sunnuntai 25. elokuuta 2013

Lavatanssit

Kävin eilen elämäni ensimmäistä kertaa lavatansseissa. Miksi (vasta) nyt? No kun muukin seurue meni. Olen nimittäin ollut suunnittelemassa budjettia, koulutuksia ja virkistystapahtumia ensi vuodelle eräille onnekkaille liittolaisille, mutta täytyihän meidänkin rentoutua illalla.


Kiehtovaa. Se oli ensivaikutelmani. Lamaannuin lähes, kun seurasin toimintaa vähän sivummalta lumoutuneena. Salissa kuhisi kuin muurahaispesässä. Parin kappaleen välein kohteliaasti kiitettiin tanssikumppania, hakeuduttiin asemiin ja uuden kappaleen alkaessa käytiin kilpajuoksu parhaista paikoista ja tanssikumppaneista, kunnes meno tanssilattian laidoilla hiljeni hetkeksi hurrikaanin pyöriessä keskilattialla. Silmiinpistävää oli tanssimisesta nauttiminen, humalaisten sekoilujen/sekoilijoiden puuttuminen, järjestysvalvojien työtehtävien keskittyminen juoppojen ulos heittämisestä juomien lavalta heittämiseen. Tanssilattia oli täysin kaljatahraton, lasinsiruton ja känniääliötön!


En kuitenkaan pääse yli siitä, että naiset seisovat laumassa ja odottavat, että miehet napsivat parhaat päältä kuin jotkin lihapalat keitosta. Sietämätöntä. Halventavaa. Luulisi, että nykyaikana tasa-arvo olisi ehtinyt tanssilavoille asti, mutta kai se vie oman aikansa (kuinka monta vuosikymmentä?), että vanhat tavat muuttuvat. Naisten hakua ei lasketa tasa-arvoksi.


Jossain vaiheessa minua sivistettiin, ettei lavatansseissa saa ottaa kuvia. Kysyessäni syytä tähän mielestäni käsittämättömään kirjoittamattomaan sääntöön sain vastaukseksi, että kuviin saattaisi tulla jotain, mitä ei ole tarkoitettu ulkopuolisille. Jotain sopimatonta. Jäin vain miettimään, että mitä sopimatonta siinä on, kun selväpäiset aikuiset ihmiset nauttivat tanssimisesta. Etenkin, kun lavakulttuuriin kuuluu sekin, että pareja vaihdellaan, eikä siitä olla mustasukkaisia. Mutta mistäpä minä tietäisin, kun en ole ennen lavatansseissa käynyt. Päätin kuitenkin, että on viisainta olla ärsyttämättä muita ja pakkasin kamerakännykkäni syvälle farkkujen taskuihin (nappiin mennyt asuvalinta muuten lavatansseihin. Not.).


En käynyt itse tanssimassa, kun ei haettu en hakenut. Katsotaan sitten ensi kerralla, jos jättäisi ne farkut kotiin, pukisi jonkin kauniin mekon päälle ja laittaisi sen kännykän (ja kameran) piiloon sellaiseen rannepussukkaan, joka näytti olevan tunnusmerkki pro-tanssijoille ;) Toistaiseksi aion kuitenkin tanssia vain kotona lasteni kanssa muiden silmiltä piilossa Pikku Kakkosen tunnarin tahdissa!

2 kommenttia:

  1. Muusikko voisi kommentoida tuohon tekstiin, että on yhtä kiehtovaa olla soittamassa ihmisille musiikkia jonka mukaan he haluavat tanssia. Tanssi on mitä parhain liikuntamuoto. Paula on hyvin kuvannut tunnelmaa tansseissa.Tasa-arvon kanssa ei näillä vanhoilla tavoilla ole mitään tekemistä. Kumpikin sukupuoli tietää täsmälleen milloin on heidän vuoro toimia ja jos joku yrittää tätä vuorojärjestystä horjuttaa kuulee kunniansa - näin on ollut 800 vuotta. Toivon todella, että Paula ja muut nuoret enemmän ottaisivat omakseen myös lavatanssit yhtenä harrastusmuotona esim urheilun ohella. Ja Paulahan ei varmasti tunnista tämän kirjoittanutta rumpalia.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. :) Eipä ole tähän lisättävää, muuta kuin, että yllättävän paljon nuoria oli kyllä liikkeellä! Selvästi olivat vielä jotain kursseja käyneet, niin hienosti pyörähtelivät lavalla! Ehkä sitä itsekin uskaltautuu uudestaan -sitten joskus, kun on sitä aikaa!

      Poista