Positiivinen palaute

Lukiessani eilen Marjan vaaleanpunainen hirsitalo -blogia jäin miettimään, minkälainen suhde minulla on palautteeseen; kriittiseen, rakentavaan, positiiviseen, turhaan, negatiiviseen, suodattamattomaan, tarkkaan harkittuun... Peräänkuulutan usein rakentavaa palautetta, mutta kyllä sen antamisessa ja vastaanottamisessa on vielä paljon tekemistä. Viime aikoina olen syyllistynyt aivan liian usein siihen harkitsemattomaan, nopeasti annettuun, tylyyn palautteeseen, joka vain levittää pahaa mieltä, eikä johda mihinkään hyvään. Välillä olen kyllä sanonut ihan aiheesta, mutta myönnettäköön, että ulosannissa on parantamisen varaa.

Olen minä positiivisen palautteen annissakin joskus onnistunut, todistettavastikin vielä, jos joku epäilee ;) Kerran asiakas tuli kysymään, onko meillä erästä laihdutusvalmistetta. Tiedustelin asiakkaalta (joka oli mielestäni normaalipainoinen), kenelle tuote on tulossa (koska meillä on velvollisuus varmistua tuotteiden oikeasta käytöstä). Asiakas katsoi minua hetken, lähestyi ja kysyi saako halata. Vastasin hämilläni myöntävästi samalla, kun nainen jo otti minut syleilyynsä. "Kiitos! Luulen, että tämä on viimeinen paketti, jonka tarvitsen." Hän oli laihduttanut huomattavasti, mutta näki itsensä edelleen ylipainoisena. Hänelle kysymykseni oli suurin kohteliaisuus, jonka hän oli koskaan saanut. Tuosta tilanteesta on kulunut jo vuosia, mutta siitä tulee edelleen hyvä mieli :)

Toinen todistajien läsnäollessa (tällä kertaa tietoisesti ja tarkoituksella pienen harkinnan jälkeen) annettu positiivinen palaute on toimestani annettu kuntosalilla, kun epäilin erään naisen olleen teini-ikäinen saadessaan poikansa, jos kerran oli jo mummo. Tämän kohteliaisuuden nainen otti onneksi tarkoittamallani tavalla; mielestäni hän oli niin nuorekkaan näköinen, ettei fysiologisesti muita selityksiä ollut kuin alaikäisenä perheen perustaminen. Hän kiitti kohteliaisuudesta ja aikoi kertoa asiasta miehelleenkin ;) Tuokaan tapaus ei vaatinut itseltäni muuta, kuin pienen rohkeuden puuskan avata suuni ja siitä tulivat käsittääkseni hyvälle mielelle itseni ja naisen lisäksi myös hänen tapausta todistamassa olleet ystävänsä ja toivottavasti myös hänen miehensä! Eikä maksanut mitään tai ollut keneltäkään muulta pois! Mainittakoon nyt väärinkäsitysten välttämiseksi, että eivät nämä kaksi mainitsemaani tapausta olleet ainoita, mutta tulivat nyt vain tässä mieleen lämpiminä muistoina :)

Lämmöllä muistelen myös itse saamiani kohteliaita sanoja ja lastenvaunujen edessä avattuja ovia. Viimeksi eilen koin itseni tärkeäksi ja päteväksi pitkästä aikaa myös ammatillisesti, kun työrintamalla on eräs ovi raollaan. Se ovi avataan ehkä vain minulle. Sen takia, että olen juuri minä. Taidan sittenkin löytää paikkani ja se lämmittää hautaan asti. 

Sanokaa tekin tänään jollekin tutulle tai vieraalle kohteliaisuus, avatkaa ovi tai auttakaa lastenvaunut sisälle, pysäyttäkää hissin ovet tai hymyilkää vain. Jonna Tervomaan Minä toivon -kappaleen sanoin: tehdä jotain hyvää kun voi, oi, sehän menee kiertoon :)