Olen hämmästellyt jo pitkään, kuinka pieninä lapset jo solmivat ystävyyssuhteita. Esikoisemme alkoi puhua ystävistään heti, kun oppi sen verran puhumaan, että sieltä jokelluksen seasta erotti ystävien nimet. Heistä puhutaankin nykyään taukoamatta. Hän on päiväkodissa viikolla minun nukkuessa viettäessä laatuaikaa vauvan kanssa kotona, ja tämän teen täysin puhtaalla omallatunnolla. Hän nauttiin niiin paljon ystävistään, eikä mikään ole lapselle parempaa virikettä kuin toisen lapsen seura!
Tänään saimme ilon vierailla yhden tyttäreni parhaan ystävän luona piparitalkoissa, aikamoiset talkoot olikin. Siitä ei nimittäin vauhtia puuttunut, kun kaksi kaksivuotiasta, jotka muuten molemmat omistavat tällä hetkellä koko maailman, laitettiin saman pöydän ääreen taistelemaan kaulimista ja muoteista. Kun aina on toisella just se muotti, jonka MINÄ olisin halunnut! Taikinaa oli onneksi varattu niin paljon, että siitä oli paistaakin asti, vähän nimittäin saatettiin maistaa sitä :P Olisi melkein pitänyt käydä tytön kanssa puntarilla ennen ja jälkeen leipomisen, että saisi realistisemman kuvan siitä, kuinka paljon sitä taikinaa tulikaan syötyä. Oma aikani meni lähinnä vaippaa vaihtaessa, vauvaa syöttäessä ja nukuttaessa, kuten päiväni muutenkin, mutta onneksi paikalla oli myös pikkutytön täti, joten käsiä riitti solmimaan sovintoa riitapukarien välille noin kolmen minuutin välein ja mikä tärkeintä, tarjoilemaan minulle glögiä ;).
Olisi kyllä ihana olla vielä kaksivuotias. Suuttuisi niin maan perusteellisesti ja huutaisi ja itkisi toiselle raivoissaan, mutta hetken päästä oltaisiin taas parhaita kavereita, eikä kannettaisi kaunaa yhtään sen pidempään. Tosin seuraava riita kyllä alkaisi jo taas hetken kuluttua... aikamoista vuoristorataa. Toinen syy, jonka takia olisi hienoa olla vielä kaksivuotias on se kyky oppia kieliä salamannopeasti. Kaksivuotias omaksuu kaiken kuulemansa samantien riippumatta millä kielellä puhutaan. Tytöt juttelivat keskenään soljuvasti norjaa ja suomea sekaisin, siis myös tämä norjalainen ystävä käytti suomalaisia sanoja, joita oli tytöltämme oppinut. Päiväkodissahan nämä neidit puhuvat mm. arabiaa. Itse sönkötin vähän mitä sun sattuu perheen vanhemmille, kun puheenaiheet vaihtelivat laidasta laitaan. Sanotaanko, että kylpyhuoneen remonttiin liittyvät kaakelien eristeet ym, eivät varsinaisesti kuulu vahvimpaan sanavarastooni, kummallakaan kielellä! Mutta hyvin sitä selviää, kun ei tee kielestä ongelmaa, eikä pelkää yrittää. Välillä joutuu vieläkin hakemaan vähän englannista apua, jos ei kiertoilmauksillakaan meinaa selvitä, mutta kyllä sitä viimeistään viittomalla saa asian ymmärretyksi.
Kyllä muuten tipahti tyttö nopeasti vierailun jälkeen. Melkeinpä kirjaimellisesti, alkoivat nimittäin polvet notkua siihen malliin seisomalaudan päällä vaunuja kotiinpäin lykätessä. Asumme aikamoisen mäen rinteessä, pihamäen kulma on noin 45 astetta, joten siinä ei kyllä nuokkuen kyydissä pysy, onneksi isä tuli vastaan, niin kaikki pääsivät kunnialla kotiin.
Nyt saa jo ihan luvan kanssa fiilistellä vähän joulua, kun ollaan jo oikean kuun puolella. Menenkin tästä vähän syömään piparia (kun nyt kerran aloitin sen laihdutuskuurinkin!)...
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti