perjantai 14. kesäkuuta 2013

Lakisääteiset päiväunet

Tässä univelkaani potiessa olen pohtinut muun muassa sitä, kuinka epäreilu ammatinvalinta äitiys oikeastaan on. Eivät ole äidit olleet kovin vahvoilla työehtosopimusneuvotteluissa. 

Muilla ammattikunnilla on mm. lakisääteiset ruokatunnit ja ylityölisät, kun taas äideille maksetaan kehnoa vanhempainrahaa tai aivan naurettavaa kotihoidontukea. Mutta koska työni äitinä on oma valintani, niin sanottu kutsumustyö, en aio nyt valittaa enempää kaikista epäkohdista. Yhden asian nostaisin kuitenkin esille, koska se on niin tärkeä sekä työntekijälle eli äidille sekä työnantajalle eli lapselle. Vaadin, että seuraavalla TES-kierroksella äidit nousevat yhtenäisenä rintamana vaatimaan lakisääteistä päiväunipykälää työehtosopimukseen yhteisen hyvän nimissä. Unohdetaan vaatimuslistalta ne kuumana nautitut kahvikupit ja yksityisyys vessakäynneillä, valitaan päiväunet! Kunnon pitkät, häiriöttömät päiväunet, joiden jälkeen äiti taas jaksaa kärsivällisesti jos minkälaiset oikut, mitä jälkikasvun päähän milloinkin juolahtaa.

Vetoan maalaisjärjen lisäksi myös työaikalakiin 9.8.1996/605:

6 luku

Lepoajat ja sunnuntaityö

28 §
Päivittäiset lepoajat
Jos vuorokautinen työaika on kuutta tuntia pidempi eikä työntekijän työpaikalla olo ole työn jatkumisen kannalta välttämätöntä, on hänelle annettava työvuoron aikana säännöllinen vähintään tunnin kestävä lepoaika, jonka aikana työntekijä saa esteettömästi poistua työpaikaltaan. Työnantaja ja työntekijä voivat sopia lyhyemmästä, kuitenkin vähintään puolen tunnin pituisesta lepoajasta. Lepoaikaa ei saa sijoittaa välittömästi työpäivän alkuun eikä loppuun. Jos työaika ylittää vuorokaudessa 10 tuntia, työntekijällä on halutessaan oikeus pitää enintään puoli tuntia kestävä lepoaika kahdeksan tunnin työskentelyn jälkeen.
Jos työaika vuorotyössä tai jaksotyössä on kuutta tuntia pidempi, on työntekijälle annettava vähintään puoli tuntia kestävä lepoaika tai tilaisuus aterioida työn aikana.

Työmme äiteinä vaatii kyllä jatkuvaa työpaikalla olemista, mutta jos nyt saisi vaikka sellaisen reilun vartin päivässä torkahtaa. Tai muumien ajan, sellaisen rapiat kakskyt minuuttia. Siinä ehtis sen kahvinkin juoda tai käydä vessassa yksin.

Ja nyt, jos joku neropatti keksii neuvoa, että nuku silloin, kun lapset nukkuvat, niin tiedoksi vaan, että todennäköisyys sille, että molemmat lapset nukkuvat yhtä aikaa (varsinkin, kun esikoinen ei nuku päikkäreitä enää kuin autossa) on suunnilleen samaa luokkaa kuin Suomen pääseminen jalkapallon MM-kisoihin. Että nuku siinä sitten. Loppuilta lasten mentyä nukkumaan on vanhempien parasta työaikaa (nytkin aletaan tapetoimaan heti, kun tämä postaus on valmis). Ainakaan tämä remontti ei edistyisi yhtään, jos menisin oikeasti ajoissa nukkumaan. Joten ainoa vaihtoehto jaksaa tätä hullunmyllyä on säännöllisten päiväunien sisällyttäminen arkeen.

Mothers, are you with me? Paha vaan, kun en tiedä milloin seuraavat neuvottelut ovat ja kuka äitejä siellä edustaa...

2 kommenttia:

  1. Hihi, niin totta! Täytyy sanoa, että mkun elämänlaatu muuttui radikaalisti, kun esikko jätti päiväunet viime talvena. Tämä show on kyllä ehdottomasti rankimpia duuneja, mitä mä olen koskaan tehnyt :D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Älä muuta sano! Meillä tässä suunnitellaan hiljalleen unikoulua tälle pian yhdeksän kuukauden ikäiselle. Saa nähdä jos se vähän helpottais.

      Poista