sunnuntai 20. lokakuuta 2013

Mitä tänään syötäisiin?

Liinan lanseeraama ainekirjoitushaaste on saavuttanut jo trilogian mittasuhteet. Aiheen sai tällä kertaa kunnian päättää Tuuli.

Mitä tänään syötäisiin?

Jotain nopeaa ja helppoa. Jotain edullista, mutta silti maukasta. Jotain mikrolämmityksen kolme kertaa kestävää. Jotain, mitä osaa valmistaa yläasteen seiskaluokan köksätuntien opeilla ja tosi-tv:n kokkiohjelmien perusteella. Jotain, mihin aineet löytyvät kaapista ja mihin aika riittää. Toistetaan viisi kertaa päivässä, joka päivä. Peace of cake! (Joskus syödään sitä kakkuakin)

Meillä on tapana sanoa, että aamulla syödään kuoripottuja ja illalla potunkuoria. Totuus ei tuosta kauas heitä, sillä yleensä meillä syödään hirvenlihaa ja perunoita. Joskus saattaa olla porkkanoita. Ja sen lihattoman lokakuun voitte tunkea... Sanotaan nyt vaikka takataskuun. Nimim. hirvimiehen tytär, jonka taloudesta löytyy kolme pakastinta täynnä hirvenpaistia, jauhelihaa, lihalientä ja koiralle luita.

Ymmärrän kyllä lihattoman lokakuun jalon tavoitteen sivistää lihateollisuuden pahuudesta ja epäeettisyydestä,  mutta katselen näiden sarvien omistajaa mieluummin ruokapöydässä kuin auton tuulilasissa.

Lapsen ruokavalion koostaminen monipuolisesti, valmistaminen riittävästi, viisi kertaa päivässä toteutuu todella hyvin, kun lapsi syö ensimmäisen kerran illalla puoli kuudelta. Palan kurkkua. Edesmennyt äitinikin oli jo sitä mieltä, että meidän tuvan pöydän alla eläisi kana jos toinenkin. Niin eläisi vieläkin ja leveästi vielä. Hävikki on siis aikamoista. Seuraavat ruokaympyrät eivät perustu minkäänlaiseen faktatietoon, eikä niistä ole saatavilla aineistoa tai viitelähteitä. Kyseessä on ns. omasta päästä luusoppaa -tyyppinen havainnollistava kuvasarja tähän väliin.



Jotta ruokailu ei menisi eettisyyden pohdiskelun, sisällön päättämisen ja lasten erikoisominaisuuksista selviämisen jälkeen liian helpoksi, niin lisätään keittoon vielä keittiöremontti. Helpoin vaihtoehto tässä vaiheessa olisi tietysti kääntyä einesten luvattuun maailmaan, mutta minua on valistettu, että einekset ovat lyhin tie helvettiin, mitä ruokaan tulee. Niissähän on kaiken maailman lisäaineita ja muita myrkkyjä, kuka niitä nyt söisi saati lapsilleen syöttäisi. Ja myrkkyjähän voikin vältellä eineksistä kieltäytymällä.... Jos minun kuitenkin tulisi valita äidin burnoutin ja einesruokien välillä, niin valitsisin einesruoat epäröimättä!

Onneksi siellä pakastimessa on kuitenkin näin hirvenmetsästyskauden alussa vielä vähän tilaa muullekin ruumiin ravinnolle kuin sille hirvenlihalle, joten minäpä poikkeuksellisesti ennakoin keittiöremonttiin liittyvää ruoanlaittodilemmaa ja valmistin kasan gourmee-ruokaa varastoon: makaronilaatikkoa, kalakeittoa, kanarisottoa, kaalilaatikkoa, lasagnea, kesäkurpitsapaistosta ja lihakeittoa. Pakastimen sisällön lisäksi käytettävissä on jääkaapin sisältö, leivät, hedelmät ja kuivamuona. Liesi ja uuni ovat poissa pelistä, joten suunnitelmallisuus on poikkeuksellisesti päivän sana. Yleensä kun alan miettiä menuta suunnilleen siinä vaiheessa, kun jompi kumpi lapsista raapii jääkaapin ovea ja itkee nälkäänsä. Kadehdin heitä, jotka laativat viikon menun valmiiksi ja käyvät vain kerran viikossa kaupassa. Heidän on pakko tulla ulkoavaruudesta.

Lusikalla syömisen harjoittelu kannattaa aina aloittaa mustikkarahkasta!

Opettajan kommentti: Aika ala-arvoista käyttää söpöä lapsen kuvaa pelastamaan hätäisesti kyhättyä tekstiä, säälittävää. Tosin lapsi on kaunis vaikka mustikalla kuorrutettuna, joten saat anteeksi. Mitä tekstiin tulee, niin siinä ei taaskaan ollut päätä eikä häntää. Oletkohan nyt aivan oikealla alalla? Ja mitä pahaa hirvet ovat koskaan sinulle tehneet?

Toisella kierroksella ainekirjoitushaasteen haaviin tarttui taas pari uutta blogia ja kooste niistä löytyy täältä (omat kirjoitukseni löydät ainekirjoitushaaste-tunnisteen takaa). Saapa nähdä kuinka laajalla rintamalla tähän kolmanteen osaan tartutaan.

10 kommenttia:

  1. Minulle tuli kuopuksen odotusaikana hirvenlihan tuoksusta jo pahaolo, ja en pystynyt syömään sitä, enkä lopulta muutakaan kunnon lihaa. Nyt sain pitkästä aikaa hirvenpaistia, niin vitsi kun oli hyvää. Ihan ihmettelen, miksen ottanut lihoja mukaani yhtään, vaikka niitä tarjolla oli. No todennäköisesti pakastin täyttyy silti taas pian. Mutta niin pointtini oli, että eikö teillä koskaan töki hirvenliha ja jatkatko sitä lihapullissa tms jollakin muulla lihalla?

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Siis joo, kyllä tökkii ja pahasti, mutta näillä mennään mitä on annettu. Eli isä jättäisi perinnöttömäksi, jos ostaisi kaupasta jauhelihaa, kun omaakin vielä on. Ja sitä on aina! :D Ei olla jatkettu sitä millään, mutta joissain ruuissa sen voimakas maku kyllä kieltämättä on liikaa.

      Poista
  2. Tää on aivan ihana, noita mahtavia kaavioita myöten! <3
    Mun mielestä lihatonta lokakuuta ei kannata edes vetää itse metsästettyyn lihaan. Ylipäänsä suhtaudun nykyään tosi myönteisesti metsästämiseen ja kalastamiseen - eläin on saanut elää luonnossa ja kuolee sitten nopeasti päätyen käyttöön, ilman älyttömiä teurasmatkoja tai tuotantoketjuja (en siis puhu mistään pandan metsästämisestä vaan nyt lähinnä hirvet, ehkä puput ja peuratkin).
    Antaisin kyllä ehdottomasti paremman arvion, ilman tuota ihanaa mustikkapäätäkin!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Voi kiitos :) olen myös miettinyt tuota lihatonta lokakuuta samalta kannalta eli en poissulkis riistaa vaan keskittyisin bannaamaan tuotettua lihaa. Kaaviosta ei tullu ihan niin selkeä kuin toivoin, mutta you get the point ;)

      Poista
  3. Hei hyvältä kuulostaa, ei ollenkaan burnoutilta! Plussaa tekstin elävöittämisesta graafeilla ja mustikkasilmillä. Kiitos kun osallistuit :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tuo graafi ois kyllä ansainnu vähän enemmän panostusta, mutta saitte varmasti juonesta kiinni :) Millon tulee seuraava aihe??

      Poista
  4. Minusta alempi (toteutunut) ruokaympyrä muistuttaa uusia pohjoismaisia ruokasuosituksia aivan riittävästi - sanoisin sen jopa voittavan monipuolisuudellaan. Vähän huolestuttaa kun ei ollut mainintaa koiran kuivamuonasta, jota meidän lapset kyllä yritti täydentävänä välipalana nautiskella.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Koiranmuona!! Tiesin, että jotain unohtui :D

      Poista
  5. Oon suorastaan kade, että teille tuodaan lihaa pakkaseen. Mitkä säästöt ruokakuluissa... Meillä on pieni pala tuparilahjaksi saatua hirveä odottamassa, että lihaton lokakuu loppuisi. Ja paikallisen tuottajan naudanjauhelihaa luomuna myös pakkasessa odottamassa, kun oltiin just keritty käydä heidän putiikissaan ennen lihattomalle päätymistä...

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Täytyy myöntää, että 5-6 hengen taloudessa tuo hirvenlihan saaminen pyyntiin osallistumisella ja lupamaksut ym kulut maksamalla on kohtuullisen suuri säästö ruokakuluissa. En voi valittaa :) Ja hei, lokakuu on kohta ohi ja sitten onkin jo pian joulu ja mekin saadaan hirvivainaan sijaan kinkkua!

      Poista