Tour de tuska vol.2

Tuli mieleen toinenkin ikimuistoinen tour de tuska -matka. Meillä meni pari vuotta sitten imuri rikki (aikana ennen lapsia). Kesken imuroinnin se vain sammui, eikä enää lähtenyt käyntiin, vaikka mitä teki. En nyt muista minkä takia se oli niin tärkeetä saada heti vietyä korjattavaksi, kun en TODELLAKAAN ole mikään himosiivooja. Mutta lauantaiaamuna kiikutin sen hervottoman kokoisen pahvilaatikon imureineen kaikkineen tuon kaksi kilometriä alamäkeen. Mieheni oli töissä, muuten hän olisi tietysti saanut kunnian toimia kantojuhtana. Mutta niin sitä liukasteltiin alamäkeen ja hikihän siinä tuli, kun käteni ylsivät nippa nappa laatikon ympärille, mutta ei se mitään, eipähän tarttis kantaa heti ylöspäin. Tai niin luulin...

Suunnilleen tällaisesta murheenkryynistä oli kyse.

Läväytin kantamukseni paikallisen Gigantin tiskille ja selitin tilanteen. Ei toimi, niin ei toimi. Myyjä katsoi minua säälivästi, purki laatikon ja ryhtyi toimeen. Johto seinään, painallus virtanappiin ja voilà. En imurin hiljaiseksi mainostetun hurinan läpi meinannut kuulla myyjän sanoja: "Mikä tässä olikaan vikana?" Ei se kotona vaan lähtenyt käyntiin.... Voisi kuvitella, että olisin hyppinyt ilosta. Ei vikaa, ei korjattavaa, ilmainen reissu, mutta kiehuin raivosta! Minun pitäisi nyt pakata tuo pirullinen rakkine ja raahata se takaisin kotiin. Soitin siskolleni, hän joutuu yleensä sijaiskärsijäksi, kun minua oikein raivostuttaa. Hän ehdotti taksia. Minähän en taksia ota. Sehän maksaa ja minulla on jalatkin, jotka toimivat oikein hyvin. Pääsin alas, niin pääsisin kyllä ylöskin. 

Tämä näyttää livenä PALJON pahemmalta!

Matkalla kotiin ajattelin talvisotaa ja samaistuin mielessäni sotasankareihin. Periksi ei anneta, perkele! Kyllä siinä varmasti moni matkalla ihmetteli, että mitä ihmettä tuo tyttö hommaa. Jos olisivat tienneet suomalaiseksi, niin olisivat ymmärtäneet suomalaisen sisun siinä puskevan ylämäkeen. (Olen nimittäin kuvaillut joskus ulkomaalaisille sisua jääräpäisyytenä, periksiantamattomuutena ja jopa tyhmänä uhona.)

Vauvaa ei häiritse imurointi.

Imuri on edelleen meillä ja voi hyvin. Sitä ei ole riepoteltu kuin ylä- ja alakerran välillä. Hiljainenkin se on, toisin kuin omistajansa.