Ilkeilevän äidin piparkakkutalo

Ei ole helppoa olla mun mies. Sääliksi käy. Olen suorasanainen muutenki, mutta nyt hormonimyrskyssä on vielä hermoki pinnassa koko ajan. Tulee sanottua kaikenlaista. En aina jaksa itsekkään omia juttujani. Voispa joskus ottaa lomaa, jonku toisen pään sisälle. 

Tässä otteita piparkakkutalkoista:

Minä: "Pidä nyt kiinni." Mieheni pitää kiltisti kiinni leivinpaperista samalla, kun kaulin talon alustaa. Muutaman ihan asiallisen kommentin jälkeen (koskien jauhojen lisäämistä) minä: "Ois pitäny tarkentaa, että pidä leivinpaperin lisäksi suuski kiinni. Teet vaan niinku mä sanon." Noin kolme sekuntia tämän jälkeen pohja repesi tarttuessaan kaulimeen kiinni.

Taloa kootessa: 

Minä: "Tää ois paljo helpompaa, jos mua ois kaks." Mieheni oli muka edessä eikä pitänyt osia oikeassa kulmassa kiinni.

Miehen hyväntahtoisesti todetessa "Älä tiputa niitä paloja" minä: "Mulla ei oo koskaan käyny mielessä, että nää palat vois tippua tänne kuumaan sokeriin, mutta nyt mä en mitään muuta aattelekkaan. Kiitti vaan. (Voit vieläki pitää sen turpas kiinni ja teet vaan niinku minä sanon!)"

En voi muuta kuin olla kiitollinen, että miehelläni on tarpeeksi huumorintajua, jottei hän suutu minulle useita kertoja päivässä, vaan antaa kommenttieni mennä toisesta korvasta sisään ja toisesta ulos kuten kaiken muunkin sanomani. En voi itselleni mitään. Sisälläni asuu pieni ilkeä ihminen, joka näyttäytyy aivan liian usein.

Noin viisi minuuttia talon kokoamisesta ja ensimmäisten kuvien ottamisesta toinen puoli talon katosta ratkesi ja tippui alas. Ensi vuonna en piirrä yhtä kaltevaa kattoa teen piparkakkutalon valmiiden ohjeiden mukaan ja käytän margariinia voin sijaan niinkuin viisaammat olisivat tehneet jo tänä vuonna. Yksin. Ettei tarvitse sitten syytellä koko ajan toisia (vaan olla ihan itsekseen pahalla päällä monta päivää).

Onneksi veljeni on rakennusalan insinööri enkä minä. Tämä vapaalla kädellä piirretty piparkakkutalo riittänee todisteeksi. Veljeni myöskin suunnittelee tulevaan kotiimme laajennuksen enkä minä. Ja hänellä on lehmän hermot. Thank God!