaista tekstiä. Taidan olla vähän hermona, kun olen koko viikonlopun työstänyt elämäni tärkeintä työhakemusta ja CV:tä. Menin mainitsemaan myös blogini. Joten, jos tätä sattuu nyt lukemaan joku, joka tulee päättämään kyseisestä työpaikasta, niin olen minä ihan oikeasti normaali ja osaan käyttäytyä ihmisten ilmoilla täysin asiallisesti. Töitä ennen lupaan myös käydä suihkussa. :)

Mehujehu

Heureka! Taas on suomalaiset keksiny jotain mullistavaa! Ainakin näin äidin näkökulmasta Mehujehu* on mullistava keksintö :)

Varsinkin autolla tai vaunulla liikkeellä ollessa ja uhman yllättäessä perheemme ensiapupakkaukseen on kuulunut pieni rusinapaketti (mielellään sellainen, jossa on prinsessan kuva) ja pillimehu. Mutta kun siinä meinaa käydä niin, että niitä pillimehupurkkeja puristellaan ympäriinsä: omille vaatteille, vaunuun, autonistuimelle, äidin vaatteille jne... Näette varmaan mitä ajan takaa. Ja sitten kun se kullannuppu viimein nukahtaa, niin loput mehusta valuvat suupielestä ja pillin kärjestä edellä mainittuihin paikkoihin. Ruokapöydässä sama homma toistuu. No ei toistu enää!

Joku ehkä väittäisi, että mehujehu menee samaan kategoriaan konttauskypärien ym. kanssa hyödyllisyytensä puolesta, mutta itse kyllä näen tuotteelle selkeän kohderyhmän, joka varmasti osaa arvostaa mehutahrattomia konflikteja ja helpompia mehun juomisen harjoitteluhetkiä :)

Koska olen varma, että myös siellä ruudun toisella puolella on keksintöä arvostavia yksilöitä, järjestänkin yhdessä Innotuningin kanssa arvonnan, jossa voit voittaa PINKIN (tietysti!) mehujehun itsellesi :) Arvontaan osallistut jättämällä kommentin tunnistettavine yhteystietoineen tämän postauksen tai facebook-julkaisun kommenttikenttään. Aika alkaa nyt ja sitä riittää aina tuonne ensi viikon torstaihin 13.3. saakka. Onnea matkaan! :)

Mehujehu -lasten oikeesti

Proteiini Jacky-makupala

Äh, tekee koko ajan jotain makeeta mieli. Onneksi sitä näistä proteiinisotkuistakin saa kikkailtua jotain vähän herkun näköistä, makuista ja tuntuista. 

Kokeilin tehdä Fastin suklaapuddingista kotitekoista jacky-makupalaa ja onnistuinkin kohtalaisesti. 30g Pudding-jauhetta, 1,5 dl rasvatonta maitoa, yksi liivatelehti (ensin kylmään veteen pehmenemään ja sitten pieneen määrään kuumaa vettä sekoitettuna) ja vähän makeutusainetta. Pariksi tunniksi jääkaappiin, kuivatut mustikat ja pähkinöitä päälle, niin kyllähän siinä oli aika herkku välipala. Tepsi ainakin pahimpaan heikotukseen :)

Makua lounassalaattiin

Kevyempään elämään kuuluu kevyt lounas, mikä aika usein tarkoittaa salaattilounasta. Eli paljon myrkyllistä vihreää, riittävästi proteiinia ja sopivasti hyviä rasvoja. Perussalaatti alkaa kuitenkin aika pian tökkiä, mutta tässä pari vinkkiä, miten saada vähän lisämakua lautaselle.

Borges Ferran Adria -öljyt

Maustetut oliiviöljyt: Basilika- ja sitruunaöljyt ovat aivan loistava lisä salaattiin (ja miksei myös leivälle ja muuhun ruoanlaittoon!). Ainaki pippurilla maustettua öljyä saa kahden edellä mainitun lisäksi Prismasta, noista muista kuvan öljyistä en tiedä. Joka tapauksessa, loraus basilikaöljyä pelastaa vähän kehnommankin salaatin :)

Santa Maria Extra Fine Selection

Mausteet: Lihan, kalan ja kanan maustamisessa ei kannata säästellä, koska vihreät osiot salaatista eivät juuri millekään maistu. Uudet suosikkini ovat löytyvät Santa Marian Extra Fine Selectionista (kiitos vävylle, kun tutustutit minut näihin herkullisiin mausteseoksiin!). Pidän erityisesti Chili Explosion -seoksesta ja näyttää uppoavan muilleki perheenjäsenille, myös lapsille, kunhan muistaa kohtuukäytön ;)

Cashewpähkinät

Pähkinät: Hyviä rasvoja ja proteiinia pienessä maistuvassa paketissa. Kourallinen salaatin päälle ja avot, saa vähän hampaillekin töitä :)

Yrtit eivät ole vain koristeita

Yrtit: Kohta ne kasvavat taas omallakin maalla (no on se kesä kohta!), mutta siihen asti selvitään kaupan valikoimilla. Kesällä noita ruukkuja istutellaan omaan maahan käytön jälkeen, jotta selviäisivät hengissä vähän pidempään tai tuottaisivat uutta satoa. No yleensä eivät säily, eivätkä tuota, mutta voihan sitä silti yrittää! Norjassa huomasin, että kaipasin ruisleivän ja salmiakin lisäksi myös herneenversoja! Miten ne ei siellä ymmärrä yhtään niiden päälle?

Suolaa sopivasti!

Suola: Kyllä suola. Liikaa ei saa olla, eikä liian vähän. Pitää olla mineraalisuolaa, ettei tule liikaa natriumia, mutta mistä sitä jodia sitten saa? Verenpaine kohisee tai sitten sitä tuskin kuulee huimaamiseltaan. Karkeasti noin teelusikallinen suolaa päivässä on hyvä, mutta siinä onkin hommaa, että tietää mistä ja kuinka paljon sitä suolaa saa? Alkuperäinen ajatukseni taisi kuitenkin liittyä siihen, että myös salaattiin voi laittaa suolaa, ajatella...

<3 paahdettu sipuli <3

Sipuli: Sipulilla saa makua salaattiin kuin salaattiin, olkoon se sitten keltaista, punaista tai valkosipulia, purjoa, ruohosipulia, rouhetta, jauhetta, kypsänä tai raakana. Suosikkini on paahdettu sipuli, joka on tietysti se epäterveellisin suuren rasvamääränsä vuoksi. Syön sitä silti, hah!

Ja nyt jos jollain on vielä joku ässä hihassa, niin äkkiä kommenttia kehiin! Kiitos :)

Terveellisiä herkkuja

Viikonloppuun kuuluu yleensä rentoutuminen sohvalla löhöten ja Putousta katsoen. Aiemmin siinä sivussa upposi yhtä jos toista epäterveellistä herkkua, mutta tällä kertaa tehtiin toisenlaisia eväitä!

Tarjolle laitettiin päärynää, pähkinöitä, kalkkunaleikkelettä, polar juustoa (5%), guacamolea, kukkakaalta, kurkkua ja porkkanaa. 

Guacamole-ohjeen olen ottanut talteen Kalastajan vaimon blogista ja muokannut hieman. En laittanut rømmeä eli kermaviiliä sekaan, pelkkää avokadoa, sitruunamehua, valkosipulia, valkopippuria ja chiliä. Nam! :)

En ehtinyt saada annoksia vielä valmiiksi, kun jo ensimmäiset ryövärit olivat napsimassa kuormasta. Siinä meni koko satsi kymmenessä minuutissa kahden pienen tytön kanssa. Maistuu siis myös lapsille ja on mukavaa vaihtelua tavalliselle iltapalalle :) Mitäs terveellisiä herkkuja teillä syödään?

Induktioliesi vs. puuhella

Pari kuukautta ilman keittiötä opettaa ihmisen arvostamaan ihan eri tavalla keittiöön liittyviä mukavuuksia, kuten uunia ja liettä. 

Paitsi että meillä oli liesi käytössä koko ajan, miten sen nyt ottaa. Mies tykkäsi kuin hullu puurosta keitellä puuroa sillä, mutta itse en oikein lämpene puuhällälle (kuten oikeaoppisesti kuuluu sanoa). Tein kuitenkin vertailevaa tutkimusta aiheesta puuhella vs. induktioliesi (kun kerran viimein se induktiokin joulun alla käyttöön saatiin ja näyttää, ettei minulla ole parempaakaan tekemistä?). 

Onko siis hällä väliä?

Induktioliesi
-nopea
-vaatii hieman harjoittelua (vanhempi ikäpolvi isä)
-merkkivalo kokkailun jälkeen ei juuri lämmitä, ei mieltä eikä kehoa
-aikastalailla turha, jos sähköt on poikki
- edullinen käyttö, koska sähkönkulutus on pieni
- turvallinen (ISO plussa lapsiperheessä)
- helppo pitää puhtaana (vaikkakin odotin kyllä, että tämä puhdistaisi itse itsensä)
- meni hyvät kattilat uusiksi, kun ne ei ole tarpeeksi hienoja hänen korkeudelleen induktioliedelle, magneetti sen meille kertoi
- induktioliedellä voi ladata kännykän (paitsi että ei kannata uskoa kaikkea mitä netistä löytyy :D)

Puuhella
- hidas, mutta kun lämpenee, niin on pirun kuuma ja pitkään
- vaatii hieman harjoittelua (nuorempi ikäpolvi minä)
- lämmittää ja luo tunnelmaa (vastaa lähes takkaa!)
- toimii myös sähkökatkon aikana!
- edullinen (etenkin, jos on polttopuut omasta metsästä, vaatii vain vähän miesväen omaa vaivaa)
- toimii erittäin käyttökelpoisena käyttötasona, kun ei ole lämmityskäytössä
- tässä polttaa helposti itsensä, jos ei suoraan koske lieteen, niin kyllä on vaan kaikki välineetkin hehkuvan kuumia. Ei sovi lapsille, eikä oikein toimi kantoliinan kanssa :/
- hankala pitää puhtaana (hirvittävä käry lähtee, jos jotain eksyy paistinpannulta liedelle...)
- ei syrji ketään, ei kattilaa eikä pannua, pelkän magneettisuuden perusteella

Puuhella toimii laskutasona ja leipomisalustana irtolevyn avulla (tilattu Topi-keittiöiltä* keittiön toimituksen yhteydessä)

Molemmissa on siis omat hyvät ja huonot puolensa. Aika jees, että taloudesta löytyy molemmat :)

Upo vm. kivi ja miekka, kestää isältä pojan tytön tyttärille

Upo vm. 2013, kestäisipä edes äidiltä tyttärelle...

Karkkien top 10

Katja, mahtavaa, että joku muukin kiusaantui kirjahaasteesta. Karkkihaasteesta en kiusaannu (paitsi, että minua kiusaa se asia, ettei minulla ole nyt karkkia suussa).

Need I say more?

Minuun eniten vaikuttaneet karkit ovat siis:

Kismet: Niin hyvää, ettei sanotuksi saa. Onko tälle keksitty jo handsfree? Olin niin liikuttunut, kun suklaakonvehtien rinnalle oli noussut Kismetin lahjapakkaus (8 kpl!!). Love at first sight!

Lontoon rae: Ei junamatkaa ilman lontoon rae pussia. On mahdollista, että olisin ollut 10 kiloa hoikempi opiskeluaikana ilman tätä karkkia. Saisivat muuten korjata jo nimen siihen pussiinkin, se mikään lontoo rae ole!

Pandan juhlapöydän konvehdit: Joulu <3 "Pakolliset" joululahjat <3 Toissavuotiset konvehdit uudelleen jaossa <3 (ei muuten ole koskaan lähtenyt meiltä eteenpäin)

Turkin pippurit: Niitä saa Norjasta!!  Ei muuten kannata vetää sitä jauhetta henkeen tai voi joutua saikulle ärsyttävän yskän takia, koska a) ääni ei lähde ja jos lähtee, niin puhe keskeytyy yskänpuuskaan, b) joudut käyttämään niin vahvoja yskänlääkkeitä, että hourit ympäri vuorokauden normaalia enemmän.

Sirkusaakkoset: Maku, koostumus, muotoilu, pölyttyvät rakkausviestit kirjahyllyllä (not in our home, mutta lähisuvussa kuitenkin).

Nallekarkit: En oikeastaan tykkää, mutta ainoa, jota olen maistanut pitsassa (?). Oli makeaa.

Geisha: Suklaiden kuningatar! Kaikissa muodoissa. Jos Katja kiljahti ääneen nähdessään pätkis-pussin kaupassa ensimmäistä kertaa, niin minä hypin ja kiljuin nähdessäni Geisha-jäätelön ensimmäisen kerran :D

Vaahtokarkit: En juuri näistäkään välitä, mutta eräs nimeltä mainitsematon esikoinen välittää. Päiväkodissa eivät juuri välittäneet olkapäistä varpaisiin asti levinneestä vaahtoeritteestä. Varmaan jotain mahatautia, totesin, kun en häpeäkseni voinut myöntää kuraamisen johtuvan viikonloppuna iltapalaksi nautitusta vaahtokarkkipussista. Lapsi parka. Sääliksi kävi myös kerhotätejä. Hitto, että hävettää vieläkin. Suosittelen siis välttämään liian suuria annoksia noin kaksivuotiaiden kanssa, jos ette halua siivota kukkurallista potallista vaahtokakkaa (tai sitä samaa kolmesta vaatekerroksesta).

Panda lakumix original: Vähän liian iso pussi. Tulee paha olo, kun tällaisen vetää varttitunnin automatkan aikana. Muuten bueno.

Ufot: Ufot on ihan parhaita, ihan sama minkä värisiä ovat kunhan ovat punaisia. Miksei näitä saa valmiiksi pussitettuna, minä vaan kysyn? Toisaalta, 2,1 kilon karkkilaatikko on kyllä mielestäni ihan realistinen annoskoko.

Nomnom.

Tässä postauksessa meni noin varttitunti. Tärkeysjärjestys se olla pitää sanon minä! Ja tämä postaus todellakin tägätään ruoka-tunnisteella (ei ehkä laihdutus-tunnisteella tällä kertaa...)!

Mitä tänään syötäisiin?

Liinan lanseeraama ainekirjoitushaaste on saavuttanut jo trilogian mittasuhteet. Aiheen sai tällä kertaa kunnian päättää Tuuli.

Mitä tänään syötäisiin?

Jotain nopeaa ja helppoa. Jotain edullista, mutta silti maukasta. Jotain mikrolämmityksen kolme kertaa kestävää. Jotain, mitä osaa valmistaa yläasteen seiskaluokan köksätuntien opeilla ja tosi-tv:n kokkiohjelmien perusteella. Jotain, mihin aineet löytyvät kaapista ja mihin aika riittää. Toistetaan viisi kertaa päivässä, joka päivä. Peace of cake! (Joskus syödään sitä kakkuakin)

Meillä on tapana sanoa, että aamulla syödään kuoripottuja ja illalla potunkuoria. Totuus ei tuosta kauas heitä, sillä yleensä meillä syödään hirvenlihaa ja perunoita. Joskus saattaa olla porkkanoita. Ja sen lihattoman lokakuun voitte tunkea... Sanotaan nyt vaikka takataskuun. Nimim. hirvimiehen tytär, jonka taloudesta löytyy kolme pakastinta täynnä hirvenpaistia, jauhelihaa, lihalientä ja koiralle luita.

Ymmärrän kyllä lihattoman lokakuun jalon tavoitteen sivistää lihateollisuuden pahuudesta ja epäeettisyydestä,  mutta katselen näiden sarvien omistajaa mieluummin ruokapöydässä kuin auton tuulilasissa.

Lapsen ruokavalion koostaminen monipuolisesti, valmistaminen riittävästi, viisi kertaa päivässä toteutuu todella hyvin, kun lapsi syö ensimmäisen kerran illalla puoli kuudelta. Palan kurkkua. Edesmennyt äitinikin oli jo sitä mieltä, että meidän tuvan pöydän alla eläisi kana jos toinenkin. Niin eläisi vieläkin ja leveästi vielä. Hävikki on siis aikamoista. Seuraavat ruokaympyrät eivät perustu minkäänlaiseen faktatietoon, eikä niistä ole saatavilla aineistoa tai viitelähteitä. Kyseessä on ns. omasta päästä luusoppaa -tyyppinen havainnollistava kuvasarja tähän väliin.

Jotta ruokailu ei menisi eettisyyden pohdiskelun, sisällön päättämisen ja lasten erikoisominaisuuksista selviämisen jälkeen liian helpoksi, niin lisätään keittoon vielä keittiöremontti. Helpoin vaihtoehto tässä vaiheessa olisi tietysti kääntyä einesten luvattuun maailmaan, mutta minua on valistettu, että einekset ovat lyhin tie helvettiin, mitä ruokaan tulee. Niissähän on kaiken maailman lisäaineita ja muita myrkkyjä, kuka niitä nyt söisi saati lapsilleen syöttäisi. Ja myrkkyjähän voikin vältellä eineksistä kieltäytymällä.... Jos minun kuitenkin tulisi valita äidin burnoutin ja einesruokien välillä, niin valitsisin einesruoat epäröimättä!

Onneksi siellä pakastimessa on kuitenkin näin hirvenmetsästyskauden alussa vielä vähän tilaa muullekin ruumiin ravinnolle kuin sille hirvenlihalle, joten minäpä poikkeuksellisesti ennakoin keittiöremonttiin liittyvää ruoanlaittodilemmaa ja valmistin kasan gourmee-ruokaa varastoon: makaronilaatikkoa, kalakeittoa, kanarisottoa, kaalilaatikkoa, lasagnea, kesäkurpitsapaistosta ja lihakeittoa. Pakastimen sisällön lisäksi käytettävissä on jääkaapin sisältö, leivät, hedelmät ja kuivamuona. Liesi ja uuni ovat poissa pelistä, joten suunnitelmallisuus on poikkeuksellisesti päivän sana. Yleensä kun alan miettiä menuta suunnilleen siinä vaiheessa, kun jompi kumpi lapsista raapii jääkaapin ovea ja itkee nälkäänsä. Kadehdin heitä, jotka laativat viikon menun valmiiksi ja käyvät vain kerran viikossa kaupassa. Heidän on pakko tulla ulkoavaruudesta.

Lusikalla syömisen harjoittelu kannattaa aina aloittaa mustikkarahkasta!

Opettajan kommentti: Aika ala-arvoista käyttää söpöä lapsen kuvaa pelastamaan hätäisesti kyhättyä tekstiä, säälittävää. Tosin lapsi on kaunis vaikka mustikalla kuorrutettuna, joten saat anteeksi. Mitä tekstiin tulee, niin siinä ei taaskaan ollut päätä eikä häntää. Oletkohan nyt aivan oikealla alalla? Ja mitä pahaa hirvet ovat koskaan sinulle tehneet?

Toisella kierroksella ainekirjoitushaasteen haaviin tarttui taas pari uutta blogia ja kooste niistä löytyy täältä (omat kirjoitukseni löydät ainekirjoitushaaste-tunnisteen takaa). Saapa nähdä kuinka laajalla rintamalla tähän kolmanteen osaan tartutaan.

Fitfarmin superdieetti: päivällinen

Mitä tänään syötäisiin? Luultavasti jotain näistä:

Kanaa, 3 % fetajuustoa, kesäkurpitsaa, kesäsipulia ja vihreää paprikaa.

Tortillaa ilman tortillaa, eli jauhelihaa, punasipulia, riisiä, salaattia, kurkkua ja fetaa.

Savulohi-pinaattipastaa sipulilla ja raejuustolla.

Kaalipataa (kaalta, sipulia, jauhelihaa ja riisiä).

Jahas, taas on ollut tortillaa...

Lämpimiä ruisleipiä tonnikalalla, paprikalla, raejuustolla ja öljyllä, lisänä vielä kurkkua.

Mennään siis aika samoilla linjoilla kuin lounaalla, mutta treenipäivänä lisätään vähän hiilareita pastan, riisin tai perunan muodossa.

Nyt on menossa väliviikko superdieetin ja superdieetti extran välillä. Annetaan vähän lihaksille ja kipeytyneelle olkapäälle aikaa palautua ennen uutta rutistusta. Ruokavaliota noudatetaan, mutta hieman herkutellen soveltaen. Lauantaina on sukulaistytön häät ja sinne lähden kyllä ilman keittiövaakaa ;)

Naked truth -body, vol. III

Viimekertainen postaus tästä aiheesta saavutti käsittämättömän suosion ja ajattelinkin nyt uusia lukijoita varoittaa etukäteen; Ei täällä mitään paljasta pintaa näy, mamma heiluu vain mummokalsareissaan! I'm sorry :D

Tämä projektihan alkoi suhteellisen pian kuopuksemme syntymän jälkeen ja Norjassa paino putosikin ihan mukavasti, kiitos jumppien ja jyrkkien mäkien sekä autottomuuden. Suomeen palattuamme vietin enemmän aikaa pullakahvien kuin urheilun parissa ja suunta oli uhkaavasti ylöspäin. Päätin, että nyt on taas kerran otettava itseä niskasta kiinni ja mutsien kympin jälkeen vähän lisätsemppiä antamaan lähdin mukaan Fitfarmin kuuden viikon superdieetille.

Kiloja on lähtenyt tuossa ajassa 8,5 ja senttejä sitäkin enemmän. Lihasta on varmasti tullut läskin (ja kämmenistä kuoriutuneen ihon) tilalle kaikkien niiden askelkyykkyjen ja punnerrusten jälkeen.

Muuttolaatikoita piti penkoa jonkin aikaa, ennen kuin Kari Traan luottokalsarit löytyivät, mutta tässä ne taas ovat, kohta lepattaen päälläni (yeah right)! ;)

Matka jatkuu vielä superdieetti extran parissa, mikä tarkoittaa käytännössä uutta kuuden viikon jaksoa uusine ruokaohjeineen ja kotijumppineen. Syyskuun loppupuolella osaan jo toivottavasti tasapainoilla arjen kanssa niin, että hyvät opit sulautuvat luontevasti perheen ruokavalioon, jotta tuon keittiövaa'an voisi jo laittaa välillä kaappiin (niin hyvä apu kuin se on ollutkin, niin en halua jäädä sen orjaksi).

21.9. olisi sitten se Espoon rantamaratonkin, hittolainen. Puolikas tosin, mutta silti (pitäis varmaan ehtiä juostakin jossain välissä vähän ennen tuota koitosta...)! Onneksi seuranani ovat kolme muuta miniää. Kerroinhan jo, että mieheni veljilläkin on hyvä maku ;)

Fitfarmin superdieetti: aamupala ja iltapala

Kaksi päivää jäljellä omaa Fitfarmin superdieettiä! Alkaakin rahka tulla jo kohta korvista... :D Toisaalta on hirveän helppoa, kun syö joka aamu suunnilleen saman aamupalan, koska silloin tietää kuinka kauan sillä jaksaa ja arjen pyörityksessä se kyllä helpottaa ainakin ihan pikkiriikkisen, jos äiti käy edes suunnilleen täysillä puolille päivin rahkan voimin.

Iltapalaksi rahkaa, vehnäleseitä, mustikoita ja mansikoita.

Aamupalaksi rahkaa, vehnäleseitä, soijalesitiiniä, mansikoita ja mehukeittoa.

Sama sotku sekoitettuna.

Onni onnettomuudessa on ollut se, että pidän rahkasta, muuten olisi saattanut tulla aikamoista nielemistä näiden aamu- ja iltapalojen kanssa. Toinen onni on, että elämme keskellä parasta marja-aikaa ja aamupalamarjat voi käydä hakemassa tuoreena n. 30 metriä kotiovelta. Pakastinarkkukin on jo puolillaan marjoja ja viinimarjamehuja!

Iltapalaksi rahkaa, vehnäleseitä ja mustaherukoita.

Iltapala vedetään hyvin samalla tyylillä kuin aamupala, mutta hieman vaatimattomammin; aamulla rahkaa kaikilla mausteilla ja illalla karsittu malli. 

Aamupalaksi rahkaa, vehnäleseitä, soijalesitiiniä, mustaherukoita ja mehukeittoa.

Ja sotkuhan siitäkin tuli.

Iltapalaksi raejuustoa, vehnäleseitä ja mehukeittoa.

Raejuusto tuo mukavaa vaihtelua välillä ja onhan sitä maailma pullollaan muitakin proteiinin lähteitä!

Aamupalaksi rahkaa, vehnäleseitä, mansikoita ja mehukeittoa.

Kunnon aamupalapirtelö! On muuten todella helppo ottaa mukaan, jos lähtee vaikka heti aamusta liikenteeseen. Sheikkeriin vaan ja hörppii sitten matkan varrella :)

Töissä käyville ja muuten vain kiireisille voin suositella noita pirtelöitä. Niitä voi tehdä vaikka illalla valmiiksi jääkaappiin ja napata vain lähtiessä mukaan. Pakastemarjat käyvät tähän erityisen hyvin, voisi jopa luulla, että tässähän menee litratolkulla jäätelöpohjaista pirtelöä, kun heittää vähän makeutusainettakin joukkoon ;) Maustamaton rasvaton rahka kun ei varsinaisesti ole luonnostaan makea.

Aamupalaksi rahkaa, vehnäleseitä, soijalesitiiniä, mustia ja valkoisia viinimarjoja ja mehukeittoa.

Maanantaina on tankkauspäivä ja silloin kyllä aion syödä jotain aivan muuta kuin rahkaa koko päivän! :D