sunnuntai 4. elokuuta 2013

Leivinuuni -ennen ja jälkeen


Tästä lähdettiin liikkeelle. Leivinuuni ei ole alkuperäinen, mutta ollu talossa iät ja ajat. Jossain vaiheessa se oli verhottu peltikuorella ja nyt oli aika pienelle ilmeen päivitykselle.


 Kuoren alta paljastuivat alkuperäiset tiilet ja valitettavasti vähän muutakin...


... nimittäin asbestia. 50-luvulla oli jotain sivulevyjä kiinnitetty asbestilla, kuten siihen aikaan usein tehtiin. 


Onneksi saatiin heti seuraavalla päivälle Oulusta miehet avaruuspuvuissa töihin ja pian kriisi oli ohi.


Uutta kuorta alettiin hahmotella ja vähän hölmöltähän se tuntui laastin päälle lyödä samanlaisia tiililaattoja kuin alle jäi, mutta näillä mennään. Puuhällä oli aikojen saatossa murentunut lähes läpi asti, joten sitä paikkailtiin tässä yhteydessä myös uudelleen käyttökuntoon. Samalla vesisäiliö poistettiin ja muurattiin umpeen. Harmi sinällään, se oli lapsille mieluinen leikkipaikka, on itsekin tullut sitä hanaa väänneltyä kerta jos toinenkin :)

voi kun on taas epätarkka kuva :/

Uusi kuori näyttää maalikerroksien jälkeen tältä. Tässä käytettiin käsittääkseni jotain elastista laastia, mutta pinta ratkeili ikävästi siitä huolimatta. Leivinuunia ei ole lämmitetty vielä näillä helteillä kertaakaan, joten täällä on sormet ja varpaat ristissä, ettei laasti hilseile heti lattialle, kun lämmitetään uuni ensimmäisen kerran.
 

Yksityiskohdilla haettiin mielikuvaa, että laasti olisi joissain kohdin kulunut pois ja alta paljastuvat tiilet, mutta tästä tuli kyllä sitä ajatellen vähän liian siloteltu pinta. Tiilet olisivat saaneet olla vielä rouheammin esillä. 


Kaikkeen tottuu, sanoi eräskin remonttimies, kun saha kiinni seinään jäi....


Tämä projekti on ollut pitkään kesken. Muurarit saivat oman osuutensa jo kauan sitten valmiiksi, mutta viimeistelyn kanssa on kestänyt. Maalasimme pinnan ensin Tikkurilan Siroplast 2:lla, jonka päälle tuli Tikkurilan Luja puolihimmeä sävynä F497 paperi. Luukut hiottiin ja maalattiin Tikkurilan Termal silikonimaalilla, joka on tarkoitettu nimenomaan metallille ja kestää jopa +400 asteen kuumuutta. Ainut mutta on, että tuotteen lopullinen kovettuminen edellyttää kuumentamista 230 asteessa vähintään tunnin ajan. Nuohousluukut laitoin uuniin tunniksi ja suurten luukkujen kohdalla toivon vain, että uunin ja hällän lämmittäminen riittää maalin kiinnittymiseen, ettei se heti kolhiinnu irti. Kai se on tässäkin taas uskottava, että Rautapohjassa* tietävät mitä tekevät, kun tätä suosittelivat ;)


Viimeistely on tietoisesti hieman ontunut tässä kohdin. En kerta kaikkiaan jaksanut suojata tapettia ennen maalaamista, kun se menee kohta vaihtoon kuitenkin!

Silmä ei ole vielä oikein tottunut uuteen ilmeeseen, vaikka se paljon kevyemmältä nyt vaikuttaakin. Uskon, että kun saadaan loputkin tuvasta remontin alle ja valmiiksi, niin tunnelma alkaa olla ihan toinen ja leivinuunin uusi ilme istuu hyvin kokonaisuuteen. Nykyisessä kaaoksessa se on kieltämättä vähän irrallaan :D

6 kommenttia:

  1. aivan mieletön muutos. meillä tuollainen kalvanoitu pelti maalattiin.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Joo, oon nähny maalattuja peltejä monessakin paikassa. Raikastaa ilmettä kummasti! Täällä vähän vielä totutellaan tuohon uuteen, mutta kun katsoi vanhoja kuvia, niin parannusta on ehdottomasti tullut! :)3

      Poista
  2. Hieno tuli, ja sisustus-Marko propsit sanan "rouhea" käyttämisestä. ;D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Haha, mitähän Marko tähän sanois :D

      Poista
  3. Vastaukset
    1. Kiitos :) Vähän on ollut nihkeää vastaanotto lähipiirissä, mutta eiköhän tähän hiljalleen lämpene itse kukin.

      Poista