Minusta tulee isona

Liina lanseerasi ainekirjoitushaasteen ja vähän jälkijunassa otan siihen osaa minäkin. Here goes nothing!

Minusta tulee isona

Alkuun heti tyhjän paperin aiheuttama jäätyminen; tämähän on kuin ylioppilaskirjoituksissa. Tosin siitä on niin pitkä aika, etten oikeastaan muista enää koko tilanteesta mitään, oletan vain, että jäädyin silloinkin. Tarkoittaako tämä sitä, että olen jo iso? Jos iso tässä yhteydessä tarkoittaa vanhaa, niin olen hyvässä vauhdissa, mutta en vielä kauhean iso.

Entä jos iso tarkoittaa suurta? Todella iso olen ollut kaksi kertaa. Ihmelaihdutusmetodia etsiville kerrottakoon, että synnyttämällä lähtee kymmenen kiloa hetkessä. Sattuu vaan ihan p****leesti ja laihduttamista edeltää yhdeksän kuukauden paisuminen. En voi aivan varauksetta tätä metodia suositella, sillä laihtumista seuraa myös erinäisiä velvollisuuksia vähintään seuraavien 18 vuoden ajan sekä arpia sattumanvaraisissa paikoissa.

Jos iso on joku tärkeä, vaikutusvaltainenkin kenties, olenko silloin iso? En ole poliitikko, enkä koe kutsumusta alalle, mutta kolmenkympin ylitettyäni ja lapsia saatuani olen selvästi valveutuneempi asian suhteen kuin vielä opiskeluaikoina. Silloin riitti, että opintotuki kolahti tilille tiettynä päivänä ja hampaat sai kiskottua suusta neljällä eurolla, ruuan sai Amicasta parhaillaan 1,65 eurolla. Nykyään mietin välillä (koska mieheni pakottaa haluaa keskustella asiasta) Kreikan kriisiä ja maan sisäistä vallan (viittaan tässä yhteydessä vallan sanalla sekä vallankäyttöön että vanhahtavaan kovin sanan synonyymiin) monimutkaista byrokratiaa, joka tuhlaa aikaa, rahaa, energiaa, miestyövuosia, verotuloja ja rahaa. En silti koe, että ammetåkeni kanssa kykenisin toimimaan vakavasti otettavana poliitikkona. Arvostan todella korkealle äitejä, jotka siihen pystyvät! Järjestötason asiat minua ovat kuitenkin aina kiehtoneet ja toivottavasti ennen joulua olen jo vaikuttamassa (muutakin kuin koulutuksen tarjoilua suunnittelemassa) oman alani asioiden parissa.

Tarkoittaako iso suurikenkäistä? Uraohjusta, korkeassa asemassa työskentelevää työntekijää tai jopa johtajaa? Kouluja olen käynyt kunnioitettavat 18 vuotta, joten luulisi sen johonkin riittävän (tai sitten opiskeleminen oli vahvuuteni). Tällä hetkellä olen kuitenkin korkeasti koulutettu työtön ja koen itseni varsin pieneksi ammatillisella tasolla. Erityispätevyyskoulutus nostanee hieman katsettani ylöspäin, joten panostetaan siihen!

Lasteni silmissä iso, se olen varmasti! Kolmevuotias sanoi minua kerran jopa hirviöksi (enkä halua tietää mistä/keneltä oli sen oppinut)! Olen se ilkeä äiti, joka kieltää kaiken kivan ja komentaa koko ajan turhan kärkevästi ja ääntään korottaen. Samalla olen kuitenkin se syli, johon juostaan turvaan (jos pappa ei ole lähettyvillä) ja hän, joka osaa avata solmuun menneet prinsessakorut. Äitinä en ole täydellinen, kaukana siitä. En oikeasti voi sietää ainaista ruoanlaittoa, pyykkäämistä, siivoamista, vaipanvaihtoa ja kitinää (omaa ja lasten). Mutta nautin suuresti tyttöjen kikatuksesta, haleista, kiitoksista, aitoudesta ja heidän kanssaan peuhaamisesta. Tytöilleni olen juuri se oikea rakastava äiti. 

Haluaisin ajatella, että iso on vahva. Voimakaskin, mutta luja ja sisukas. Suomi tuli saamenmaahan -dokumentissa Kirsti Länsman sanoo pysäyttävästi kotiseudustaan "Täällä olen vahva". En tiennyt sitä vielä puoli vuotta sitten, mutta koska olen nyt palannut kotiin, juurilleni, nyt olen vahva. Vastaus kysymykseen on vahva.

Opettajan kommentti: Olet ymmärtänyt tehtävänannon väärin ja kirjoittanut otsikon vierestä. Olisit ruvennut keihäänheittäjäksi, jos olet niin vahva. Olisit päässyt urasi jälkeen kansanedustajaksikin. Säästän numeroita, enkä anna sinulle arvosanaa. Ehkä ne antavat sulle sieltä sossusta vielä joskus rahaa.

Liina on listannut osallistujat aiheen tiimoilta, käykäähän kurkkaamassa jos kiinnostaa (taatusti laadukkaampaa ja syvällisempää pohdintaa kuin täällä!)