En muuten askartele hirveästi, mutta joulukortit teen yleensä aina itse. En tosin enää jaksa tehdä niitä niin paljon kuin joskus aikoinaan, mutta sukulaiset saavat vielä tällä erää omansa joka joulu. Ystävät tyytyköön sosiaalisen median kautta jaettuihiin tervehdyksiin, kun en livenä pääse kaikkia täältä kaukaa halaamaan :)
Olin muka suorittanut kaikki joulukorttien tarvikeostokset yhdellä kertaa, jotta voisin rauhassa istua sohvalle ja alkaa tuottamaan toinen toistaan upeampia kortteja, mutta huijatuksi tulemisen tunne oli valtava, kun avasin tuon piparkakku-ukkotarrapaketin. Olin tosiaan kaupassa laskenut, että siinä on yhdeksän hahmoa ja kolme päällekkäin eli 27 yhteensä. Sehän riittää! Mutta kun avasin paketin, niin ne kolme päällekkäistä hahmoa olivatkin yhtä ja samaa. 3D my ass, olis ykski kerros riittäny! No eihän siinä auttanu ku lähtä kauppaan uudestaan ja ostaa lisää hahmoja. Ja sitte loppu tuo sydännauha. Ja jouluntoivotustarrat. Ja liimarolleri (vai mikä tuon nimi on?). Ja mies unohti tulostaa joulurunon kortin taakse. Huoh. Kolmen kauppareissun ja lukemattoman monen askartelutuokion jälkeen olin viimein valmis. Nyt vielä kortit kuoreen ja nimet kylkeen. Postimerkit hommaan vasta postista samalla kun lähetän lahjat. Toivottavasti ne ei oo loppu.
Suunnittelen aina aivan upeita taideteoksia, mutta lopulta totuus iskee vasten kasvoja karuna ja lopputulos muistuttaa enemmän ala-asteikäisen aloittelijan kuin mestaritaiteilijan tuotoksia. Mutta ei se silti vähennä askartelun iloa (kunhan vain ymmärtävät mies ja lapset pysyä poissa jaloista). Jotain perin tyydyttävää on nähdä kätten jälki välittömästi askartelupaskartelun lopuksi. Me like!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti