Muscovado-keksit ja ruissämpylät

Sairastuvalla alkaa näkyä paranemisen merkkejä, joten eiliselle aamupäivälle oli keksittävä jotain ohjelmanumeroa (en jaksa enää YHTÄÄN muumia!). "Leivotaanko?" kysyin ajattelematta sen enempää seurauksia. "Joo!! Essu päälle! Äiti ylös, essu päälle!" Tosi hienoa, että kaksivuotias on noin siisti, mutta mitä me oikein leivotaan sitten?? Äkkiä googlettamaan ohjeita, jotka soveltuvat toteutettavaksi pienen lapsen kanssa, nopeasti, sillä vauva nukkuu, mutta kuinka kauan?

Resepti käden ulottuvilla koko ajan :)

Alkuperäinen ohje löytyi Food and then some -blogista (kaimani oli soveltanut ohjeensa Valion ohjeesta). Itse sovelsin reseptiä vielä vähän lisää, laitoin vain puolet tumman suklaan määrästä (koska meillä ei ollut enempää, kröhöm, ne säilyvät niin huonosti, vähän kuin jäätelökin, on niin huonot pakastimet, että aina on pakko syödä heti ennen kuin sulavat...). 

Muscovado cookiet

125 g  voita
3/4 dl  sokeria
3/4 dl  tummaa muscovadosokeria (tai fariinisokeria)
2 tl      vaniljasokeria
2         munaa
3 dl     vehnäjauhoja
½ tl     leivinjauhetta
200 g  tummaa suklaata

1. Vaahdota voi ja sokerit. Lisää munat yksitellen ja välillä vatkaten. Lisää vehnäjauho-leivinjauheseos.
2. Hienonna suklaa karkeaksi rouheeksi tukevalla veitsellä leikkuulaudalla. Lisää rouhe taikinaan. Sekoita nopeasti tasaiseksi. Nostele taikina pikkulusikalla nokareina uunipellille leivinpaperille.
3. Kypsennä 175 asteessa uunin keski-/yläosassa n. 12 min tai kunnes kypsiä. Jäähdytä.

Muscovado-keksit

Kaikki aineet vaan sekaisin ja sotku epämääräisiin läjiin pellille, uuniin ja suuhun. Kaksivuotias oli ihan täpinöissään, kun sai sekoitella välillä (ja ilman lupaa maistella suklaalevyä kuoren läpi..) Nam! Tuo muscovado-sokeri on aika jännää, vähän kuin fariinisokeria, mutta sellaista vähän lakritsinmakuista.

Apulaisen työtehtävät

Teimme myös sämpylöitä. Mikä lie innostus iski itseeni, kaapit on tyhjennettävä ennen muuttoa, mitään en heitä roskiin oli kai se minustakin sitten kai aika kivaa touhuta keittiössä tytön kanssa. Ohjeen löysin täältä, mutta ylläri ylläri, sitäkin sovellettiin kaapista löytyvien aineiden mukaan. Ruisrouheen sijaan käytin kaurarouhetta ja ruisjauhot olivat sellaisia superrouheisia nekin, joten lopputulos oli omaan makuuni jo vähän liiankin rouheinen. Mutta lämpimät sämpylät on aina hyviä, ei siitä pääse mihinkään. Tosin tytöltä jäi sekä sämpylät että keksit osittain syömättä. Syytän vielä puolikuntoisuutta mahataudin jälkeen, kyllähän äiti muuten on tosi hyvä leipuri, aina syödään kaikki viimeistä murua myöden. Yeah, right. Mä en muuten koskaan jaksa oottaa, että sämpylät kohoais, niin niistä tulee tollasia lättänöitä. Ei haittaa!

Ruissämpylöitä kahdella eri höystöllä

 

Ruissämpylät

5 dl         maitoa

2 pussia  kuivahiivaa

1/4 dl      öljyä

1/4 dl      siirappia

1 tl          suolaa

3 dl         ruisrouhetta (myös puurohiutaleet soveltuvat)

3 3/4 dl   ruisjauhoja

n. 4 dl     sämpyläjauhoja

1. Lämmitä maito ja sekoita siihen öljy sekä kuivahiiva.
2. Lisää siirappi ja suola. Sekoita, jotta siirappi sekoittuu kunnolla.
3. Sekoita ruisrouhe sekaan. Anna niiden levätä taikinassa pari minuuttia.
4. Sekoita ruisjauhot hiljalleen taikinaan.
5. Lisää lopuksi sämpyläjauhoja kunnes taikina on irtonaista kupin reunoilta.
6. Anna kohota lämpimässä paikassa kaksinkertaiseksi.
7. Jauhota pöytä ja leivo taikinasta haluamasi määrä sämpylöitä, n.9-16 osaan.Paista 200 asteessa 10min, kunnes sämpylöiden pohja on ruskettunut hyvin.

Siirapin oikeaoppinen mittaaminen

Niksi-Pirkka-osuudessa tänään käsittämättömän nerokas tapa mitata siirappia, niin että siitä suurin osa menee oikeasti kuppiin asti. Mittaa ensin öljy mittaan ja sen päälle siirappi, niin ei muuten jää tipan tippaa siirappia mittakuppiin! Siihen siirappipurkkiin kyllä jäi sitten reunoille senkin edestä, kaipaan niin suomalaisia maitopurkin tapaisia siirappipurkkeja korkkeineen näiden muovisten kermaviilipurkkiviritysten sijaan.

Hett glass

Pakko vinkata teitä aivan mahtavasta lasimerkistä! Ystävämme Yngve yhdessä Karin kanssa toimii nimellä Hett glass täällä Lillehammerissa. Fabrikenin tilat ovat auki yleisölle päivittäin, joten jos käytte täällä, niin suosittelen käväisemään katsastamassa lasinpuhallusta livenä. Aika kuumaa hommaa! ;) Yngve ja Kari ovat uskomattoman taitavia (sekä käsittämättömän iloisia ja sydämellisiä)! Jotenkin hämmentävän ihanaa, kun toiset voi olla noin lahjakkaita.

Tuo ilmapallo on hauska :D Noita oikeanpuoleisia kannuja meiltä löytyy parikin kappaletta vähän eri värisinä kuin kuvassa (joka on lainattu täältä).

Pacman :D

Hett glassin nettisivut löydät täältä.

Yngve on vastuussa myös DUS-ravintolan lampuista (niistä, jotka roikkuu meidän pöydän päällä), niissäkin on tyypillistä Hett glass -muotokieltä ja värimaailmaa. Mitäs tykkäätte? Tiedättekö jotain vastaavaa suomalaista pientä lasiyritystä?

Äitiyspakkaus

Yksi asioista, joista olen erityisen ylpeä suomalaisena, on äitiyspakkaus. Suureen ääneen kehuskelen täällä Suomen systeemiä ja esittelen pakkauksesta saatuja vaatteita, makuupussia ja muita tuotteita tyyliin: "Tämäkin oli siinä äitiyspakkauksessa, jonka kaikki saavat!" Koitan myös muistella äitiyspakkauksen historiaa ja sen ainutlaatuisuutta. Äitiysavustus alkoi ennen sotia 1937 vähävaraisille, koska oltiin huolissaan alenevasta syntyvyydestä ja lapsikuolleisuudesta. Vuodesta 1949 se on ollut kaikkien saatavilla. Vastaavaa avustusta ei löydy mistään muualta maailmasta, aika hienoa ja surullista yhtä aikaa.

Kelan sivuilla lukee, ettei pakkausta voi ostaa, ja jäin miettimään, onko vuoden 2010 jälkeen asiaan tullut muutos. Me kyllä ostimme pakkauksen tänne Norjaan, koska emme kuulu Suomen sosiaaliturvan piiriin. Pakkaus maksoi muistaakseni reilut 300 €, eli käytännössä avustuksen rahallinen arvo + verot. Mielestäni ihan kohtuullinen hinta, ottaen huomioon kuinka paljon laadukkaita tuotteita pakkauksessa oli. Toki osa vaatteista jäi käyttämättä (esim. toppahaalari olisi ollut tytöllemme sopiva kesällä), mutta suurin osa on kyllä ollut paljonkin käytössä ja nyt on jo toinen kierros menossa. 

Äitiyspakkauksen laatikkoahan on perinteisesti käytetty vauvan ensisänkynä. Keskustelin asiasta isäni kanssa ennen esikoisen syntymää, jolloin mieheni totesi huolestuneena: "Ette kai te tosiaan aio sitä lasta laittaa laatikkoon nukkumaan? Lapsihan tottuu asumaan pahvilaatikossa ja jos sellainen ympäristö tuntuu turvalliselta vielä aikuisiällä, niin se saattaa aiheuttaa ongelmia talvella." Hyvä pointti :D

Vuoden 2012-2013 äitiyspakkaus

Miksi äitiyspakkauksen nimi on muuten vieläkin näin tasa-arvon aikana äitiyspakkaus? Suurin osa tavaroista on vauvalle, osa äidille ja onhan siellä vähän isällekin... Miksei nimi ole vauvapakkaus tai vaikka vanhemmuuspakkaus? Hirveää isien syrjintää, sanon minä!

Äitiyspakkauksen sisältöä uusitaan jatkuvasti, vaikka se pääosin säilyy samana kuosien vain vaihdellessa. 2000-luvulla saatiin itselleni erityisen mieluinen lisäys äitiyspakkaukseen, nimittäin kestovaipat! KELA seuraa jatkuvasti käyttäjäpalauttetta miettiessään tulevien äitiyspakkausten sisältöä ja tässä Vuoden mutsien ehdotuksessa on kyllä muutama harkitsemisen arvoinen pointti ;)

Vuoden mutsi -blogia voin suositella kyllä kaikille äideille. Saa toki muutkin tutustua, mutta veikkaan, että parhaiten se avautuu nimenomaan äideille :D

PS: Mitä muuten laittaisitte isyyspakkaukseen?

Esteettömyys

Vaunujen kanssa on vähän haastava liikkua, kun ei meinaa mahtua mihinkään ja joka paikkaan on portaat. Ei portaita koskaan ennen ollut mihinkään! Yhtäkkiä esikoisen synnyttyä portaatonta kauppaa, kahvilaa tai virastoa oli vaikea löytää. Onko muilla samanlaisia kokemuksia? Kyllähän vaunujen kanssa aina jokin keino löytyy raahata ne portaat ylös ja alas, mutta miten sitten pyörätuolilla pitäisi päästä ylipäätään yhtään mihinkään? Tässä muutama poiminta todella toimivista ratkaisuista...

Loppuiko innostus kesken kaiken vai mikä tässä on ideana?

Kaunis, mutta epäkäytännöllinen.

Need I say more?

Portaat + ramppi -yhdistelmä toimii aina!

Kulmikas, kaartuva, kapea eikä kaiteita.

Kuvat ovat Bad Design Style -sivustolta.

Esteettömyyttä ei aina itse tule ajatelleeksi. Esimerkki käsittämättömästä tapauksesta, joka on tullut vastaan (ja jonka olen jopa huomannut) on poljinroskis inva-WC:ssä (kyllä, käytän nykyään lähes aina invavessaa julkisissa tiloissa, koska se on yleensä yhdistetty lastenhoitohuoneeseen = siellä on hoitotaso). Se roskis onkin helppo polkaista auki, kun istuu pyörätuolissa..?

Tiedättekö myös sellaiset kaupat, missä tulee väistämättä sellainen norsu posliinikaupassa olo? Juttelin erään paikallisen liikkeenomistajan kanssa ja hän pahoitteli juuri tilojen ahtautta, kun jouduin jättämään vaunut aivan ovensuuhun (jossa ne juuri ja juuri mahtuivat olemaan, raahattuani ne ensin portaat ylös). On kuulemma kyseessä niin vanha rakennus, ettei julkisivuun saa tehdä remonttia ts. portaista ei pääse eroon. Heillä on kuulemma siirrettävä ramppi, jotta pyörätuolilla liikkuvat asiakkaatkin pääsevät sisälle. Tosin vain siihen ovensuuhun asti, koska ilmeisen kalliit tilat on ahdettu mahdollisimman täyteen myyntiartikkeleita ja normaalikokoisen aikuisenkin on vaikea kulkea liikkeessä osumatta mihinkään, pyörätuolilla hyllyjen väliin on turha edes yrittää.

No, oletetaan, että kaikki on suunniteltu ja toteutettu kuten erinäisissä ohjeistuksissa neuvotaan. Silloinhan elämä on helppoa! Vai onko..? No ainakin on toivoa ihmeparantumisesta, koska aika usein näkee invapaikalle pysäköivien saavan mystisesti kävelykykynsä takaisin!

Niinpä niin. Koitetaan huomioida lähimmäiset, eikös vaan?

Fab ab February

Pinterestistä löytyy välillä aika kivoja juttuja kaikkien keep calm and call batman -juttujen seasta. Sieltä löytyi myös tämä helmikuun treeniohjelma vatsoille ja käsille. Näyttää yksinkertaisuudessaan todella helpolta toteuttaa (tuossa ei mene kauan, joten pitäisi pystyä kyllä tekemään paikasta riippumatta) ja tehokkaalta (mä voin jo melkein nähdä vatsalihakseni). Nyt on vasta kolmas päivä menossa, joten vielä ehtii mukaan.

Fab ab February 2013

 Jaaha, se oiskin sitte lepopäivä tänään ;)

Ja jos tulee hätä, niin tiedät mitä tehdä.

Miehen harrastukset

Hoitaessani täällä kuumeista lasta yksin miehen ollessa omissa riennoissaan herkesin miettimään, miten tärkeitä harrastukset ovatkaan vanhempien henkiselle hyvinvoinnille. Sanoisin, että ainakin meidän perheessä todella tärkeitä. Me harrastamme molemmat aika paljon, ottaen huomioon, että perheessä on kaksi pientä lasta ja mies joutuu työnkuvansa vuoksi tekemään jonkin verran ylitöitäkin. Meille harrastaminen on välttämätön henkireikä arjessa, ei sillä etteikö arki olisi mukavaa, mutta se on vielä mukavampaa, kun välillä käy tuulettamassa aivojaan jossain muualla. Energiaa on ensinnäkin aivan eri tavalla, kun pitää fyysisestä kunnostaan huolta ja muutenkin harrastukset tuovat sitä tärkeää tasapainoa arkeen.

Maalivahteja ei koskaan ole liikaa.

 
Mieheni on harrastanut aina paljon. Kun lapset tulivat kuvioihin mukaan, mieheni vannotti sanomaan, jos häntä tarvitaan kotona enemmän, hän kyllä jättää pois osan harrastuksistaan tilanteen niin vaatiessa. Yhden lapsen kanssa arki pyöri vielä suhteellisen hyvin vanhoilla harrastustottumuksilla, mutta nyt kahden kanssa on hän joutunut jättämään salibandyn pois viikko-ohjelmasta. Kiekkovuorot ovat yleensä niin myöhään, että ainakin esikoinen nukkuu jo, joten siellä hän saa hyvällä omallatunnolla käydä. Välillä meinaa vähän jopa huvittaa, kun hän kertoo hasekmaisista torjunnoistaan jälkeenpäin, joten nauttikoon pelaamisestaan, jos se tuo niin suuret luulot paljon iloa ;)

Tässä minun kannaltani mieluisimpien mieheni harrastusten tuotoksia (valokuvaaminen ja leipominen).

Keittiö on meillä miehen valtakuntaa, ja jouduin jopa ihan kieltämään häntä leipomasta, kun olin raskaana, koska söin aina kaikki korvapuustit ja muut herkut alta aikayksikön. Muistan eräänkin kerran, kun hän sunnuntai-iltapäivänä oikein pyysi lupaa minulta, koska hänen teki niin kovasti mieli leipoa. No mikäs minä olin siinä kieltämään :P Kun saimme tietää odottavamme tyttöä, hän mietti hetken, mitä hän oikein osaisi miehenä tytölle opettaa. Vastasin, että olet niin hyvä leipomaan ja laittamaan ruokaa, että ainakin niitä taitoja saat opettaa jälkikasvulle. "Mitä sinä sitten hänelle opetat?" oli jatkokysymys :) No, sitä tässä mietitään vieläkin :D Jos lapset oppivat kokkailun saloja, niin minä olen puolestani saanut oppia valokuvaamisen ihmeellisyyksiä häneltä. Koulu jatkuu edelleen, en ole läheskään yhtä taitava kameran säätöjen kanssa kuin hän.

Tyttöjen nukkuessa täällä makeasti voin vain toivoa, että kun miehelläni on vahtivuoro minun harrastaessani, niin he ovat yhtä kilttejä ja nukkuvat sittenkin välillä yhtä aikaa (mutta ei ehkä ihan koko aikaa kuitenkaan ;) ).

DIY jääkoriste

Isäni on kätevä käsistään ja saa välillä vaikka minkälaisia ideoita ja yleensä toteuttaakin ne, vaihtelevalla menestyksellä. Tällä kertaa hän oli keksinyt tehdä jäätaidetta tyttömme ristiäisten kunniaksi ulko-oven pieleen. Sanoisin, että tämä projekti onnistui ja yllätti iloisesti meidät vanhemmat :)

Yksinkertaisuudessaan näihin jääkiekkoihin tarvitsee vain ämpärin tai muun haluamansa astian, oksan tai muun koristeen ja vettä. Ja pakkasta tietysti, mutta eipäs nyt aleta saivartelemaan. Oksa ämpärin pohjalle, päälle vettä ja yöksi ulos pakkaseen. Aamulla valmiiseen kiekkoon voi porata tai hakata varovasti reiän kiinnitystä varten. Naru läpi ja valmista tuli! 

Tähän koristeeseen ei pääse kyllästymään, koska se viimeistään keväällä sulaa pois. Jos oksa peittyy huuruun, niin pintaa voi puhdistaa varovasti hankaamalla. Ihanaa, että jokin ilo elämässä voikin olla näin helppoa ja halpaa! :D