Äyrr!

Vauvan jokellus on ihanin ääni maailmassa, no doubt about it. Eilen illalla vauva naurahteli ensimmäisiä kertoja elämässään. Ikimuistoista. Se ääni on jotain uskomattoman hellyyttävää. Minä en ole mikään herkistelijä, joka itkeä pillittää joka päivä ja lässyttää jokaiselle vastaantulevalle ihmislapselle ja koiranpennulle, joten pidän itseäni luotettavana lähteenä tämän asian suhteen (ok, ehkä objektiivisuus vähän kärsii, kun kyseessä on oma lapsi).

Mutta. Katselisin mieluummin silmäluomia kuin jokeltelevaa lasta puoli kolmelta yöllä. Tosin on sekin ihanampaa kuin kolmatta tuntia jatkunut korvia viiltävä kiljuminen ja huutaminen (oikeasti vanhemmuus kyllä testaa luonnetta välillä aika kovaa). Tähän kun lisätään esikoinen, joka keksi nousta tänään vielä normaalia aikaisemmin ennen kuutta, niin siitä voi sitten lyhyelläkin matematiikalla laskea, että vanhempien uni jäi auttamatta liian lyhyeksi. Miehen piti mennä vielä töihin tänään ja hänellä on pitkä päivä edessä vuodenvaihteen rutiinien takia, ei kateeksi käy. Itsehän laistoin vain spinning-tunnista ja laitoin pikku kakkosen, tuon vanhempien pelastajan, päälle ja painuin lattialle lapsen viereen torkkumaan. 

Kyllä isääkin väsyttää joskus.

Ois pitäny pyytää pukilta lahjaksi sellanen "äiti on vähän väsynyt" t-paita, muistatteko vielä niitä? En kyllä pitäis sitä ikinä, mutta noin niinku periaatteessa sellanen pitäis tulla jo äitiyspakkauksessa. Ja miehelle pitäis tulla korvatulpat, jotka suodattas vauvan itkun ja naisen valituksen. Nyt kyllä tulee jo niin suodattamatonta tajunnanvirtaa, että lienee parempi lopettaa tälle vuodelle ja palata asiaan 2013 vähän paremmin levänneenä. Uudenvuodenlupauksista myöhemmin lisää, mutta toivon todella, että vauva lupaa harjoitella nukahtamista jo tänään illalla.

Viime vuoden ilotulitukset naapurin tontilla.

Kaikesta huolimatta, onnellista uutta vuotta kaikille! Toivottavasti ollaan taas jotain opittu 2012 ja opitaan yhä lisää tulevana vuonna :)

Brente mandler ja muita "herkkuja"

Kehtaiskohan sitä puhua vielä vähän jouluruuasta, vaikka kaikki on varmasti jo ihan korviaan myöten täynnä kinkkua ja laatikoita (suklaata ei tosin voi koskaan olla korviaan myöten täynnä!). Tää on kuitenki meidän viimeinen joulu Norjassa, niin oisin halunnu vähän valaista teitä norjalaisten jouluperinteistä. 

Rakfisk, pinnekjøtt, ribbe ja lutefisk.

Täällähän on meno vieläkin aikaslailla viikinkiaikaista mitä ruokaan tulee. Syövät ihan hirveitä jätteitä vähän erilaista jouluruokaa kuin mihin suomalainen on tottunut (ja norjalaiset ystäväni, ei saa nyt loukkaantua, jos saitte tuon äskeisen kääntäjän avulla selville!). 

Riskrem ja sylte.

Jouluruoka vaihtelee hieman eri osissa maata ja myös suvun perinteiden mukaan. Ribbe (siankylki), pinnekjøtt (tikkuliha), rakfisk (hapankala), lutefisk (lipeäkala) ja sylte (sianlihasta tehty hyytelö) ovat tottumattomalle suomalaiselle lähinnä Madventures-sarjaan kuuluvia jouluruokia. Kalkkuna, turska, joulumakkara ja lihapullat käyvät sitten herkemmällekin vatsalle. Riisipuurosta tehdään makea, vähän riisifrutti-tyylinen jälkiruoka sekoittamalla siihen kermavaahtoa. Tämä riskrem syödään jälkiruokana jouluaterian päälle, eikä aamulla kuten Suomessa on tapana.

Joululahjani työkaverilta :)

Ainoa jouluruoka, jota Suomesta ei saa (en ole ainakaan itse koskaan nähnyt missään), ja josta oikeasti pidän on brente mandler eli paahdetut mantelit. Nojoojoo, tykkään myös riskremistä... Kyseessä on makea herkku (tuliko yllätyksenä jollekin?? :D ) Manteleita myydään joka paikassa (myös apteekissa) ja mausteina käytetään kaikkea kanelista, vaniljasta, konjakista ja rommista aina sitruunan- ja appelsiininkuoriin. Näitä on myös perinteisesti valmistettu itse sekä omalle perheelle että lahjaksi, syötävät lahjat kun on helppo antaa (ja mukava saada!) lahjaksi.

Poltettuja manteleita valmistetaan suoraan myyntiin.

Ajattelin jakaa teille perinteisen reseptin ilman sen kummempia mausteita. Tähän pohjaan voi sitten maun mukaan lisäillä eri vivahteita yrityksen ja erehdyksen kautta. Tätä(kään) reseptiä en ole itse kokeillut... pitäisköhän mun ruveta näitä vähän jo testaileen, ennenku jaan eteenpäin, ettei tuu sanomista jälkikäteen :) 

Tuosta kojusta leviää kävelykadulle huumaava tuoksu!

Brente mandler eli poltetut mantelit
 
150 gr. sokeria
4 rkl. vettä
150 gr. mantelia

Sokeri ja 2 rkl vettä sulatetaan paistinpannussa. Kuivatut kokonaiset mantelit pannaan sekaan ja vesi saa hiljaisella tulella kiehua kuiviin. Pannu nostetaan tulelta pois, ja mantelit saavat jäähtyä. Loput vedestä lisätään ja pannu nostetaan uudelleen tulelle, mantelia on koko ajan hämmennettävä.

Kun liemi toisen kerran on kiehunut kuiviin, hämmennetään mantelia kovemmalla tulella. Kun ne paukkuvat ja sokeri on takertunut niiden ympärille, kaadetaan ne heti jäähtymään.

Kultursti

Käytiin veljen kanssa tänään vähän ulkoilemassa, vaihtelua sohvalla makoilulle. Lillehammeria halkoo Mesna niminen joki ja sen rantaa mukailee luontopolku, Kultursti. Kymmenen minuutin päässä kotoa löytyy siis aika hulppeita maisemia. Lunta oli vain niin paljon, että upeimmat jääputoukset peittyivät. Suosittelen lämpimästi piipahtamaan näissä maisemissa, jos eksyy tänne päin maailmaa (eikä pelkää korkeuseroja lenkkipolulla) :)

Isokin mies näyttää pieneltä, kun on tarpeeksi isot putoukset taustalla.

Taidettiin olla ainoat ulkoilijat näillä main tänään.

Sumua oli niin paljon, että toivottavasti tietävät hyppääjät mihinpäin ponnistaa.

Turhat energiat purettiin potkimalla puita mummojen sijaan.

Nauttikaahan vielä vapaista, täällä vedetään nyt glögiä kaksin käsin, toiset rommilla ja toiset ilman ;)

DIY muistitaulu viinipullonkorkeista

Tähän tarvitsee apua muilta, ellei ole alkoholisti. Nimittäin muistitaulu vetää kokonaiset 704 viinipullonkorkkia ellen ihan väärin muista. Itse sain viime vuonna apua paikallisilta ravintoloilta (parhaaseen pikkujouluaikaan) viinipullonkorkkien keräämisessä. Omalla nykyisellä viinin kulutuksella olisi saattanut mennä jokunen vuosi ennen kuin edes pienemmästä muistitaulusta olisi voinut haaveilla.

Tarvitset siis:
704 viinipullonkorkkia (ainakin)
kuumaliimaa (voit tietysti käyttää muutakin liimaa halutessasi)

julistekehyksen n. 50 x 70 cm (klipsikehys ilman reunoja, lasin voit hävittää) 

Aluksi kannattaa vähän sommitella korkkeja taululle. Asettelin niitä aina kaksi vierekkäin samaan suuntaan ja seuraavat kaksi toisinpäin, mutta kuvioinnin voi tietysti päättää itse. Sitten vain yhdestä reunasta aloitetaan liimaaminen. Itse liimasin korkit aina alapuolelta ja sivulta kiinni alustaan ja viereiseen korkkiin, jotta valmis taulu kestäisi paremmin. Jostain reunasta joutuu lopuksi joko vuolemaan vähän pois tai vaihtoehtoisesti antaa osan korkeista mennä reunan yli.

Koko viime vuoden jouluhan siinä meni, mutta olen kyllä todella tyytyväinen lopputulokseen :) Tämän vuoden jouluprojekteista kirjoittelen sitten myöhemmin.

Mainittakoon vielä, että jos pyydät korkkeja ravintoloista, niin kannattaa pyytää useammasta eri paikasta, koska ravintoloilla on usein ns. talon viinit, joita myydään paljon. Näin vältyt siltä ongelmalta, että sinulla on 500 samanlaista korkkia. Muistitaulusta saa elävämmän ja hauskemman näköisen, kun käyttää paljon erilaisia korkkeja.

Tre nøtter til askepott

Pakko palata vielä jouluattoon (veljeni tuli kylään, joten meillä alkoi joulu NYT). Nimittäin jos suomalaiset katsovat joka jouluaatto Lumiukko-animaation, niin norjalaiset katsovat puolestaan elokuvan "Tre nøtter til askepott". Kyseessä on tsekkiläinen versio tuhkimosta, Tuhkimo ja kolme pähkinää (Tři oříšky pro Popelku), tsekkoslovakilais-itäsaksalaisella yhteistyöllä tuotettu satuelokuva vuodelta 1973. Norjalaisen version kertoja on muuten Knut Risan, joka äänitti koko elokuvan yhden iltapäivän aikana näkemättä elokuvaa etukäteen, aikamoinen suoritus. Elokuva esitettiin Norjassa ensimmäisen kerran vuonna 1975 ja se on näytetty joka jouluaatto vuodesta 1978 alkaen lukuunottamatta vuotta 1993 (häpeällistä).

 

Elokuvan tapahtumat perustuvat Božena Němcován satuun, joka on tsekkiläinen muunnelma klassisesta Tuhkimosta. Tarinasta löytyy Tuhkimon lisäksi paljon samankaltaisia henkilöhahmoja kuin alkuperäisestä Tuhkimostakin mm. ilkeä äitipuoli, prinssi ja (vain) yksi ilkeä sisarpuoli. Tuhkimo on tässä tarinassa itsenäisempi ja ovelampi kuin alkuperäisessä. En mene enempää yksityiskohtiin, mutta Tuhkimon haltuunsa saamat kolme pähkinää ovat taikapähkinöitä, joista jokaisesta paljastuu uusi, tarinan juonenkäänteiden kannalta tärkeä asukokonaisuus. Satuun kuuluvat toki eläimet, tanssiaiset, prinssi ja onnellinen loppukin. 

Itse katsoin elokuvan viime vuonna, koska olihan minun selvitettävä, että mistä tässä oikein oli kyse. Yksi kerta oli tarpeeksi (kuten lähes kaikkien elokuvien kohdalla). Annetaan norjalaisten pitää Tuhkimonsa (yhdessä tsekkiläisten, slovakialaisten, saksalaisten ja sveitsiläisten kanssa), niin pidetään me suomalaiset vaan huolta Lumiukosta!

Pulkkamäki

Jos teillä ei ole omia lapsia, niin tehkää niitä. Tai lainatkaa naapurin lapsia. Niitä nimittäin tarvitaan rekvisiitaksi, kun lähtee pulkkamäkeen!

Meillä pulkkamäki alkaa kotiovelta ja loppuu postilaatikolle. Tässä radassa vaikeusastetta lisäävät kaide ja roska-astiat, joihin ei parane jäseniään kolhia. Miinuksena mainittakoon myös se fakta, että tätä mäkeä ei voi kiertää, eikä siinä ole hissiä. Se on kiivettävä ylös JOKA IKINEN PÄIVÄ, halusi tai ei... Positiivista siinä on läheisen sijainnin lisäksi toisaalta se, että eipä ole naapuritalot maisemien edessä ;)

Kivenheiton päästä löytyy sitten vähän isompi mäki! Olympiahallien vieressä on kunnon pulkkamäki, jonne oli muitakin Tapaninpäivän laskijoita eksynyt. Vauhti oli kaksivuotiaalle vähän turhan kova, vaikkei edes laskettu ylhäältä asti.

Mitenkähän sinne Pohojammaalle sais siirrettyä pari vuorta täältä Norjasta?

Ikävä

Kiltti rakas joulupukki Korvatunturin

tiedät että uuden nuken lahjaks toivoisin

tiedät että uuden takin, 

hiihtokengät, tupsulakin

tarvitsen, mut sentään niistä 

nyt mä luovunkin.

Takki, nukke, tupsulakki, kengät niitä en

pyydä sulta lahjaksi nyt muuta tarvitsen.

Lahja on se parhain vasta,

jos saan äidin sairaalasta

jouluks kotiin silloin oisi 

joulu joulujen.

Kirje Korvatunturille säveltänyt Toivo Kärki, sanoittanut Reino Helismaa ja Johan Wiik.

Yksitoista vuotta sitten tämä joululaulu soi joulupöydässämme ja kaikkien kädet olivat ristissä. Äiti ehti kotiin ja istui kanssamme. Hän kävi huoneessani joulupäivänä, mutta en aavistanut sen olevan viimeinen kerta. Tapaninpäivänä hän joutui taas sairaalaan, eikä tullut enää kotiin, vaan vietti viimeiset viikkonsa sairaalassa perheen ympäröimänä.

Toivolla on uskomaton voima, joka suojelee tulevalta. Usko auttaa hyväksymään, vaikka elämän julmuutta ei koskaan ymmärrä. Ikävä jää, mutta se ei ole enää pakahduttavaa. Kyyneleet valuvat taas, vaikka luulin niiden jo kauan sitten loppuneen. On silti helpompi hengittää.

Hyvää joulua sinne pilven päälle.

Joulupatja

 JOULUPATJA

eli ohje kummottos viätetä hiano joulu

1. Raahata parisänkyn patja huusholli

suurimma huane lattial.

2. Kasata patjan pääl paketei, tyynyi,

kirjoi, kaukosäätimi ja hyvä ruakka.

3. Laiteta ovi hualellisest lukku

ja puhelimet piironki alalaatikko.

4. Ruveta lojuma patjal lempi-ihmiste

ja –eläinten kans.

5. Maata, syärä ja hihitetä 3-7 vuarokaut.

Nousemine ja murhettumine on kiället.

6. Nousta virkusenas ylös kohre uut vuat.

-Heli Laaksonen

Joulukuusi

Havahduin torstai-iltana hirvittävään meteliin. En heti ymmärtänyt mistä oli kyse. Kuulosti siltä kuin lumi olisi pudonnut voimalla katolta, tai ehkä se oli joulupukki. Ikkunaan koputettiin ja kuulin jonkin kahisevan. APUA! Nyt joku hullu tirkistelijä/paljastelija on löytänyt meille!

Se oli mieheni. Hän oli ihan täysissä pukeissa, ulkona oli pakkasta. Hän oli käynyt ostamassa kuusen. Raahannut sen koko matkan kotiin, vaikka aiemmin oli puhetta, että haetaan se pulkalla (meillä ei ole autoa). No hän oli aplodinsa ansainnut, vaikka säikäyttikin minut melkein hengiltä.

Siinä se nyt komeilee, keskellä olohuonetta. Rakastamassani kuusenjalassa, en ole koskaan nähnyt kauniimpaa. Koristeita ei voi ripustaa alimmille oksille, koska esikoinen rikkoisi ne leikkisi niillä. Nyt kuusi luultavasti kaatuu, kun hän koittaa kurkotella ylemmille oksille. Otan tietoisen riskin.

Ensi vuonna on kaksi kiipeilemässä, omassa kodissa, omasta metsästä kaadettuun kuuseen, koko suku ympärillä. Kyllä pienistä asioista saa paljon iloa. 

Lopettakaa tekin jo stressaaminen. Ei sinne kaappeihin kukaan katso. Joulu tulee huomenna, vaikka kattoa ei olisi ripsitty. Lapset ovat onnellisia, vaikka eivät saa kaikkea toivomaansa. Vaimokin leppyy jossain vaiheessa, vaikka saisi taas herätyskellon tai vastaavan lahjaksi. Jouluyöhön mennessä "pahin" on ohi, ja voi ottaa iisisti. Sytyttäkää pari kynttilää tai laittakaa takkaan tulet. Vähän joulumusiikkia, hyvä kirja tai elokuva. Älä katso uutisia, siellä kuitenkin kerrotaan maailman pahuudesta, se voi odottaa. Pistä villasukat jalkaan. Älä siivoa lahjapapereita ja naruja vielä, kyllä ne ehtii. Ole hetki ihan hiljaa ja kuuntele. Sinua ympäröi kaikkien rakkaiden toive rauhallisesta ja kauniista joulusta. Nauti siitä. 

Toivon teille kaikille ihanaa, rauhallista joulua rakkaidenne kanssa!

Nothing tastes as good as being fit feels

Äitien tekemää ruokaa

Hyvä vinkki PT:ltä: Sen sijaan, että herkuttelisit joulun aikaan joka päivä usean viikon ajan, niin valitse kaksi herkuttelupäivää, esim. jouluaatto ja uudenvuodenaatto. Anna itsellesi lupa mässätä silloin niin paljon kuin haluat ja pidä muuten kohtuus jouluherkkujen suhteen. 

Herkkua on siinä monenlaista...

Käykää ulkoilemassa perheen kanssa, juoskaa koiran kanssa lenkillä, laskekaa lasten kanssa pulkalla, taluttakaa isovanhempia hautausmaalla, auttakaa isää lumitöissä. Saa toki laiskotellakin, mutta ei kannata koko joulun aikaa käyttää oman kunnon sabotoimiseen.

Ylös, ulos ja lenkille!

Juo enemmän vettä kuin viiniä, syö enemmän rosollia kuin konvehteja, kävele enemmän ulko-ovelle kuin jääkaapille.  

I told you so!

 Nothing tastes as good as being fit feels. Paitsi ehkä salmiakki.

Nomnomnom

Tornerose

Jos en olisi niin tyytyväinen ammatinvalintaani kuin olen, haluaisin ehkä olla kukkakauppias. Tai personal trainer. Tai Aira Samulin (kahdeksankymppisenä haluaisin ehdottomasti olla Aira Samulin!). Haluaisin saada ihmiset hyvälle tuulelle. Kadehdin kukkakaupan työntekijöitä, jotka saavat viettää koko päivänsä näin kauniissa ympäristössä.

 

Vaikka voisinkin ostaa tuolta suunnilleen kaiken (siis haluaisin, en ehkä pystyisi ennen sitä tulevaa lottovoittoa), niin sain lopulta valittua SEN OIKEAN. Tornerosesta lähti siis pieni pala joulutunnelmaa mukaani. Joulu saa tulla!

Ilkeilevän äidin piparkakkutalo

Ei ole helppoa olla mun mies. Sääliksi käy. Olen suorasanainen muutenki, mutta nyt hormonimyrskyssä on vielä hermoki pinnassa koko ajan. Tulee sanottua kaikenlaista. En aina jaksa itsekkään omia juttujani. Voispa joskus ottaa lomaa, jonku toisen pään sisälle. 

Tässä otteita piparkakkutalkoista:

Minä: "Pidä nyt kiinni." Mieheni pitää kiltisti kiinni leivinpaperista samalla, kun kaulin talon alustaa. Muutaman ihan asiallisen kommentin jälkeen (koskien jauhojen lisäämistä) minä: "Ois pitäny tarkentaa, että pidä leivinpaperin lisäksi suuski kiinni. Teet vaan niinku mä sanon." Noin kolme sekuntia tämän jälkeen pohja repesi tarttuessaan kaulimeen kiinni.

Taloa kootessa: 

Minä: "Tää ois paljo helpompaa, jos mua ois kaks." Mieheni oli muka edessä eikä pitänyt osia oikeassa kulmassa kiinni.

Miehen hyväntahtoisesti todetessa "Älä tiputa niitä paloja" minä: "Mulla ei oo koskaan käyny mielessä, että nää palat vois tippua tänne kuumaan sokeriin, mutta nyt mä en mitään muuta aattelekkaan. Kiitti vaan. (Voit vieläki pitää sen turpas kiinni ja teet vaan niinku minä sanon!)"

En voi muuta kuin olla kiitollinen, että miehelläni on tarpeeksi huumorintajua, jottei hän suutu minulle useita kertoja päivässä, vaan antaa kommenttieni mennä toisesta korvasta sisään ja toisesta ulos kuten kaiken muunkin sanomani. En voi itselleni mitään. Sisälläni asuu pieni ilkeä ihminen, joka näyttäytyy aivan liian usein.

Noin viisi minuuttia talon kokoamisesta ja ensimmäisten kuvien ottamisesta toinen puoli talon katosta ratkesi ja tippui alas. Ensi vuonna en piirrä yhtä kaltevaa kattoa teen piparkakkutalon valmiiden ohjeiden mukaan ja käytän margariinia voin sijaan niinkuin viisaammat olisivat tehneet jo tänä vuonna. Yksin. Ettei tarvitse sitten syytellä koko ajan toisia (vaan olla ihan itsekseen pahalla päällä monta päivää).

Onneksi veljeni on rakennusalan insinööri enkä minä. Tämä vapaalla kädellä piirretty piparkakkutalo riittänee todisteeksi. Veljeni myöskin suunnittelee tulevaan kotiimme laajennuksen enkä minä. Ja hänellä on lehmän hermot. Thank God!