Muumimaailma

"Käy muumilaaksoon, nyt muumilaaksoon..." Sinne pienten lasten paratiisiin (siitä, onko se myös vanhemmille paratiisi voi keskustella...) meidänkin matkamme suuntautui, kun olimme kerran lähistöllä muutenkin. Minä olin tarkoittanut asustautua asiaankuuluvasti Pikku Myy -korviksilla, jotka olen saanut siskoltani joskus, kun olin vielä pieni ja viaton, mutta ne jäivät tietysti kotiin. Harmi sinällään, koska ne korvikset ovat aika hauskat; niissä on toinen iloinen ja toinen kiukkuinen Pikku Myy ja muistan kyllä saaneeni aika monta kommenttia niitä pitäessäni. Varsinkin apteekin tiskissä ne kiinnittivät huomiota :)

Siinä se nyt on, Muumipeikko!

Muumimaailma oli yllättävän hyvin toteutettu, luonnonläheinen, mutta vähän sekava. Tai lähinnä esitteen kartta oli sekava, seikkailupolku (jonka varrella pelottavat mörkö, noita, hattivatit jne olivat) meinasi jäädä huomaamatta, mutta loppumetreillä ehdittiin kipaista sekin läpi.

Pääpaikalla, muumitalon edessä, riitti kuhinaa, kun lapset halailivat muumihahmoja pitkin päivää.

Näytelmät olivat sopivan tiiviitä paketteja, jotta pienimmätkin jaksoivat seurata loppuun asti. Alkuun lämmiteltiin Muumipapan ja muiden laulaessa ja varsinaisen päänäytelmän teemana oli Muumimamman kurpitsa ja kyllä sitä piti ihmetellä, miten suureksi se kurpitsa kasvoikaan! Haisuli (joka säikytteli lapsia myös teatterin ulkopuolella poliisin saatellessa häntä tyrmään), oli kyllä minun aikuisten mielestä paras.

"Ottakaa Haisuli kiinni, ottakaa Haisuli kiinni!" soi koko päivän päässä.

 

Esikoinen oli haltioissaan, kuten odottaa saattoikin ja itse muumimaailma oli kyllä toteutettu taidokkaasti. Lapset juoksivat ja kiljuivat ympäriinsä ja samaa vauhtia vanhempien lompakot keventyivät kassoihin. Oikeasti, 8 euroa parkkipaikasta! (No jätettiin auto johonkin koulun eteen maksuttomalle paikalle ja käveltiin pari sataa metriä.) Siitä huolimatta tätä voi suositella, kyllä tämä sen verran ikimuistoinen elämys pienelle lapselle on, olettaen, että tuollainen vajaa kolmevuotias nyt mitään muistaa tästä retkestä myöhemmin.

 

Edward oli päässyt myös mukaan ja sitä ihmeteltiin kovasti. Huomaa tytön selässä nimitarra huoltajan yhteystietoineen. Varsin käyttökelpoinen varatoimenpide!

Lisäpisteitä Muumimaailmalle huilipuistosta, jossa sai levätä riippukeinuissa ja säkkituoleilla. Lämmön hätyytellessä kolmenkymmenen rajaa oli myös nostettava hattua näyttelijöille, jotka eivät voineet nostaa hattuaan ja varmasti sulivat pukujensa sisälle. Myötätuntoa keräsi etenkin Hosulin esittäjä, joka oli vähän syrjässä ja tuntemattomampana hahmona jäi varmasti muutenkin paitsioon. Toivottavasti sinulle maksetaan kunnolla!

Möröllä oli Niiskuneidin näkinkenkä ja siitä on puhuttu kotona koko viikko.

PS. Edellisessä postauksessa jo näittekin raskauttavaa todistusaineistoa kulissien takana kytevästä romanssista, josta ei kirjoissa kerrota. Rouva Vilijonkka ja Hemuli kulkivat käsikynkkää metsään ja Vilijonkka (jonka näyttelijälle muuten täydet pisteet meiltä!) haki muutenkin Hemulin huomiota mm. kiikuttamalla hänen edestään juomatölkin roskiin "Katso Hemuli, roska!" (sellaisella vanhemman naisen vähän kimittävällä äänellä, aivan huippu :D )