Junasukat

Mieheni oli pelikaverinsa kanssa tässä päivitellyt, että miksi ei ole keksitty sellaisia vauvan sukkia, jotka pysyy jalassa, kun aina saa olla keräilemässä niitä pikku tossuja lattialta ja peiton käänteistä ja milloin mistäkin. I have news for you... junasukat! Aivan loistavat sukat pienille jaloille ja nämät oikeasti PYSYY JALASSA, kiitos noiden haitarimaisten resorien! No tänään tietysti putosi ekan kerran, että meni heti pohja uskottavuudelta, mutta kyllä minä vielä näiden nimeen vannon :)

Kaksivuotiaalle saa sopivat sukat samalla ohjeella kuin vastasyntyneelle käyttämällä isompia puikkoja ja aavistuksen paksumpaa lankaa.

 Ohje on suoraan Taito Etelä-Pohjanmaan nettisivuilta:

* * * * * * * * * * * * * * * * * * * * * * * * * * * * * * * * * * * * * * * * * * * * * * * * * * * * * * * * * * * * * * * * * * * * * * *

Tarvitaan kerä Alpaca-lankaa ja sukkapuikot kokoa 2½.

Luo 10 s jokaiselle puikolle ja neulo 12 krs 2 o, 2 n joustinta.
*Neulo 4 krs nurin, 4 krs oikein, 4 krs nurin ja 12 krs 2 x 2 joustinta.*. Toista *-*.
Neulo kantalappu puikoilla 1 ja 4, yht.12 krs. Nosta aina ensimmäinen s neulomatta.
Jaa silmukat kolmeen osaan niin, että keskellä on 6 s ja reunoilla 7 s ja tee kantapohjan kavennukset. Neulo ensin reunan 7 s oikein ja sen jälkeen keskiosasta 5 s, nosta 1 s neulomatta, neulo 1 s o reunaryhmän silmukoista ja vedä nostettu s neulotun yli.
Käännä työ. Nosta 1.s nurin neulomatta ja neulo keskiosan 4 s ja viimeinen s seuraavan reunaryhmän silmukan kanssa nurin yhteen.
Käännä työ ja jatka neuloen edestakaisin keskimmäisillä silmukoilla kaventaen reunasilmukat pois.

Jatka poimimalla kantalapun sivuista 7 lisäsilmukkaa ja neulo terän suora osuus: *4 krs puikkojen 2 ja 3 silmukat nurin (jalkaterän päälle) ja loput oikein, 4 krs kaikki silmukat oikein. *Toista vielä *-* 2 kertaa.

Neulo vielä 4 krs yläpuolen s:t nurin ja alapuolen oikein.
Tee sukan kärkeen nauhakavennus: ensimmäisen ja kolmannen puikon lopussa kolmanneksi ja toiseksi viimeiset s:t oikein yhteen ja toisen ja neljännen puikon alussa toinen ja kolmas s. kavennus ylivetäen.
Kun jäljellä on 4 s, katkaise lanka ja pujota se 2 kertaa s:n läpi. Päättele langat ja höyrytä sukat kevyesti. 

Sukan tarina

Tämän sukan sydämellisen ja mieleenpainuvan tarinan kertoi meille Eila Turenius neulekoulussa Kaarakan talossa. Alkuperäiset valkoiset sukat ovat Terttu Latvalalla varmassa tallessa.
Terttu Latvalan äiti Kerttu Latvala oli matkalla 2 kk ikäisen tyttövauvansa Tuulan kanssa sotaa pakoon alkuvuodesta 1940. Junamatka Vaasasta keskeytyi, kun rata oli poikki pommitusten takia. Junassa oli heitä vastapäätä istunut eläkkeellä oleva käsityönopettaja, jolle tuli sääli pientä vauvaa ilman tossuja. Niinpä hän oli purkanut valkoista, käsin neulottua villatakkiaan ja neulonut langasta sukat radan korjaustöiden aikana. 

Kerttu Latvala neuloi elämänsä aikana useita satoja sukkia tällä samalla mallilla, uudet sukat aina kun tuttavapiiriin syntyi uusi vauva. Myös Terttu Latvala on neulonut yli 200 paria ja Eila Tureniuskin yli 50 paria.
Paitsi että sukka on kaunis katsella, se pysyy erittäin hyvin pienen lapsen jalassa. 

Juna-sukka koskettaa 

Syksyn 2007 Kerinlehdessä julkaisimme ohjeen vauvan sukasta ja sen tarinan. Tarina on koskettanut monia ja sukkia syntynyt tuhansia pareja. Ohje on nettisivuiltamme linkitetty lukemattomien blogien sivuille. Joulukuussa 2011 Juna-sukka pääsi uutisiinkin – Ylöjärven maanpuolustusnaiset aikoivat kutoa Juna-sukat jokaiselle vuodenaikana syntyvälle ylöjärveläiselle vauvalle. Käsillä tehdyillä tuotteilla voi todella viestittää välittämistä. 

Toivomme, että tällä ohjeella neulotut sukat lämmittävät mahdillisimman monia pieniä jalkoja jatkossakin!  

* * * * * * * * * * * * * * * * * * * * * * * * * * * * * * * * * * * * * * * * * * * * * * * * * * * * * * * * * * * * * * * * * * * * * * *

Nostalginen tarina, sitä on kerrottu eteenpäin täällä Norjassakin. Muutama pieni norjalainen (ruotsalainen ja saksalainenkin) jalkapari on jo lämmitetty junasukilla :)

Junasukat alle vuoden ikäiselle ja vastasyntyneelle.

Nämät on paljon helpompi neuloa kuin miltä saattaa aluksi vaikuttaa. Ja ohjeen muistaa ekan sukkaparin jälkeen käytännössä ulkoa, joten sukkien neulominen on oikeasti rentouttavaa, kun ei tarvitse koko ajan hyppiä lukemaan ohjetta. Sukkien kokoa voi helposti säätää lankamerkkiä ja puikkojen kokoa vaihtamalla. Näihin saa myös käytettyä kaikenlaisia jämälankoja, joita laatikoihin on kertynyt, koska pieni pari ei kovin paljon lankaa syö. Plussana mainittakoon myös, että nämä lämmittävät jalkoja vähän ylemmäs polveen asti, jolloin kantoliinan ja villavaippahousujen kanssa parina auttavat lämmittämään jalat kokonaan. Nerokasta!

Yesterday you said tomorrow

Today is THE DAY! Kuinka moni teki eilen uudenvuodenlupauksen?? Mitäs näitä kestosuosikkeja nyt on... lopetan tupakanpolton, laihdutan, vietän enemmän aikaa perheen kanssa, aloitan uuden harrastuksen, tipaton tammikuu...Onko joku teistä luvannut jotain epätavallista?

1.1.2013

Itse en tehnyt varsinaista lupausta, vaan pikemminkin asetin itselleni tavoitteen.

Vuoden päästä olen tilanteessa, jossa minulla ei ole tarvetta tehdä uudenvuodenlupausta.

Tähän liittyen, note to self: älä käy puntarilla heti joulun jälkeen :/

Kaikki puntarit valehtelee, vai valehteleeko?

Jos palataan hetkeksi vielä aiempiin tavoitteisiini painonpudotusta koskien, niin en todellakaan olettanut painon putoavan joulun aikana. Realisti täytyy olla, vaikka tässä vähän yltiöpositiivisuutta matkan varrella vaaditaankin. Samalla tiedän, että esim. loma Suomeen parin viikon päästä täytyy ottaa "asenteella" vastaan, jottei joka kahvipöydässä sorru herkuttelemaan. Joten mummot, ei oteta sitten henkilökohtaisesti, jos en maista joka sorttia!

Nyt ei sitten käy näin!

Tsemppiä kaikille uuteen vuoteen ja pysykää lujina ;)

Äyrr!

Vauvan jokellus on ihanin ääni maailmassa, no doubt about it. Eilen illalla vauva naurahteli ensimmäisiä kertoja elämässään. Ikimuistoista. Se ääni on jotain uskomattoman hellyyttävää. Minä en ole mikään herkistelijä, joka itkeä pillittää joka päivä ja lässyttää jokaiselle vastaantulevalle ihmislapselle ja koiranpennulle, joten pidän itseäni luotettavana lähteenä tämän asian suhteen (ok, ehkä objektiivisuus vähän kärsii, kun kyseessä on oma lapsi).

Mutta. Katselisin mieluummin silmäluomia kuin jokeltelevaa lasta puoli kolmelta yöllä. Tosin on sekin ihanampaa kuin kolmatta tuntia jatkunut korvia viiltävä kiljuminen ja huutaminen (oikeasti vanhemmuus kyllä testaa luonnetta välillä aika kovaa). Tähän kun lisätään esikoinen, joka keksi nousta tänään vielä normaalia aikaisemmin ennen kuutta, niin siitä voi sitten lyhyelläkin matematiikalla laskea, että vanhempien uni jäi auttamatta liian lyhyeksi. Miehen piti mennä vielä töihin tänään ja hänellä on pitkä päivä edessä vuodenvaihteen rutiinien takia, ei kateeksi käy. Itsehän laistoin vain spinning-tunnista ja laitoin pikku kakkosen, tuon vanhempien pelastajan, päälle ja painuin lattialle lapsen viereen torkkumaan. 

Kyllä isääkin väsyttää joskus.

Ois pitäny pyytää pukilta lahjaksi sellanen "äiti on vähän väsynyt" t-paita, muistatteko vielä niitä? En kyllä pitäis sitä ikinä, mutta noin niinku periaatteessa sellanen pitäis tulla jo äitiyspakkauksessa. Ja miehelle pitäis tulla korvatulpat, jotka suodattas vauvan itkun ja naisen valituksen. Nyt kyllä tulee jo niin suodattamatonta tajunnanvirtaa, että lienee parempi lopettaa tälle vuodelle ja palata asiaan 2013 vähän paremmin levänneenä. Uudenvuodenlupauksista myöhemmin lisää, mutta toivon todella, että vauva lupaa harjoitella nukahtamista jo tänään illalla.

Viime vuoden ilotulitukset naapurin tontilla.

Kaikesta huolimatta, onnellista uutta vuotta kaikille! Toivottavasti ollaan taas jotain opittu 2012 ja opitaan yhä lisää tulevana vuonna :)

Brente mandler ja muita "herkkuja"

Kehtaiskohan sitä puhua vielä vähän jouluruuasta, vaikka kaikki on varmasti jo ihan korviaan myöten täynnä kinkkua ja laatikoita (suklaata ei tosin voi koskaan olla korviaan myöten täynnä!). Tää on kuitenki meidän viimeinen joulu Norjassa, niin oisin halunnu vähän valaista teitä norjalaisten jouluperinteistä. 

Rakfisk, pinnekjøtt, ribbe ja lutefisk.

Täällähän on meno vieläkin aikaslailla viikinkiaikaista mitä ruokaan tulee. Syövät ihan hirveitä jätteitä vähän erilaista jouluruokaa kuin mihin suomalainen on tottunut (ja norjalaiset ystäväni, ei saa nyt loukkaantua, jos saitte tuon äskeisen kääntäjän avulla selville!). 

Riskrem ja sylte.

Jouluruoka vaihtelee hieman eri osissa maata ja myös suvun perinteiden mukaan. Ribbe (siankylki), pinnekjøtt (tikkuliha), rakfisk (hapankala), lutefisk (lipeäkala) ja sylte (sianlihasta tehty hyytelö) ovat tottumattomalle suomalaiselle lähinnä Madventures-sarjaan kuuluvia jouluruokia. Kalkkuna, turska, joulumakkara ja lihapullat käyvät sitten herkemmällekin vatsalle. Riisipuurosta tehdään makea, vähän riisifrutti-tyylinen jälkiruoka sekoittamalla siihen kermavaahtoa. Tämä riskrem syödään jälkiruokana jouluaterian päälle, eikä aamulla kuten Suomessa on tapana.

Joululahjani työkaverilta :)

Ainoa jouluruoka, jota Suomesta ei saa (en ole ainakaan itse koskaan nähnyt missään), ja josta oikeasti pidän on brente mandler eli paahdetut mantelit. Nojoojoo, tykkään myös riskremistä... Kyseessä on makea herkku (tuliko yllätyksenä jollekin?? :D ) Manteleita myydään joka paikassa (myös apteekissa) ja mausteina käytetään kaikkea kanelista, vaniljasta, konjakista ja rommista aina sitruunan- ja appelsiininkuoriin. Näitä on myös perinteisesti valmistettu itse sekä omalle perheelle että lahjaksi, syötävät lahjat kun on helppo antaa (ja mukava saada!) lahjaksi.

Poltettuja manteleita valmistetaan suoraan myyntiin.

Ajattelin jakaa teille perinteisen reseptin ilman sen kummempia mausteita. Tähän pohjaan voi sitten maun mukaan lisäillä eri vivahteita yrityksen ja erehdyksen kautta. Tätä(kään) reseptiä en ole itse kokeillut... pitäisköhän mun ruveta näitä vähän jo testaileen, ennenku jaan eteenpäin, ettei tuu sanomista jälkikäteen :) 

Tuosta kojusta leviää kävelykadulle huumaava tuoksu!

Brente mandler eli poltetut mantelit
 
150 gr. sokeria
4 rkl. vettä
150 gr. mantelia

Sokeri ja 2 rkl vettä sulatetaan paistinpannussa. Kuivatut kokonaiset mantelit pannaan sekaan ja vesi saa hiljaisella tulella kiehua kuiviin. Pannu nostetaan tulelta pois, ja mantelit saavat jäähtyä. Loput vedestä lisätään ja pannu nostetaan uudelleen tulelle, mantelia on koko ajan hämmennettävä.

Kun liemi toisen kerran on kiehunut kuiviin, hämmennetään mantelia kovemmalla tulella. Kun ne paukkuvat ja sokeri on takertunut niiden ympärille, kaadetaan ne heti jäähtymään.

Kultursti

Käytiin veljen kanssa tänään vähän ulkoilemassa, vaihtelua sohvalla makoilulle. Lillehammeria halkoo Mesna niminen joki ja sen rantaa mukailee luontopolku, Kultursti. Kymmenen minuutin päässä kotoa löytyy siis aika hulppeita maisemia. Lunta oli vain niin paljon, että upeimmat jääputoukset peittyivät. Suosittelen lämpimästi piipahtamaan näissä maisemissa, jos eksyy tänne päin maailmaa (eikä pelkää korkeuseroja lenkkipolulla) :)

Isokin mies näyttää pieneltä, kun on tarpeeksi isot putoukset taustalla.

Taidettiin olla ainoat ulkoilijat näillä main tänään.

Sumua oli niin paljon, että toivottavasti tietävät hyppääjät mihinpäin ponnistaa.

Turhat energiat purettiin potkimalla puita mummojen sijaan.

Nauttikaahan vielä vapaista, täällä vedetään nyt glögiä kaksin käsin, toiset rommilla ja toiset ilman ;)

DIY muistitaulu viinipullonkorkeista

Tähän tarvitsee apua muilta, ellei ole alkoholisti. Nimittäin muistitaulu vetää kokonaiset 704 viinipullonkorkkia ellen ihan väärin muista. Itse sain viime vuonna apua paikallisilta ravintoloilta (parhaaseen pikkujouluaikaan) viinipullonkorkkien keräämisessä. Omalla nykyisellä viinin kulutuksella olisi saattanut mennä jokunen vuosi ennen kuin edes pienemmästä muistitaulusta olisi voinut haaveilla.

Tarvitset siis:
704 viinipullonkorkkia (ainakin)
kuumaliimaa (voit tietysti käyttää muutakin liimaa halutessasi)

julistekehyksen n. 50 x 70 cm (klipsikehys ilman reunoja, lasin voit hävittää) 

Aluksi kannattaa vähän sommitella korkkeja taululle. Asettelin niitä aina kaksi vierekkäin samaan suuntaan ja seuraavat kaksi toisinpäin, mutta kuvioinnin voi tietysti päättää itse. Sitten vain yhdestä reunasta aloitetaan liimaaminen. Itse liimasin korkit aina alapuolelta ja sivulta kiinni alustaan ja viereiseen korkkiin, jotta valmis taulu kestäisi paremmin. Jostain reunasta joutuu lopuksi joko vuolemaan vähän pois tai vaihtoehtoisesti antaa osan korkeista mennä reunan yli.

Koko viime vuoden jouluhan siinä meni, mutta olen kyllä todella tyytyväinen lopputulokseen :) Tämän vuoden jouluprojekteista kirjoittelen sitten myöhemmin.

Mainittakoon vielä, että jos pyydät korkkeja ravintoloista, niin kannattaa pyytää useammasta eri paikasta, koska ravintoloilla on usein ns. talon viinit, joita myydään paljon. Näin vältyt siltä ongelmalta, että sinulla on 500 samanlaista korkkia. Muistitaulusta saa elävämmän ja hauskemman näköisen, kun käyttää paljon erilaisia korkkeja.

Tre nøtter til askepott

Pakko palata vielä jouluattoon (veljeni tuli kylään, joten meillä alkoi joulu NYT). Nimittäin jos suomalaiset katsovat joka jouluaatto Lumiukko-animaation, niin norjalaiset katsovat puolestaan elokuvan "Tre nøtter til askepott". Kyseessä on tsekkiläinen versio tuhkimosta, Tuhkimo ja kolme pähkinää (Tři oříšky pro Popelku), tsekkoslovakilais-itäsaksalaisella yhteistyöllä tuotettu satuelokuva vuodelta 1973. Norjalaisen version kertoja on muuten Knut Risan, joka äänitti koko elokuvan yhden iltapäivän aikana näkemättä elokuvaa etukäteen, aikamoinen suoritus. Elokuva esitettiin Norjassa ensimmäisen kerran vuonna 1975 ja se on näytetty joka jouluaatto vuodesta 1978 alkaen lukuunottamatta vuotta 1993 (häpeällistä).

 

Elokuvan tapahtumat perustuvat Božena Němcován satuun, joka on tsekkiläinen muunnelma klassisesta Tuhkimosta. Tarinasta löytyy Tuhkimon lisäksi paljon samankaltaisia henkilöhahmoja kuin alkuperäisestä Tuhkimostakin mm. ilkeä äitipuoli, prinssi ja (vain) yksi ilkeä sisarpuoli. Tuhkimo on tässä tarinassa itsenäisempi ja ovelampi kuin alkuperäisessä. En mene enempää yksityiskohtiin, mutta Tuhkimon haltuunsa saamat kolme pähkinää ovat taikapähkinöitä, joista jokaisesta paljastuu uusi, tarinan juonenkäänteiden kannalta tärkeä asukokonaisuus. Satuun kuuluvat toki eläimet, tanssiaiset, prinssi ja onnellinen loppukin. 

Itse katsoin elokuvan viime vuonna, koska olihan minun selvitettävä, että mistä tässä oikein oli kyse. Yksi kerta oli tarpeeksi (kuten lähes kaikkien elokuvien kohdalla). Annetaan norjalaisten pitää Tuhkimonsa (yhdessä tsekkiläisten, slovakialaisten, saksalaisten ja sveitsiläisten kanssa), niin pidetään me suomalaiset vaan huolta Lumiukosta!