Suklaakakku

Moni kakku päältä kaunis, mutta harvassa lusikka sisällä!

Tämä kakku tunnetaan myös nimellä laihduttajan painajainen. Voita, sokeria, tomusokeria, kananmunia, suklaata, suolaa, vehnäjauhoja! Tervetuloa kilot ja verisuonitukos!

Pohja

I                       3 dl sokeria

100 g voita  

II                      2 munaa

III                    1 dl kiehuvaa vettä

5 rkl kaakaojauhetta

IV                    4 dl vehnäjauhoa

1 tl soodaa

1,3 dl piimää

0,5 tl suolaa

Täyte/kuorrute

I                       200 g suklaata

200 g voita

II                     2 munaa

III                    2 tl vaniljasokeria

2 tippaa sitruuna tai appelsiinimehua (=loraus!)

6 dl tomusokeria

Täytteeksi kuorrutteen lisäksi hilloja ja kostukkeeksi appelsiinimehua.

 

Itse en ole kyseistä kakkua koskaan tehnyt, mutta mieheni sanoin siinä vain "vatkataan kaikki sekaisin." Pohja paistetaan 175 asteessa 45-60 minuutin ajan. Mutta hei, kaikkihan nyt osaa kakkupohjan tehdä. Ja jos vähän lässähtää, niin mitä sitten? Enemmän täytettä vaan, niin johan kakku kohoaa taas!

Täyttövaihe on kinkkinen. Kannattaa valita vähintään kaksi epäiltyä täyttäjää, jotta on sitten ketä syytellä. Täytetään ensimmäinen väli ja jätetään työ kesken. Toinen täyttäjä anoppi jatkaa ja homma jää taas kesken, kun ensimmäinen täyttäjä mieheni palaa rikospaikalle keittiöön ja motkottaa toiselle, kuinka hillat ja täyte menivät nyt väärinpäin ja nyt ei kakku kostukaan oikealla tavalla jne... Kootaan kakku kuitenkin lopulta sulassa sovussa. Tarjotaan kakku reilulle kymmenelle hengelle ja kaikki syövät itsensä ähkyyn asti (paitsi minä). Seuraavana päivänä jatketaan kakun tuhoamista ja löydetään lusikka! Vältellään vastuuta ja syytellään toisia, eikä kukaan tunnusta jättäneensä lusikkaa kakun väliin (tosin itse sankari isäni vihjaisee itse tehneensä jäynän, mutta kieltää myöhemmin tekonsa). Mysteeri on edelleen selvittämättä, missä ne CSI:n tyypit on, kun niitä oikeasti tarvitaan?

Jos kokeilet reseptiä (suosittelen, on oikeasti lähes sen veritulpan arvoista) voit lisätä kakun väliin lusikan tai halutessasi jonkin muun keittiövälineen tai mikä nyt sitten mieltäsi lämmittää. Riippuen tietysti kenelle ja missä tarjotaan (kuten viila vankilassa, vauva kummilusikka ristiäisissä jne.)

Itsehän en tätä herkkua syönyt (ihme kyllä!), mutta saattaa olla, että joudun pakastamaan pienen palan superdieetin tankkauspäivän varalle :) Lusikkaa en aio liiemmin pakastaa enkä syödä. 

"Äiti rauhoitu"

"Äiti rauhoitu" -kun komensin esikoista syömään, eikä vain selostamaan asioitaan tädilleni eli mummulle.

"Äiti, nyt sinä höpsit" -kun kerroin pappan olevan pömpelissä (=pannuhuoneessa).

"Kiitos avusta isi!" -kun käskin kiittämään mummua, jota mieheni oli lähdössä viemään kotiin.

"Pappa metsästi marjoja!" -ylpeäni, kun pappa kävi ensimmäisen kerran katsastamassa viinimarjapensaiden satoa.

"Olkaa varovaisia portaissa!" -kun isi meni yläkertaan näyttämään putkimiehelle tulevaa työmaata.

"Äiti sanoo isistä" -kävellen tuvan penkin päästä päähän käden lanteilla tuima ilme kasvoillaan, kun vieraita oli paikalla. Äidillä oli selvästi ollut asiaa isille aiemmin aamulla...

"Ei, minä olen prinsessa!" -kun kysyttiin, onko hänen nimensä sanotaan nyt tässä vaikka Neiti, kun en hänen oikeaa nimeään täällä käytä.

"Äiti minä säikäsin" -kun tyttö juoksi mökillä sisälle luokseni tiputtuaan ensin pää edellä järveen (ja pappa perässä).

"Vauvalla tuli pinkki ohtaan" -kun vauva löi päänsä ja siihen tuli punainen kuhmu (pappa oli katsonut snookeria ja tyttö seurasi koko ajan, kun mies auttoi ja nosti pinkin pallon aina takaisin oikealle paikalle).

"Minä en jaksa enää nukkua" -kun mökillä oli yritetty nukahtaa parin tunnin ajan.

"Nyt tuli sotku" -kun maitolasi tippui kädestä iltapalalla tytön lähes nukahdettua pöytään.

"Äiti kato, minä sain isiltä karkin!" -kun isi oli juuri sopinut esikoisen kanssa, ettei kerrota äidille karkista.

"Käyny jo!" -kun oltiin lähdössä ulos ja käskin käymään potalla (edellisestä käynnistä kulunut useampi tunti). Toistuu joka kerta.

"Ei ole mahdollista" -kun näytin, että naula, jota pidin kädessäni on samanlainen kuin pukuhuoneen seinässä näkyvä naulankanta.

"Äiti kuuntele, kuuntele nyt" -jatkaen omia juttujaan jollain suomen ja norjan sekoituksella ottaen samalla poskista kiinni, kun yritin väliin sanoa jotain "tärkeää".

"Äiti katso, hauskaa!"

Ja lopuksi my personal favorite:

"Äiti, ei nousta vielä" -kun vauva nukkui, isi oli jo noussut töihin ja saatiin köllötellä ihan kahdestaan. 

-ja nyt kaikki on ihan että aww ;)

Leivinuuni -ennen ja jälkeen

Tästä lähdettiin liikkeelle. Leivinuuni ei ole alkuperäinen, mutta ollu talossa iät ja ajat. Jossain vaiheessa se oli verhottu peltikuorella ja nyt oli aika pienelle ilmeen päivitykselle.

 Kuoren alta paljastuivat alkuperäiset tiilet ja valitettavasti vähän muutakin...

... nimittäin asbestia. 50-luvulla oli jotain sivulevyjä kiinnitetty asbestilla, kuten siihen aikaan usein tehtiin. 

Onneksi saatiin heti seuraavalla päivälle Oulusta miehet avaruuspuvuissa töihin ja pian kriisi oli ohi.

Uutta kuorta alettiin hahmotella ja vähän hölmöltähän se tuntui laastin päälle lyödä samanlaisia tiililaattoja kuin alle jäi, mutta näillä mennään. Puuhällä oli aikojen saatossa murentunut lähes läpi asti, joten sitä paikkailtiin tässä yhteydessä myös uudelleen käyttökuntoon. Samalla vesisäiliö poistettiin ja muurattiin umpeen. Harmi sinällään, se oli lapsille mieluinen leikkipaikka, on itsekin tullut sitä hanaa väänneltyä kerta jos toinenkin :)

voi kun on taas epätarkka kuva :/

Uusi kuori näyttää maalikerroksien jälkeen tältä. Tässä käytettiin käsittääkseni jotain elastista laastia, mutta pinta ratkeili ikävästi siitä huolimatta. Leivinuunia ei ole lämmitetty vielä näillä helteillä kertaakaan, joten täällä on sormet ja varpaat ristissä, ettei laasti hilseile heti lattialle, kun lämmitetään uuni ensimmäisen kerran.

 

Yksityiskohdilla haettiin mielikuvaa, että laasti olisi joissain kohdin kulunut pois ja alta paljastuvat tiilet, mutta tästä tuli kyllä sitä ajatellen vähän liian siloteltu pinta. Tiilet olisivat saaneet olla vielä rouheammin esillä. 

Kaikkeen tottuu, sanoi eräskin remonttimies, kun saha kiinni seinään jäi....

Tämä projekti on ollut pitkään kesken. Muurarit saivat oman osuutensa jo kauan sitten valmiiksi, mutta viimeistelyn kanssa on kestänyt. Maalasimme pinnan ensin Tikkurilan Siroplast 2:lla, jonka päälle tuli Tikkurilan Luja puolihimmeä sävynä F497 paperi. Luukut hiottiin ja maalattiin Tikkurilan Termal silikonimaalilla, joka on tarkoitettu nimenomaan metallille ja kestää jopa +400 asteen kuumuutta. Ainut mutta on, että tuotteen lopullinen kovettuminen edellyttää kuumentamista 230 asteessa vähintään tunnin ajan. Nuohousluukut laitoin uuniin tunniksi ja suurten luukkujen kohdalla toivon vain, että uunin ja hällän lämmittäminen riittää maalin kiinnittymiseen, ettei se heti kolhiinnu irti. Kai se on tässäkin taas uskottava, että Rautapohjassa* tietävät mitä tekevät, kun tätä suosittelivat ;)

Viimeistely on tietoisesti hieman ontunut tässä kohdin. En kerta kaikkiaan jaksanut suojata tapettia ennen maalaamista, kun se menee kohta vaihtoon kuitenkin!

Silmä ei ole vielä oikein tottunut uuteen ilmeeseen, vaikka se paljon kevyemmältä nyt vaikuttaakin. Uskon, että kun saadaan loputkin tuvasta remontin alle ja valmiiksi, niin tunnelma alkaa olla ihan toinen ja leivinuunin uusi ilme istuu hyvin kokonaisuuteen. Nykyisessä kaaoksessa se on kieltämättä vähän irrallaan :D

Mustaherukkaterapiaa

Rakastan mustaherukoita. Jos pitäisi valita joku marja, eikä saisi koskaan enää syödä mitään muita marjoja, niin valitsisin mustaherukan. Mustikka häviäisi niukasti, muut marjat tulevat kaukana perässä (punaviinimarja jäisi lähtöviivalle). Jos saan valita teemaun rajattomasta valikoimasta, niin käsi ojentuu sitä tuttua ja turvallista blackcurrant teetä kohti. Sattuuko muuten joku tietämään mistä voi ostaa mustaherukkateetä pussiteenä ilman, että siinä sivussa joutuu ostamaan neljää muutakin eri makua joita joutuu sitten aina tarjoamaan vieraille, kun ei niitä tule itse juotua? Tai vaihtoehtoisesti, kuinka sitä voisi tehdä itse??

Norjassa tuli juotua talvisin pullotolkulla Lerum solbærsirup -nimistä mustaherukkatiivistettä (laimennettuna toim.huom.). Järkytyin nimen oikeinkirjoitusasua googlettaessani, kun vastaani tuli uutinen, jossa mainittiin pullollisen sisältävän 352 palaa sokeria!! Herrajumala, sieltä ne raskauskilot ovat siis tulleet!! Ei ole ihme, että se oli niin hyvää kuumana, kun vähän paleli reenien jälkeen, vaikka oli juuri raahautunut sen järkyttävän mäen ylös. Siinä meni muki jos toinenkin. Vastedes teen kyllä mehuni itse...

Palatakseni otsikon aiheeseen, mustaherukoiden metsästäminen, kuten esikoinen sanoo, on yksi rentouttavimmista asioista, minkä tiedän. Ei tosin selälle, auts! Ensinnäkin, ei tarvitse rämpiä ympäri metsiä etsimässä mistä niitä marjoja tänä vuonna löytyisi. Niitä joko on tai ei ole heti siinä pyykkitelineen oikealla puolella ennen kuusiaitaa. Siinä katsellessa, kun oksa toisensa jälkeen tyhjenee ämpäriin ehtii miettiä kaikenlaista. Sen lisäksi, että miettii, miksei taaskaan tullut laitettua sääskimyrkkyä riittävästi ja pukeuduttua pitkillä hihoilla varustettuun paitaan (helteelläkin!) ja käytyä vessassa ennen kuin lähti ulos ja milloinkahan tuo itkuhälytin alkaa huutaa, kun vauva parkuu toisessa päässä, niin ehtii miettiä kaikenlaista muutakin rentouttavaa. Tänään jäsentelin vähän tätä remontin etenemistä ja tulevien päivien ohjelmaa mielessäni ja vaikka näyttääkin uhkaavasti siltä, ettei pappan huone ehdi aivan upeimpaan loistoonsa hänen syntymäpäiviinsä mennessä ensi viikolla, niin ainakin yleisurheilun MM-kisoja hän saanee katsella omasta nojatuolista, omasta televisiosta ja rauhassa omassa huoneessa. Aikaa on tasan viikko.

Ja mitä muuten tekee viikon hulinasta hengissä selvinnyt aviopari perjantai-iltana, kun lapset on saatu itkun ja hampaiden kiristelyn jälkeen nukkumaan? Menee tietysti marjapensaaseen, kumpikin oman astian kanssa, toiseen mustia viinimarjoja ja toiseen valkoisia. Ei tarvinnut hirveän paljon metsästää, kun pensaiden oksat roikkuvat marjojen painosta. Pitääkin pappalta aamulla tarkistaa mitä geenimanipuloitua lajiketta tuo yksi pensas on, vai mikä lie elukka sen juurella on käynyt lannoittamassa, kun sen marjat ovat aivan järkyttävän suuria! 

Vasemmalla normaalikokoinen mustaherukka, oikealla superhyperjättigeenimanipuloitu siskonsa.

Sanoinko jo, että rakastan mustaherukoita?

Fitfarmin superdieetti: lounas

Tonnikalasalaatti raejuustolla, kurkulla ja aikamoisella annoksella sitä varsinaista salaattia

Reissussa tonnikalasalaatti kurkulla, raejuustolla ja kesäsipulilla

Päivän pyttipannu: nakkeja, keitettyä kananmunanvalkuaista, vihreää paprikaa, kesäsipulia ja kesäkurpitsaa

Matkalle salaatti kurkulla, kesäsipulilla ja 3 % fetajuustolla. Lisänä nuotiolla hiillostetut nakit :)

Nakkimunakas kesäkurpitsalla ja kesäsipulilla. Nyt mua kyllä vähän naurattaa :)

Kanaa, paistettu muna ja kesäkurpitsaa

Siinähän niitä, viime aikojen lounaita. Kuten huomaatte, lounas koostuu lihasta/kanasta/kalasta, proteiinista raejuuston, fetajuuston tai kananmunanvalkuaisen muodossa ja reilusta määrästä miesten mielestä myrkkyä vihreää. Valitettavan usein tuo lihaosuus on kevytnakkia (joo joo, tiedän, että siinä on vain reilu 60% lihaa ja makkarat luokitellaan leivoksiksi!), mutta helppous on puolustukseni. Esikoinen on mielin kielin, kun saa makkaraa, joten vältetään ainakin yksi konflikti päivässä, kun hän saa haluamaansa lounasta ja pysyy vähän aikaa verensokerit ylhäällä ja mieli hyvänä molemmilla.

Lounas yleensä valmistetaan vaipanvaihtojen, kolhujen parantelun, riitojen sovittelun, jäähyilyn, pyykkivuoren ja muuten vain yleisen kaaoksen keskellä, joten tämän lähemmäs gourmeeta ei meillä päästä. Hengissä on silti pysytty ja superdieetti edistyy hyvää vauhtia. Vajaan kahden viikon päästä saatan minäkin väläytellä Mintun A beautiful body -haasteeseen kuvia, kun pääsen välietappiin asti, mutta pidetään vaan visusti ne erotiikantappajat päällä ;D