perjantai 23. syyskuuta 2016

Selviytyjäpöllö

Tiedättekö, en ole mitenkään kovin tunteellinen ihminen. Teen päätökset järjellä, en sydämellä. En ole kovin herkkä ja itken harvoin. Miestäni kutsun etunimellä, koska se on hänen nimensä, eikä minulla ole hänelle lempinimeä. En pidä turhasta hempeilystä. Olen joskus miettinyt, että olenko rakentanut kuorta äidin kuoleman jälkeen välttyäkseni samanlaiselta maailmanlopulta, vai olenko vain tällainen luonteeltani. Oli miten oli, tällainen olen, enkä haluaisi muuksi muuttua. 

Jotkin asiat pääsevät kuitenkin tämänkin kuoren alle ja yksi niistä on Reetta. 

Viime syksynä, samana päivänä, kun todistus lääkehoidon arviointi -koulutuksesta tuli postissa, kävin päivällä viemässä virkattuja selviytyjäpöllön aihioita keräykseen. Sanoin vielä, että tuon jo nyt, kun en tiedä pääsenkö illalla talkoisiin - en olisi päässyt, koska olin synnyttämässä. Kyseessä oli keräys paikkakuntalaisen koululaisen, viisi vuotta leukemiaa sairastaneen Reetan ja hänen perheensä hyväksi. Saatatte ehkä muistaa hänet, uutisointia oli parhaillaan valtakunnan tasollakin jonkin verran. Reetan tilanne oli hyvin poikkeuksellinen ja varoja kerättiin, jotta Reetta pääsisi Saksaan hoitoihin. Yhteisöllisyys Reetan perheen auttamiseksi oli upea kokemus. Jokainen teki sen mitä pystyi, virkkasi pöllöjä, järjesti konsertin tai salibandypelin perheen hyväksi. Itsekkyys ja välinpitämättömyys olivat kaukana ja palattiin välittämisen ja inhimillisyyden juurille.

Reetan taistelu päättyi keskiviikkona. En oikein tiennyt mitä ajatella. Moni esitti perheelle osanottonsa ja uskon myötätunnon olevan vilpitöntä. Minä en osannut oikein surra ja mietin, että onkohan tämä nyt ihan normaalia. Ei itkettänyt, vaikka toki olin surullinen perheen puolesta. Päällimmäisenä tunteena oli kiitollisuus.

Kiitos Reetta. En koskaan tavannut sinua, mutta olet opettanut minulle jotain merkityksellistä. Elämä voi olla täysi, vaikka se jäisi lyhyeksikin. Minä luotan siihen, että kaikki järjestyy - niin sinun kuin meidän kaikkien kohdalla. Sinulla on upea perhe ja läheiset. Minulle sinä olet selviytyjä, vaikka olet nyt poissa. Selviytyjäpöllö loppuun asti.

Kuva: Tiina Piippo

Reetan äidin blogi löytyy osoitteesta: http://reettanoomielina.blogspot.fi/. 


1 kommentti:

  1. Minä taas olen sellainen herkkis, että saatan joutua tunnekuohun valtaan pelkästään jonkin hyvän biisin kuulemisesta. Kävin aamulla lukemassa tuota Reetan tai Tiinan blogia ja itkin ihan valtoimenaan. Uskomatonta miten kauniisti äiti tyttärestään kirjoittaa tällaisen surun keskellä.

    VastaaPoista