Mustaherukkaterapiaa

Rakastan mustaherukoita. Jos pitäisi valita joku marja, eikä saisi koskaan enää syödä mitään muita marjoja, niin valitsisin mustaherukan. Mustikka häviäisi niukasti, muut marjat tulevat kaukana perässä (punaviinimarja jäisi lähtöviivalle). Jos saan valita teemaun rajattomasta valikoimasta, niin käsi ojentuu sitä tuttua ja turvallista blackcurrant teetä kohti. Sattuuko muuten joku tietämään mistä voi ostaa mustaherukkateetä pussiteenä ilman, että siinä sivussa joutuu ostamaan neljää muutakin eri makua joita joutuu sitten aina tarjoamaan vieraille, kun ei niitä tule itse juotua? Tai vaihtoehtoisesti, kuinka sitä voisi tehdä itse??

Norjassa tuli juotua talvisin pullotolkulla Lerum solbærsirup -nimistä mustaherukkatiivistettä (laimennettuna toim.huom.). Järkytyin nimen oikeinkirjoitusasua googlettaessani, kun vastaani tuli uutinen, jossa mainittiin pullollisen sisältävän 352 palaa sokeria!! Herrajumala, sieltä ne raskauskilot ovat siis tulleet!! Ei ole ihme, että se oli niin hyvää kuumana, kun vähän paleli reenien jälkeen, vaikka oli juuri raahautunut sen järkyttävän mäen ylös. Siinä meni muki jos toinenkin. Vastedes teen kyllä mehuni itse...

Palatakseni otsikon aiheeseen, mustaherukoiden metsästäminen, kuten esikoinen sanoo, on yksi rentouttavimmista asioista, minkä tiedän. Ei tosin selälle, auts! Ensinnäkin, ei tarvitse rämpiä ympäri metsiä etsimässä mistä niitä marjoja tänä vuonna löytyisi. Niitä joko on tai ei ole heti siinä pyykkitelineen oikealla puolella ennen kuusiaitaa. Siinä katsellessa, kun oksa toisensa jälkeen tyhjenee ämpäriin ehtii miettiä kaikenlaista. Sen lisäksi, että miettii, miksei taaskaan tullut laitettua sääskimyrkkyä riittävästi ja pukeuduttua pitkillä hihoilla varustettuun paitaan (helteelläkin!) ja käytyä vessassa ennen kuin lähti ulos ja milloinkahan tuo itkuhälytin alkaa huutaa, kun vauva parkuu toisessa päässä, niin ehtii miettiä kaikenlaista muutakin rentouttavaa. Tänään jäsentelin vähän tätä remontin etenemistä ja tulevien päivien ohjelmaa mielessäni ja vaikka näyttääkin uhkaavasti siltä, ettei pappan huone ehdi aivan upeimpaan loistoonsa hänen syntymäpäiviinsä mennessä ensi viikolla, niin ainakin yleisurheilun MM-kisoja hän saanee katsella omasta nojatuolista, omasta televisiosta ja rauhassa omassa huoneessa. Aikaa on tasan viikko.

Ja mitä muuten tekee viikon hulinasta hengissä selvinnyt aviopari perjantai-iltana, kun lapset on saatu itkun ja hampaiden kiristelyn jälkeen nukkumaan? Menee tietysti marjapensaaseen, kumpikin oman astian kanssa, toiseen mustia viinimarjoja ja toiseen valkoisia. Ei tarvinnut hirveän paljon metsästää, kun pensaiden oksat roikkuvat marjojen painosta. Pitääkin pappalta aamulla tarkistaa mitä geenimanipuloitua lajiketta tuo yksi pensas on, vai mikä lie elukka sen juurella on käynyt lannoittamassa, kun sen marjat ovat aivan järkyttävän suuria! 

Vasemmalla normaalikokoinen mustaherukka, oikealla superhyperjättigeenimanipuloitu siskonsa.

Sanoinko jo, että rakastan mustaherukoita?