Diamond seinäkoukut

Vaikka meillä onkin sisustussuunnitelma kutakuinkin valmis, niin herkuttelen silti Hyvinkään asuntomessujen annilla ihan surutta. Hunajaista-blogin Riikka oli ottanut upeita kuvia messuilta ja sieltä seasta pistivät silmääni nämä ihanuudet:

Ferm Livingin Diamond seinäkoukut! Näitä saa savutammen (kuvassa) tai tammen värisenä ja pakkauksessa on kolmea kokoa (6 x 6, 7 x 7 ja 8 x 8 cm). Hinta vain kirpaisee, vajaat 60 € kolmesta koukusta! Mutta ne ovat sisustuselementti vai mitä? Taidetta itse asiassa, aika edullista siihen nähden, vai mitä mieheni? ;D

Kuvat ovat Dekologia Designin nettimyymälästä, ja sieltähän noita saisi tilattua. Koruja laittaisin kyllä itse noihin roikkumaan, mutta nuohan käyvät ihan kaikkeen. Siis ihan pakko saada (varsinkin, kun rrrrakastaa tummaa puuta!) Mutta mihin me Sirkka-Liisa ne laitettaisiin??

Keskiaikamarkkinat

Turun keskiaikamarkkinat olivat ja menivät, mutta muisto jäi. Konkreettisena muistona pari korua ja eräänlainen raastin, mutta kuvina sitäkin enemmän.

Jos vain satutte lähistölle joskus markkinoiden aikaan, niin suosittelen kyllä. Kunnon kengät vaan jalkaan, niin mukulakivillä vietetty päivä on sen arvoinen. Erityisesti kannattaa seurata näyttelijöitä, jotka keskiaikaisiin vaatteisiin pukeutuneina vetävät roolinsa täysillä sekä itse näytelmien aikana, niin myös ihmisvilinän seassa sulassa sovussa muiden markkinoilla notkujien kanssa. Siellä saattaa kuulla esim. lentokoneen kiitäessä yli "Katso, onko se lohikäärme?" Tai kommentteja "Onpa kaunis puku, mutta että noin kapeat lanteet, miten se noilla voi sitä kantaa" tyyppisiä lausahduksia.

Ja kuka mitään Linnanmäkeä, Särkänniemeä tai Angry Birds -puistoa enää kaipaa, kun kyytiä voi ottaa ihan ihmismoottorilla käyvässä karusellissa?

Asuntomessut ja Itä-Länsi

Sen sijaan, että olisimme olleet Hyvinkäällä katsomassa Itä-Länttä paikan päällä ja samalla reissulla katsastamassa vuoden asuntomessut, istuin kotona katsomassa peliä telkkarista uusin Deko-lehti kädessäni, asuntomessuliitteen kera. Miten tässä näin kävi?

No, aika ei riitä ihan kaikkeen, oli priorisoitava, joten jäätiin kotiin. 

Katson mieluummin livenä paikan päällä kuin livenä pesis tv:n kautta.

Voi pettymysten pettymys! Pesis-tv ei toiminut ei alkuunkaan! Älkää vain kukaan haksahtako näihin live streamauksiin, ne ei vaan kertakaikkiaan toimi. Lauantain naisten Itä-Länsi -peli oli kyllä pohjanoteeraus, siitä nähtiin vain viimeinen palo, kun kuvaa ei saatu streamattua Nelonen Pro -kanavalla pyörineestä lähetyksestä. Sunnuntaina peli näkyi ja ehdin jo huokaista helpotuksesta, mutta liian aikaisin. Kuvan laatu oli surkeaakin surkeampi, näytti kuin pelaajilla olisi ollut visiirit päässä, niin rakeinen kuvan laatu oli. Palloa ei ulkokentältä erottanut ja suuren osan pelistä lähetys joko tökki pahasti tai kuvaruutuun tuli teksti buffering, joka hävisi vasta lähetyksen päivittämisen jälkeen. Jäi paha mieli. Ainoa positiivinen asia oli se, että en menettänyt kuin rahaa (vaikkakin olen vaatimassa korvauksia moisesta). Lähetyksen laadun lisäksi myös itse peli oli huono, kuten harmittavan usein nämä arvo-ottelut ovat. 

Deko-lehdestä ja asuntomessuista en osaa vielä sanoa, sillä en ole kahlannut lehteä aivan kannesta kanteen. Siellä näytti ainakin vilahtavan tuttu tapetti useammankin messutalon lastenhuoneen seinällä, joten täysi floppi ei ole kyseessä ;)

 Meillekin tulee Bårosin Lilleby -tapetti (2652), I love it!

Lasten viihdyttäminen autossa

Meitä oli lapsena neljä auton takapenkillä ja aikaa kulutettiin perinteisesti tappelemalla koko matka laskemalla erivärisiä autoja ja laulamalla kaanonina epävireisesti (jostain syystä muistan, että pyysimme usein isosiskoa laulamaan kanootin kapean, vesille työnsin, seuraamaan majavaa, vaeltavaa... nykyään en enää pyydä häntä laulamaan, vaikka esikoinen häneltä iltalauluksi tuu tuu tupakkarullan hyväksyykin, terveisiä vaan! ;) ). Nykytekniikka on kuitenkin pelastanut meidät 2000-luvun vanhemmat iPadeineen ynnä muine viihdytyslaitteineen tältä korvia hivelevältä itse tuotetulta matkustusmusiikilta. Lomamatkoillamme tänä kesänä on kilometrejä kertynyt rapiat 3000, joten riittävät ja mieluisat eväät, sopivat pysähdyspaikat ja nonstoppina pyörivät muumit ja barbie-elokuvat ovat kyllä pelastaneet meidän matkamme. 

Reissullamme aika usein kuului takapenkiltä kysymys: "Äiti, mitä sinä tiet?" Johon sujuvasti valehtelin aina, kun pystyin, siivoavani roskia. Pussien rapinan jatkuminen lisäsi vain epäluuloa, "Äiti mitä sinulla suussa?" "Eimmiddään." suu täynnä milloin mitäkin meni harvoin läpi ja lapsen niskat vääntyivät kuin pöllöllä ja tarkistuksen seurauksena pussia kierrätettiin sitten takapenkilläkin. Ensi kerralla tiedän syödä jotain herkkua, joka ei rapise...

Kasailin nopeasti listaa, eräänlaista selviytymispakettia, kun lähdetään lasten kanssa liikenteeseen. Omatkin hermot riittävät vähän paremmin itse liikenteen seuraamiseen ja idiooteille kuskeille huitomiseen, kun lapset pysyvät takapenkillä tyytyväisinä, eivätkä vaadi pysähtymistä aivan joka taajamassa.

• Tuttipidike (Tutti saattaa jopa löytyä etupenkiltä käsin ilman, että jalkotilaan hävinnyttä tuttia täytyy ensin etsiä linja-autopysäkillä ja sitten hangata paitaan pestä juomapullon vedellä.)
• Maissinaksuja (Ne sotkevat, mutta lapset pysyvät ainakin vähän aikaa hiljaa, eikä niihin voi tukehtua, vaikka niitä tunkisi kuinka monta suuhun yhtäaikaa, kun ne sulavat samantien.)
• Pillimehuja (Näitä kannattaa säännöstellä, muuten voi olla että pit stopit lisääntyvät entisestään, ainakin sissipissan ajaksi.)
• Tabletti (Tässä yhteydessä ei lääkkeisiin liittyvä vaan elektroninen, joskin toisilla lääkkeetkin toimivat matkustusmukavuuden nostamisessa...)
• Kirjoja (Kannelliset tai äänikirjat, kaikki käy!)
• Oikea matkustusajankohta (Päikkäriaika on paras aika matkustaa, vaihtoehtoisesti myöhään illalla tai aikaisin aamulla, jos vanhemmat jaksavat ajaa nukahtamatta rattiin, koska lapset nukkuvat todennäköisesti enemmän yöllä kuin päivällä. Tämä ei kuitenkaan ole taattua, joten varautukaa myös kiukkuisiin väsyneisiin lapsiin.)
• Rusinoita (Mielellään prinsessa-rusinoita, jos saa valita. Muumit- ja Auto-rusinat käyvät myös hätätilanteessa.)
• Tummennetut ikkunat (Ei paista mistään Nalle Puh -häikäisysuojan välistä aurinko missään vaiheessa silmiin ja maisemat näkyvät häiriöittä. Häikäisysuoja on ehdottomasti parempi kuin ei mitään, jos tummennettuja ikkunoita ei ole.)
• Akupunktioranneke, jos lapset voivat helposti pahoin autossa (Henk.koht. kokemusta ei ole, mutta aivan pienille lapsille ei matkapahoinvointilääkkeitä suositella, joten tällä lähtisin yrittämään tilanteen ollessa paha.)
• niskatuki/tyyny/peitto (Kaikki millä niskajumia ja kylmyyttä voi jotenkin välttää on plussaa.)

Nämä kikat ovat toistaiseksi toimineet meillä, mutta jakakaa ihmeessä lisää vinkkejä! Kaikki keinot ovat sodassa, rakkaudessa ja lasten viihdyttämisessä sallittuja ;)

Ruohonleikkaus

Lenkille lähteminen näyttää edelleenkin olevan vaikeaa, mutta puutarhatyöt ne vasta vaikeita ovatkin. En ole edes yrittänyt kitkeä penkkejä tänä vuonna, saavat rehottaa kuten tähänkin asti (onneksi täti kävi pelastamassa parhaat perannat täystuholta). Palaan puutarhaprojektiin sitten joskus remontin jälkeisenä aikakautena. Mutta ruoho on leikattava, että pääsee eksymättä kulkemaan ulko-ovelta autolle ja takaisin. 

Sen sijaan, että panostaisimme nykyaikaisiin ruohonleikkurirobotteihin, otan kyseisen velvollisuuden hyötyliikunnan kannalta. Sports trackerin mukaan reilu tunti näytti tältä:

Älkää huomioiko tuota kellonaikaa ylhäällä. Meni pari tuntia ruohonleikkauksesta, ennen kuin tajusin kuinka screenshot oikein otetaan...

Poljen siis niska limassa reilun tunnin työnnettävä ruohonleikkuri edellä kuunnellen äänikirjaa. Reilu kaksi kilometria lykkimistä ja ihan kiitettävä määrä kaloreita palaa samalla, kun pääsee äänikirjassa taas pari lukua eteenpäin. Kunnon kuulosuojainmalliset kuulokkeet ovat edellytys kirjan seuraamiselle, toivottavasti en kuuroudu parin vuoden sisällä, kun ruohonleikkuri ja kirja huutavat kilpaa. 

Puutarhanhoidosta sen verran vielä, että kunhan sen aika on, niin aloitan kyllä pensaiden ja penkkien reunojen siistimisellä. Kivetystä ja katetta vaan joka paikkaan, että pääsee helpommin sitten lykkimään sitä ruohonleikkuria. Ja noille piikkipensaille on myös tehtävä jotakin, hitto kun aina osuu käsivarteen joku piikeistä, vaikka kuinka varoo.

 

Norjassa mies hoiti nurmikon tällaisella antiikkisella laitteella ja se jos mikä kävi hyötyliikunnasta. Eikä kulu bensaa, laitetaanpa tämäkin vielä harkintaan jos mies ajaa jatkossakin nurmikon... ;)
 

Kylähullun paperit lähtis takuuvarmasti, jos tuollaisella pyörällä surruuttelisi menemään! :D Ihan niinkuin niitä ei nyt jo tähän talouteen tarjottaisi...

Ideal Lux valaisimet

Koska sisustussuunnitelma* on tehty pääosin jo viime vuoden puolella, oli väistämätöntä, että törmäsimme joihinkin toimitusvaikeuksiin. Mm. Ideal Luxin mallisto ehti vaihtua keväällä, mutta pitkällisten etsintöjen ja järjestelyjen jälkeen saimme kuin saimmekin kaivatut valaisimet kotiin asti. Ideal Luxin Igor valaisin on oleellinen osa tuvan valaistusta, mutta sitä ei enää maahantuojalta löytynyt. He kuitenkin muistelivat, että Hämeenlinnassa, Valohämeessä saattaisi olla vielä yksi myyntikappale. Tarkistussoitto osoitti tämän todeksi ja vähän epätavallisten järjestelyjen kautta valaisin saatiin perille (Asiakaspalvelija isolla A:lla hoiti homman kotiin järjestämällä kuljetuksen Matkahuollon kautta, kun olimme ensin maksaneet lampun tilille). Suuri kiitos vielä tästä sekä maahantuojalle että Valohämeelle! Näin sen homman pitäisikin toimia :)

Ideal Lux Igor

Toinen puuttuva valaisin oli Ideal Luxin Norma (pappan "yksiöön") ja viimeinen kappale maahantuojalta matkasi paikalliseen J.Kaupin liikkeeseen ja voi sitä onnea, kun kaikki lamput odottelevat nyt turvallisesti kotona loppusijoitustaan.

Ideal Lux Norma

Tupareiksi saimme vielä Massive Monastirin valaisimia, jotka olivat myös poistuneet mallistosta, koko Euroopassa oli enää seitsemän kappaletta jäljellä ja meillä on nyt niistä neljä :) Saimme valaisimet tilattua Oulun Starkkiin ja mieheni veli auttoi meitä hakemalla ne. Laskua ei koskaan tullutkaan, kun meillä kokoonnuttiin viime viikonloppuna laajennetun sukukokouksen merkeissä ja saimme nämä valaisimet tuparilahjaksi. Mistä he oikein arvasivat, että juuri niitä me oltiin toivottukin! ;) Kunhan saadaan tämän elämän aikana eteinen ja uusi kodinhoitohuone valmiiksi, niin lamput löytävät siellä paikkansa ikkunoiden edestä roikkumasta.

Massive Monastir

Näyttääkö siltä, että minä me tykätään antiikkisesta tyylistä vai olenko se vain minä joka olen antiikkinen? :D

Huolestumisen SM-kisat

Meinasin tukehtua ruokapöydässä, kun mieheni luki päivän otsikoita (poikkeuksellisesti oikein painetusta lehdestä): Huolestumisen SM-kisat Mikkelissä. 

Mieleeni nousi heti kuva kisoista; osallistujia olisi tietysti moneen lähtöön, mutta vahvimmin voitosta taistelisivat luonnollisesti äidit, joiden sykettä, verenpainetta ja huudon desibelejä mitattaisiin erinäisin laittein heidän kirmatessaan kullannuppujensa perässä radalla, jossa muuttuvia tekijöitä olisi aivan liian paljon yhden äidin hallittavaksi. Liian syviä vesiesteitä, kiipeilytelineitä ilman pehmusteita, liian pieniä, teräviä tai muuten vain vaarallisia leluja siellä täällä, bonuksena hiekkalaatikko, jonka kätköistä löytyisi potentiaalisesti kissanpissan lisäksi narkkareiden jättämiä muistoja itsestään (sekä niitä pistäviä että haisevia). Olisi ruokailua ilman käsienpesu- tai desinfiointimahdollisuuksia, puhumattakaan, että tietäisi mitä lisäaineita tarjottava epämääräisen näköinen ruoka sisältäisi! Ja sitten joutuisi lähettämään lapsensa tuolle radalle jonkin ventovieraan seurassa!

Kuva on varastettu YLEn sivuilta.

Eihän noita kisoja voisi voittaa kukaan muu kuin joku superäiti!! Pettymykseni oli suuri, kun luin juttua itsekin ja totesin kyseessä olevan vain joku poliittinen kannanotto (Marko Hoikkaniemi pohti talouskasvua blogissaan). Yhtään vähättelemättä poliitikkoja (he tekevät oikeasti tärkeää työtä, joskin toiset tekevät sen paremmin/huonomin kuin toiset), se on kuulkaa pientä mitä Kreikassa tapahtuu nyt ja tulevaisuudessa, kun äitien omassa pienessä kuplassa on kyse vain seuraaviin päiväuniin selviämisestä!

Itse en kuulu varsinaisiin hössöttäjämutseihin, joten huolestumisen SM-kisoissa en pärjäisi. Mutta stressaaminen, se on minun lajini! Jos stressaamisen SM-kisat joskus järjestetään niin olkaa varuillanne, tulen murskaamaan teidät kaikki! Jos siis muistan ilmoittautua ajallaan, saan järjestettyä lapset hoitoon ja mahdollisista töistä vapaata, muistan missä kisat järjestetään ja löydän paikalle, vieläpä ajoissa, muistan tankata oikein ja nukkua, jos eivät vaan lapset valvota... Mutta mitä jos auto ei starttaakaan aamulla, niin miten sitä sitten pääsee perille ja mitä jos en sitten h-hetkellä osaakaan enää stressata tai jos stressi laukaiseekin niin hirveän ihottuman, että joudunkin tiputukseen enkä pääse lähtöviivalle ollenkaan??!?