Äiti neuvolassa

Project Maman Katja kirjoitteli aiheesta "äiti neuvolassa" ja jäin hänen kehoituksestaan miettimään mitä itsestäni kirjattaisiin neuvolan tietokantaan. Ehkä jotain tähän tyyliin:

Baobab Kidsin neuvolakortin kannet

Hallitsee monia ikäryhmältään edellytettäviä taitoja, kuten auton tankkaamisen ja luottokortilla nettikaupassa maksamisen, mutta ei tiedä mitä tulee tehdä, jos sairastuu (lääkäriystävälle soittamista ei voi laskea). Puhuu sujuvasti äidinkielensä suomen lisäksi myös norjaa, muutenkin kuin sunnuntaiaamuisin kylpyhuoneessa. Pituuskasvu pysähtynyt keskikäyrälle, mutta paino sahannut edestakaisin normaalin ja ylipainon välillä. Nyt menossa alaspäin normaalille käyrälle, mutta kysyttäessä ymmärtääkö, ettei voi jatkossa enää syödä jäätelöä iltapalaksi joka ilta, jos haluaa painokäyrän pysyvän kohtuullisissa korkeuksissa, ei ymmärrä kysymystä. 

Kärsii etenkin stressin aiheuttamasta atooppisesta ihottumasta, joka on kuitenkin opiskeluajoista hieman hellittänyt. Fyysisesti ihottumaa lukuunottamatta lähes terve. Lonkat reistailevat vielä synnytyksen jäljiltä. Muistutetaan, etteivät fysioterapeutin ohjeet auta, jos niiden mukaisia lonkanseutua vahvistavia liikkeitä ei tee. Väittää liikkuvansa enemmän kuin liikkuu. Aikomus osallistua puolimaratonille on epärealistinen, jos lenkkiohjelman tuijottelu ei vaihdu lenkkipolkujen tuijotteluun. 

Osaa nauttia vapaa-ajastaan huolehtimatta koko ajan lastensa voinnista. Kysyy onko tämä normaalia, vai pitäisikö siitä olla huono omatunto. Ei kuulemma ole. Selvitettävä, missä ja kenen kanssa lapset ovat äidin vapaa-ajalla. On huomannut pelkäävänsä korkeita paikkoja. Ei itsensä, vaan lasten takia. Ehkä hänellä on sittenkin omatunto. Kärsii kaltaistensa pienten lasten äitinä kroonisesta univajeesta, joka on välillä niin paha, ettei yöllä saa unta, kun laskee montako tuntia ehtii nukkua, jos saa nukkua heräämättä aamuun saakka. Tiedostaa, että katkeamattomina aamuun asti jatkuvat yöunet ovat epärealistinen haave, joten kehoitetaan hyväksymään totuus ja käyttämään nuo mietintähetket mieluummin itse nukkumiseen.

Välttänyt pahimman kolmenkympin kriisin. Ei todennäköisesti usko vielä olevansa kolmekymppinen. Elämässä kuitenkin paljon kolmekymppiselle tyypillisiä asioita, kuten mies, pienet lapset, omakotitalo, farmariauto, koira ja valtavat silmäpussit. Tunnustaa aloittavansa lauseet välillä sanoin: Silloin, kun minä olin nuori...  

Ei halua puhua tunteista ja välttelee itkemistä viimeiseen saakka. Kärsinyt selvästi äidin menettämisestä nuorena. Toipunut kuitenkin olosuhteet huomioon ottaen hyvin, josta kiittelee läheisiä suhteita perheeseensä.  Seurataan tilannetta.

Kertoo kokevansa riittämättömyyttä äitinä, vaimona, tyttärenä, ystävänä, kollegana ja naisena. On hiljalleen kuitenkin hyväksymässä, ettei vuorokauteen saa lisää tunteja, eikä viikkoon lisää päiviä. Ei vaikka valvoisikin kaikki yöt. Kärsii siis tyypillisestä kiltin tytön syndrooman aikuisiän vaiheesta, jolloin pyrkii itse tekemään kaiken ja olemaan täydellinen kaikessa mitä tekee. Toisaalta, kertoo harrastavansa kotitöitä ja siivoaa mieluiten aina heti huomenna.

Mainitsee useaan otteeseen ammetåken selitellessään puutteitaan, unohteluaan ja yleistä hajamielisyyttään. Kyseessä ilmeisesti jokin norjalaisten käyttämä (teko)syy, epäilys tämän totuuspohjasta on hatara. Seuraavalla kontrollikäynnillä kartoitetaan uudestaan unenlaatua ja määrää. Pyritään myös särkemään hellävaroen sitä kuplaa, jossa kyseinen henkilö ilmiselvästi elää.