Päiväkoti -ja kulttuurishokki

Päiväkoti ei ole meille uusi asia, esikoista voi jo sanoa konkariksi sillä saralla. Mutta tänään oli ensimmäinen kerta, kun hän meni suomalaiseen päiväkotiin. Tutustumispäivänä emme päässeet paikalle, kun priorisoimme isovanhempien kanssa vietetyn ajan sen edelle.

En epäillyt hetkeäkään, etteikö tyttö pärjäisi. Hän kyllä pärjää. Mutta jäin autossa miettimään ohjaajan kysymystä "Jännittääkö sinua?". Vastasin refleksinomaisesti "Ei yhtään, tyttöhän on ollut ennenkin päiväkodissa ja tykkää hirveästi.". Mutta miten minä sitten oikeasti pärjäsinkään? No, onneksi yläasteella (vai onko se nykyään yläkoulu vai mikä?) ei ollut välituntia, etten ajanut kenenkään lähikauppaan karanneen oppilaan yli, sen verran olivat ajatukset jossain muualla kuin liikenteen seuraamisessa heti tuon tilanteen jälkeen. 

Kulttuurishokki tuli kotona, kun aloin selaamaan muutamaa tulostetta, jotka sain mukaani. Informaatio oli säälittävää vähintäänkin vaatimatonta. Oli siellä se puhelinnumero johon ilmoittaa, jos tulee vaikka oksennustauti, eikä lapsi pääsekään hoitoon. Mutta kun on tottunut saamaan matkaansa elokuussa oikein vihkon täydeltä tietoa (joskin siinäkään ei ollut kaikkea tarvitsemaamme) olin hieman hämmentynyt. Missä olivat vapaapäivien ja lyhennettyjen päivien aikataulut ja henkilökunnan suunnittelupäivistä aiheutuvat kiinniolot? Missä oli lista juhlista (sekä kristittyjen, muslimien että maan omien merkkipäivien osalta)? Missä oli katsaus kuukausittain vaihtuvista teemoista, joiden ympärille leikit ja laulut rakentuvat? Missä oli listaus päiväkodin arvoista ja tavoitteista? Missä olivat viittaukset lakiteksteihin, jotka säätelevät päivähoitoa?? Shokki koski osittain myös itse päiväkotia. Vuosi on sen osalta vasta alussa, mutta missä olivat värit, kuvat, eläimet ja piirustukset seiniltä? Missä olivat suuret naulakot liian monine vaihtovaatteineen ja vanhemmille matkalla olevine viesteineen?

Jos oli viikonloppuna vauhtia ja vaarallisia tilanteita, niin meno jatkuu varmasti vähintään yhtä villinä jatkossakin :D

Ehkä en tarvitsekaan kaikkea tuota tietoa tänään koskaan. Riittää, että lapsi on ja kokee itsekin olevansa turvassa, luotettavissa käsissä ja viihtyy muiden lasten kanssa. Ohjaajia oli vähän, mutta he olivat välittömiä. Vein esikoisen vähän myöhässä (vähän kesti lähdön kanssa...) ja luulin, että kaikki muut lapset olivat olleet jo ennen kyseisessä ryhmässä. Hämmästyin kuullessani kaikkien aloittaneen tänään, lapset olivat kuin kotonaan.

Iltapäivällä lapsi oli nukahtanut autoon ja itki herätessään "Isi haki minut pois päiväkodista, minä haluan takaisin.". Päivän kokemukset käytiin moneen kertaan innostuneena läpi. Oli leikitty barbeilla, legoilla, poneilla ja autoilla. Oli syöty jogurttia, leipää ja juotu maitoa. Oli ollut patjoja, joilla oli nukuttu. Oli laulettu äiti kalasta (?). Oli ollut paljon tyttöjä, poikia ja tätejä (mutta ei yhtään setää). Oli ollut kivaa! Huomenna uudestaan (ja äitikin taitaa jo pärjätä vähän paremmin) :)