Huolestumisen SM-kisat

Meinasin tukehtua ruokapöydässä, kun mieheni luki päivän otsikoita (poikkeuksellisesti oikein painetusta lehdestä): Huolestumisen SM-kisat Mikkelissä. 

Mieleeni nousi heti kuva kisoista; osallistujia olisi tietysti moneen lähtöön, mutta vahvimmin voitosta taistelisivat luonnollisesti äidit, joiden sykettä, verenpainetta ja huudon desibelejä mitattaisiin erinäisin laittein heidän kirmatessaan kullannuppujensa perässä radalla, jossa muuttuvia tekijöitä olisi aivan liian paljon yhden äidin hallittavaksi. Liian syviä vesiesteitä, kiipeilytelineitä ilman pehmusteita, liian pieniä, teräviä tai muuten vain vaarallisia leluja siellä täällä, bonuksena hiekkalaatikko, jonka kätköistä löytyisi potentiaalisesti kissanpissan lisäksi narkkareiden jättämiä muistoja itsestään (sekä niitä pistäviä että haisevia). Olisi ruokailua ilman käsienpesu- tai desinfiointimahdollisuuksia, puhumattakaan, että tietäisi mitä lisäaineita tarjottava epämääräisen näköinen ruoka sisältäisi! Ja sitten joutuisi lähettämään lapsensa tuolle radalle jonkin ventovieraan seurassa!

Kuva on varastettu YLEn sivuilta.

Eihän noita kisoja voisi voittaa kukaan muu kuin joku superäiti!! Pettymykseni oli suuri, kun luin juttua itsekin ja totesin kyseessä olevan vain joku poliittinen kannanotto (Marko Hoikkaniemi pohti talouskasvua blogissaan). Yhtään vähättelemättä poliitikkoja (he tekevät oikeasti tärkeää työtä, joskin toiset tekevät sen paremmin/huonomin kuin toiset), se on kuulkaa pientä mitä Kreikassa tapahtuu nyt ja tulevaisuudessa, kun äitien omassa pienessä kuplassa on kyse vain seuraaviin päiväuniin selviämisestä!

Itse en kuulu varsinaisiin hössöttäjämutseihin, joten huolestumisen SM-kisoissa en pärjäisi. Mutta stressaaminen, se on minun lajini! Jos stressaamisen SM-kisat joskus järjestetään niin olkaa varuillanne, tulen murskaamaan teidät kaikki! Jos siis muistan ilmoittautua ajallaan, saan järjestettyä lapset hoitoon ja mahdollisista töistä vapaata, muistan missä kisat järjestetään ja löydän paikalle, vieläpä ajoissa, muistan tankata oikein ja nukkua, jos eivät vaan lapset valvota... Mutta mitä jos auto ei starttaakaan aamulla, niin miten sitä sitten pääsee perille ja mitä jos en sitten h-hetkellä osaakaan enää stressata tai jos stressi laukaiseekin niin hirveän ihottuman, että joudunkin tiputukseen enkä pääse lähtöviivalle ollenkaan??!?