maanantai 31. joulukuuta 2012

Äyrr!

Vauvan jokellus on ihanin ääni maailmassa, no doubt about it. Eilen illalla vauva naurahteli ensimmäisiä kertoja elämässään. Ikimuistoista. Se ääni on jotain uskomattoman hellyyttävää. Minä en ole mikään herkistelijä, joka itkeä pillittää joka päivä ja lässyttää jokaiselle vastaantulevalle ihmislapselle ja koiranpennulle, joten pidän itseäni luotettavana lähteenä tämän asian suhteen (ok, ehkä objektiivisuus vähän kärsii, kun kyseessä on oma lapsi).

Mutta. Katselisin mieluummin silmäluomia kuin jokeltelevaa lasta puoli kolmelta yöllä. Tosin on sekin ihanampaa kuin kolmatta tuntia jatkunut korvia viiltävä kiljuminen ja huutaminen (oikeasti vanhemmuus kyllä testaa luonnetta välillä aika kovaa). Tähän kun lisätään esikoinen, joka keksi nousta tänään vielä normaalia aikaisemmin ennen kuutta, niin siitä voi sitten lyhyelläkin matematiikalla laskea, että vanhempien uni jäi auttamatta liian lyhyeksi. Miehen piti mennä vielä töihin tänään ja hänellä on pitkä päivä edessä vuodenvaihteen rutiinien takia, ei kateeksi käy. Itsehän laistoin vain spinning-tunnista ja laitoin pikku kakkosen, tuon vanhempien pelastajan, päälle ja painuin lattialle lapsen viereen torkkumaan. 

Kyllä isääkin väsyttää joskus.

Ois pitäny pyytää pukilta lahjaksi sellanen "äiti on vähän väsynyt" t-paita, muistatteko vielä niitä? En kyllä pitäis sitä ikinä, mutta noin niinku periaatteessa sellanen pitäis tulla jo äitiyspakkauksessa. Ja miehelle pitäis tulla korvatulpat, jotka suodattas vauvan itkun ja naisen valituksen. Nyt kyllä tulee jo niin suodattamatonta tajunnanvirtaa, että lienee parempi lopettaa tälle vuodelle ja palata asiaan 2013 vähän paremmin levänneenä. Uudenvuodenlupauksista myöhemmin lisää, mutta toivon todella, että vauva lupaa harjoitella nukahtamista jo tänään illalla.

Viime vuoden ilotulitukset naapurin tontilla.

Kaikesta huolimatta, onnellista uutta vuotta kaikille! Toivottavasti ollaan taas jotain opittu 2012 ja opitaan yhä lisää tulevana vuonna :)

1 kommentti: