Ystävät

Rakas ystävä täytti ne maagiset 30 vuotta viikonloppuna ja mehän juhlittiin. Oli ihana unohtaa hetkeksi hektinen arki kotona, käydä ihan äkkiä vaan Ikeassa shoppaileen parit divaanit ja hyllyt (on muuten melkoinen tilaihme tuo auto ja melko pelottava paikka tuo Ikea) ja moikata yliopiston rehtoria (joka moikkasi ensin minua, miehen entinen pelikaveri!).

Ilta oli mitä parhain Kuopion sataman tuntumassa; hyvää ruokaa, kuplivaa juomaa, onnea tuottavia sirpaleita (don't ask), sauna ja mitä ihanin seura!

Mutta ystävät, ai että teitä on ollut ikävä! On ihana olla taas Suomessa vähän lähempänä teitä (ja valitettavasti vähän kauempana Norjan ystäviä). Ottakaahan näppylähanskat mukaan, kun tuutte käymään ;)

Wanhan tavaratalo Citykirppis

Toisen roska on toisen aarre. Niitä aarteita täältä siivouksen ja muuttokuorman keskeltä nimittäin löytyy! Kirppispöytä on ollut pystyssä jo viidettä viikkoa. Luotimme vanhaan tuttuun, Citykirppikseen, eikä suotta. Meillä kävi tuuri ja saimme myyntipöydän samantien peruutuksen vuoksi ja kauppa käy kuin häkä (parkkipaikka on aina täynnä autoja = ostavia asiakkaita!). Olemme kyllä hinnoitelleet suurimman osan tuotteista ehkä vähän alakanttiin, mutta tällä hetkellä on pääasia, että saamme tilaa ja joku muu saa siinä samalla käyttökelpoista tavaraa käyttöön. Hinnoittelusta muuten sen verran, että älyttömän käteviä ovat tuolla, kun ovat tulostaneet valmiita hintalappuja eri värisinä, niin me siskokset pysymme kärryillä kenen tavaroita on minkäkin verran myyty. Ei tarvitse niin tarkkaan alkaa muistelemaan, kummankohan tämäkin "kirja" mahtoi alunperin olla.
 

Citykirppiksellä on avaraa ja siistiä (eikä haise tunkkaiselle!).

Mm. käyttämättömät "kaupanpäälliset", kaappeihin unohtuneet CD-levyt, pieneksi jääneet juhlavaatteet ja muu kelpo tavara on löytänyt uuteen kotiin. Sitten on sitä sälää, joka on lähinnä vappurientojen rekvisiittaa, mutta hyvä, että edes siihen joku tarvitsee. Isommat/kalliimmat jutut, kuten vuosijuhlapuvut, huonekalut ja keräilyastiat (joista jotkut maksaa ihan älyttömiä summia!) on tarkoitus myydä huuto.net:ssä tai tori.fi:ssä.
 

Piti melkein juosta ohi, etten ostanut kestovaippavillahousuihin lisää hahtuvalankaa.

Itse olen yrittänyt pitää laput silmillä, enkä ole ostanut toisten pöydistä mitään. Mutta sellaisen vanhan rautaharavan kyllä tarvitsisin... Kerron myöhemmin lisää sen tarkoitusperistä, mutta sen verran paljastettakoon, että sen uusi koti voisi löytyä meidän eteisestä ;)

Lapsille vähän katsottavaa, yhdellä seinustalla voi seurata lintujen elämää.

Niksi-Pirkka osuudessa tänään: Kuinka saada Euroteamin silitettävä nimikointinauha pois vaatteesta ilman väkivaltaa tai teräaseita? Silitä nauhaa uudelleen ja vedä se heti (hampaiden avulla) pois, ennen kuin ehtii tarttua uudelleen vaatteeseen! Ensi kerran, kun tilaan näitä lappuja taidan suosiolla ostaa niitä tageja myös, ne on huomattavasti helpompi irrottaa tässä kierrätysvaiheessa.

Toisen romu on toisen aarre!

PS: Ylivieska on kirppisten taivas, täältä löytyy Citykirppiksen lisäksi Kirppis Paratiisi, Juurakon kirppis sekä Sytykkeen tiloissa toimiva Löytötasku. Että on meillä täällä muutakin kuin Kärkkäinen... ;)

Vauhtikestävyys

Niin sitä taas pistäydyttiin Esport arenalla* muiden mutsien kanssa aiheena vauhtikestävyys ja kilpaileminen. Vauhtikestävyyttä haetaan, jotta selviydytään siitä kympistä kuukauden päästä kunnialla. Useampi meistä on jo kokeillut kympin juoksemista ja selvinnyt hengissä, mutta panokset kovenevat, Katjan peräänkuuluttama kilpailuvietti on herännyt. Nyt on tosi kyseessä, lähestyvät selät tulee ohittaa, eikä ohi päästetä ketään. Kello on pahin vihollinen, yli 60 minuutin ei saa mennä. Voisikin tehdä biisilistan itselleen. Se loppuisi tunnin jälkeen, oli maalissa tai ei. Parempi olisi pysyä aikataulussa, että kehtaa tulla kotiin pää pystyssä.

Go mama, go!

 
Kyllä, olen huono häviäjä. Tämän tietävätkin kaikki, jotka ovat joskus yrittäneet pelata lautapelejä kanssani. Yleensä säästänkin itseni muut siltä, että raivoan kuin mielipuoli, enkä edes ala pelaamaan mitään houkutteluista huolimatta. Ihan hyvin nimittäin sopii kaksi aikuista nukkumaan 90 leveällä vierassängyllä koskematta toiseen, jos toinen on hävinnyt kymmenen peliä Settlers of Catania putkeen... Olen myös pesäpallourallani kokenut kesän, jolloin voitettiin kaikki muut paitsi yksi peli (finaali tietysti) ja kesän, jolloin hävittiin kaikki muut paitsi yksi peli (en ollut paikalla, pitäisikö tästä päätellä jotain?). Oli nimittäin vähän eri fiilikset noina kesinä.

Alkulämmittelyksi ei kuulemma riitä se, että laittaa lenkkivaatteet ja lenkkarit päälle ja hakee koiran takapihalta. Opettelimme myös lihashuollon tärkeyttä.

Jos palataan vielä hetkeksi päivän aiheeseen, niin taas jäi jotenkin kirkkaana mieleen se fakta, että rasva palaa peruskestävyysalueella! Hyvä tietää, nimittäin sitä kyllä riittää. Vauhtikestävyydellä tarkoitetaan taas sykealuetta 70-80 % ja tuolla alueella tulisi tehdä n. 10-20 % harjoittelusta. Nopeus taas lasketaan seuraavasti (jos siis halutaan nyt tähdätä vaikka siihen kymppi tuntiin):

• Muutetaan aika sekunneiksi ja matka metreiksi
• 60 min * 60 = 3600 s ja 10 km = 10 000 m
• Matka jaetaan ajalla:
• 10000m / 3600s= 2,77 m/s
• 1 m/s = 3,6 km/h
• 2,77 * 3,6 = 10 km/h

No toi oli nyt ihan pääteltävissäkin, mutta jos tähtää eri matkalle tai johonkin muuhun aikaan, niin tuolla tavalla saa laskettua vähän nopeutta, millä siihen tavoiteaikaan tulisi pinkoa. Me saatiin myös taulukko, josta on helppo poimia itselleen sopivia nopeuksia harjoittelua ajatellen. Kun itse nyt edelleen epärealistisesti tähtään siihen tuntiin, niin peruskuntojuoksu mentäisiin 7:12 min/km, vauhtikestävyys 6:02min/km ja vauhtiharjoitusnopeus 5:03 min/km. Nyt pitäisi enää lähteä sinne lenkille!

Meitä haastateltiin YLEn Olotilaan, luonnollisesti vasta treenien jälkeen, jotta kaikilla oli terve puna kasvoilla..

Sen sijaan, että pelkäisin murehtisin täällä koko ajan, mitä natsi vuokraisäntä keksii seuraavaksi (viimeisin käänne oli mm. kevätsiivouksen puuttuminen pihalla. Sehän onkin tosi helppo tehdä, kun lumi oli vielä maassa, kun muutettiin.) voisin viettää vähän enemmän aikaa nuo lenkkarit jalassa ulkona. Remontti ei nyt ota kunnolla alkaakseen ei sitten millään, koko ajan tulee vielä jotain pikku juttuja (kuten sähkösuunnitelmaa ja tavaratilauksia ym.), ja elokuun alku lähestyy uhkaavasti. Saa nähdä onko mitään valmiina siinä vaiheessa, kun mies palaa töihin. Jotain sentään on tapahtunut, sillä vaatehuoneeseen on viimein säilytyslaatikot hankittu. Tuota muuttokuormaa voi nyt ainakin siltä osin alkaa purkamaan, kunhan esikoinen lopettaisi noiden helminauhojen hajottamisen keskelle tuvan lattiaa. Niitä on muuten yllättävän viihdyttävä kerätä, loputon leikki, ei tule aika pitkäksi.

Kaikki, jotka minut tuntevat, arvaavat varmasti, että en meinannut saada sanaa suustani. Not.

Joka tapauksessa, neljä viikkoa vielä ja sitten mennään mutsit! (Ja ne on muuten aika huippuja tyyppejä kaikki!) :)

Kaikki kuvat Dorit Salutskij.

Koziol

Tiedättekö sellaisen saksalaisen firman kuin Koziol? Heillä on aivan ihastuttavia hahmoja, jotka piristävät arkisia askareita! Itse olen löytänyt näitä satunnaisista kaupoista Suomessa, mutta joitakin erityisiä tuotteita olen tilannut nettikaupasta (eikä kaduta yhtään, miestä ehkä vähän).

Poimintoja meidän Kozioleistamme :)

Tässä muuttokuormaa purkaessa olen jo useampaan kertaan todennut, että tätä maallista omaisuutta on enemmän kuin laki sallii, mutta siitä huolimatta hymy nousee huulille mm. näistä:

Sormusteline, mittanauha, rei'itin, kenkälusikka ja korvisteline. Kuvat Koziol.

 
Mitäs tykkäsitte? Joskus turhakin voi olla tarpeellista, vai mitä? ;)

Päästä vedettävät puusängyt ja niiden entisöinti

Olemme keskittyneet viime aikoina lähinnä tavaran ulos heittämiseen, mutta jotain on kannettava sisäänkin. Huuto.netistä löytyi aivan ihanat sängyt (vielä kaksin kappalein!), joten ne oli saatava lähes hinnalla millä hyvänsä (jos mieheltä kysytään, niin ne saatiin hinnalla millä hyvänsä...). Puusängyt olivat suhteellisen hyväkuntoiset (mitä nyt tarvii kolme aikuista säätämään sängyn pituutta), mutta ne kaipasivat hieman entisöintiä. Ja mitäpäs minä entisöinnistä tiedän muuta, kuin että se on trendikästä? En niin yhtään mitään.

 

No onneksi apu oli taas lähellä, Rautapohjasta vinkkasivat minut oikean hyllyn suuntaan, ja Bloomin puuvaha lähti mukaan. Suosittelivat vielä poistamaan vanhan kuluneen lakan ennen käsittelyä, mutta en jaksanut halusin säilyttää elämää nähneen pinnan ja vain häivyttää pahimpia kulumisen jälkiä. Lakan poistamisen sijaan pesin pinnat miedolla pesuaineliuoksella ja annoin kuivua seuraavaan päivään. Sitten puuvaha päälle ja ai että, kun tuli hyvä!

Vasemmalla sängynpäädyt ennen ja oikealla jälkeen vahauksen. Studiona toimiva tupa oli valaistuksen puolesta vähän kehno, joten kuvista tuli hyvin keltaisia (en siis osannut). Laitan myöhemmin lisää kuvia, kun saadaan sängyt omille paikoilleen.

Naarmut peittyivät juuri sopivasti.

Itse asiassa, testasin vahaa jo etukäteen sänkyjen mukana tulleeseen puujakkaraan, joten en lähtenyt ihan soitellen sotaan, mutta nähtäväksi jää, kuinka kauan pinta säilyy tuollaisena. Tulos ei ollut yhtään niin tumma kuin vähän pelkäsin. Mallipalassa oli varmastikin vahattu kaksi kerrosta, joka on kai yleisempi tapa, koska malli oli huomattavasti tummempi. Käytimme muuten Bloomin paneelivahaa vaatehuoneen seinässä ja vasta kolmas kerros riitti peittämään mäntypaneelin keltaisuuden, joten harkitsemme tässä muita vaihtoehtoja yläkerrassa odottaville paneeliseinille, koska kolmeen kertaan sellaisen neliömäärän käsittely ei oikein houkuttele :/

Puuvahaa oli suhteellisen helppo työstää. Vähän sellainen hyytelömäinen aine pysyy hyvin siveltimessä, mutta aine kuivuu todella nopeasti (kuivumisaika kerrosten välissä 2 tuntia)! Se on sinällään positiivista, ettei tarvitse varoa pintaa niin kauan, mutta kyllä meinasi tulla välillä kiire vahatessa. Muutamia kohtia myös ikäänkuin kului puhki, kun sivellin osui samaan kohtaan useampaan kertaan. Vaha ei enää tarttunut, vaan tuntui, että se vähäkin kului pois. No ongelma ratkesi ainakin osittain uudella vahakerroksella myöhemmin, mutta kyllähän siinä vähän saumaa jäi näkyviin. Johtui todennäköisesti kuluneesta pinnasta ennemmin kuin itse aineesta, mutta tiedänpä ensi kerralla ottaa huomioon. Muuten vaha on kyllä ihan nerokasta; se on lapsiturvallista (hyväksytty leluihin!), ympäristöystävällistä (EU-kukka ekomerkki) ja vesiohenteista (ei haise ja siveltimet voi pestä vedellä). Jes, ei enää tärpätin kanssa läträämistä. Nimittäin sitä saatiin ihan riittävästi tänään, kun esikoinen löysi (minun jäljiltä) ulkoa maalisudin tärpättipurkista ja alkoi ihan vähän vain maalata ulkoportaita ja siinä samalla vähän itseäänkin... Huokaus, mikä siivo...

Shock absorber

Nyt sitten kaikki naiset ja etenkin raskaana olevat/olleet, imettävät/imettäneet kuulolle! Tulee asiaa urheilurintaliiveistä. Unohtakaa nyt hyvä naiset ne vanhat, muotonsa menettäneet, jo ostaessa väärän kokoiset tavalliset rintaliivit. Ne EIVÄT OLE urheiluun tarkoitettuja!!

Rintojen liike infrapunakameralla kuvattuna (kuvat Shock Absorberin nettisivuilta)

Ilman liivejä

Tavalliset rintaliivit

Shock Absorber -urheiluliivit

Urkkaliivit maksavat (no mikäpä ei tässä maailmassa maksaisi??), mutta ovat niin hintansa arvoiset. Pyydä apua liivien kokoa valitessa (hei ne myyjät on siellä sua varten, se on niiden työtä auttaa!), koska vääränkokoiset liivit on melkein pahempi kuin ei liivejä ollenkaan. Rinnat ei saa pursuilla liivien yli (liian pienet liivit), kangas ei saa mennä rypylle (liian isot liivit), takanauha ei saa karata ylös (liian suuri ympärysmitta) vaan liivien tulee istua napakasti pitäen rinnat paikallaan. Hakaset tulee laittaa uloimpaan kohtaan, jotta liivimateriaalin löystyessä on kiristämisvaraa. Ja muista olkaimet, ei niissä ole säädöt koristeena. Yleisin virhe naisilla on liian suuren ympäryksen ja liian pienen kuppikoon valinta. Don't do it!

Menipä vähän saarnan puolelle, mutta toivottavasti oli jollekin apuakin. Ja nyt sitten sinne ostoksille, hopi hopi. Tai pyydä urheiluliivit vaikka mieheltä lahjaksi, äitienpäiväkin lähestyy, vähän vaihtelua pitsialusvaatteille ;)

Näissä on oikein klipsi kuulokejohdolle. Mutta missä on paikka tissien väliin piilotettavalle mini grip -pussille, joka toimii juomapullona?

Itse vannon Shock absorberien nimeen, mutta jesari on tietysti varma valinta aina (on muuten useampaan kertaan tullut todistettua, kun kaveri on pelannut urkkateipin tukemana liivien unohduttua pelikassista). MacGyverkinhan sen jo tiesi, ettei ilman ilmastointiteippiä pärjää. Eikä ilman linkkaria. Mutta linkkari kannattaa kyllä pitää kaukana rinnoista, just in case.

Siskon syntymäpäivä

Kun olin lapsi, luulin, että kaikki juhlivat vappua kuten me; viettämällä syntymäpäiviä! Siskoni on syntynyt vappuna, joten meillä vappu oli aina lasten syntymäpäiväjuhla kakkuineen ja lahjoineen (oli muuten aika kätevää näin pikkusiskona, kun vuosikausia keksin aina lahjaksi ilmapalloja ja serpentiiniä, kuinka omaperäistä! :D)

Opiskellessa vapun luonne muuttui hieman... Aika hämäriä ikimuistoisia hetkiä tuli vietettyä ystävien kanssa haalarit päällä ja ylioppilaslakki päässä :) Nyt en enää niihin päivätolkulla kestäneisiin rientoihin jaksaisi lähteä, aika aikaa kutakin, tiesi jo vanha kansa.

Nyt ollaan taas siinä lapsivappuvaiheessa. Tänään oli tarkoitus suunnata syntymäpäiväsankarin kanssa vapputorille ja ostaa esikoiselle hänen kauan kaipaamansa "iltapallo". Mutta sitten alkoi sataa lunta.... Se siitä reissusta.

Juhlimmekin siis prinsessasyntymäpäiviä asiaankuuluvin menoin sukulaisten kanssa ja ainakin yksi pieni prinsessa oli tyytyväinen, toivottavasti myös tuo isompi prinsessa :)

Nyt takaisin pilaamaan strong is the new skinny -projektia, eli täytekakun tuhoamistalkoisiin, klara vappen vaan kaikille :)