maanantai 27. toukokuuta 2013

Kymppi tuntiin!

Naisten kymppi on nyt selätetty! Tällä kertaa järjetön uho tuotti tulosta ja todella juoksin sen kympin tuntiin, sekunnilleen, kiitos mielettömän loppuspurtin (ois tietysti voinu myös käynnistää sen ajanoton vasta, kun oikeasti ylitti sen lähtöviivan, niin ei ois tarvinnu juosta maksimisykkeillä lopussa). Lähdin tosi lujaa (kuulemma kuin aropupu :D) ja se myös pelasti sen lopun, kun voimat oli jo aika vähissä, mutta matkaa vielä jäljellä. Kuka neropatti muuten keksi, että loppusuora on noin puolet matkasta??! (Ei se ollu ku yli 500 metriä, mutta kuitenkin, kuka se oli??)

Onnistuneen juoksun jälkeistä euforiaa lisäsi vielä kuohari!

Naisten kymppihän on niin sanotusti hyvän mielen tapahtuma eli virallista ajanottoa ei ole. Osallistuminen itsessään on palkinto, hyvässä seurassa ja hyvällä mielellä mennään, loppuajalla ON ei ole väliä. Tuosta hyvästä mielestä olisin halunnut henkilökohtaisesti muistuttaa erästä kanssajuoksijaa, joka suureen ääneen haukkui miestään varmaan koko matkan. En jäänyt kuuntelemaan, vaan otin pikku spurtin, kunnes valitusta ei enää kuulunut. Hei, jätetään ne huolet kotiin ens kerralla, jooko? Ja sitten muille hyvällä mielellä rupatelleille porukoille kans pikku vinkki, että juoskaa mieluummin vaikka tiiviissä jonomuodostelmassa tai edes parijonossa (lainatkaa vaikka päiväkodeilta niitä solmunaruja, joista pidetään molemmin puolin kiinni). Niin mukavaa kuin teidän iloista pulpatusta olikin kuunnella, niin olisin mieluummin pinkonut ohitsenne kahlaamatta ojan puolelta. No nyt kun on haukuttu muut, niin pakko tunnustaa, ettei se nyt ihan käsikirjan mukaan tainnut itselläkään mennä. Toiset meistä jopa tajusivat virheen heti sen tehtyään, minä vasta muiden siitä puhuessa jälkeenpäin. Siellä oli siis virallisten juomapisteiden lisäksi myös firmojen omia juottopaikkoja... Minähän tietysti fiksuna ajattelin, että onpa hyvää mainosta, ja kumosin mukin toisensa jälkeen kuivaan kurkkuuni. Kiitos ja anteeksi! Voin kyllä tulla kenelle tahansa teistä töihin, jos se yhtään vähentää aiheuttamaani vaivaa!

Mahtavaa mutsit!
 
No mutta, parasta oli kyllä se fiilis, kun oli tunnin ylä- ja alamäkien (sekä henkisten että fyysisten) jälkeen päässyt maaliin ja oikeasti saavuttanut sen tavoiteajan. Mä tein sen!! Pitää asettaa jatkossakin näin konkreettisia tavoitteita, niin niihin on helpompi päästä. Suurin haaste on se, että uskaltaa lähteä tavoittelemaan sitä määränpäätä oli kyse sitten liikunnasta, laihduttamisesta, tupakoinnin lopettamisesta tai mistä vaan!

Jalkahieronta* ja aina vaan olo paranee. Paitsi kaikilla muilla kateellisilla naisilla, jotka eivät pyynnöistä huolimatta päässeet pöydälle makoilemaan.

Juoksun jälkimainingeissa alettiin myös suunnitella uutta tempausta; eihän hyvää ryhmää ja hyvin alkanutta juoksuharrastusta noin vain hyljätä! Pohjois-Pohjanmaa seuraavana kohteena hävisi niukkaakin niukemmin (yeah right...) Islannille, joten siellä sitten ensi kerralla tällä kokoonpanolla. Sitä ennen tähtään puolimaratonille syksyllä kolmen muun miniän kanssa (on kirjoitettu jo kalenteriin, eihän se muuten olisi virallista). Ja miesten olisi sitten parempi tulla kannustamaan (ja hoitaa lapset sillä aikaa)! Pakko muuten antaa suuri kiitos ja nostaa hattua tässä yhteydessä miehelleni, joka hoiti tyttöjä kolme päivää sillä aikaa, kun itse kiertelin kympin lisäksi mm. Ikean käytäviä. Asbestin lisäksi he olivat löytäneet paljon muutakin mielenkiintoista (vauva onneksi oli maistanut vain ruohoa eikä sitä asbestia) :)

Next time in Iceland!

Note to self: Jos kerran teet sen muistilistan itselle, niin lue nyt hyvä ihminen se vielä kisapäivänä. Nimimerkillä osallistumisranneke unohtu veljen kämpille (onneks sieltä sai tilalle uuden pientä korvausta vastaan. Ammetåke, I hate you!)

9 kommenttia:

  1. HIhii, loistava rekrytoitumistaktiikka! ;D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Eikö? :D Ei vaan oo vielä kuulunu kenestäkään mitään... jospa ne sieltä kohta soittelee..

      Poista
  2. Onnea ajasta ja suorituksesta, hienoa! :) Kyllä täälläkin juoksu polttelee jo, täytyy saada eka se lupa kun synnytyksestä vielä niin vähän aikaa. Tommoinen yhteisporukka kuulostaa niin kivalle, mihinköhän porukkaan sitä ite pääsis?! :D Mulla haaveena joskus viel se puolikas, ei kyl ihan syksyllä vielä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ei mitään muuta ku rauhallisesti vaan heti radalle, kun siltä tuntuu. Omaa kroppaa kun kuuntelee, niin hyvä tulee :) Ryhmiä varmasti on vähän siellä täällä ja jos ei muuten, niin lähde itse vetämään! :)

      Poista
  3. Oli tosi hauska tavata ja juosta! :) Lyhyt raportti myös täällä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Samoin! Toivottavasti saadaan tästä toistuva perinne :)

      Poista
  4. Todella hieno suoritus. Sinulla on niin mahtava tyyli kirjoittaa, että mies ihmettelee mille täällä kikattelen (voin vain kuvitella nämä sinun juomapisteesi sun muut) =) Tässä aivan harmittelen, kun oma juoksuharrastus on hiipunut ajansaatossa ja suurista suunnitelmista huolimatta ajatustasolle uusi suuri aloitus on edelleen jäänyt.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. :D Kyllä tuo vähä itteäkin pisti naurattamaan jälkeenpäin, mutta olin kyllä niin tohinassa ja janoinen siellä matkan varrella, ettei käynyt mielessäkään, että olis jotain lupia voinu kysyä niiltä tyypeiltä. Nyt vaan kuule lenkkarit jalkaan ja lenkille, yks lenkki kerrallaan. Alottaminen on vaikeinta, vieläkin ite taistelen itteni aina liikkeelle ja sitte on kuitenki hyvä mieli jälkeenpäin!

      Poista
    2. =) Jumppaan olen itseni saanut, josko lenkille pian myös. Lenkkeily olisi kuitenkin niin paljon helpompaa järjestelyjen kannalta. Aikaa menisi paljon vähemmän, eikä olisi sidonnaista mihinkään tiettyyn kellonaikaan. Miten se on vain niin vaikea vain lähteä? Tykkään kuitenkin lenkkeilystä, aikaisemmin juoksin ihan päntiönään...

      Poista