Kotitehtävä

Ensimmäisellä yhteisellä harjoituskerralla Esport Arenalla* saimme valmentajaltamme kotitehtävän; kuvaa juoksuasi edestä, takaa ja sivulta. Ei sillä, että niitä otoksia oppimateriaalina missään käytettäisiin (:D *kuolee nauruun*), vaan saisimme itse arvokasta palautetta juoksutekniikastamme.

Kouluajoista on jo kulunut jokunen vuosi, joten innokkuus läksyjen tekemiseen on vähintäänkin heikko (olin jo lahjakkaasti unohtanut koko tehtävän, kunnes valeäiti muistutti siitä, murr). Myös juoksumotivaatio on kokenut pienen kolauksen, kun ulkona on mitä ihanin kevätkeli (eli kuraa joka paikassa ja sen alla vielä paikoin jäätä ja jos ei jäätä, niin sitten tulvii) ja uupumus loputtomalta tuntuvan muuttokuorman parissa vain pahenee päivä päivältä (lakanat on nyt sentään lajiteltu ja maalausurakka aloitettu). Toisin sanoen lähteminen on vaikeinta ja tekosyitä riittää. (Vihreä Lintu muuten postasi aiheesta osuvasti, käykääpä kurkkaamassa!) Ulos ei tehnyt yhtään mieli lähteä, mutta sieltä vain itseni löysin illan jo hämärtyessä. Kotiin tullessa tein sen kotitehtävänkin ja tältä se räpiköinti sitten näytti (kaksi iltaa olen koittanut ladata tuota videota ja nyt se viimein onnistui! Huomaa taustamusiikki ;) ):

Olipa laiskan näköistä, voi hyvänen aika! Väsytti ja ärsytti, mutta tehty mikä tehty. Kai sitä tälläkin tyylillä maaliin pääsee. Koordinaatioharjoituksia on aikoinaan tehty niin paljon, että luulisi jotain oppineen, mutta miten sen opin saisi työmuistiin?

Muuten, kun Tallinnassa tehdään kaikenlaisia leikkauksia edullisemmin kuin Suomessa, niin voisikohan sitä saada laitettua pallonivelet lonkkiin jo tällä iällä? On nimittäin lonkat siinä kunnossa, että voisi luulla, ettei synnytyksestä ole kulunut viikkoa kauempaa :/ No, malttia malttia, ja uudet kengät. Kyllä se siitä!