Bongasin Wilhelmiinan blogista aika osuvan tarinan äidin ja isän illasta, joten päätin laittaa sen teillekin jakoon.
Äiti ja isä istuivat katselemassa televisiota.
Äiti sanoi: minua alkaa väsyttää, on myöhä ja taidan lähteä nukkumaan.
Hän käveli keittiöön, heitti ohimennen tuolille jääneet vaattet
pesukoneeseen, silitti yhden paidan ja ompeli napinkin.
Hän teki muutaman voileivän valmiiksi aamua varten, otti
pakastimesta sulamaan seuraavan päivän lounasta varten lihan,
tarkisti onko aamiaismuroja riittävästi ja täytti sokeriastian.
Hän keräsi samalla pöydälle jääneen pelin laatikkoon, kattoi pöytään
mukit ja lautaset ja latasi kahvinkeittimen aamua varten valmiiksi.
Sitten hän laittoi puhelimen lataukseen, kasteli kukat, tyhjensi
roskiksen ja ripusti pari pyyhettä kuivumaan keittiön naulaan.
Hän haukotteli ja suuntasi makuuhuoneeseen päin pysähtyen eteisen pöydän
ääreen, kirjoitti opettajalle muistilapun, jätti rahaa pöydälle retkeä varten
sekä nosti lattialle pudonneen tehtäväkirjan pöydälle.
Samalla kirjoitti ystävälleen onnittelukortin, teki kauppalapun
sujauttaen ne käsilaukkuunsa.
Kylpyhuoneessa hän puhdisti kasvonsa 3-in-1 aineella, levitti
yövoidetta, harjasi hampaansa ja viilasi vielä kyntensäkin.
Isä huusi olohuoneesta: "eikö sinun pitänyt mennä nukkumaan?"
"olen menossa" hän vastasi, vaihtoi veden koirankuppiin, nosti
kissan ulos, tarkisti että ovet olivat lukossa ja sytytti pihavalon.
Hän kurkisti vielä lastenhuoneisiin, sammutti yövalon, stereot, tv:n,
ripusti paidan naulakkoon, keräsi lattialta likaiset sukat sekä kävi
lyhyen keskustelun yhden lapsensa kanssa, joka valvoi vielä
kotitehtäviään tehden.
Makuuhuoneessa hän laittoi herätyskellon soimaan, otti esiin
seuraavan päivän työvaatteensa, oikaisi kenkätelineen ja lisäsi kuuden
tärkeimmän tehtävän joukkoon kolme asiaa.
Hän kävi makuulle ja lausui iltaruokouksensa ja laittoi silmät kiinni.
Samoihin aikoihin isä sammutti television, sanoi -ei erityisesti
kenellekään sanojansa osoittaen-
menevänsä nukkumaan, ja meni nukkumaan.
Ja sitten mies ihmettelee, miksi minun mielestäni on niin rankkaa olla "vain kotona"...
 |
| Mitä minä sanoin! |
Kävimme nimittäin juurikin eilen kiivaan asiallisen keskustelun siitä kuunteleeko mies minua, jos kuuntelee, niin milloin, ja mistä voin tietää milloin hän on kuullut ja milloin kuunnellut ja onko hän mahdollisesti jopa rekisteröinyt kuunnelleensa minua. Aika yleinen tilanne meillä on nimittäin sellainen, että selitettyäni pitkät pätkät ja varmistaessani sitten, että tulin ymmärretyksi saan vastaukseksi kysyvän Niin? lausahduksen. Mies aikoi ainakin yrittää parantaa tapansa ja minä yritän vastavuoroisesti parantaa nalkuttamisen keskustelun tasoa.
Nauttikaa naisten päivästä naiset! Ja miehet voivat hipsiä sinne kukkakauppaan ja ostaa varalta jotain rehuja sille naiselleen, niin ei tarvitse (ehkä) sitä nalkutusta tänään kuunnella ;)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti