80 kiloa kestovaippoja

Nyt kuulkaa kestovaippailijat herätys! Viimeksi eilen mietin, että mihinkähän nuo jo kulahtaneet kestovaipat laittaisi, kun huomaan, ettei niitä tule enää käytettyä. Ei niitä oikein viitsisi poiskaan heittää, mutta en kyllä toisaalta haluaisi niitä muuttokuormaankaan pakata.

80 kiloon mahtuu moooonta vaippaa :)

Ratkaisun bongasin Valeäidin blogista, nimittäin 80 kiloa kestovaippoja on kahden naisen projekti Syyrian pakolaislasten auttamiseksi. Käykääpä tsekkaamassa ja laittakaa ne äitiyspakkauksen enemmän tai vähemmän käytetyt vaipat ja toppahaalarit kiertoon! :)

Pieniä tekoja, ei vaadi paljon itseltä, mutta voi antaa suuren avun toiselle! Mahtavaa, että Lindan ja Marissan kaltaisia ihmisiä löytyy tässä kyynisessä maailmassa :)

Äidit töihin!

Eilen illalla Yle TV2 näytti A2 teemaillan: Äidit töihin! Keskustelua markkinoitiin näillä sanoin: "Ovatko pienten lasten äidit liian pitkään kotona? Lyhennetäänkö hoitovapaita vai pitääkö isät pakottaa jakamaan lastenhoitovapaat äidin kanssa?" 

Odotin mielenkiinnolla keskustelua, koska tämä jos mikä koskettaa myös meidän perhettämme. Valitettavasti ilta kuivui kyllä kasaan, eikä keskustelussa edetty suoraan sanottuna yhtään mihinkään. Ylen omasta koosteestakin käy ilmi, ettei sykettä saatu juuri nousemaan. "Vanhemmat osaavat itse valita, he tietävät parhaiten." alkoi jo soida ärsyttävästi korvissa keskustelun loppupuolella. Oliko teillä mitään muita argumentteja?? Keskustelijat lähinnä hokivat kilpaa omia mantrojaan yrittäen käännyttää vastapuolta.
 

Linkki artikkeliin: Äitien kolme tapaa palata perhevapaalta töihin.

Jätän politikoinnin suosiolla heille, jotka sen osaavat, kerron vain oman näkökulmani. Itse kaipaan oikeita, todellisia vaihtoehtoja, jotta vanhemmat (jotka mitä ilmeisimmin tietävät parhaiten) voivat oikeasti tehdä todellisen valinnan. Esimerkiksi osa-aikatöiden tekeminen vapaaehtoisesti on teoria, joka vielä varsin harvoin toteutuu käytännössä.

STTK jakaa pidennetyn isyysvapaan pitäville isille "Isäni on Sankari-isä" -ruokalapun.

Vaikka kotona on ihana olla lasten kanssa, niin en minä kyllä kolmea vuotta putkeen jaksaisi. Kaipaan työkavereita, aikuisten seuraa. Kaipaan ammatillisia haasteita. Voisin myös ajatella nauttivani ruokatunnista, jolloin ehdin syödä ruoan, kun se on vielä lämmintä. Enkä pistäisi pahakseni, jos saisin käydä joskun vessassa yksin. Kaipaan yhtäjaksoista unta ja alempia hormonitasoja.  

Toisaalta, nautin kiireettömistä aamuista ja vauvan hampaattomasta hymystä. Nautin pienistä asioista, onnistumisen ilosta. Asioista, jotka niin kovin helposti unohtuvat niinä elämän ruuhkavuosina. Osa-aikatyö saattaisi toimia kohdallani parhaiten, kun tämä imetysvaihe hellittää.

Uusi ulkoasu, mutta mikä nimeksi?

 

Jos tässä nyt jotain hyvää oli, niin Maria Guzenina-Richardson aikoo ottaa jo tänään asiakseen selvittää saataisiinko äitiyspakkauksen nimi päivitettyä tälle vuosituhannelle esim. perhepakkaukseksi tai vanhempainpakkaukseksi. Peukku ylös sille :)

Viinipullolaatikot

Melkein pitäisi jo kampa ostaa, niin uhkaavasti muuttopäivä lähestyy. Koska arkea vallitsee enemmän tai vähemmän hallittu kaaos ja aikatauluongelmat, on viisainta aloittaa ajoissa. Mm. valokuvat, viinilasit (niitä ei ole käytetty aikoihin), kesävaatteet jne löytyvät jo laatikon pohjalta. 

Alunperin opiskelukaverilta kuultu vinkki on edelleen hyväksi todettu ja käytössä, parhaita muuttolaatikoita ovat viinipullojen laatikot. Juuri sopivan kokoisia, vaikka tulisivat täyteen painavia kirjoja, niin niitä jaksaa vielä kantaa. Ovat samankokoisia, eli ne voi latoa tiiviisti toistensa päälle ja mikä parasta EIVÄT MAKSA MITÄÄN :) Käytön jälkeen ne voi kierrättää, joten sanoisin, että viinipullolaatikot ovat kaiken kaikkiaan täydellisiä muuttolaatikoita.

Meille ei tule postia. Mitä nyt joku hassu lasku silloin tällöin (ei ois niin väliksi vaikka ei tulis niitäkään) tai postikortti ystävien lomareissulta (niitä on kiva saada). Ilmaisjakelulehdille ja mainoksille sanomme ystävällisesti ei kiitos. Nyt niitä olisi tarvittu ensimmäisen kerran. Tuntuu vähän hölmöltä, että mies kantaa töistä sanomalehtiä, että saadaan suojattua tavaroita, mutta parempi niin, kuin että perillä kerätään lasimursketta laatikon pohjalta. 

Harsot ovat osoittautuneet käytännöllisiksi tässäkin tapauksessa. Meillä on valtavasti harsoja, koska molemmat tytöt käyttävät kestovaippoja eli mm. harsoja. Niihin on myös helppo kääriä tavaroita ja täyttää tyhjiä koloja (olettaen tietysti, että ne ovat puhtaita...)

No, tätä riemua on vielä reilu kuukausi jäljellä. Sitä purkamisen iloa ja järjestelyä, remontointia ym. on sitten tiedossa hamaan tulevaisuuteen!

Kakkutikkarit (og samme på norsk)

Oli vaan ihan pakko kokeilla kakkutikkareita! Ne on niiiin in ;) Olen ollut onnekas ja päässyt maistamaan niitä etukäteen, saanut vähän vinkkejä kuinka ne pitäisi toteuttaa ja nähnyt lukuisia eri reseptejä, joista valitsin tämän ohjeen toteutettavaksi. Olin siis valmis kohtaamaan haasteen...

Koska laahaan järkyttävän paljon jonkin verran jäljessä strong is the new skinny -projektini kanssa, en voinut tehdä näitä itselleni. Olisin kyselemättä syönyt kaikki. En luultavasti olisi edes kertonut miehelleni, että olin tehnyt näitä, koska todistusaineisto olisi hävinnyt ennen kuin hän olisi tullut töistä. Tekosyy kakkutikkarien leipomiseen tarjoutui, kun ystäväni vietti viikonloppuna syntymäpäiviä; veisin kakkutikkareita lahjaksi! (Siltä varalta, että epäonnistuisin kokkailussani täydellisesti, veisin myös pienen mustan mariskoolin.)

Kaiken piti olla valmiina. Ohje, chek, nopea silmäys reseptiin, aineet, chek, suklaa, chek. Tikut? No grillitikuista saisi pätkäistyä sopivat tikkaritikut, chek. Jalusta? Mies toi töistä vähän pakkausstyroksia, joka sai lahjapaperista verhoilun, chek. Kaupassa etsin mieleisiä nonparelleja. Ei löytynyt. Kotona oli jotain vielä jäljellä, muistelin. Jätin nonparellit kauppaan. Kotona EI ollut kuin niitä hopeisia suhteellisen isoja kuulia, käyttökelvottomia tässä tarkoituksessa. Mitä nyt tekisin? Mies tarjoutui avuksi, hän kävisi kaupassa ostamassa koristelutarvikkeita. Miesparka, pelkäsi varmasti (taas kerran) hormonipiikin nousua ja sen purkauksen kohteeksi joutumista. 

 

Itse kakkupohjan leipominen oli helppoa. Heti sen jälkeen, kun sain esikoisen jaloista pois pyörimästä... Aloitin toiveikkaana leipomaan yhdessä hänen kanssaan, hän voisi vaikka sekoitella kuiva-aineita jne. Puolentoista minuutin torumisen jälkeen esikoinen sai häädön toiseen huoneeseen. Näistä tulisi täydellisiä ja ne valmistettaisiin lääkkeenvalmistuksessa vaadittavalla tarkkuudella. Kaksivuotiaan mittaustarkkuus ei täytä vaatimuksia. Ok, kakku valmis, jäähtymään, murusiksi ja tuorejuusto sekaan. Palloja pyörittelemään ja pallot jääkaappiin. Melkein valmis ja ei vielä kovin monta yhtään raivaria.

Mutta se koristelu sitten. En arvannut, että suklaassa dippaaminen voisi olla niin haastavaa kuin se oli. Ensinnäkin, karkea virhearviointi suklaan määrän arvioinnissa. Onneksi mies oli varannut tummaa suklaata omiin leipomuksiinsa, joten sain lainata sitä, vaalea suklaa loppui jo puolessa välissä. Toisekseen, ne grillitikut oli niin ohuita, että menivät tosi helposti kakkupallosta läpi (varsinkin loppua kohti, kun pallot olivat olleet jo pitkään huoneenlämmössä. Vauvasta piti myös huolehtia välillä, joten itse koristelussa meni useita tunteja). Ensi kerralla (jos sellainen joskus tulee) tiedän pitää kakkupallot kylmässä koko ajan ja otan vain muutaman kerrallaan käsittelyyn. Kolmanneksi suklaan sulattaminen oli ihan, no, peace of cake, mutta sen sulana pitäminen taas vaati jatkuvaa levyn lämpötilan säätämistä. Neljänneksi, niitä nonparelleja kului yllättävän paljon ja jouduin taas soveltamaan. Onneksi mieheni osti pakkauksen, jossa oli useita erilaisia nonparelleja, joten kaikkiin tikkareihin riitti tarpeeksi koristelua. Ehkä se isoin ongelma oli kuitenkin (sen jälkeen, kun kaikki läpitippuneet ja muuten vain epäonnistuneet yksilöt oli syöty) onnistuneiden kakkutikkareiden säilytys noin vuorokauden ajan ennen syntymäpäiviä. Kyllähän ne muuten olisivat hyvin säilyneet, mutta kun meitä oli kolme innokasta maistelijaa, niin maistelua piti alkaa loppua kohti rajoittamaan, että tuomisia olisi ylipäätään yhtään jäljellä. 

Aika hienoja noista silti mielestäni tuli ja ihan älyttömän hyviä (vaikka itse sanonkin)! Valmistusvaihe oli niin työlästä hommaa, että siitä ei nyt tällä kertaa ole kuvia, ehkä ihan hyvä niin.

Tässä vielä ohje norjaksi, suomenkielinen ohje löytyy tuolta linkin takaa.

Cakepops, kakepinner

2 ½ dl sukker
2 dl hvetemel
½ dl kakao
1 ts bakepulver
1 ts vaniljesukker
150 g smør
2 egg

etter baking:
200 g Tine kremost, mandarin og ananas smak

dekorasjon:
hvit sjokolade og melk sjokolade
kakestrø

Bland sukker, mel, kakao, bakepulver og vaniljesukker sammen. Smelt smøret og bland det in, tilsett eggene og bland deigen til en jevn røre. Hell røren i form (f.eks lasagneform passer godt). Bake i ovnen 175 ° C i den lavere nivå på omtrent 25 - 30 minutter.

Avkjøl kaken, kna den sammen og og pisk i kremost. Rull kakemassen til jevne kuler og plassere dem på kjøleskapet å avkjøle. Smelt sjokolade. Stikk en pinne i hver kule og rull/dypp kulene i smeltet sjokolade og strø på nonpareils. Oppbevar kakene kjølig.

Mutsin kaa

Project Mama -blogin Katja heitti kehiin yleisen haasteen lukijoilleen ja tämä oli niin hauska, että siihen oli pakko tarttua :)

Mutsin kaa -kysymykset vastauksineen, olkaa hyvät!

1. Synnytys vai rintatulehdus? 

Rintatulehdus. Kahdesta varsin epämiellyttävästä kokemuksesta valitsen mieluummin moukarilla rintaan hakkaamisen kuin kirjaimellisesti kahtia repeämisen tunteen. Anyday.

2. Aurinkolasit vessanpöntössä vai luottokortti jääkaapin alla?

Luottokortti jääkaapin alla. Käytän niin harvoin luottokorttia, että jos ylipäätään huomaisin kortin hävinneen, voisin tarjota miehelleni mahdollisuutta miellyttää ah, aina niin kiukkuista vaimoaan. Vessanpönttöön tippuneet tavarat on vähän nou nou ja näillä keleillä aurinkolaseja tarvitsisin jo.

3. Kersalle silmätulehdusvoide molempiin silmiin vai suppo keskellä yötä?

Voide silmiin. Kyllä se lapsi jossain vaiheessa silmiään räpyttelee (paitsi vastasyntynyt, joka voi olla räpyttelemättä silmiään ainakin viisi minuuttia). Supot on antiikkisia, tukehdutan lapseni nestemäiseen parasetamoliin heti, jos rupeavat ryttyilemään.

4. Lapsettoman ajan tissit vai vyötärö?

Vyötärö. Kapeampaa uumaa on enemmän ikävä kuin pienempiä rintoja. Tosin ne pienet rinnat taitavat tulla luppakorvamalleina kohta takaisin halusi tai ei, vyötärö tuskin koskaan, yltiöoptimistisesta yrityksestä huolimatta.

5. Juhana Vartiainen vai Jyri Häkämies?

Kuka ja kuka? No on Häkämiehes tutumpi, mutta sanotaan silti tähän kuin pokerissa että ohi. Ei paljo imetyshuuruissa miehet kiinnosta.  

6. Punkku loppu vai suklaa loppu?

Suklaa loppu. Vaikka se harvoin on, vähintään leivontaan käytettävää käsittämättömän kuivaa ja pahaa tummaa suklaata löytyy aina jostain kätköstä. Kunnes olen löytänyt nekin kätköt... Imettäminen on vielä käynnissä, niin punkkua menee harvakseltaan joka tapauksessa. Tosin eilen viimeksi oli tilanne, josta ei meinannut selvitä pelkällä suklaalla ja tuli punkkua ikävä. Todella kova ikävä. Taidankin tänään taas pitkästä aikaa tehdä treffit ystäväni punaviinin kanssa...

Viini vai suklaa?

7. Helteinen muumimaailma vai jäinen hiekkalaatikko?

Muumimaailma. Siellä ei olla joka aamupäivä toisin kuin hiekkalaatikolla. Helteen todennäköisyys muutenkin Suomessa on niin pieni, joten jos se ainoa päivä vuodessa sattuisi siihen Muumimaailman kanssa samalle päivälle, niin se on sitten kohtalo niin määrännyt.

8. Räkätahra mustassa neuletakissa vai kakkaa sormuksen alla?

Räkätahra. Ei juuri näy, eikä haise. Kestovaippailija hinkkaa kätensä verille hanan alla niin monta kertaa päivässä, ettei sormuksen alla voi olla kakkaa. Ikinä.

9. Kunnon krapula vai noro?

Krapula. Sen todennäköisyys tällä hetkellä on minimaalinen ja se on joka tapauksessa itse aiheutettua, josta ei kärsi koko perhe (ainakaan lapset, vielä). Tässä 24/7 äitiysLOMAvitutuksessa pieni krapulamorkkis päälle ei tunnu missään.

10. Jaxuhalit vai plussatuulet?

No sanotaanko näin nelikuukautisen vauvan äitinä, että raskaustestiä koskien EHDOTTOMASTI jaxuhalit. Plussatuuli-uutisen sulatteluun tarvis kyllä aika monta tavallista jaxuhalia.

11. Tunnin kuolapäikkärit vai ilmainen jalkahoito?

Jalkahoito. Uni on yliarvostettua, ihan hyvin on pärjännyt jo pitkään ilmankin. Kysykää vaikka mieheltäni. Jalkahoito on taivaallista, ottaisin vaikka tuollaisen kalajalkahoidon, vaikka se vaikuttaakin aika iljettävältä.

Jopa tämä jalkahoito kelpaisi!

 Ja tässä mun kysymykset:

1. Talvihanskojen pukeminen vai turvaistuimen kiinnittäminen?

2. Niskapaskat vauvalla vai pissavahingot vaipasta pois opettelevalla?

3. Itkupotkuraivarit vai kyselyikä?

4. "Ootko koittanu...meillä ainakin toimii!" vai "Ei tuo vielä mitään, odotahan kun..."?

5. Mies joka siivoaa vai mies joka laittaa ruokaa?

6. Epärealistiset täydellinen äiti -blogit vai inhorealistiset huono äiti -blogit?

7. Lapsi joka nukkuu aamulla vai lapsi joka nukkuu illalla? (Lapset EIVÄT nuku sekä että!)

8. Johtuuko lapsen itku todennäköisemmin hampaiden tulosta vai jostain, mitä sinä söit (imetysaikana)?

9. Lapsi nukkuu. Menet itsekin nukkumaan vai jäät koneelle surffaamaan?

10. Lonkkakivut raskauden aikana vai jälkisupistukset synnytyksen jälkeen?

11. Vaunulenkki vai vauvauinti?

Samalla periaatteella jakoon; Mutsit, olkaa hyvät ja vastauslinkkejä kommentteihin kiitos :)

Playlist

Aatsivenjaa bagadii zivavoo! Tai siis noin mä kuulen sen, mutta oikeesti se menee Nants ingonyama bagithi Baba, Sithi uhhmm ingnyama. Kaikki tiesi heti mikä biisi, eikö vaan? ;)

Tuolla alko meidän tämän päivän stepit, kunnon aurinkotervehdykset siihen alkuun ja hyvä mieli samantien. Clarissalla on muutenkin aina hyviä biisejä sen jumpissa. Käsiin saa esimerkiksi ihan eri lailla voimaa, kun lyö Nicki Minajin Super bassin tahtiin :) (Onneks ei tarvi tota videota katella, se on ihan hirvee!)

 

Musiikilla on iso merkitys, kun treenaa. Ainakin itse saan ihan eri lailla tehoja irti itsestäni, kun on oikein hyvää musiikkia taustalla. Varsinkin spinningtunnilla, kun polkee musiikin tahdissa, on tosi tärkeetä, että siitä rytmistä saa vähän lisäpotkua siihen hommaan. Foo Fightersin The Pretender on tällä hetkellä pyörivistä pyöräilymusiikeista yks suosikki. What if I say I will never surender?

 

Eikä vähiten oikeat biisit loppurentoutumiseen... Ne viimeset biisit kun jää loppupäiväksi soimaan päähän, niin kuin tänään. Tämä Christel Alsosin Please stay on varmaan suomalaisille outo, mutta laitan tähän linkin, niin saatte tekin nautiskella (voitte vähän hypätä yli tuosta alusta, kun tää on gaalakeikalta). 

Rauhallista perjantaita kaikille! 

Menestys = doping?

Ensimmäisiä mitaleja ei ole vielä jaettu hiihdon MM-kisoissa Val di Fiemmessä, kun jo jossain siellä sohvanperukoilla mutistaan, että mitä lie käyttävät nuo norjalaiset, kun eivät koskaan käryä, mutta varmasti ne jotain käyttää, kun aina pärjäävät... Ampumahiihdossakin ottivat kahdeksan kultaa ja meidän Mäkäräinen ei yhtään mitalia...

Mm. tästä kuvasta nousi aikoinaan kohu (kateelliset miehet pienine hauiksineen eivät kestäneet sitä faktaa, että nainen voi olla heitä voimakkaampi).

Mitä jos joku kyseenalaistaisi suomalaisten jääkiekkoilijoiden puhtauden? Enkä tarkoita nyt mitään pukukoppirutiineja vaan nimenomaan dopingia. "Järkyttävää, että joku kehtaa!" Ei todellakaan Suomessa käytetä mitään epärehellisiä keinoja jääkiekossa, meillä vaan sattuu olemaan niin paljon lahjakkaita kiekkoilijoita, että Selänne ja Kurri saavat jatkuvasti uusia haastajia. Lahjakkaimmat valitsevat jääkiekon.

Ihanaa Leijonat, ihanaa!

Miksi Norjasta ei sitten tule uusia Bjørn Skaareja  kuin liukuhihnalta (valitsin hänet sattuman varaisesti 7 norjalaisen NHL pelaajan joukosta, kautta aikojen)? No esimerkiksi sen takia, että täällä on vain reilu 40 jäähallia. Kyllä, koko maassa on yhteensä vain reilut 40 jäähallia. Täällä ei 6000 asukkaan pitäjässä ole hallia, kuten Suomessa, mutta täällä on senkin edestä hiihtolatuja. On vuorta ja tunturia, kukkulaa toisensa perään ja kaikki täynnä latuja. Lapset oppivat hiihtämään heti, kun pysyvät pystyssä. Hiihto on mediaseksikästä, se on suosittua, valmennus on jo aikaisin ammattimaista, menestyneitä hiihtäjiä ihannoidaan ja osallistujamäärät lasten piirikisoissa ovat käsittämättömiä. Lahjakkaimmat valitsevat hiihdon.

Mutta miten pienestä Suomesta voi tulla niin paljon hyviä jääkiekkoilijoita? Samalla tavalla kuin Norjasta tulee niin paljon hyviä hiihtäjiä. Ei Suomesta tule kovinkaan monta huipputason laskettelijaa eikä käsipalloilijaa, mutta ei Norjassakaan juuri keihäänheittäjiä ole (taso Thorkildsenin takana on kaukana maailman kärjestä) eikä täältä tule maailman parhaita pesäpalloilijoita (he tulevat mm. Ylivieskasta ;) )

Menestyksen avain ei siis ole doping (poikkeuksia lukuunottamatta). Menestyksen avain on lahjakkuus, kova työ, ammattimainen valmennus, hyvät taustajoukot, tahto ja onnistuminen oikealla hetkellä.

Kaksi kättä, kaksi lippua ;)

Kaikesta huolimatta ja juuri sen takia: Hyvä Suomi!! Heia Norge!! Ja ehkä eniten tsemppiä Kokslienin Mikolle, joka on sekä norjalainen että suomalainen :)

Heia Mikko!

Mutta millä dopingilla ne ruotsalaiset tekee niin hyvää musiikkia?...

Baban haba

Kyllä, minäkin haluan Baban haban. Siinä on nimittäin tyylikäs nainen, joka on kauniilla tavalla voimakas.

Baban haba

Lihakset alkaa jo pikku hiljaa näkymään, mutta niitä peittää vielä sellainen paksu pehmeä rasvakerros ;)

Strong is the new skinny

Sixpack mulla jo melkeen onkin. Pystyviiva raskauden jäljiltä nimittäin löytyy vieläkin (milloinkahan tuo linea negra muuten häviää?), joten enää tarvittaisiin ne vaakaviivat... 

Kahvakuulatreenillähän nuo kädet saisi

On ollut hyvä treeniviikko ja motivaatio kohdillaan. Hyvä tästä tulee :) Menkää ihmiset ULOS ja LENKILLE, jos sielläkin on yhtä upea sää kuin täällä! Aurinko paistaa täydeltä terältä, lähdenkin tästä ulos siitä nauttimaan :D

DIY prinsessahame pesupallosta

Mun säästämisellä ja kierrättämisellä ei oo kyllä kans mitään rajaa. Esikoinen on ihan tohkeissaan prinsessojen suhteen, joten hänelle piti saada oma prinsessahame. Moni olisi varmasti käynyt ostamassa prinsessamekon jostain vaateliikkeestä (niitä mekkoja löytyy ihan joka paikasta), mutta ei, minulla otti niin luonnon päälle käyttää rahoja moiseen "turhuuteen", joten jotain muuta oli keksittävä. En muista alunperin mistä idea lähti, mutta lopputulos on tässä: prinsessahame pesupallosta!

Tarvitaan siis vanha hajoamispisteessä oleva pesupallo (no saa uudestakin tehdä...), kuminauhaa tai joustokanttinauhaa sekä ompelukone (ja saumuri) ja lankaa.  

Aloita leikkaamalla pesupallon naru irti ja levitä verkko auki. Ompele yksi pitkä reuna saumurilla, jotta työskentely helpottuu. Itse pujotin reunaan myös harsinlangan, jonka avulla rypytin verkon. Laita verkko kaksinkerroin ja ompele kanttinauha reunaan samalla nauhaa venyttäen (nauhaa tarvitaan vähän reilu vyötärönympäryksen mitta, jotta jää tarpeeksi saumanvaroihin). Käännä kanttinauhan toinen reuna verkon päälle ja ompele sauma kiinni ympäriinsä huolitellen samalla takasauman kohta. Vaihtoehtoisesti voit jättää takasauman auki ja käyttää tarranauhakiinnitystä. Päättele langat ja koristele halutessasi esim. nauhalla tai napeilla.

Onneksi kaksivuotias ei vielä ymmärrä, että hänen prinsessahameensa on äidin epämääräinen ompeluyritys, vaan leikkii ihan innoissaan prinsessaa hame päällä. Täydestä menee! :)

Tässä on takana tarranauhakiinnitys.

Eikä muuten haittaa, vaikka vähän vauhdissa repeilee (kuten kävi tuolle viimeisessä kuvassa näkyvälle kokeiluversiolle). Ei nimittäin maksa käytännössä mitään ja uuden ompelee tarvittaessa yhdessä illassa :D

Jo Nesbø, Headhunters

Seuraa leffa- ja kirjavinkki! Tänään ysiltä Subilta näkyy Headhunters, norjalaisittain Hodejegerne.  Elokuva perustuu Jo Nesbøn samannimiseen rikosromaaniin, jossa kykyjenmetsästäjä Roger Brown käyttää vapaa-aikansa taidevarkaana pitääkseen yllä luksuselintasoaan. Brown tapaa Clas Greven, entisen eliittisotilaan, joka omistaa arvokkaan Rubensin maalauksen, eikä voi vastustaa kiusausta. Ryöstökeikka muuttuu kuitenkin pitkäksi, kivuliaaksi ja veriseksi pakomatkaksi... Näin leffaa kuvaillaan Subin sivuilla. Elokuva on saanut IMDB:ssäkin 7,5 pistettä, eli ei aivan huono ;) Jos olet lukenut kirjan, niin kyllä, se ulkohuussikohtaus on elokuvassa mukana! Se oli yksi suurimmista jännityksen aiheista kirjan lukeneelle, onko se käsikirjoitettu kuten kirjassa vai jätetty kokonaan pois :D

Vauhtia ja vaarallisia tilanteita

Kuten aina, kirja oli parempi kuin elokuva (paitsi käännös Kukkulan kuningas, haloo...), mutta elokuva oli tällä kertaa sekin katsomisen arvoinen! Eli jos et keksi mitään muuta tekemistä tänään, niin istahdahan sohvalle ysiltä ja nauti pari tuntia norjalaisesta rikosjännäristä :) Tässä vähän esimakua:  

"Kirja on hyvä ja erilainen trilleri, jännäri ja toimintaakin täynnä oleva, varsin kieron oloinen opus. Loppuratkaisu on kekseliäs ja mielikuvituskaan ei riitä ymmärtämään, miten kaiken on voinut toteuttaa siten kuin se on tehty. Suosittelen trillerien, jännärien ja merkillisten tarinoiden ystäville. Niin, paha ei ehkä aina saa juuri sitä palkkaansa, mikä meillä ehkä on mielessä. Outoja ja jännittäviä hetkiä kaikille!" Tämä kopioitu suoraan kirjavinkit-sivulta. En lue paljon, en juuri ollenkaan, ja yksi syyllinen siihen on juuri Jo Nesbø. Onko pakko kirjoittaa niin koukuttavia kirjoja, ettei mitään muuta ehdi tehdä, ei syödä eikä nukkua? Ei perheellisellä ole sellaiseen aikaa! Aionkin seuraavan kerran tarttua Nesbøn kirjaan, kun tiedän, että minulla on lapsenvahti pariksi päiväksi ja saan häiriöttä lukea kirjan kannesta kanteen yhdellä istumalla. Olen lukenut tuon Hodejegernen norjaksi, Lumiukon ja Panssarisydämen suomeksi ja molemmilla kielillä ovat kirjat olleet ihan yhtä koukuttavia. Pitäisiköhän kokeilla englantia, jos se olisi vähän kielellisesti köyhempi käännös, jonka malttaisi jättää keskenkin...

Taidevarkaissa

Isyyspakkaus

Jäin miettimään sitä isyyspakkauksen sisältöä, mitä kaikkea sieltä voisikaan löytyä? En ole miehelleni tällaista kummallakaan kerralla toteuttanut, mutta kasailin tässä vähän netistä ideoita yhteen. Tässä parin viikon sisällä on taas syntynyt ystävillemme monta pientä vauvaa, että ehkä siellä joku tämän toteuttaakin?

Jokainen varmasti tuntee oman miehensä parhaiten, kaipaako hän tallaista pakkausta ylipäätään ja minkä verran huumorintaju kestää, annetaanko pakkaus ennen vai jälkeen synnytyksen ja mihin sen pakkaa. Voisin toistaa tähän yhden kliseen vain mielikuvitus on rajana, mutta muistuttaisin, että myös omat henkiset ja taloudelliset resurssit on huomioitava, jos tähän leikkiin lähtee. Koska isyyspakkaukset ovat yleensä naisten kehittämiä, niin sisältökin varmasti kaipaisi rakentavaa palautetta isiltä, jotta epäkohdat saataisiin korjattua. Ottaen huomioon äitien mielentilan synnytyksen jälkeen yksikään isä ei ole koskaan uskaltanut kritisoida saamaansa isyyspakkausta, joten äitien mielestä hyvät ideat (jotka eivät oikeasti miehiä miellytä) saavat virheellisesti vain lisää tulta alleen ja löytävät tiensä muidenkin äitien laatimiin isyyspakkauksiin. Seuraavaa listaa ei ole hyväksytetty yhdelläkään isällä, joten siirrän vastuun mahdolliselle pakkauksen toteuttajalle.
 

Viskiä ja sikari

Aloitetaan kevyesti tällaisella varpajaistyyppisellä koonnalla, johon ehdottaisin sikaria, viskiä ja kuohuviiniä, joista kuohuviinin voi sitten poksauttaa vaikka jo synnytysosastolla (mielellään vasta vauvan synnyttyä...)

Tuttipullo

Sitten KUN koittaa äidin vapaailta, niin isällä täytyy tietysti olla ns. varatissisetti (vauvalle eikä isälle senkin pervot!), eli tuttipullo, äidinmaidonkorviketta ja pimeässä hohtava tutti (on unenpöpperössä helpompi löytää, en ole kokeillut, mutta kuullut huhuja). Tuttipullosta syömistä kannattaa harjoitella ainakin kerran viikossa, että vauva osaa siitä sitten juoda h-hetken koittaessa, eikä äiti joudu perumaan menojaan sen takia, ettei vauva suostu pulloa imemään.

Pimeässä hohtava tutti

Jos käy niin huonosti, että isääkin joskus väsyttää, niin selviytyäkseen tämän yli on hyvä, että varastosta löytyy energiajuomaa, sisu-pastilleja ja suklaapatukoita (jotka kannattaa piilottaa todella hyvin äidiltä. Suosittelisin jopa valkoista valhetta tässä kohtaa: Söin ne jo). Väsymyksen ehkäisemiseksi korvatulpat tai kuulosuojaimet on hyvä pitää lähettyvillä (sekä vauvan että vaimon äänen suodattamiseksi).

Korvatulpat

Vauva on aikalailla kiinni äidissään ensimmäiset kuukaudet (roikkuu tississä koko ajan), mutta jos ote välillä hellittää, niin isän on hyvä viettää laatuaikaa vauvan kanssa. Esim. kylvettäminen on mukavaa hommaa, jos on varustautunut oikein asianmukaisilla kylpyleluilla ja järjettömällä itseluottamuksella. Myös vaipanvaihtoon on isän PAKKO hyvä osallistua ja herkimmät voivat käyttää pyykkipoikia ja kumihanskoja, jopa essua suojatakseen itseään.

Kylpyleluja

Toiset pitävät bodeista, pipoista, ruokalapuista, sukista, t-paidoista ja mukeista teksteillä isin kulta, maailman paras isä jne. Itse en ihan lämpene näille nimikoiduille tavaroille ja vaatteille, mutta tarkoitus onkin tehdä tämä pakkaus isän eikä äidin ehdoilla. Villi veikkaus, että suosikkijoukkueen logolla varustettu tutti saa enemmän kannatusta kuin vaaleanpunainen olen söpö -tutti.

superisi t-paita

Tulevaisuutta ajatellen voi jo tässä vaiheessa ostaa duplo-legoja, kauko-ohjattavia autoja tai muita leluja, jotta isä ehtii niillä leikkiä tarpeeksi ennen kuin lapsi kasvaa tarpeeksi suureksi niillä leikkiäkseen. Muuten lapsiparka ei saa koskaan omaa vuoroa... 

Duploja

Liikkuminen ei enää vauvan kanssa olekaan niin yksinkertaista kuin se oli ennen. Autonistuimet ym eivät ehkä kuulu tähän isyyspakkaukseen, mutta farmariauto-oppaan voisin ajatella heittäväni joukkoon ja ehkä jopa kantorepun/-rinkan.

Kantoreppu tai -rinkka

Tuore isä saa ja oikeastaan hänen kuuluukin pyytää apua sitä kaivatessaan (koskee myös äitejä!). Vauvan kanssa voi nimittäin hätä tulla arvaamatta mitä ihmeellisimmissä tilanteissa. Näitä hätätilanteita varten olisi hyvä koota tärkeimmät numerot hätänumerot-listaan ja laittaa se vaikka jonkin kaapin oven sisäpuolelle. Lista laaditaan tietysti isän mukaan, mutta mielestäni sieltä tulisi löytyä ainakin yleinen hätänumero ja myrkytyskeskuksen numero sekä numerot isovanhemmille, naapureille, vertaistukihenkilölle eli toiselle isälle, neuvolaan, apteekkiin, lääkärille, taksikeskukseen ja tarvittaessa pizzeriaan, kauppareissu-palveluun (tai vastaavaan), hierojalle ja psykologille tai vähintäänkin parisuhdeneuvojalle. Hyviä vinkkejä voi jo etukäteen opiskella Vauva -omistajan oppaasta (kokeneemmille isille suosittelen Taapero -omistajan opasta!).   

Vauva omistajan opas

Tärkeimpänä laittaisin kuitenkin isyyspakkaukseen lupauksen siitä, että jossain vaiheessa synnytyksen jäkeinen hormonihirviö, jota myös äidiksi kutsutaan, hellittää otteensa ja tuntemasi puoliso muuttaa takaisin kotiin. Siinä tosin saattaa kestää oma aikansa, mutta toivottavasti tämän pakkauksen sisältö helpottaa odotusaikaa. 

Granit

Jos olette kiinnostuneita vähän omaperäisemmistä säilytysratkaisuista ja käytte Oslossa (tai vaihtoehtoisesti Ruotsissa esim. Tukholmassa), niin käykää ihmeessä Granit-liikkeessä. Toinen Oslon liikkeistä on noin parinkymmenen minuutin kävelymatkan päässä sentral stasjonilta Suomen suurlähetystön suuntaan. Tätä ihanuutta ei valitettavasti löydy Suomesta, mutta toivotaan, että joskus sekin ilon päivä koittaa.

Itse miellyin noihin teollisuusvivahteisiin tankoihin ja etenkin apteekkipulloihin (näyttävät ihan aidoilta!) ja muutama pullo matkasikin kotiin tuliaisina passinhakureissulta Oslosta. Teollisuusteema toimii vähän huonosti vanhassa maalaistalossa, mutta jossain muussa yhteydessä olisi ollut hauska kokeilla tuollaista putkea vaatetankona.

Poimin tähän alle muutamia suosikkejani, mutta jos käytte Granitin nettisivuilla, niin huomaatte, että näiden lisäksi Granitin valikoimista löytyy valtavasti erilaisia lasista, pahvista, metallista ja punoksesta tehtyjä säilytysratkaisuja neutraaleissa väreissä. Tuotteet on suunniteltu siten, että ne kestävät aikaa ja käyttöä.

Kaikki kuvat ovat Granitin nettisivuilta.

Tupperware

Oh yes, my darlings, Tupperware! Meillä oli tänään barseltreff, mutta ei mikä tahansa barseltreff vaan tuppervaara sellainen. Lähes yhtä tuhoisa kuin Talvivaara, saattaisi joku miespuolinen sanoa... Kollegani vetämänä tutustuimme näiden ihanien muovikippojen maailmaan. Miten olenkaan selvinnyt niin monta vuotta ilman teitä?

Tässä muutama suosikkini:

Nokkamuki eli Tuppercare juomamuki. Esikoisemme ei suostunut pitkään juomaan mistään muusta mukista kuin aidosta ja oikeasta tupperwaren nokkamukista. Niihin on jo kaksi kertaa vaihdettu kansikin (ilmaiseksi, huom), koska käyttäjä ei ymmärtänyt olla purematta nokkaosaa hajalle... Ei haittaa, vaikka lentäisi välillä lattialle (tai seinälle), koska on todella tiivis eikä valuta juomaa ympäriinsä.

Salaattilinko. Yep. Ensimmäisen kerran, kun kuulin ylipäätään salaattilingon olemassa olosta laitoin sen suoraan samaan turhakkeiden kategoriaan kuin esim. shampanjavispilän. Mutta tämä on kyllä yllättänyt positiivisesti. Salaatin nesteen valuvat välikön läpi pohjalle, eikä koko salaatti mene yhdessä yössä pilalle. Suhteellisen iso, mutta ei vie tilaa kaapissa, kun on koko ajan käytössä :)

FridgeSmart. Vihannesten ja kasvisten säilytykseen kehitetty rasia, jossa venttiilin avulla säädetään hapen määrä tarpeen mukaan. Esim. porkkanat on pakattu usein niin isoihin pusseihin, että viimeiset kävelevät jo vastaan pussista, kun niitä olisi ottamassa käyttöön. Tuossa rasiassa ne säilyy ihan käsittämättömän kauan!

CheeSmart. Juustokupu, jonka kannen suodatin imee tiivistyvän nesteen. Juusto säilyy todella pitkään hyvänä, ei enää kovia reunoja! Näitä löytyy kolmea eri kokoa.

No niinhän siinä sitten kävi, että mopo lähti taas käsistä ja muuttokuormaan on tulossa vielä pari Tupperware lisäystä. Mieheni oli vähän kauhuissaan, kun kerroin kutsuista "Ethän sä enää aio ostaa mitään...". Mutta niin kauan kuin hän ostelee lautapelejä ja kameratarvikkeita, niin katson oikeudekseni ostaa ihan niin paljon muovikippoja kuin lystää. Kai nyt minullakin saa olla yleishyödyllinen harrastus?? ;)

Kaikki kuvat Tupperwaren nettisivuilta.

Alle hjerters dag

Ystävänpäivä eli valentinsdagen tai alle hjerters dag eroaa perinteiltään aika lailla suomalaisesta täällä Norjassa ja itse asiassa kaikissa muissakin maissa, joissa tämä päivä noteerataan. Miten ne ei osaa, kun vain Suomessa on hoksattu, mistä on oikeasti kyse? ;) Täällä ystävänpäivä on nimenomaan rakastavaisten päivä romanttisine eleineen ja lahjoineen. Vähän yököttävän vaaleanpunaista sanoisin... ;) No ilmankos tätä päivää ei miesväki juuri tiedostakaan, täällä vain 30 % miehistä tietää, mistä on kyse, kun naisista 70 % on hyvinkin perillä, että kukkia pitäisi tulla tai ei hyvä heilu (nämä luvut ovat melkein kymmenen vuoden takaa, joten pientä kehitystä on toivon mukaan tapahtunut).

Ostin tulppaaneja itse, just in case.

Meillä tätä päivää ei juuri tämän enempää juhlita, mutta parisuhde on muutenkin "laitettu kirjahyllylle" vähäksi aikaa, kuten ystäväni kerran osuvasti asian ilmaisi. Totuus vain on, että kahden lapsen kanssa kahdenkeskistä aikaa jää rajallisesti, mutta onneksi meillä ihan arkisetkin askareet, kuten ruoan laittaminen ja leipominen ovat mukavaa yhdessä tekemistä, eikä aina tarvitsekaan lähteä mihinkään kylpylälomille etsimään kadotettua parisuhdetta. Olemme usein puhuneet juuri tästä, kuinka ihanaa on, kun arki on ihanaa. Ettei tarvitse odottaa sitä vuoden ainutta kesälomaviikon iltavapaata, kun joku vahtii lapsia, vaan arkisin arki on parasta mitä tiedämme. (Ei sillä, että kyllä minulle kylpylälomakin kelpaisi......vink vink)

Arjen romantiikkaa, sydänporkkanoita <3

Toisaalta olen kyllä näistä vaihtoehdoista ystäviin keskittyvän suomalaisen ystävänpäivän kannalla (jos on pakko valita. Onko?). Miten paljon iloa teistä onkaan ja miten harvoin teitä tulee kiitettyä avusta ja tuesta! Ystävät ovat olleet mielessäni paljon viime aikoina, koska muuton takia tulen teistä osaa näkemään taas useammin kuin tähän asti (parhautta, JEE!), kun taas osan kanssa nähdään enää harvakseltaan (ei hyvä). Apuaa, mää en kestäää, enkä halua sanoa hyvästejä kenellekään!!! Etenkään rakkaalle ystävälle, joka sai ne joogasukat tänään lahjaksi. Mun pää sekoaa, jos en saa näitä imetyshuuruja purkaa sun kans melkein päivittäin! Onneksi tämä internetin ihmeellinen maailma on lyhentänyt välimatkoja ja yhteyttä on helppo pitää, vaikka ei livenä näkisikään niin usein. Arki kuitenkin pyörii jokaisella oman navan ympärillä ja välillä tuntuu, että siitä oravanpyörästä on vaikea irtautua mihinkään "ylimääräiseen". Onneksi on tällaisia päiviä kuin tänään. Ystävänpäiviä!

Joogasukat

Taas lisää sukkia, vaikka en oikeasti edes juuri koskaan neulo sukkia. Jämälankojen hävitys jatkuu siis ennen muuttoa. Harmaata ja pinkkiä nallelankaa oli juuri sopivasti näihin Novitan joogasukkiin. Poikkesin ohjeesta ainoastaan siinä, että neuloin ne alhaalta ylöspäin jaettuani ensin langan kahteen yhtä suureen kerään. Sainpahan käytettyä kaiken langan, hahaa! Huom, jos aiot kokeilla näiden neulomista, niin muista päätellä ja luoda aloitussilmukat todella löyhästi, ettei kiristä sitten jalkoja. Olis kiva, että ne varpaat on tallella vielä joogan jälkeenkin, eikä oo tippunu sinne salin perälle mentyään ensin kuolioon.

Pinkit sukat on jo Suomessa, harmaat taitaa löytää kotinsa ystävän luota.

Joogasukat oli yllättävän hyvät käytössä. En käy joogassa kovinkaan usein, mutta koska jooga-asennoissa jalat usein luistavat ja kengät ovat liian jäykät, niin nämä sukat olivat juuri täydelliset siihen! Varpaat ja kantapäät paljaina, joten pitoa riitti, mutta jalkaterä ja nilkka saivat kuitenkin vähän lämpöä (jalkani ovat aina jäässä!).

Tässäkin joogataan, selällään sohvalla ja jalat kohti kattoa. Tehokasta ;)

Joogakokemukseni ovat kyllä aika vaihtelevia. Sitä kuvittelee olevansa niin notkeaa, niin notkeaa, mutta kyllä siinä palautetaan liitelijät aika äkkiä maan pinnalle, kun päästään vähän haastavampiin venytyksiin. Mutta toisaalta se on niin ihanan rentouttavaa, kun kukaan ei huuda tuntiin saa kuunnella omaa kehoaan ja testata sen rajoja.

Tuosta lankojen hävittämisprojektista vielä sen verran, että kyllähän ne langat ihan yhtä paljon painaa, muuttaa ne sitten kerinä tai neuleina, mutta jotenkin ne on pakattu tiiviimmin, jos ne ensin neuloo. Enkä sitä paitsi ehdi Suomessa enää juuri neuloa, kun pitää sisustaa niin vimmatusti ;)