Puhevika

Norjassa ollessa melkein unohdin, että minulla on r-vika (vaikka puhuinkin joka päivä kotona suomea). Norjaksi r äännetään vähän pehmeämmin, joten puhevikani oli helppo naamioida ja "nielaista" vaikean sanan tullessa vastaan. Suomeen palattua olen ollut taas liiankin tietoinen puheviastani. Huomaan vältteleväni sanoja, joissa on r-kirjain, jos vain mahdollista, ja takeltelen puheessani. Se on ärrrsyttävää!

Koulussa kävin puheterapiassa, mutta se ei juuri auttanut. Muistan, että jossain vaiheessa luulin jo, että kielen jänne leikataan ja elin toivossa, että puhevika häviäisi samantien, mutta jostain syystä leikkausta ei tehty. Ilmeisesti jänne ei ollut tarpeeksi kireä, vaan oli niin sanotusti jumpattavissa kuntoon. Puheterapian aikana sai myös kokeilla laitetta, jossa sähköhammasharjan päähän laitettiin pieni osa, joka laitettiin kielen alle ja d-kirjaimen sanoessa kieli tärähtikin sanomaan "rrr". Meillä ei tuohon aikaan moisia ylellisyyksiä kuin sähköhammasharja ollut ja pettymys oli suuri, kun en saanut laitetta kotiin lainaan. Se oli vähän samanlainen pettymys, kun ei voinut soittaa telkkariin ja pelata Hugoa "pyöritettävällä" lankapuhelimella (teinit googlettakaa).

Tremulaattorilla kieli soimaan!

Jotenkin ärräpäätkin ovat epäuskottavia, kun ärrä ei soi voimalla. Tyydynkin siis yleensä lähinnä v*****luun... Ei vaan tosissaan, joskus koen, että puhevika vie uskottavuutta, vaikka yleensä asian noustessa esille, minulle vakuutetaan, ettei puhevikaa edes huomaa ja se on persoonallinen jne... Luopuisin siitä silti milloin tahansa. Etenkin puhelimessa puhevika on todella kiusallinen.

Sukulaismies mainitsi, ettei mielellään esittele itseään koko nimellä ja ihmettelimme porukalla tähän syytä. S-vian takia, hän vastasi (sekä hänen etu- että sukunimessään on s). En ollut koskaan ajatellut, että hänellä on puhevika. Hän itse tiedosti asian hyvin ja usein asia varmasti onkin juuri näin. Omaan korvaan r tai s särähtää, mutta muut tuskin huomaavat asiaa. Onneksi sellaiset henkilöt kuin vaikkapa Uniikki, Lola Odusoga tai itse Tarja Halonen ovat näyttäneet esimerkkiä, ettei puheviassa ole mitään hävettävää, eikä se ole este uralla.

Kuva täältä.

Minua on etenkin ala-asteella kiusattu asiasta, mutta en muista tuolloin juuri välittäneeni asiasta. Jotain kolhuja se kuitenkin on itsetunnolle aiheuttanut, koska olen vielä kolmekymppisenäkin niin varpaillani asian suhteen. Haukkumista pahempaa ja loukkaavampaa on aivan ylivoimaisesti matkiminen, myös ajattelematon sellainen. Älkää koskaan matkiko puhevikaista! Se on alentavaa ja lapsellista. Ei muuta. Ärrrr....