Lauantai-illan lenkki

Kolmen viikon päästä se on takana, puolimaraton. Olettaen, että pääsen maaliin. Eilenkin teki tiukkaa, vaikka juoksin (ja kahlasin) vain arviolta 11 kilometriä.

Ongelma ei niinkään ollut matkan pituus, eikä aluksi lonkkakipukaan, vaan reitinvalinta. Ilta oli niin kaunis, että vaikka en ole lenkkeillyt tarpeeksi paljon, jotta selviäisin puolikkaasta edes kontaten maaliin, ajattelin, ettei se nyt varmaan haittaakaan, jos tässä vaiheessa vielä yrittää.

Mies hoiti lapset nukkumaan ja itse varustauduin juomapullovöin, äänikirjoin ja asianmukaisin, katu-uskottavin varustein (ei niitä kyllä oikeasti täällä maalla kukaan kaipaa) ja lähdin matkaan.

Suunnilleen tässä kohti matkaa huomasin olevani jossain, missä ei pitänyt. Olin kuitenkin niin inspiroitunut Doritin spontaanisuudesta, että jatkoin matkaani. Kyllähän sitä nyt pellon laitaa kilometrin hölkkää, tuttua seutua, menoksi vaan!

Mutta. Kuka keksi salaojittaa pellot kahdenkymmenen metrin välein? 1,5 metrin syvyydeltä? Ja miksi nokkosia on tähänkin aikaan vuodesta vielä niin paljon? Ja miksi aurinko laskee jo niin aikaisin ja niin nopeasti? Ja mistä se LAMPI yhtäkkiä siihen tuli? Ei varmasti ole ollut siinä aina...

Ei se reitti mennytkään aivan siitä, mistä luulin, eikä maasto ollutkaan aivan niin helppo ja tasainen kuin piti. Onneksi lähdin kiertämään lampea oikeaan suuntaan ja pääsin kohtuudella takaisin tielle, jolle olin alunperinkin suuntaamassa. Kun pääsin kotiin oli jo täysin pimeää. Tunnin lenkillä kului aikaa lähes kaksi tuntia. Kolmen viikon päästä aiotulla reilun kahden tunnin puolikkaallakin kuluu realistisesti vähintään se 2,5 tuntia. Olettaen, että reitti on merkitty hyvin enkä eksy Espoon rantaviivasta metsään tai teollisuusalueelle. Täytyy varmaan roikkua kaverin paidassa kiinni varmuuden vuoksi.

PS. Pardon my kännykkäkamerakuvat. Laatu on mitä on, eikä hämärässä kuvaaminen juuri auttanut asiaa. Toivottavasti kuvista välittyy kuitenkin jotain sellaisesta rauhallisesta illan hämystä, jonne on hyvä hukuttaa kaikki stressi ja tulla rentoutuneena, vähän viluisena kotiin ja lämpimään suihkuun! Eli vaikka tässä nyt vaihteeksi taas valitin, niin ei lenkki (eikä reittikään) kaduta yhtään :)