sunnuntai 16. maaliskuuta 2014

Mielensäpahoittaja

Tänään ainekirjoitushaaste saa jatkoa naisille (ainakin itselleni) niin kovin helpon aiheen parissa. Saanko esitellä:

Mielensäpahoittaja

Naisella on etuoikeus pahoittaa mielensä mistä tahansa ja milloin tahansa. Halusi tai ei. Sitä ei aina itsekään voi ennakoida mielensä juonenkäänteitä, kun koskaan ei tiedä mitä päivä tuo tulleessaan. Joskus, kuten tänään, tuo pahanmielenkätyri oli ompelukone. Tai saumuri. Tai oikeastaan ne verhot, jotka on tarkoitus ommella ylijäämäpaloista. Eihän siitä mitään tule, kun tällä omalla kokemuspohjalla lähtee ompelemaan rullakappaverhoja sellaisesta tilkkutäkistä. Ei tule suoraa saumaa, eikä riitä hermo, mutta periksikään ei voi antaa. Prkl.

Viime viikolla pahoitin mieleni (en muista enää mistä) ja revin sitten kynsinauhoja ja kynsiä siinä kiukuissani. No sattuipa sitten niin, että peukaloni kynsi liuskoittui siinä ohessa ja suutuspäissäni repäisin sen irti, jolloin kauhukseni huomasin katsovani kynnen tyvessä kynsipohjaa hermoineen ja haavanesteineen kynnen sijaan. Hirveä paniikki päälle ja tarvittavat toimenpiteet tuhon suojaamiseksi. Tuska oli aikamoinen ja siitähän se sitten paha mieli vain otti lisää tulta alleen. Prkl.

Ja niin kuin siihen paljaaseen kynsipohjaan ei olisi jo valmiiksi sattunut tarpeeksi, niin sehän piti tietysti seuraavana päivänä lyödä jääkaapissa johonkin terävään reunaan, niin että veri lensi ja seuraavat pari tuntia täristiin shokin jälkimainingeissa sohvalla peiton alla. Eikä ole mitään iloa yläasteella käydystä näppiksen kurssista ja siellä opitusta kymmensormijärjestelmästä, kun tässä nyt yhden käden etusormella tätä tekstiä hakataan. Hukkaan meni sekin aika, olisi kannattanut käydä köksän tunnilla, niin ei tarvitsisi aina lasten syödä voileipiä lounaaksi. Prkl.
 
Mies on myötätuntoinen ja yrittää lohduttaa, mutta se ei auta, että hän käy itse koulutuksissa ja kertoo terveisiä tutuilta ja kysyy sitten miten täällä on pärjätty. No en ole kuule kateudeltani saanut muuta tehdyksi kuin itkettyä menetettyä ammattitaitoa, ihmissuhteita ja kynttä. Ei minusta enää mihinkään muuhun ole kuin kakkavaippoja vaihtamaan, eikä oikein enää siihenkään, kun en halua sitä itseään vasten hermoja. Prkl.

Kakasta puheen ollen kuopuksen vaippaihottuma talttui kertakäyttövaipoilla ja sekös otti kestovaippailijaa aivoon. Eikö sen pitäisi mennä juuri toisinpäin? Että luonnonkuidut ovat parempia vauvan pyllylle kuin muovi. Mutta ilmeisesti kuivuus oli parempi kuin yön läpi märkä vaippa kuopuksellemme. Mutta mikä siinä on, että niiden kertakäyttövaippojen pitää haista niin imelälle? Varmaan jollekin kedonkukkasille yrittävät tuoksua, mutta kyllä on sellainen löyhkä, että mieluummin haistelen kyllä ihan sitä pissaa, tietää ainakin, että pitää vaihtaa se vaippa. Prkl.

Ja sitten, kun on jo valmiiksi niin hyvä mieli, niin esikoinen vielä onnellisena rutistaa hymy huulilla: "Äiti, sinulla on iso maha. Niinku muumilla. Niinku samanlainen!" Mitä siihen sitten sanot? Perseelleen meni sekin dieetti taas. No en sanonut, mutta mietin. Ihme on kun ei herkkuja syömällä vyötärö löydy! Prkl.

Ja luntakin satoi taas ja tuli pakkanen. Se oli lyhyt kesä se. Prkl.
 
Opettajan kommentti: Minä niin mieleni pahoitin, kun et aloittanut "Kyllä minä sitten niin mieleni pahoitin". Ei muuta. Hyvin kuulostaa menevän.

Arvon uuden haasteen laatijan ASAP, kunhan tästä illasta ensin selvitään ilman kenenkään romahtamista.

13 kommenttia:

  1. Eikä... nauroin täällä myötätuntoista naurua. Apua, voiko minullekkin pitkänlinjan kynsienpureskelijana käydä noin? HUIH! Tuollaista mielensäpahoittamista mulle saattuu kanssa kokoajan, mä kun en tainnu olla lähelläkään kun kärsivällisyyttä jaettiin. Ompelukoneen kanssa en tule toimeen ollenkaa se huomattiin jo koulussa. kun mulla kerta pysyy muutenki paremmin kädessä kaulin ja ruuvimeisseli niin oon ulkoistanut kaikki pehmolelujen teho-osastoa vaativammat ompelutyöt ystävälleni. Puolustuksekseni vetoan, että hänellä on kotitalousyrittäjän ammatti, niin miksen mä vois hyötyä siitä? :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kuulostaa kyllä hyvältä diilitä ulkoistaa ompelut :) täällä otettiin nyt luova tauko asian suhteen, katsotaan jos vähän myöhemmin luonnistuis paremmin.

      Tuo kynsijuttu tuskin onnistuu, jos ei ole tällainen pro, kuten itse olen. Eli mulla oli vaurio jo siinä pohjalla. Kynnet on ikään kuin aalloilla, koska silloin kun kynsinauha on vioittunut, kynsi jää normaalia ohuemmaksi (aallon pohja) ja juuri tällaisesta pohjasta sellainen liuskoittuneen osan repäisy oli liikaa :/

      Poista
  2. Jumanklavita tää roikkuu luonnoksissa.

    VastaaPoista
  3. Ja ajatuksen kanssa takaisin.

    Ensinnäkin, olen opettajasi kanssa eri mieltä: kaavan rikkominen oli musta hyvä ajatus.

    Toiseksi ja olennaisemmin, voi sua! Miten kylmäävä voi kynsijuttu voi olla, uskon hyvin, että mieli ei tuosta ainakaan kohentunut. Teetä ja sympatiaa.

    Ja kolmanneksi: kyllä ne työhommatkin siitä. Ihan takuulla. Hear me now, believe me later.

    PS. Jos meitä osallistujia on me kaksi, niin laita mulle seuraava vuoro :D Tämä on ollut hauska haaste, mutta epäilen, että se on tullut elinkaarensa päähän nyt. Järjestän sille kauniit hautajaiset.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Wise words my friend, kiitos.

      Meitä taitaa olla enemmän kuin kaksi, mutta taidat olla oikeassa. Kaikki hyvä loppuu aikanaan.

      Poista
  4. Voi, minua ärsytti syksyllä ihan sama asia, kun nuorimmaisen vaippaihottumaan ei tuntunut mikään auttavan. kokeilin kertakäyttävaippojakin vielä mahdollisimman luontoystävällisillä verioilla ja pahus... ainoa mikä pitää alapään kunnossa oli pampers. On siinä ollut sulateltavaa. :D

    Minäkin mukana vielä viime tipassa:
    http://elinalappalainen.blogspot.fi/2014/03/mielensapahoittaja-ainekirjoitushaaste.html

    Ja sitten huomenna lukemaan muidenkin kirjoituksia :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Voi ku löytys joku ratkasu, jossa yhdistyis molempien hyvät puolet. Onneks kohta on kesä, niin voi laittaa tytön pihalle ilman vaippaa :D

      Poista
  5. Äh, unohdin tämän! Mutta korjasin mokani täsäs juuri ja kas täältä löytyy oma tuotokseni: http://mukkimakki.blogspot.fi/2014/03/mielensapahoittaja.html

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ei se mitään, pääasia että oot mukana! :)

      Poista
  6. En enää ikinä pure äärimmäisessä harmituksessakaan kynsinauhoja, jos se voi johtaa tuon kaltaiseen tilaan :). Pitänee käyttää vauvalle joka toinen pv kestoja ja joka toinen muovia - niin minimoi kummastakin aiheutuvat riskit. Mukana olin myöskin haasteessa! Laitatko sinä jonkun koonnin vielä kaikista kirjoituksista?

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. No tähän vaadittiin kyllä pitkäaikaista kynsien ja kynsinauhojen tuhoamista, mutta ehkä osaan nyt olla koskematta niihin. Koonti on tulossa!!

      Poista
  7. No kyllä minä niin mieleni pahoitin, kun eilisiltainen kommenttini ei täällä nyt näykään. Jotenkin näin se meni:

    - On se epäreilu! Paitsi maailma niin nainen itselleen. Mutta eihän se sille mitään voi, kuten osuvasti totesit. Vaihtoehtona ei tietenkään saisi olla epäreilu muille, minkä Pikkuplaneetta todisti omassa kirjoitelmassaan. Haluan siis toivottaa kauniita ajatuksia ja hyvää mieltä huomiseen!

    Muovivaippapettymys on minullakin. Mutta ei sitä vain jaksanut harrastaa kestovaippoja kolmannen kanssa, sellaisen, joka kakkaa koko ajan. Yritän kompensoida opettamalla tyttöä aikaisin potalle, mutta ei sekään onnistu kuten edellisten kanssa :(

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos! Tänään on ollut huomattavasti parempi päivä :)

      Poista